Alexander Stubb

Pääkirjoitus

VALITAAN STUBB, JOS HALUAMME SODAN

Meidän on valittava sodan ja rauhan välillä.

Mauno Saari / 6.1.2024
Mauno Saari

Presidenttiehdokas Alexander Stubb kirjoitti esseen Helsingin Sanomille (HS 06.01.2024). Tekstin perusteella voi sanoa, että jos valitsemme Suomen tasavallan presidentiksi Stubbin, valitsemme sodan.

Stubbin teksti kertoo, että hän on lumoutunut Sofi Oksasesta ja tämän kyltymättömästä vihasta Venäjää kohtaan. Syntyy jopa mielikuva, että Sofi on auttanut esseen kirjoittamisessa. Inho, viha ja luotiliivikokoomuslainen asenne naapuriamme kohtaan täydentyy CIA-agentin asenteilla.

Stubb luottaa siihen, että vuosia jatkuneella median propagandalla aikaansaatu venäjäviha kantaa. Hän toistaa kirjoituksessaan valheen Georgian selkkauksesta ja lataa täyslaidallisen CIA-käsikirjan mukaisia käsityksiään Venäjästä.

Tässäpä meille, rauhaa rakastavalle kansalle, presidentti! Jos haluamme sodan, valitkaamme tehtävään tämä supliikkikeikari, patologista itseihailua ja venäjävihaa poteva Amerikka-rakastaja. 

Stubbiin verrattuna Pekka Haavisto on sentään vakaa valtiomies, joka – ikävä kyllä – on unohtanut tätä koskevat vuorosanansa ilmeisen epäpätevän vaalikoneistonsa vuoksi. 

Alexander Stubbin kirjoitelma on ansiokas. Se riisuu naamion hänen kasvoiltaan lopullisesti. Suomi Yhdysvaltain alaisena siirtomaana on Stubbin unelma. Kun maahan saadaan kohta 15 USA:n tukikohtaa, sotajoukkoja ja aseita, hän voi olla tyytyväinen USA:lle ja Natolle alistetun Suomen armeijan ylipäällikkönä, siirtomaaherrana. 

Outo tilanne. Suomen voi pelastaa Stubb-katastrofilta vain Pekka Haavisto, mies, joka allekirjoitti Nato-sopimuksen. Meidän kansalaisten on nyt pakko valita tappavan ruton ja vähän lievemmän taudin väliltä selvitäksemme hengissä. 

Kerrankin toivon menestystä Helsingin Sanomille – toivon, että mahdollisimman monet lukevat Stubbin tunnustuksen syvästä vihasta naapurimaatamme kohtaan. Se on hyvä pohja ”itsenäisen” Suomen ulkopolitiikalle, kun USA/Nato suunnittelee sotaa Venäjän tuhoamiseksi.

Jos ja kun vaalin toisella kierroksella vastakkain ovat Stubb ja Haavisto, meidän on valittava sodan ja rauhan välillä. Minä valitsen rauhan.

Tags: , , ,

36 kommenttia julkaisuun “VALITAAN STUBB, JOS HALUAMME SODAN”

  1. Hyvä kirjoitus, mutta kyllä noi kaikki pressaehdokkaat vaan ovat sotanato presitenttejä. Stubb on vain äänekkäin ja innokkaimmin aloittamassa sotaa, mutta kyllä ne muutkin. Vähintään myöntyvät nöyrästi USA:n tahtoon ja USA haluaa sotaa niin silloin me sellaisen saamme, koska meillä tulee olemaan vähintään sellainen pressa, joka kiltisti sen aloittaa.

  2. Tulevissa vaaleissa en äänestä ketään, ovat pässejä kaikki. Jos Stubido voittaa, niin toivon mukaan Venäjä panee USAn tukikohdat Suomessa sileäksi, jotta muut pölvästit näkevät mitä saivat aikaiseksi. Harmittaa vain helvetisti tämä hölmöläisten tuhoama naapuruussuhde Venäjän kanssa. Mitä hyvää USA on saanut aikaan Suomelle? Entä Venäjä? Kumpi johtaa? Kumpi on tilannut enemmän jäänmurtajia? Miten kävi Nokia Oy:lle USAssa?

    2. Katsoin eilen sattumalta youtuben kanavaa Asian Ydin. Siinä keskustelivat MV-lehden päätoimittaja Janus Putkonen ja päätoimittaja Ilkka Tiainen. Keskustelu oli uskomattoman syvällistä ja asioihin paneutuvaa, ja erikoisesti Suomen DCA-sopimuksen läpikäyntiä. Katsokaapa keskustelu youtubessa, kestää vajaan tunnin. Siinä olivat Putkonen ja Tiainen parhaimmillaan.

  3. Tosi tilannehan on se, että Stuppi ei välitä Suomesta paskaakaan. On täysi marionetti ja kusettaja. Toivoo ja tekee kaikkensa, että USA hyökkäisi Venäjälle ja valloittaisi sen ja saisi kaikki luonnonrikkaudet itselleen. Suomalaiset, siis 90% kansasta, ovat täysin sokeita ja pässejä. Eivät ymmärrä asioiden kokonaisuutta, osa ei sen jälkeenkään, kun vahinko on jo tapahtunut.

  4. Sveitsiläinen tiedustelu-upseeri Jacques Baud on julkaissut uuden kirjan ”L’art de la guerre russe”, venäläinen sotataito, jota parhaillaan käännetään englanniksi. Lyhyt ote kirjasta englanniksi on sveitsiläisellä sivustolla thepostil.com
    Kirja valaisee aihettaan nimenomaan Ukrainan sodan kautta, joskin esimerkkejä otetaan myös muista konflikteista. Baud vertaa venäläistä strategista ajattelua nykyiseen länsimaiseen ja hänen arvionsa jälkimmäisestä on tyly: siitä puuttuu sekä strategia että ajattelu.

    Jos kuulostaa huvittavalta, se voi olla niin jos olet kiinalainen tai intialainen. Jos olet suomalainen, hymy hyytyy.

    Baud tuo nimittäin muun ohessa lukuisin esimerkein esille kuinka Ukraina on useaan otteeseen yrittänyt löytää peruutusvaihdetta, vain todetakseen, että länsi on poistanut pakin kokonaan. Ukrainaa on työnnetty surman suuhun seurauksista välittämättä. Kerran tuhon tielle on lähdetty, kääntyä ei ole voinut. Tämä on ollut Ukrainan kohtalo ja Suomi saattaa olla seuraavana vuorossa.

    Kun lännen ideologinen ohjus nimeltä A.Stubb nostetaan Suomen ylimmälle korokkeelle venäjävihaa saarnaamaan, Yhdysvallat voi rahdata Suomeen tarpeelliseksi katsomansa määrän sotakalustoa ja muutamalla kipinällä saada kuuman konfliktin syttymään. Suomelle on siinä näytelmässä varattu uhrin rooli.

    1. Mietin tuota peruutusvaihteen puuttumista jo silloin, kun Ukraina perui rauhansopimuksensa Venäjän kanssa maalis-huhtikuun vaiheessa 2022 ja Niinistö oli mediassa verrannut Ukrainan tilannetta Suomen talvisotaan. Niinistön kommentin käsittely jäi silloin mediassa lähinnä tunteen tasolle ja onnistui lähinnä herättämään suomalaisissa ylisukupolvisia sotatraumoja ja auttoi suomalaisten tunteellista samastumista ukrainalaisiin Venäjän hyökkäykseltä itseään urhoollisesti puolustavina uhreina.

      Talvisodassa ja Ukrainan tilanteessa voi tosiaankin nähdä yhtäläisyyksiä, mutta on myös olennaisia erojakin: Yhtäläisyyksiä voi nähdä ainakin sodan syttymisen syissä:
      1)Venäjällä oli ainakin jossain määrin perusteltuja turvallisuushuolia, jotka liittyivät siihen, että sille vihamielinen vieras valta voisi käyttää sen naapurimaata hyökkäykseen sitä kohtaan ja Venäjä/ NL yritti ensin neuvotella tilanteeseen ratkaisua.
      2) Media ja poliittinen valta olivat kietoutuneet toisiinsa tavalla, joka haittasi demokratian toimintaa. Talvisodan syttymisen aikaan Eljas Erkko oli sekä Suomen ulkoministeri, että maan suurimman sanomalehden, Helsingin Sanomien päätoimittaja. Marsalkka Mannerheim, jolla oli pitkä kokemus Venäjän armeijan upseerina ja strategista realismia, oli sitä mieltä, että Suomen olisi järkevää suostua sopimukseen, mutta Eljas Erkolla oli käytössään suurempi megafoni ja hän oli myös valmis valehtelemaan, että Suomelle oli luvattu riittävästi sotilaallista tukea ja hänen kantansa voitti.
      Eroja: Suomi oli kuitenkin silloin sikäli onnellisemmassa asemassa kuin Ukraina, että Suomella oli mahdollisuus peruuttaa tästä ratkaisustaan, kun oli käynyt selväksi, että sodan jatkaminen johtaisi vain kohtuuttomiin tappioihin. Suomi teki rauhansopimuksen siitä huolimatta, että Ranska ja Englanti olisivat halunneet Suomen jatkavan itsetuhoista sotaansa Neuvostoliiton heikentämiseksi. Ne lupailivat Suomelle aseapua vastineeksi. Ukraina oli kaiketi jo ajautunut niin syvästi riippuvaiseksi lännen avusta, että se ei ole kyennyt irrottautumaan sodasta.

      Huolestuttavaa Suomen nykyisessä tilanteessa, jossa ”Suomen turvallisuus on monen lukon takana” – ja avaimet ilmeisesti kiikutettu ”turvaan” jonnekin suomalaisten ulottumattomiin, Washingtonin kassakaappiin, että jos nyt syttyisi jonkinlainen aseellinen konflikti, niin miten siitä päästäisiin irrottautumaan?

      1. Kiinnostavaa analyysia, kiitos!

        Tähän detaljiin tarttuisin: kun kirjoitat Ukrainan sodan ja talvisodan yhtäläisyyksistä, sanot, että Venäjällä/NL:lla oli ainakin ”jossain määrin perusteltuja” turvallisuushuolia Ukrainan/Suomen suhteen.

        Mielestäni sanat ”ainakin jossain määrin” voisi huoletta poistaa, ainakin Suomen talvisodan osalta, niin vahva äärioikeistolainen virtaus oli pitänyt Suomea otteessaan koko 30-luvun, ja poliitikkojen ohella eliitin kulttuuriväkikin ramppasi Saksassa ammentamassa vaikutteita. Suomalaiset poliitikot käyttivät Neuvostoliitosta sellaista kieltä, että sitä ihmettelivät Helsingin ulkomaiset diplomaatitkin.

        Ja kyllä Ukrainankin aiheuttamat turvallisuushuolet Venäjälle olivat mielestäni aiheellisia. Tilannehan oli siellä luisumassa koko ajan nationalistisempaan suuntaan ja uusnatsien Azov-kaarti kasvatti lihaksiaan oligarkkien suojeluksessa.

        Puhumattakaan Ukrainan yhteyksistä USA:han, Zelenskyikin kävi monta kertaa ennen sodan syttymistä USA:ssa. (- Tosin pitäisi varmaaan sanoa, että sota syttyi jo 2014.)

  5. Jacques Baud on kyllä kyllä viisas mies, jonka analyysit ovat olleet itsellenikin tärkeitä, kun Venäjän vastainen propagandavyörytys käännettiin täysille Suomen mediassa talvella 2022. Etsin silloin turhaan Suomen mediasta artikkeleita, jotka olisivat tasapuolisesti valottaneet konfliktin taustoja ja tein sen huomion, että jo jossain vuoden 2016 paikkeilla Suomen media oli lakannut kertomasta Ukrainan konfliktin taustoista ja minua alkoi huolestuttaa toden teolla. Intuitioni varoitti minua siitä, että mediamme on ryhtynyt jostain käsittämättömästä syystä ryhtynyt valmistelemaan meitäkin sotaan. Koin, että meitä valmistellaan uhraamaan kaikkemme – ja minkä eteen? ”Eurooppalaisten arvojen”, mutta miten ne käytännössä näyttäytyvät valtaeliittimme toiminnassa?

    Olin kiitollinen kielitaidostani, koska saatoin etsiä netistä Ukrainan kriisin monipuolisempaa käsittelyä ja löysin mm. Jacques Baudin haastattelun, joka selvensikin tilannekuvaani. Erityisesti minua jäi mietityttämään hänen lauseensa siitä, että länsimaiden tavoitteet ovat tällä hetkellä hieman kieroutuneet, koska ne eivät enää tähtää tähtää mihinkään hyvään, vaan tavoitteena on Venäjän heikentäminen.

    1. Kun nyt mietin näitä presidenttiehdokkaita ja heidän puolueitaan, niin mitä tarjottavaa heillä on kansalaisilleen? Kokoomuksen perinteisenä porkkanana on ollut luvata huolehtivansa Suomen taloudesta niin, ettei ulkomaan velka enää kasvaisi ja rahaa jäisi hyvinvointivaltion pyörittämiseen. – Nyt kokoomushallitus on luopunut sellaisista tavotteista, sekä kansalaisten, että valtion velka on vain kasvanut ja silti hyvinvointivaltiota puretaan: velkaa otetaan, jotta voidaan rahoittaa sodan jatkumista Ukrainassa ja maksaa osuutemme siitä aseistuksesta, jolla USA voisi käydä Stubbin isännöimään sotaan Venäjää vastaan. Jokin falseflag-provokaatiokin on varmaan jo valmisteltuna, jolla Venäjä saadaan hyökkäämään viattoman Suomi-paran kimppuun.

      Persujen porkkana oli Suomen itsenäisyys, mutta siitä nyt ei kannata enää edes puhua, miten he ovat siitä ihanteesta luopuneet Venäjä-vihan hyväksi.

      Entäpä Haavisto ja Vihreät? Tasapainon etsiminen ihmisen ja ympäristön välillä ja kestävä kehitys on tietysti kaunis ajatus, mutta vihreätkin vaikuttavat uhranneet nämä tavoitteet ideologiselle tarpeelleen noudattaa amerikkalaiseen tyyliin valikoivasti ”ihmisoikeusperustaista ulkopolitiikkaa”, eli mitä rankimmat talouspakotteet ja kansalaisten kollektiivinen rankaiseminen on sallittu keino silloin, kun pyritään syrjäyttämään muiden maiden kansalaisten itselleen valitsema poliittinen johto, joka on USA:n ja EU:n rahoittamien ”ihmisoikeusjärjestöjen” julistuksella valikoitunut kohteeksi.
      Saksan vihreistä on tullut varsinainen sotapuolue ja Suomenkin vihreissä on Heidi Hautala ollut jo pitkään tunnettu syvän vihamielisestä suhtautumisestaan presidentti Putinia kohtaan.

      Lopputulema:
      Stubbi – aseellinen hyökkäys Venäjälle?
      Haavisto: loputtomat talouspakotteet siinä toivossa, että niillä saadaan valta vaihtumaan ”autoritaarisella Venäjällä” – ikään kuin eristäminen ja taloudellinen kurjistaminen olisi koskaan saanut mitään maata kehittymään liberaalimpaan suuntaan.

      Tämä kaiken länsimaisen manööverin seurauksena Venäjäkin on suorastaan pakotettu kehittymään vain entistä militaristisempaan suuntaan. Kyllä silti Haavisto taitaa olla se pienempi paha.

      1. En lakkaa ihmettelemästä miksi edes on kuviteltu talouspakotteilla saavutettavan yhtään mitään. Esimerkiksi Yhdysvallat on taloussaartanut piskuista Kuubaa (n. 12 miljoonaa asukasta) jo yli 60 vuotta, koska se on USAlle muka ”turvallisuusuhka”. Kuuballa ei ole omasta takaa juuri edes energia- tai raaka-ainevaroja monista muista taloushyödykkeistä puhumattakaan, ei kunnollista tuotantokapasiteettia, ei mitään. Lähes kaikki pitää tuoda ulkomailta. Siellä se kuitenkin edelleen porskuttaa omaa erilaista tietään ”gringojen” vihanpidosta huolimatta.

        Jos ei edes Kuuban talous (joka on kuralla) kaadu suurvallan talouspakotteisiin, niin kuinka ihmeessä sitten maailman (pinta-alaltaan) suurimman valtion Venäjän talous sen tekisi? Venäjä on täysin omavarainen raaka-aineiden, energian ja lähes kaikkien muidenkin talouteen liittyvien asioiden suhteen. Päinvastoin Venäjä toimii raaka-aineiden ja energian viejänä. 2022 Venäjän talous kasvoi 2,5% (lähde World Bank), viime vuonna yli 3% ja ennuste tälle vuodelle on jopa 5%! Lännen pakotteet ovat suunnanneet Venäjän taloutta muualle maailmaan ja kotimaahan, jossa vallitsee nyt työvoimapula. Venäjällä menee taloudellisesti paremmin kuin ennen Ukrainan sotilasoperaatiota.

        Toisin on Euroopan laita. Lähes koko Eurooppa on taloudellisessa lamassa. Inflaatio on korkealla ja vienti takkuaa. Syynä ei ole ”The Putin” eikä Venäjä toisin kuin lännen valemedia väittää, vaan ainoastaan ja vain EUn Venäjälle asettamat talouspakotteet (sekä liittolaisen USAn ”apu” mm. kaasuputkien räjäyttäjänä), jotka ovat osuneet asettajiin itseensä.

        En pysty todistamaan, mutta arvelen, että jo Yhdysvaltain Ukraina-suunnitelmassa 2013-14 oli Eurooppan (eli USAn taloudellisen kilpailijan) talouden horjuttaminen ja Suomen sekä Ruotsin liittäminen NATOon. Ne ainakin ovat menneet juuri käsikirjoituksen mukaan. Ainoastaan Venäjän hallinnon vaihtaminen on epäonnistunut täydellisesti.

  6. Valitaan Stubb, jos haluamme valittaa. Me valitamme: nro 1 Pullokorkkiraivo 2 Laturaivo 3 Naapuriraivo 4 Koirien jätökset raivo 5 Hautakynttiläraivo 6 Puutarhajäteraivo 7 Tieraivo 8 Ilmastoraivo 9 Raivo siitä että on muitakin ihmisiä olemassa.
    Tämähän on yhdeksän värisuora, joita meidän presidenttiehdokkaat ovat.

    Terveisin Piia Teittinen- Laine.

  7. Moni asiat ”meidän tavallamme” näkevä jättää äänestämättä, koska ehdokkaat ovat toinen toistaan huonompia. Samasta syystä pidän tärkeänä äänestää. Jossain vaalissa äänestin Pekka Haavistoa, koska pidin häntä Sauli Niinistöä parempana vaihtoehtona, vaikka muutoin olisin äänestänyt Haavistoa melkein viimeisenä kaikista mahdollisista ehdokkaista. Jos Haavisto olisi tuolloin tullut valituksi, tuskin asiat ainakaan sen huonommin olisivat voineet mennä kuin menivät Niinistön johdolla.

  8. Stubido on ihan omaa luokkaansa maamme myynnistä sotatantereeksi. Haavisto taasen liberaaliudessaan tuo enemmän lgbd (mitä muita kirjaimia siinä onkaan) aseenteellisuutta Suomeen kannattaa lukea WHO:n raportteja ja oppimateriaalia tästä asiasta mitä meidän Väestöliitto tuputtaa oppimateriaaleihin. Jos siitä ei saa lapsia sekaisin niin mistä sitten. Lisäksi Haavisto on valehteleva lännen marionetti. Hullu-Aho on tapaus sinänsä Venäjän vihaisuudessaan ja sotakiimassa. Persuthan vaalilupauksissaan lupasivat laittaa rajat kiinni, jonka ne saivat toteutettua. Sekaisin muutenkin taitaa ko. herra olla. Rehn taasen on ollut jo pitkään ajamassa Suomen rahapolitiikkaa kapitalistien taskuun, eli hän on myynyt sielunsa jo aikoja sitten heikentääkseen suomalaisten oloja ja kasvattaen rikkaiden rikastumista (kannattaa tutkia hänen poliittista historiaa. Missä hän on ollut päättämässa niin ketkä siinä on rikastunut) sama meno ja sota tekee tuloaan myös hänen myötä. Aaltolalla ei riitä mitenkään kompetenssi täytettäviin saappaisiin, valehteleva lännen sätkynukke, jonka pitäisi hankkia kansanedustajuudesta vaikka vauhtia, jotta ymmärtäisi edes vähänkään ulkopolitiikkaa, sota tämän miehen kanssa myös tulee. Urpolainen on eu:n ja sitä kautta lännen sätkynukke. Omasta kansasta välittämätön omaa etuaan ajava, raha-ahne ja tittelin kipeä ihminen. Vaikka ei ehkä sotaa haluaisikaan, niin ei tee mitään koska liittovaltio pakottaa. Poistuu takavasemmalle ja menee muiden taakse. Sota tämänkin kanssa tulee. Harkimo komppaa eikä pysty johtamaan, hakee vaan julkisuutta tällä tempauksella, ei muuta. Andersson voisi olla ehkä se joka ajattelee tätä kansaa, muttei ole tarpeeksi vahva kääntämään lännen intressejä ja kuten olemme huomanneet myötäilee vaan kun ei uskalla vastustaakaan. Sitä paitsi ajaa myös näitä lgbd asioita siinä missä humu-pekkakin. Sotahan näiden kaikkien kanssa tulee ja kansaa viedään kurjuuteen. Meen antamaan ääneni Väyryselle, koska ei todellakaan ole ketään ehdolla kuka pitäisi Suomalaisten ja Suomen puolta missään asiassa.

  9. Aion jättää äänestämättä. Kaikki ehdokkaat ovat yhtä toivottomia. Eli sotaan johtavia USA:n marionetteja.

    Itse asiassa lopetin äänestämisen jo vuoden 2012 kuntavaalien jälkeen.

    Jos äänestämällä voisi vaikuttaa, tavalliselle kansalle ei olisi koskaan äänioikeutta annettu.

    Ei ole mikään sattuma, että kansakoululaitos, jossa opetettiin lukutaitoa, alkoi yleistyä samaan aikaan kuin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Kun kansalle annettiin äänioikeus, piti varmistaa, että kansa äänestää oikein. Sen takia kkansan piti osata lukea sanomalehtiä.

    Propaganda on kehittynyt erityisen voimakkaasti juurikin viimeksikuluneen sadan vuoden aikana. Suosittelen kaikille luettavaksi Jacques Ellul:in kirjaa ”Propaganda: The Formation of Men’s Attitudes”.

  10. Onko tässäkin julkaisussa pakko näyttää herra stubb’in naamaa?
    En kestä katsoa tuota virnettä, joka puolella, televisiota myöten.
    Aiheuttaa samanlaisia inhon väristyksiä kuin herra niinistön jahkaileva naamakuva.

  11. En kannatta Stubbia mutta Haavisto on ihan samanlainen sota-nato-haukka. Mies ei pystynyt tuomitsemaan Israelin kansanmurhaa Gazassa mutta Venäjän toimet Ukrainassa mies tuomitsi mennen tullen. Hän ei ole koskaan tuominnut Ukrainan hyökkäyksiä siviilejä kohtaan. En äänestä kumpaakaan.

  12. Paavo Väyrysen rikosilmoitusta kadonneista kannattajakorteista ei otettu edes tutkintaan. Olisi ollut mukava tietää onko edes oma kortti tullut perille. Aion käydä äänestämässä ja kirjoittaa äänestyskorttiin:Paavo Väyrynen. Olishan se mukava uutinen kun hylättyjä ääniä tulisi kymmeniä tuhansia ja kaikissa lukisi ”Paavo Väyrynen”.

      3. Mitä tulee Anderssoniin ja koko Vasemmistoliittoon, niin eipä ole kehumista siitäkään. Vasurit eivät puolueena ottaneet kantaa NATOon eli ”yhtyneiden kapitalistien hyökkäysliittoon” liittymiseen. Menivät siis mukaan luokkavihollisensa sotilasliittoon! Käsittämätöntä.

        Pikkiriikkinen ”kommunistipuolue” (poliittisessa mariginaalissa eli eduskunnan ulkopuolella) sentään tajuaa missä suunnassa NATO on ja torjuu sen. Nekin ovat kuitenkin nielaisseet CIA:n Ukraina-narratiivin sellaisenaan karvoineen päivineen. Eduskunnassa lienee enää yksi ainoa oikea kansan edustaja (kansanedustaja Anna Kontula), joka tajuaa ”kupletin juonen”. Edellisessä eduskunnassa oli sentään kahdeksan suoraselkäistä. Uskomattoman vähän sekin.

  15. Ei ei ja ei. Ei yksikään näistä ehdokkaista edusta suomalaisia. Kaikki ehdokkaat ovat hyväksyneet nykyiset sopimukset jenkkien kassa. Miten tällaiset henkilöt voivat esittää jotain uskottavaa pelastaakseen Suomen jos tilanne tilanne niin vaatii. Kuka näiden sanaan enään voi luottaa?

    1. Tokihan vaalit ovat rehelliset, koska on aivan sama ketä äänestää. Jokainen ääni menee NATOlle. Ainut pieni ”kauneuspilkku” on se, että YLE tekee veronmaksajien rahoilla Stubbidon vaalityötä.

  17. Hesari nosti tänään verkkosivuilleen presidenttiehdokkaiden vaaalikonevastaukset kysymykseen, pitäisikö presidentin pyrkiä keskusteluun Venäjän kanssa, vaikka sota jatkuisi. Jyrkin kielteinen kanta oli Haavistolla, Stubbilla ja Harkimolla. Muut Halla-ahoa lukuunottamatta olivat ”jokseenkin eri mieltä” ja viittasivat EU-linjauksiin, jotka heidän mukaansa sulkevat pois keskustelujen mahdollisuuden. Li Andersson jopa paheksui niitä EU-johtajia, jotka pyrkivät pitämään yllä kahdenkeskisiä suhteita ja ”pelaavat Putinin pussiin”.

    Nykytilanteessa näiden vaalien tärkein presidentin toimivaltaan kuuluva kysymys on Suomen ja Venäjän suhde ja siihen liittyen rauhanomaisen ulkopolitiikan mahdollisuus. Pekka Haavistolla on pitkä ulkopoliittinen kokemus ja myös meriittejä. Venäjä-kysymyksessä hän ei kuitenkaan eroa muista ehdokkaista millään tavalla, ja minun on vaikea nähdä hänen äänestämistään kannanottona rauhan puolesta. Yhtään varteenotettavaa ehdokasta ei ehdokkaiden joukossa ole. Tosin jos sellainen maailmanlopun skenaario uhkaisi, että toisella kierroksella olisivatkin vastakkain Haavisto ja Halla-aho, niin kaipa minunkin ääneni menisi Haavistolle.

  18. Stubbi pitäisi pudottaa ensimmäisellä kierroksella. Toisella kierroksella se on vaikeampaa. paradoksaalista on, että jos haluaa taktikoida Pekasta presidentin, saattaisi kannattaa äänestää halla-ahoa, jotta nämä yhdessä tipauttaisivat Stubbin toiselta kierrokselta. Pekka voitta Halla-ahon yhtä varmasti kuin häviää Stubbille.

  19. Ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä sain kierrettyä tappavan ruton ja vähän lievemmän taudin kantajan kuin muidenkin tarjolla olleiden valinnan merkkaamalla X ruksin ehdokkaan numeron kohdalle. Tuntuu kuin haettaisiin kilvalla nostetta kuka eniten ja pahiten julistaa naapuri/Putinvihaa. Tiistai illan paneelissa kuulosti lähes häiriköinniltä Harkimon tiukka ja äänekäs puhuminen rauhasta. Muille tuntuu olevan kaikkein tärkein vihan julistaminen sekä yletön satsaaminen sotimistarvikkeisiin. Ehdokkaat ovat oikein hyviä, mutta heidän ajamansa näkemykset eivät sovi valtiomiehelle. Katsotaan mihin tilanteeseen joudumme toisella kierroksella.

Vastaa