Sionismi on modernia fasismia

Euroopan unioni – Suomi siinä mukana – tukee varauksetta valtiota, joka paitsi toteuttaa modernin historian julkeinta kansanmurhaa, on vaarassa romahtaa äärioikeistolaiseksi diktatuuriksi.

Moni meistä tuntee tai tietää sionismin vain Euroopan juutalaisten 1800-luvulla syntyneenä ideologiana, jonka ytimessä on Israelin valtion perustaminen kaikille maailman juutalaisille.

Ehkä muistetaan myös Theodor Herzl, itävaltalaisunkarilaisen toimittaja, joka muotoili sionismin periaatteet vuonna 1896 julkaistussa teoksessaan Der Judenstaat (Juutalaisvaltio). Herzlin ajatuksena oli, että vain omassa valtiossa juutalaiset voivat elää rauhassa ilman antisemitistisiä vainoja, joista juutalaiset olivat saaneet kärsiä Euroopassa vuosisatojen ajan.

Herzl kannusti juutalaisia ostamaan maata Palestiinasta, vaikka harkitsi myös Argentiinaa ja Ugandaa (Hitler harkitsi myöhemmin Madagaskaria). 1906 tavoitteeksi vahvistettiin kuitenkin Palestiina – ja tuon päätöksen hedelmistä nautitaan tänäkin päivänä.

Sionistinen lobby pehmitti Britannian ulkoministeri Arthur Balfourin säätämään Palestiinan juutalaisten kotimaaksi vuonna 1917. Sotien välisenä aikana Israel-hanke ei edennyt ja koska Adolf Hitlerin joukot eivät jostain syystä koskaan valloittaneet Palestiinaa – siihen niillä olisi todennäköisesti ollut kyky –, sotien päätyttyä sionismi oli hallitseva ideologia Palestiinan juutalaisten keskuudessa.

Britannia menetti kiinnostuksensa Palestiinaa kohtaan, kun piti keskittyä sodan tuhojen korjaamiseen kotimaassa. Israelin valtio perustettiin brittien armollisella luvalla 14.5.1948 maalle, joka oli pääosin ei-juutalaisten palestiinalaisten asuttama. Palestiina jaettiin tuolloin kahteen osaan, mikä ei miellyttänyt sionisteja, mutta nämä suostuivat siihen taktisena väliaikaisratkaisuna.

Sionistit eivät ole historiallisesti muodostaneet yksimielistä joukkoa (nykyistä Israelia ajatellen on ironista, että sionismin varhaisvaiheessa sen ympärillä liikkui varsin vasemmistolaisia ajatuksia, kuten kibbutsit, joissa kaikki yksityisomaisuus oli kiellettyä), mutta sionismin vallasta huolestuneet pitävät varsinkin nykyään ideologian sisäisiä eroja merkityksettöminä.

Rasismia, ylivertaisuutta

Vuosina 1975–1991 oli voimassa YK:n yleiskokouksen päätöslauselma, joka totesi sionismin rasistiseksi, koska Israel ei suostunut tunnustamaan Etiopian juutalaisia kelvollisiksi saamaan samoja oikeuksia kuin vaaleaihoisemmat juutalaiset.

Israelin voimassaolevasta lainsäädännöstä ei ole muodollisesti päättänyt mikään sionistinen organisaatio, vaan maan poliittisten puolueiden enemmistö. Vaikka niiden keskinäiset välit ovat varsin riitaisat, keskeisistä sionistisen politiikan periaatteista ne ovat jokseenkin samaa mieltä. Sionismin vastustajien mielestä ideologia on fasistinen, koska se perustuu jyrkkään rasismiin, myös uskomukseen juutalaisten ylivertaisuudesta maailman kansakuntien joukossa.

Sionismin maine fasistisena ideologiana ei ole vain Benjamin Netanjahun nykyisen hallituksen synnyttämä. Jo brittihallinnon aikana Ze’ev Jabotinskyn ns. revisionistit vaativat juutalaisen armeijan perustamista pakottamaan britit hyväksymään sionistien tavoitteet. Vasemmistohenkiset työväensionistit pitivät tuolloin Jabotinskyn ryhmää fasistisena eli Benito Mussolinin hallintotavasta mallia ottaneina.

Kriitikoille nostetaan holokaustikortti

Sionismin ideologista kehitystä ei ole tässä mahdollista tarkemmin tutkailla, mutta ainakaan Suomessa ei termiä ”sionismi” ole juuri käytetty Israelin yhteydessä. Talvisodan hengen Suomessa Israelia pidettiin jonkinlaisena kohtalontoverina. Lipuissakin on samat värit. Raamattua pakkomielteisesti seuraavat ja ihailevat kristityt rupesivat myös fanittamaan Israelia, jonka alueella useimmat ns. ”pyhät kohteet” ovat.

Sionismia ei ole julkisesti kritisoitu siksikään, että sionistien oma propagandakoneisto – yksi maailman mahtavimmista koskaan – on aina pitänyt huolen siitä, että myös sionismin kritiikki julistetaan nopeasti ja tosiasiat ohittaen antisemitismin erääksi muodoksi.

Usein nostetaan suoraan esiin ns. holokaustikortti, jonka avulla eurooppalaisten huono omatunto on muunnettu Israelin ja samalla sionismin kritiikittömäksi tukemiseksi. Tämä on näkynyt erityisesti Saksassa, mutta myös Palestiinan entisessä hallitsijassa Isossa-Britanniassa ja Ranskassa, missä kolonialismin jälkeinen maahanmuutto Pohjois-Afrikan arabimaista on saanut hallinnon tukemaan sionismia ehdoitta.

Samainen propagandakoneisto on myös toiminut tehokkaasti hiljentääkseen minkä tahansa keskustelun, joka Euroopassa tai Yhdysvalloissa koskettaa Israelin valtion palestiinalaisiin kohdistamaa väkivaltaa, joka on jatkunut tauotta vuodesta 1948.

Modernin fasismin piirteitä

Onko sionismi fasismia modernissa muodossa? Näin voidaan monin perustein väittää. Kyse ei ole vain joistakin valtiomuotoon ja lakeihin kirjatuista periaatteista, vaan koko yhteiskuntaa lävistävistä tavoista suhtautua toisaalta juutalaisiin, toisaalta ei-juutalaisiin.

Käyn seuraavassa kursorisesti läpi muutamia piirteitä, jotka mielestäni oikeuttavat puhumaan Israelin puolueiden enemmistöä hallitsevasta ideologiasta modernina fasismina. En tässä pohdi pidemmällä sitä, muistuttaako sionismi enemmän Hitlerin vai Mussolinin käytännön sovelluksia. Useimmat kohtaamani vertailut yhdistävät kuitenkin Netanjahun ja Hitlerin. Näin myös Yhdysvaltain Nato-liittolaisen Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan joulukuussa 2023, jolloin hän totesi, etteivät Netanjahun toimet Gazassa poikkea Hitlerin toimista Euroopan juutalaisia kohtaan.

*Äärioikeistolaisuus

Joskus 1960- ja 1970-luvuilla Israelin parlamentissa knessetissä oli edustettuina vielä poliittiseen keskustaan ja vasemmistoon tukeutuneita puolueita. Nykyään knessetin puolueista mitään ei pidetä vasemmistolaisena, vaikka Netanjahun johtamalla äärioikeistolla onkin hitusen maltillisempia kilpailijoita. Täysin epätieteellisen vertailun valossa Suomen puolueista oikeistolaisimmat Kokoomus ja Perussuomalaiset edustaisivat knessetissä maltillista keskustaa. Varsinkin Netanjahun hallitukset ovat veljeilleet mielellään oikeistolaisten yksinvaltojen kanssa, mutta välit ovat poikki useimpien ns. vasemmistolaisten johtamien valtioiden suuntaan.

*Rasismi & apartheid

Sionismi perustuu juutalaisuuden yksinvaltaan ja rodullisen ylemmyyden ajatukseen. Kumpaakaan piirrettä ei propagandassa korosteta, mutta sen ovat saaneet vuosien mittaan huomata kaikki ei-juutalaiset ryhmät Israelissa ja varsinkin ne harvat ei-juutalaiset, jotka ovat Afrikasta pyrkineet muuttamaan Israeliin työn perässä. Mustaihoisiin ihmisiin suhtaudutaan avoimen rasistiseksi. Israel on kiistänyt väitteet apartheidista, mutta lukuisten todistusten perusteella ei-juutalaisilla ei ole Israelin valtiossa samoja oikeuksia, ei edes ihmisoikeuksia, kuin juutalaisilla. Konfliktien aikana muutenkin heiveröiset ihmisoikeudet katoavat kokonaan ja varsinkin palestiinalaisia kohdellaan mielivaltaisesti. Avoin vihamielisyys kohdistuu nykyään muslimien lisäksi myös Israelissa laillisesti toimiviin kristillisiin seurakuntiin. Gazassa on pommitettu maan tasalla tasapuolisesti kaikkien uskontokuntien kirkkorakennukset. Suomalaisille lukijoille on tarjolla Israelin apartheid-järjestelmä Syksy Räsäsen erinomainen tietopaketti Israelin apartheid (Into 2017).

*Väkivaltaisuus

Euroopassa fasismiin liittyi erottamattomasti avoin väkivalta julkisilla paikoilla, vankiloissa ja vankileireillä. Israelissa väkivaltaa suunnataan nykyään kaikkia Netanjahun politiikkaa vastustavia kohtaan ja asialla ovat sekä raskaasti aseistettu poliisi että vielä raskaammin aseistettu armeija (IDF), mutta myös ilman minkäänlaista kontrollia riehuvat aseistetut siirtokuntalaiset, joita voidaan pitää Hitlerin ruskeapaitojen (Sturmabteilung, SA) eli puolisotilaallisten katupartioiden vastineena. Israelilla on myös ollut koko olemassaolonsa ajan erittäin vahva salainen palvelu Mossad, jonka vastuulla on kymmeniä salamurhia ja kidnappauksia.

*Kansallismielisyys

Vaikka Israel ei ole – ainakaan vielä – etnisesti puhdas juutalaisvaltio, se käyttäytyy kansainvälisissä yhteyksissä lippuja heiluttavan kansallismielisesti. Israelin valtiolle on rakennettu Hitlerin natsien mallin mukaisesti myyttinen historia, vaikka asialliset tutkijat eivät tunnusta tuhansien vuosien takaisista tapahtumista suoraan nykypäivään vedettyjä kansallismielisiä piirtoja. Vaikka Israelissa elää myös Palestiinan juutalaisia, suuri enemmistö on Euroopasta ja Yhdysvalloista muuttaneita siirtolaisia ja heidän perillisiään, joilla ei ole mitään historiallista sidettä Palestiinaan. Myytti Israelista juutalaisten kotimaana perustuu myös uskonnollisiin argumentteihin. Monet juutalaisten uskonnolliset äärijärjestöt pitävät sionismia juutalaisuuden vihollisena, koska se sekoittaa uskonnon ja maallisen vallan kansallismieliseksi vihapuheeksi.

*Militarismi

Israelissa sekä miehet että naiset ovat asevelvollisia. Miesten asevelvollisuus kestää 3 vuotta, naisten 21 kuukautta. Kaikki alle 51-vuotiaat reserviläiset ovat vuosittain jopa 39 vuorokautta armeijan palveluksessa. Israelilaisten elämässä sota ja militaristiset elementit ovat jatkuvasti lähellä sekä aktiivisten konfliktien että satunnaisten palestiinalaisten ja Libanonin puolella toimivien vastarintaliikkeiden rakettien takia. Israelilla on myös oma ydinase, vaikka se ei virallisesti myönnä sellaisen olemassaoloa. Israel ei ole myöskään mukana ydinsulkusopimuksessa eikä päästä maahan IAEA:n tarkastajia.

*Imperialistinen laajentumispyrkimys

Israelissa pyrkivät alueelliseen laajentumiseen sekä siviilit että sotilaat. Siviilipuolella keskeistä on edistää ns. siirtokuntalaisten eli yleensä ulkomaalaisten maahanmuuttajien asuttamista palestiinalaisten omistamille ja asuttamille alueille Länsirannan alueella, joka on osa Palestiinaa, ei Israelia. Ajatuksena on, että koko Länsiranta muutetaan näin hivuttamalla osaksi Israelin valtiota. Gazassa käynnissä oleva hävitys- ja kansanmurhasota puolestaan on esimerkki sotilaallisesta vallankäytöstä, jollaisen avulla Israel on aktiivisesti laajentanut sitä aluetta, jonka brittihallinto luovutti Israelin juutalaisvaltion käyttöön.

Vuoden 1967 ns. kuuden päivän sodassa Israel valtasi hallintonsa osiksi Gazan ja Länsirannan sekä Golanin kukkulat Syyrialta ja Siinain erämaan Egyptiltä. Vuonna 1982 Israel valtasi Beirutin ja suurimman osan eteläisestä Libanonista, mutta joutui myöhemmin luopumaan näistä alueista. Suur-Israel on olennainen osa sionistista ajattelua, joskin on vaikeaa tietää, kuinka kauas nykyisistä rajoista sen nykyiset tavoitteet ulottuvat. Todennäköisesti kuitenkin iso osa Libanonia, Syyriaa ja Egyptiä kuuluvat suunnitelmiin.

*Hallinnon diktatoriset käytännöt

Huoli Israelin muuttumisesta vaalidemokratiasta avoimen autoritaarisesti hallituksi rasistiseksi valtioksi ovat lisääntyneet Netanjahun viimeisimmän hallituksen toimien myötä. Gazan tuhoamissota on jo todistanut, ettei Israel kunnioita mitään kansainvälisiä sopimuksia eikä piittaa enää ollenkaan palestiinalaisten julmasta murhaamisesta syntyvästä mainehaitasta. Hallinnon kovat otteet myös Israelin omia juutalaisia kansalaisia kohtaan nostavat esiin vaaran, ettei Netanjahu enää järjestä vaaleja, joiden seurauksena hänen hyvin niukalla enemmistöllä toimiva hallituksensa voisi joutua eroamaan.

Toistaiseksi Netanjahu on toiminut kuten Hitler ennen täyttä vallankaappausta ja demokraattisten instituutioiden lakkauttamista. Netanjahu on esiintynyt julkisuudessa hyvin ylimielisesti ja maailman mielipiteitä pilkkaavasti. Taustalla on luottamus siihen, että sionistinen lobby Yhdysvalloissa hallitsee sikäläistä hallintoa ja Yhdysvallat puolestaan pitää muut ns. länsimaat kurissa. Vaikuttaa myös siltä, että poliisi ja armeija ovat hallituksen kovan linjan takana. Tätä ei toisaalta ole vielä varsinaisesti testattu tositilanteessa.

Viimeinen hetki avata silmät

Ehkä vielä tämän vuoden 2024 aikana näemme, muuttuuko Israel avoimesti fasistiseksi poliisivaltioksi, jossa demokraattiset vaalit on ”toistaiseksi” lykätty, kuten Ukrainassa.

Yksikään asioita seuraava ihminen ei voi väittää, ettei mitenkään voi arvata, mitä Israelissa tapahtuu. Sillä tämä kaikki on tapahtunut, vaikka hiukan toisenlaisin muodoin, edellisen kerran ainakin 1930-luvun Saksassa. Fasismi ei istu juutalaiseen perinteiseen kulttuuriin, mutta se on sionismille luonteva päänalus ja sotisopa.

Ei ole myöskään yhdentekevää, että EU tukee varauksetta valtiota, joka paitsi toteuttaa modernin historian julkeinta kansanmurhaa, on vaarassa romahtaa äärioikeistolaiseksi diktatuuriksi. EU:n sisällä on monessa maassa samansuuntaisia puolueita ja ryhmiä sekä hallitusvastuussa (Italia, Unkari) että voimakkaana oppositiona (Saksa, Ranska).

Myös Suomessa on vallassa erittäin oikeistolainen hallitus, jolla ei näytä olevan mitään ongelmia rasistisen Israelin tukemisessa. Päinvastoin Israel on Suomelle tärkeä asekauppakumppani, aivan kuten se on ollut jo monien vaiettujen vuosikymmenten aikana (Tampellan salaisia asekauppoja Israelin kanssa hoiti ja niillä rikastui Shlomo Zabludowicz, kansainvälinen asekauppias).

Silmien sulkeminen Israelin sionistien viehtymykseltä fasistiseen hallintotapaan pohjautuu historiallisesti holokaustin aktiivisen hyödyntämiseen kaiken kritiikin torjumisessa. Nyt on viimeinen hetki avata silmät ja myöntää, ettei Israelin valtiota voi tukea tukematta samalla ideologiaa, jonka ”kaikki” vannoivat kuolleen Hitlerin Saksan häviön myötä.

Saman voi sanoa Ukrainassa merkittävässä roolissa olevista uusnatseista, joita on länsimediassa yritetty vähätellä jo ennen sodan kärjistymistä. Ei pidä kuvitella, ettei fasismi ota kaikkea muutakin, jos sille antaa pikkusormen millä tahansa tekosyyllä. Eurooppa on uudistamassa 1930-luvulla tekemänsä kauhistuttavat virheet. Se pitää pystyä estämään.

Tärkeintä on uskaltaa sanoa ääneen, että sionismi on vaarallinen ideologia ja ryhtyä eristämään Israelin valtiota kansainvälisesti. YK:n äänestyksissä näin on jo paljolti tapahtunut vain Yhdysvaltain estäessä Israelin toimet tuomitsevat päätöslauselmat.

Mutta YK-äänestykset eivät riitä. EU:n pitää ääneen todeta, ettei se voi toimia fasistisesti hallitun Israelin kanssa ja lopettaa sekä diplomaattiset, kulttuuriset että taloussuhteet samalla, kun kaikki sotilaallinen yhteistyö lopetetaan. EU voisi aloittaa heittämällä Lähi-Idässä sijaitsevan Israelin ulos Euroviisuista.