Tämän tekstin lukijoista enemmistö lienee kanssani samaa mieltä, kun sanon: näyttää tulevan sota.
Ukrainan sodan merkeissä, osin käsittämättömistä syistä on käynnistynyt valtaisa asevarustelu, johon vanha Eurooppakin on lähtenyt riemurinnoin ja punaisin poskin mukaan.
Ikäänkin aktiivisesti unohdetaan, että Euroopan Unionin piti olla rauhan yhteisö aivan alkumetreiltään lähtien. Nyt saamme päivittäin seurata kuvien, tekstien ja puheitten kavalkadia, jonka sotaisan uuskielinen ydinsanoma kuuluu: lisää aseita.
Jonkinlaista ristiriitaa on aistivinaan johtavien poliitikkojen puheissa, kun he puhuvat aseistuksen mukanaan tuomista ”pidäkkeista” ja ”pelotteista”, yleensä hypoteettista Venäjän uhkaa vastaan. Samalla suomalaisen kenraalin suulla sanotaan, ettei Venäjän suunnalta ole todettavissa sotilaallista uhkaa Suomea kohtaan.
Argumentit aseistautumisen puolesta ovatkin mielikuvituksellisia. Venäjä hyökkää länteen heti, jos se voittaa sodan Ukrainassa. Pohdittavaksi olisi hyvä kysymys: miksi se niin tekisi? Venäjän ongelmaksihan nousi Ukraina Maidanin vallankaappauksen jälkeen. Ei esimerkiksi Puola tai Viro. Mutta automaattivastaus kuuluisi: Koska Putin. Näin niin kutsuttu suurmiesteoria historiaa tulkitsee.
Ja koska Putin on kuin Hitler, se hyökkää, ellei ole pidäkkeitä ja pelotteita. Mutta kun rakennetaan pidäkkeitä eli aseistaudutaan ja käydään sotaa yhteisrintamassa Ukrainan kanssa Venäjää vastaan, niin Venäjä kyllä vastaa, hillitysti ja rauhallisesti. Olisikin outoa, jos vuosikausia yhä tiukempaan NATO:n saartorenkaaseen puristettu valtio ei kasvavaan sotilaalliseen uhkaan reagoisi, vaikka Putinia ei olisi mailla eikä halmeilla.
Sotien taustalla on aina intressejä, taloudellisia ja valtapoliittisia etuja. Johtajiksi nousee tai kasvaa henkilöitä, jotka osaavat paitsi puhua, myös organisoida. Lisäksi tarvitaan varoja. Kun intressit kasvavat, myös varoja varusteluun löytyy. Suomi on tässä suhteessa merkilinen poikkeus. Se uhraa kansalaistensa hyvinvoinnin ryhtymällä maksavaksi osanottajaksi ensin Euroopan Unioniin ja sittemmin vielä sotilasliittoon, jota Yhdysvallat johtaa.
USA:lla ei ole ystäviä, sillä on vain intressejä, sanoi Kissinger. Tällä hetkellä USA varustautuu aseelliseen ratkaisuun myös Kiinaa vastaan. Selitys on yksinkertainen. Kiina nousee sekä talousmahtina, että sotilasvaltana. Historiassa alueelliset ja ajan myötä myös kansainväliset hegemonivaltiot ovat lopulta aina lyöneet kilpailijansa sotaisissa yhteenotoissa. Sota kannattaa aina, joillekin. Siksi Kiina pitää lyödä, tiktok.
Suuren poikkeuksen sääntöön teki Neuvostoliitto luhistuessaan. Se ei ryhtynyt sotaan ns. länttä vastaan. Päin vastoin, henkitoreissaan se yritti vielä rakentaa rauhaa kumppanuuden pohjalta. Se oli Putininkin linja. Mutta rauha ja tasavertainen yhteistyö ei sovi lännelle. Kuten on nähty, se ei tingi eduistaan eikä asemistaan.
Siksi nyt otettu linja johtaa sotaan.
11 kommenttia julkaisuun “Aikakauden päättyessä”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitos tästä ajan henkeä hyvin kuvaavasta tekstistä!
On tosiaankin hämmästyttävää, että Suomen eliitti kurjistaa hoidettavien vanhustensa, opiskelijoidensa ja muiden vähävaraisten ihmisten elinoloja ja samalla syöksee rahaa sekä Ukrainan armeijalle että Ukrainan oligarkeille. Miten tästä oikein kansakuntana selvitään taloudellisesti?
Venäläiset menettivät toisessa maailmansodassa 25 % sotilaistaan, murhe kosketti hyvin monia perheitä. USA menetti vaivaiset 3 % sotilaistaan eikä sotaa käyty sen maaperällä.
Tähän tosiseikkaan pohjaa ajatukseni, että venäläiset eivät tosiaankaan halua sotaa, toisin kuin ylimielinen USA, joka käy jatkuvasti sotia muiden maiden alueilla (ja sotilailla) ja kellii turvassa kahden valtameren välissä.
Youtubessa on moskovalaisen konservatorion juhlassa v. 2017 esitetty laulu ”Haluavatko venäläiset sotaa”, joka on alun perin Jevgeni Jevtusenkon runo. Mieskuoron hieno esitys, ja laitan runon tekstinkin tähän, silläkin uhalla, että Joutomies ilmaantuu tänne ilkkumaan. 🙂
Huomiotani kiinnittää naispuolisen kuoronjohtajan vahva johtamistyyli, kuoron jäsenten vakaumuksellisuus laulun esittämisessä sekä runsaat suosionosoitukset. Huomasin myös, että kuorossa oli monenikäisiä ihmisiä monenlaisista etnisistä taustoista (monikulttuurinen Venäjä näkyy). Ja oli pitkää tukkaa ja lyhyttä, jopa yksi dreadlocks. Eli ei ole kovin suvaitsematonta meininki nyky-Venäjällä.
https://www.youtube.com/watch?v=ToRQ93Ufb_c&list=RDToRQ93Ufb_c&start_radio=1
Runo on kirjoitettu Neuvostoliiton aikana, mikä näkyy tekstissä.
HALUAVATKO VENÄLÄISET SOTAA
Sotaako voisi toivoa
neuvostokansa todella?
Vastatkoon niitty hiljainen
ja kuiske koivumetsien.
Ja haudoistansa kaatuneet
voivat antaa siitä todisteet –
uskothan heidän lapsiaan.
Ei sotaa toivoa,
ei sotaa toivoa
voi venäläiset milloinkaan.
Ei kärsinyt se armeija
vain oman maansa puolesta,
vaan jotta koko maailma
nukkuisi yönsä rauhassa.
Kun painaa päänsä pieluksiin
New York, Pariisi ja Wien,
unensa kertoo rauhallaan:
ei sotaa toivoa,
ei sotaa toivoa
voi venäläiset milloinkaan.
Osaamme kyllä taistella
mut emme anna toistua
sen painajaisen uudestaan,
kun veri peitti kaiken maan.
Te äitejänne kuunnelkaa
voi kai moni sen todistaa.
He teidät saavat uskomaan:
ei sotaa toivoa,
ei sotaa toivoa
voi venäläiset milloinkaan.
Ja työläisjoukot kansojen
sen tietää kaikkein parhaiten,
ne tuntevat sen vaistollaan:
ei sotaa toivoa,
ei sotaa toivoa
voi venäläiset milloinkaan.
Suomennos: Pentti Saaritsa.
Sävellys: Eduard Kolmanovski.
**Ikäänkin aktiivisesti unohdetaan, että Euroopan Unionin piti olla rauhan yhteisö aivan alkumetreiltään lähtien.**
EU eikä sen edeltäjä EEC ole koskaan ollut rauhan yhteisö. Sitä on vain markkinoitu aivopestylle kansalle silläkin tavoin.
Walter Hallstein oli EECn (EUn edeltäjä) ensimmäinen puheenjohtaja. Hänen mukaansa on nimetty ns. ”Hallsteinin oppi”, jolla kuvattiin Länsi-Saksan politiikkaa 1955−1969. Hallsteinia on kutsuttu myös EUn isäksi.
Tarkemmin asiasta voi lukea esimerkiksi WikiPediasta. Koska WP on osa Yhdysvaltain ja koko lännen propagandakoneistoa se ei kerro kaikkea. Se ei kerro mm. sitä, että Hallstein oli entinen vannoutunut natsi ja eräs natsi-Saksan pääideologeista. Hän mm. suunnitteli sen millainen uusi suur-Saksa tulisi olemaan ja miten lyödyn Neuvostoliiton aluetta tultaisiin paitsi jakamaan myös käyttämään Saksan ja Euroopan raaka-ainevarastona. Tämä nykyinen Yhdysvaltain ja EUn suunnitelma Venäjän hallinnon vaihtamiseksi ja Venäjän pilkkomiseksi ei siis ole mikään uusi idea.
Koska natsi-Saksa hävisi sodan, eivät ”Hallsteinin opit” vielä silloin päässeet toteutumaan. Ennen II maailmansodan loppua Hallstein hävitti tarkoin kaikki todisteet natsitaustastaan ja suunnitelmistaan sekä antautui ”tavallisena Wehrmactin sotilaana” amerikkalaisille. Sodan jälkeen Hallstein alkoi vähitellen toteuttaa suur-Saksalle aikomaansa tulevaisuutta Euroopalle joka lopulta toteutui Euroopan Unionissa. Tämä ”suuri ja kaunis” Euroopan Unioni on epädemokraattinen jäljitelmä natsien suur-Saksan ihanteesta. Demokratialla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
Tarkemmin asiasta kertoo Antti Launosen Väärinajattelija-podcastissa Sylvi Silvennoinen-Kassinen:
https://www.youtube.com/watch?v=JpAz0FoNazU
Toivoa vielä on, vaikkakaan se ei tänne asti välity. Kuten otsikko sanoo, eräs aikakausi on päättymässä, lännen dominanssin aikakausi. Sitä ehtikin kestää viitisensataa vuotta sisältäen mm. Intian alistamisen sekä Kiinan sata nöyryytyksen vuotta. Näitä kausia ei meillä muistella mutta voimme olla varmoja, että kyseisissä maissa kuten myös Afrikassa muisti on säilynyt elävänä.
Aiheen varovaiseen optimismiin antaa ei tietenkään suuri uho vaan saamaton menestys. Sotavoimia on tapana vertailla budjettien valossa. Silloin länsi on edelleen ylivoimainen ykkönen. Mutta jos suorituksia katsotaan niin asiat kääntyvät päälaelleen. On tapana vitsailla, että Yhdysvaltojen ainut sotilaallinen voitto toisen maailmansodan jälkeen on hyökkäys Grenadan saarivaltioon 1983. Tähän voisi lisätä hyökkäyksen Panamaan 1989 kun Noriega syöstiin vallasta Yhdysvaltojen toimesta. Muut sotaseikkailut ovat päättyneet siten, että voitot ovat korkeintaan olleet väliaikaisia, eikä mitään pysyvää lopputulosta ole syntynyt.
Yhdysvaltojen kenraalikunta nimetään nykyään yhä enemmän sopivuuden kuin pätevyyden perusteella. Poliittisesti nöyristelevä saa paikan toisin kuin asiansa osaava suorasuu. Silti joukossa on sen verran ammattitaitoa, että he sotasimulaatioidensa jälkeen ovat todenneet, etteivät pysty Kiinaa lyömään. Ja olisihan se yllättävää jos pystyisivät. Ensin pitää koko kalusto laivata valtameren yli ja viedä asemiin. Matkallan uiskentelevat ankat joutuisivat idän haulikkomiesten helpoksi saaliiksi. Ja kun Kiinaa ei tänä päivänä enää kyetä lyömään sitä ei kyetä myöskään lähitulevaisuudessa koska kehityksen juna kulkee siellä aivan eri nopeudella.
Iran toiminee jonkinlaisena ilmapuntarina. Se on väläyttänyt voimaansa pariin otteeseen ja ainakin tässä vaiheessa näyttäisi siltä, että voima on noteerattu. Kohteena se nimittäin olisi se herkkupala jota kongressin haukat haluaisivat maistaa. Kovin moni kenraali tuskin kuitenkaan on valmis suuntaamaan sinne, sen he ovat jo ilmoittaneet niinkin varhain kun 2007 ja sen jälkeen Iran on vahvistunut merkittävästi.
Mitä siis tehdä jos kuuluu lännen suureen sotapuolueeseen ? Uhota uhoamisen päälle. Mutta kun pitäisi toimia hiljaisimmatkin alkavat kysellä, että mitä on meneillään, me emme ainakaan aio osallistua. Sotainto kansan parissa ei lopultakaan ole kovin suurta suurissa länsimaissa. Jäljelle jää epätoivoisten tekojen uhka, ydinaseen käyttäminen. Se on epäilemättä uhkatekijä joka on huomioitava.
Onkohan tilanne Suomessakin sellainen, että sotapropagandalla entisaikojen ryssäviha on saatu uuteen kukoistukseen, mutta tositoimiin – missä omakin henki olisi oikeasti suuressa vaarassa – ei enemmistö sentään halua ryhtyä. Joku osaisi ehkä verrata tilannetta viime sotien aikaan. Ryssävihaa nostatettiin ja propaganda upposi silloinkin, mutta kuinka suuret joukot se sai innostumaan ryssien tappamisesta.
Sodan vaarasta ylipäänsä olen kahtalaista mieltä. Kieltämättä suuressa kuvassa Ukrainaa isompi koitos tai toinen koitos Ukrainan lisäksi vaikuttaa ilmeiseltä. Ainakin sellaisen uhka leijuu ilmassa pitkään, niin voimakasta ja peruuttamatonta lännen uho on ollut, kun Ukraina-projektinsa ei näytä etenevän toivomallaan tavalla.
Toisaalta vaikkapa juuri Suomea ajatellen on vaikea uskoa, että päättäjämme olisivat niin tyhmiä, että lännen kunnian ja mahdollisesti korkeamman elintason (tai suur-Suomen, jne., onhan näitä motiiveja) vuoksi vaarantaisivat Suomen ja suomalaisten olemassaolon, vaikka puheensa ja jopa tekonsa (Ukrainan aseistaminen, Nato-jäsenyys, DCA-sopimus, yms:t) kieltämättä tuollaiseen hulluuteen viittaavat.
Ja onko asiasta enää päättämässä yksikään suomalainen. Tämä onkin muuten aika mielenkiintoinen kysymys. Jos Yhdysvaltojen presidentti tai vastaava ulkopuolinen taho haluaisi Suomen seuraavaksi Ukrainaksi, niin kuinka monen suomalaisen suostumus asian toteutumiseksi tarvittaisiin ja keitä he olisivat. Tai ehkäpä noilla ulkopuolisilla tahoilla olisi takataskussaan jokin jekku, jonka varjolla sota saataisiin aikaiseksi ilman että näennäisesti kenenkään tarvitsisi asiasta päättää.
Kun tarkemmin ajattelee, niin varmaan Nato aloittaisi sodan esimerkiksi sulkemalla Venäjältä Itämeren jollain tekosyyllä. Sitten Suomi hyppäisi innoissaan mukaan.
Näin on. Kansan enemmistöllä ei, rohkenen sanoa, koskaan ole haluja joutua sotaan. Ihmisten enemmistöhän siitä kärsii ja sen ymmärtää jokainen. Siksipä on tehtävä jonkinlaista edeltävää kasvatustyötä ja mielennostatusta ja lopulta alkaakin löytyä väkeä, joka jo malttamattomana odottaa että eiköhän jo päästäisi sotimaan.
Sattui eilen silmään Noora Kotilaisen artikkeli ”Katri Valan tekstit herättelevät militarismin ja
fasismin logiikkaan, joka on pirullisen nerokasta”. Siinä mainitaan ”Liukas pinta kohti maailmanpaloa”, mikä on minusta kuvaava ilmaus tällekin ajalle. Jos nimittäin sota haluttaisiin välttää, täytyisi poliitikkojen ja tiedotusvälineiden toiminnan olla jotain aivan muuta kuin se on ollut. Vaikkei sotaan olisi alussa oltu lähdössäkään, on kuitenkin jouduttu tuolle liukkaalle pinnalle, joka todennäköisesti sotaan johtaa. Selvähän se on, että omilla toimilla on vaikutusta siihen mitä tuleman pitää ja viime vuodet on Suomi toiminut niin että rauhaa ei ainakaan ole noilla tekemisillä tavoiteltu. En ymmärrä, kuinka tämä kaikki on voitu saada suurelle osalle kansaa näkymään niin, että olisimme jotenkin hyvällä asialla. Sotilaallisia liittosopimuksia on tehty vimmalla sinne tänne ja diplomatia hylätty tyystin. Uhkarohkea yritys, mutta ehkäpä haluavat kokeilla mitä saadaan aikaiseksi tekemällä kaikki päinvastoin kuin pitkän rauhan sekä yhteiskunnalisen ja taloudellisen kehityksen ajanjaksolla tehtiin. Uhkapeleistään saisi vain jokainen vastata itse.
Ehkä alun pitäen tarkoitus oli pistää Venäjä polvilleen pakotteiden ja Swift-irtikytkennän avulla ja sitten juhlia voittajina ”historian oikealla puolella”, kuten näiden hölmöläisten ilmaisu kuuluu. Se ei vain onnistunut ja viisautta olisi tietysti ollut ymmärtää oma virheensä ja muuttaa toimintaansa, eikä kuten uhkapeluri, jatkaa tuhoon vievää tietä. Eikä siinä kylliksi että tie ei viekään voittoon mutta kun se on myös moraaliselta kannalta väärä tie ts. perustuu valheille. Toiminnasta puuttuu siis sekä arvot että realismi.
Sitaatti Vijay Prashadilta: ”Katsokaa ihmisiä, jotka johtavat länttä. Joe Biden, Olof Scholz, Rishi Sunak, Emmanuel Macron. Yksikään näistä ihmisistä ei ole ansainnut ihmisten kunnioitusta missään päin maailmaa. Miten on mahdollista, etteivät nämä valtavan vaurauden maat pysty tuottamaan yhtäkään älykästä johtajaa? Kuinka on mahdollista, että jokainen globaalin pohjoisen johtaja on keskinkertainen? ”.(Google kääntäjä)
Sanoit, että ”kuinka tämä kaikki on voitu saada suurelle osalle kansaa näkymään niin, että olisimme jotenkin hyvällä asialla”. Siinä kohtaa suunnittelin vastaavani ihmettelyyn, mutta vastasitkin itse: ”Perustuu valheille. Toiminnasta puuttuu siis sekä arvot että realismi.”
Olen kohta kymmenen vuoden ajan ollut vakuuttunut siitä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa rakennetaan valheiden ja epäoikeudenmukaisuuden perustalle. Toisin sanoen kansalle on syötetty aivan väärä käsitys Venäjästä ja Ukrainan kriisistä sekä tietenkin vastaavasti Yhdysvaltojen ja lakeijoidensa osallisuudesta Ukrainan kriisiin, mutta myös muihin maailman ongelmapesäkkeisiin. Sitä usein ihmettelen, kuinka paljon päättäjämme, ns. asiantuntijamme ja mediaväki itse uskovat propagandaansa.
Suomen päättäjät ja ”asiantuntijat” vaikuttavat lähes kaikki olevan opportunisteja, on siellä joukossa muutama oikeastikin tyhmä. Opportunistit vain valmistelevat itselleen hyvää paikkaa EU hallinnossa tai muualla. Tähän tulokseen olen tullut tallaisena sivusta seuraajana. Toimittajissa on sitten jo paljon ihan oikeasti asiansa uskovia ja hyvin fanaattisia.
Jos omaksuttu ”totuus” ja uutisointi on ammennettu iltapäivälehdistä niin täytyy sanoa, että vikaa on kansassakin.Uskotaan politiikkoja kyseenalaistamatta ja toistellaan heidän mantraansa, käskyt kuulemma otetaan rapakon takaa.Valitettavasti suomella on liian suuria kuvitelmia omasta sotilaallisesta kyvystään, jo tämänpäivän taloudelliset realiteetit lyövät kynsille tässäkin asiassa.Onneksi on meitä jotka emme halua sotaa ymmärtäen sen kokonaisvaltaisia kammottavia vaikutuksia aina tuleville sukupolville asti.Jos tilanne tällä kertaa eskaloituu niin on varmaa, että myös jenkit tulevat kokemaan sen omalla mantereellaan, ovatko tulleet ajatelleeksi vai onko jo niin pinttynyt ajatusmalli, että sodat käydään aina muualla kuin heidän mantereellaan.
Nuo poliitikot ovat pelkkiä juoksupoikia (ja -tyttöjä). Heidän tuleekin olla keskinkertaisuuksia, sillä muutoin todellisten vallanpitäjien (miljardöörit, oligarkit, jne) valta saattaisi olla uhattuna. Sellainen tilanne (oligarkkien valta) oli voimassa mm. Venäjällä ennen Putinia. Putin nujersi oligarkit (esim. Hodorkovskin, joka palvelee nykyään MI6sta briteissä) ja palautti Venäjälle todellisen demokratian. EUssa ei ole demokratiaa, vaan valta on suuryrityksillä. Kannattaa katsoa tuo nimimerkki piikin videolinkki. Siitä selviää mikä harvainvalta EU todellisuudessa on.
”Allegatio probanda est” ja ”Heavy charges require heavy proof”.
Oikeusvaltiossa ”Väite on todistettava” ja yleisen oikeudellisen periaatteen mukaan vakaviin syytöksiin tulee vastata vakuuttavalla näyttöllä.
Vakuuttava näyttö perustuu kaikkien osapuolten hyväksyttyy oiekassa järjestyksessä syy-seuraus-syy tapahtumakulkuun joten aloitetaan.
Väite 1:
Venäjä ”hullunpuuttinin” johdolla haluaa hyökätä Viroon, Latviaan, Liettuaan, Puolaan ja Suomeen, siksi se brutaalisti ja agressiivesti hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022
Väite 2:
Venäjä esitti joulukuussa 2021 ja tammikuussa 2022 vaatimuksia, jotka liittyivät NATO:n joukkojen läsnäoloon Itä-Euroopassa ja muissa lähialueillaan sijaitsevissa maissa. Vaatimukset sisälsivät useita turvallisuusehtoja, jotka kohdistuivat NATO:n toimintaan. Venäjä vaati muun muassa, että NATO ei enää laajentuisi itään, ei sijoittaisi asevoimiaan uusiin Itä-Euroopan jäsenmaihin ja vetäisi jo sijoitettuja joukkojaan takaisin länteen. Nämä vaatimukset esitettiin osana laajempaa turvallisuusdialogia, joka nousi esiin jännitteiden kasvaessa Venäjän ja länsimaiden välillä.
NATO-maat vastasivat Venäjän vaatimuksiin joulukuussa 2021 ja tammikuussa 2022 päättäväisesti, torjuen monet Venäjän keskeiset vaatimukset. NATO ja sen jäsenmaat pitivät kiinni periaatteesta, että jokaisella valtiolla on oikeus päättää omasta turvallisuuspolitiikastaan, mukaan lukien liittoutumisestaan. He korostivat myös, että NATO on puolustusliitto ja sen toimet ovat puolustuksellisia eivätkä uhkaa Venäjää.
Länsimaat ja NATO myös korostivat, että Venäjän toimet, kuten joukkojen kasautuminen Ukrainan rajalle, loivat jännitteitä ja edellyttivät vastatoimia, kuten joukkojen vahvistamista Itä-Euroopassa turvallisuuden varmistamiseksi.
Tässä vaiheessa pakko huomata, että harva kansallainen jaksaa lukea väitettä 2, koska se on pitkä ja tylsä.
Väite 1 on ytimekäs ja ”energinen” sikse se MYY
Me Lännessä ollaan jo nyt sodassa (taloudellinen ja poliittinen) ja on vain ajan kysmys, milloin NATO sulkee Itämeren ja sota laajenee Ukrainasta Balttiaan.
Se, että Venä ei ole yrittänyt ohjuksilla eliminoita Ukrainan hallitusta antaa päättäjille vihreän valon jatkaa lietsomaan slaavien välistä veljessotaa…