Naapurit

Naapuri-sanan etymologia juontuu keskiaikaan, suomalais-ugrilaisten kansojen sydänmaille, joilla asuivat Novgorodin ja Pihkovan tšuudit, sekä Pinegan yläjuoksun pakanat.

Naapurukset ajautuivat toisinaan hankauksiin.

Alavirran tšuudeja ärsytti yläjuoksulta virtaavat kikkareet, joita pakanat rantaveteen suolsivat, mikä sinänsä oli kätevää sontalihojen samalla huuhtoutuessa.

Jos tšuudit samaan aikaan nyrkkipyykkäsivät tai peseytyivät, naapurisopu oli höllässä. Joskus kirjaimellisesti kuralla.

Pakanoihin iskenyt ripulitauti aiheutti vatsanväänteitä myös tšuudeille, jotka löyhkäävän virtauksen vallitessa joutuivat turvautumaan sadeveteen, jota kuivimpina kausina ei ollut edes kortilla.

* * *

Uralin kansat lähettivät yleensä naiset selvittämään asioita hengenlähtöjen välttämiseksi.

Usein naapurin valistamiseksi riitti korviasärkevä kimitys, mutta joskus heimonaiset päätyivät käsirysyyn, jossa purtiin, ja revittiin hiuksista polyfonisen sopraanokiekumisen säestyksellä.

Puremavammat olivat yleisin seuraus välienselvittelyistä. Tinnituskaan ei ollut harvinainen.

”Naah puritš !” (suom. ne purivat) tšuudi-naiset valittivat kyläpäällikölle, palattuaan paikkailtaviksi pakananaisten terävistä hampaista. 

Vastapuolen tappioksi jäi väliaikaiseksi osoittautuneen permanentin uusimiseen tuhraantunut aika.

Tšuudit alkoivat kutsua yläjuoksun kakkijoita naahpuritšeiksi, ja kun olivat saaneet kyllin sköndäkylvyistä, ottivat kuppinsa ja lähtivät puhtaiden vesistöjen äärelle.

Novgorodin tšuudit levittäytyivät Karjalankannakselle ja eteläiseen suomenmaahan, Pihkovan tšuudit pohjoisempaan. Naahpuritš-sana kulki heidän mukanaan, ja se on säilynyt lähes samana kieliasultaan ja merkitykseltään.

”Naapurit, ne jotka meitä raatelevat ja päällemme paskovat”.

* * *

Naapuri-sanan historia on hyvä tiedostaa, kun tarkastellan naapuruutta keskiajalta nykypäiviin asti.

Tšuudien vaelluksen aikana suomenmaalla asui muitakin heimoja, kuten muromalaisten, juratsien ja kamassien sukuhaaroja, idästä hekin.

Saamelaiset ainoana ei-ugrilaisena ja kyllä-porolaisena heimona asui pohjoisimpana.

Heidät erotti tuulihatustaan tyynelläkin säällä, etenkin tunturin laelta. Jos kuuli laulua Lailasta ja Leilasta, ugrien oli parempi kääntyä takaisin, ellei kainalossa sattunut olemaan noitarumpu.

Ugrilaisten heimojen sekoittuessa eri kombinaatioissa, syntyivät kielimurrealueet, joissa naapuruus ilmaistiin samoin, Karjalankannaksen toisila, toistalo ja Pohjanmaan kranni poikkeuksina. 

Tšuudit toivat sivistyksen mukanaan. 

He opettivat naapurustolle huussin salat vesistöjen säästämiseksi ja savesta valetut kipot ja kupit, jotta tankkaus ennen seuraavaa huussireissua olisi käytännöllisempää.

Myös maanviljelyn kehittämisen, jossa suoliston läpikäyneen ruokavalion jatkojalostaminen oli merkittävä parannus. 

Myöhemmin lehmät – ihmistä moninverroin paremmat sontijat – syrjäyttivät huussijätökset pellonparannusaineena, jolloin makkiluukku oli hyvä tyhjentää naapurin metsään.

* * *

1800-luvun alun Turussa oli tihein huussiverkosto ja fiineimmät kuppikunnat, joiden kippovalikoimaa matkattiin kauempaakin pällistelemään.

Länsirannikon ugrilaisiin oli sekoittunut ruåtsalaista verta, joten heidän perimänsä takasi paremmat sykynimet pärjätä elämässä. Nykyiset suomenruåtsalaiset polveutuvat heistä.

Turun palo 1827 sai alkunsa kauppiasporvari Carl Gustav Hellmanin huussista, joka oli kaupungin hienoimpia, mutta palosuojaukseltaan puutteellinen.

Herrasväen tapa sytyttää tuohi istunnon päätyttyä löyhkän peittämiseksi koitui kohtalokkaaksi. Herra Hellman lipsautti tuohen käsistään istuntoreikään, johon oli kauhonut tulenarkaa kuiviketta hyvin sulaneen päivällisensä peitoksi.

Kolmeneljännestä kaupungista paloi Hellmanin herraskaisuuden tähden, kun ei ryhtynyt tallomaan palonalkua, vaan jäi toljottamaan kaupungin helvetinliekkejä hyvin rasvatuissa kiiltonahkakengissään ja puhtain lahkein. 

Olletikin mustin mielin.

* * *

Nykynaapuruuden merkittävin kytkös tšuudilaisuuteen on pitää hyvät välit naapureihin. 

Maaseudulla se tarkoittaa, että naapuriin on hyvän matkaa. Hyvä minimiväli on kilometri. 

Korkeintaan hallin haukku ja moottorisahan pärinä saa vaimeasti kantautua pihapiiriin.

Kylätiellä kohdatessa on soveliasta ainoastaan kohottaa käsi mekaaniseen tervehdykseen ja katsoa toisaalle. 

Voi ehkä murahtaa jotain, jos naapuri on erehtynyt kertomaan, millainen sää vallitsee.

* * *

Kaupungit ovat Turun palon ajoista kehittyneet, kiitos kymmenien huussipalojen, jotka parempi väki sytytti vaihtelevin tuhoseuraamuksin.

Tšuudien jälkeläiset ovat joutuneet vesi- ja viemäröintitekniikan myötä opettelemaan muinaisten pakanoiden tavoille: kakkimaan veteen. 

Onneksi mökeillä voi tšuudailla perinteiseen tapaan.

Yksi asia ei ole muuttunut kaupungissakaan: hyvät naapurivälit. 

Omakotialueilla tarkoittaa tonttien välissä hyvin rajan ilmaisevaa, mieluiten täysin peittävää aitaa, ja kerros- ja rivitaloissa hyvin ääntä eristäviä väliseiniä.

Viimeistään itärajan sulkeminen on osoittanut, kuinka vahvana tiedostamaton geeniperimä elää kakkakylvyistä traumatisoituneiden tšuudien (ven. tsuhna) jälkipolvissa.