Presidentti Sauli Niinistö on selitellyt suomalaisille toimittajille haastattelua, jonka hän antoi New York Timesille. Medialle oli jäänyt epäselväksi, mitä hän sanomisillaan tarkoitti. Selityksistä syntyy kuva, ettei Niinistö ehkä, kenties, mahdollisesti ole siitä itsekään varma.
NYT:n haastattelussa presidenttimme kehotti ymmärtämään valtionjohtajia, jotka ovat varovaisia Ukrainan aseistamisessa ja arveli, että heillä on tähän syynsä. Saattoi saada myös kuvan, että Niinistö kannatti edes jonkinlaisten yhteyksien uudelleen avaamista Suomen ja Venäjän välille.
Helsingin Sanomien juttu haastattelun selittelystä kertoo, ettei valtakunnan päämedia ollut tyytyväinen presidentin esiintymiseen. Olisiko median ja väistyvän presidentin tähän saakka tiiviiseen yhteisrintamaan tullut hiushalkeama? Haluttiinko Niinistö takaisin ruotuun?
Rampa ankka
Jo ennen New York Timesin haastattelua Sauli Niinistö oli pari kertaa vihjaissut muuttuneesta mielestään, tai ainakin epävarmuudesta valitun linjan järkevyydestä.
Kun CIA/USA-mieleinen presidenttiehdokas Alexander Stubb oli sanonut haluavansa olla ”NATO-presidentti”, Niinistö näpäytti toteamalla, ettei se käy, vaan että presidentin tulee huolehtia suhteista kaikkiin suuntiin. Saman tyylisen lausunnon hän antoi myös toisessa yhteydessä.
Sauli Niinistön kausi lähenee loppuaan. Hän on nyt ”rampa ankka”, jota median ei enää tarvitse rakastaa. Huomion ja tuen voi kohdistaa siihen ehdokkaaseen, joka parhaiten vastaa sotaisan ja Venäjä-vihaa puhkuvan median tavoitteita ja käsityksiä.
”En välttämättä samaa mieltä”
Juuri nyt tunnen haperoa myötätuntoa Sauli-setää kohtaan. Hänet pantiin selittelijän paikalle, ja hän suostui. Kun kysyttiin ”varovaisista” johtajista, hän selitti:
”Kannattaa huomata, että heillä on siihen joku syy. En ole välttämättä samaa mieltä, mutta tällaisissa kansainvälisissä yhteyksissä on syytä miettiä, että miksi tuo ajattelee noin”, Niinistö sanoi.
HS painoi päälle: ”Kehotitte ymmärtämään johtajia, jotka ovat olleet varovaisia Ukrainan tukemisessa.”
Niinistö kiemurteli: ”Sanoin, että täytyy ajatella ja tietää, että heillä on oma motiivinsa tehdä näin. En välttämättä ole kaikesta samaa mieltä, mutta pitää ymmärtää, miksi joku tekee jotakin.”
Hän ei tarkentanut asiaa. Ei sanonut, että jotkut valtionjohtajat saattavat pelätä laukaisevansa kolmannen ja viimeisen maailmansodan, esimerkiksi Saksan liittokansleri Olaf Scholz ja Yhdyvaltain presidentti Joe Biden, joka varmasti luki Niinistön haastattelun – ellei ihan itse niin ainakin avustajiensa välityksellä.
HS halusi varmistaa linjan ja kysyi: ”Eli onko länsimailta rintamana paras tapa ehkäistä eskalaatiota tukea Ukrainaa mahdollisimman lujasti?”
Johon Niinistö: ”Kyllä, sitähän on tehty, tuettu niin paljon kuin ainakin Suomen kohdalta on mahdollista. Jatkuvastihan tuki kasvaa…”
HS: ”Ovatko he (varovaiset johtajat) sitten tukeneet tarpeeksi Ukrainaa”, lehti kysyi.
”Aika lailla jatkuvasti, lisääntyvissä määrin. Esimerkiksi Saksan tuki on ollut taloudellisesti valtava. Suoran taloustuen Ukraina voi kääntää myöskin aseelliseksi tueksi”, Niinistö vastasi.
HS sai mitä halusi. Mutta oliko äänessä tasavallan presidentti vai rampa ankka?
+++
4 kommenttia julkaisuun “NIINISTÖ TAKAISIN RUOTUUN”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Aika mielenkiintoista ajatella, että Niinistö olisi toiminut sotapsykoosissa valtamedian propagandan ja lännen agitaattoreiden aivopesemänä ja että nyt hänelle alkaisi vihdoin selkiytyä mm. se, mistä Ukrainan kriisissä todellisuudessa on kysymys. En usko itsekään tuohon. Se on paljon todennäköisempää, että Niinistö uskoi elinikäisen haaveensa – Venäjän alistamisen – vihdoin toteutuvan ja kun näin ei näytä tapahtuvan, alkaa pelko hiipiä puseroon. Isäntämaasopimus ja yksisilmäiset Venäjää herjaavat puheet viimeistään vuodesta 2014 alkaen todistavat, että Niinistöllä on ollut jo pitkään – mahdollisesti jo lapsuudestaan lähtien – russofobinen asenne, joka on leimannut hänen koko poliittista uraansa.
Eräät muutkin hoipertelevat takaisin asiallisuuden polulle, jopa NY Times. Samalla salaliittoteorian ja faktan ero supistui kahdeksi päiväksi. 6 syyskuuta ammus putosi Kostaninovkan kaupungin torille ja välittömästi sekä ennen kuin mitään selvitystä olisi ehditty toimittaa, länsimedia ilmoitti tuhon aiheuttajaksi Venäjän ohjuksen, 17 ihmistä kuoli iskussa.
Kaksi päivää sitten Global Researchin artikkelissa ihmeteltiin miksi muutama päivä tapahtuneen jälkeen seurasi täydellinen hiljaisuus. Olisiko kyseessä ollut pieleen mennyt ”false flag” -isku. Artikkelin kirjoittaja tulee entisestä Jugoslaviasta ja hän on tutkinut Jugoslavian hajoitussotia. Niistä tunnetaan useita vastaavia tapauksia, jotkut hyvin tuhoisia, jossa kranaatti ammuttiin siviilien joukkoon ja syytettiin vastapuolta ampujaksi.
Tänä aamuna oli pakko hieraista silmiä kun Yle teksti-TV ilmoitti NY Timesin artikkelista jossa todettiin juuri näin: ammus torille oli tullut Ukrainan puolelta. Uutista on jälkeenpäin pehmennetty toteamalla, että tapaus oli vahinko. Vahinko-olettamuksen uskottavuuta kun vaan heikentää eräs outo yhteensattuma: Juuri kun se tapahtui, Kiovassa vieraili Yhdysvaltain ulkoministeri Blinken. Kuvio on tuttu muista yhteyksistä: Kun YK:n valtuuskunta saapui Syyriaan taistelukaasulla varustettu ammus osui siviilialueelle. Sekin todettiin myöhemmin ”false flag” -iskuksi. Oletettin Syyrian presidentin olevan niin typerä, että hän YK:n edessä pommittaisi omia kansalaisiaan. Valeiskun tavoitteena olisi tässä tilanteessa voinut olla Blinkenin vierailun tuloksekkuuden tehostaminen.
Ja kuinka moni lännessä tuomittu ohjusisku on tosiallisesti ollut Ukrainan omaa työtä. Suurin osa luultavasti. Niinistö tietää, että tuli tehtyä iso iso virhe.
Tämä on hyvä artikkeli Niinistöstä. Valitettavasti Suomen media ei kerro mitään asiasta. Joko Niinistö alkaa katua tekojaan ja lopun lähenevän tai sitten on niin paatunut, että yrittää vain pestä omat tekosensa puhtaaksi. Nyt jos koskaan, Mauno Saari, otapa ohjakset käteen ja käännä jollakin tavalla ihmisten aivot oikeaan suuntaan.