Naton entinen Euroopan-joukkojen komentaja Curtis Scaparrotti kehottaa Suomea lisäämään väkeä Naton komentorakenteisiin.
Kouvolan maanantaiseen turvallisuuskonferenssiin etänä osallistunut kenraali rohkaisee Suomea panostamaan näkyvyyteensa Naton komentorakenteissa. Suomi on kertonut pyrkimyksestään lähettää noin sata upseeria Naton päämajan ja esikunnan käyttöön lähitulevaisuudessa.
”Suomen on priorisoitava komentorakenteiden täyttämistä ja varmistettava läsnäolo ja kattava osallistuminen Naton päämajassa ja esikunnissa”, Scaparrotti sanoi mediatietojen mukaan.
Scaparrotti totesi, ettei hän pidä sadan upseerin panostusta liian vähäisenä. Tärkeää on miettiä muun muassa, keitä lähetetään. ”Parhaiden siviili- ja sotilaspuolen johtajien lähettäminen Natoon saattaa tuntua kalliilta hinnalta maksettavaksi, mutta se kannattaa pitkällä aikavälillä, hän arvioi.
Scaparrotti kehottaa aktiivipalveluksessa olevan vakituisen armeijahenkilökunnan lisäämiseen. ”Vaikka asevelvollisuuteen kuuluvia prosessejanne ei pitäisi muuttaa, tasapainottaisi suurempi aktiivipalveluksessa olevan henkilökunnan määrä Suomen valmiutta ja auttaisi valmistautumisessa mihin tahansa, mitä uusi strateginen aika saattaa tuoda”, hän sanoi.
Naton Euroopan joukkojen komentajana vuodesta 2016 vuoteen 2019 toiminut neljän tähden kenraali Scaparrotti pyrki lisäksi hahmottamaan, miltä turvallisuusympäristö näyttää vuonna 2030 ja minkälaisiin strategisiin muutoksiin tulisi varautua.
Scaparrottin puheenvuoro osuu Suomen NATO-piireissä käytävän keskustelun ytimeen. Vain muutama päivä sitten Ulkopoliittisen instituutin tutkija Henri Vanhanen (kok) käsitteli samaa aihetta. Hän totesi muun muassa, että Suomi voisi olla merkittävä vallankäyttäjä Natossa. “Sotilaallisen mallioppilaan on lunastettava itsensä kokoinen rooli liittokunnassa. Tällöin tervehenkisen itsekkyyden omaksuminen osana Nato-diplomatiaamme on tervetullutta”, Vanhanen kirjoitti.
Neljän tähden kenraalin kannaotto aiheeseen tulee hyvin ajoitettuna puheenvuorona suomalaiseen keskusteluun. Suomen NATO-jäsenyys on pannut liikkeelle prosessin, jota suomalaisen osapuolen on vaikea yksin ohjata. Aiheesta myös täällä.
+++
1 kommentti julkaisuun “Lisää väkeä Nato-keskuksiin?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tässä tulee mieleen Ola Tunander ja hänen tutkimuksensa ruotsalaisesta kaksoisvaltiosta. Tunander on hiljattain julkaissut pitkän artikkelin aiheesta ja muistettakoon, että Tunander on aiemmin paljastanut kuinka sukellusvenehysteria 80-luvulla masinoitiin Ruotsin hallituksen selän takana väittämällä NATO:n Ruotsin merien syvyyksiissä piileskeleviä aluksia Neuvostoliiton lähettämiksi. Kaksoisvaltion aihe on Suomessa lähes käsittelemätön teema mutta olisi virhe kuvitella, etteivät samanlaiset rakenteet olisi pesiytyneet tänne. Aihe nousi esille Yhdysvalloissa jo 1950-luvulla Hans Morgenthaun kirjoituksissa ja on siitä lähtien esiintynyt eri yhteyksissä ja eri maissa. Kaksoisvaltio ja ns. syvä valtio, deep state, tarkoittavat samaa asiaa, mutta eri maiden poliittinen kulttuuri on toisistaan poikkeava ja näin kaksoisvaltio voi rakentua eri tavoin. Esim. Turkki ei ole koskaan salannut, että maassa toimii kaksoisvaltio, toinen demokraattinen ja toinen sotilaallinen ja että jälkimmäinen on mahtavampi.
Poliittiset valtiomiesmurhat ovat syvän valtion tekosia ja niin oletettavasti myös Ruotsissa. Maassa oli suoranainen kapina sekä sotilaallisen että poliisivallan piirissä Olof Palmea vastaan ja avoimet uhkaukset sinkoilivat. Niinpä on karkean raakalaismaista, että Palme murhattiin paikassa jossa sijaitsi Ruotsin ”Stay Behind”-liikkeen epävirallinen mutta todellinen päämaja Sveavägenillä.
Kaksoisvaltion militaristinen puoli voi olla näkymättömissä niin kauan kun se kokee, että maan hallitus noudattaa sen asettamia suuntaviivoja. Se puuttuu peliin vasta kun joku johtaja kuten Allende Chilessä 1973 tai Palme Ruotsissa alkaa poiketa uhkaavasti sen vaatimuksista. Tähän voisi vielä lisätä, että Palmen kohdalla mukana oli aimo annos vainoharhaisuutta.
Suomessa näyttäisi siltä, että heikossa hapessa eteenpäin raahautuva demokraattinen valtio ja militaristinen valtio elävät sulassa sovussa. Heidän johtonsa ovat asioista samaa mieltä, eikä ketään tarvitse murhata. Kuitenkin näyttäisi siltä, että tämä suhde muuttui vähitellen mutta voimakkaasti sen jälkeen kun Kekkonen siirtyi maan johdosta syrjään. Suhde saavutti kulminaatiopisteensä silloin kun isäntämaasopimus solmittiin. Se oli sen merkki, että kaksoisvaltion militaristit olivat saaneet haluamansa ja saattoivat sen jälkeen aloittaa marssinsa kohti NATO:n täysjäsenyyttä.