Suomi on kävellyt vihellellen karhunloukkuun, jonka luukku on pamahtanut kiinni. Omin avuin ei enää ulos pääse.
Yht’äkkiä havahdutaan huomaamaan, että ehkä sittenkin olisi pitänyt harkita ensin, nyt se vaan on myöhäistä. Media pauhaa edelleen Ukrainan voittoa ja Venäjän tappiota, vaikka jo NATO:n omat miehet alkavat jossitella.
Suomi on sotapsykoosissa kuten silloin, kun Mannerheim totesi Paasikivelle, että hän on pitkään miettinyt, miten irrottautua, muttei ole löytänyt tietä ulos koska harhaan johdettu kansa ei olisi ymmärtänyt.
Ja Paasikivi sanoi Yhdysvaltain edustajalle, ettei hänen aikansa ole vielä, häntä pidetään liiaksi Venäjä-mielisenä. Kymmenet tuhannet nuoret miehet uhrattiin ennenkuin ulos päästiin. Ja sitten oli pakko luoda legendoja hidastelun perustelemiseksi.
Kaikella surkeudella on alulle panijansa ja he löytyvät 90-luvulta. Samaa Venäjän väheksyntää löytyy Ahtisaaren poppoon keskustelukirjoista ja olihan se eräs Helsingin Yliopiston professori, joka kirjassaan kertoi kuinka päivällisillä Turussa Pietarin edustaja hra Putin ei erottunut seinätapetista, niin vähäinen mies.
Kokoomusjohdolta ei oikein muuta voinut odottaakaan, kuin mitä Niinistö on toimittanut. Ja koulukiusaajana uransa pohjustanut turboturpa Stubb jatkaa Niinistön valitsemalla tiellä – jos vain sallitaan. Terävät kyynärpäät ja lipevä kieli on vaatimuksena kokoomusjohtoon pääsylle.
Koska vihreät ja persut ovat omanlaisiaan ääriliikkeitä, heiltä ei mitään voi odottaakaan. Keskustan ja demareiden olisi pitänyt yhdessä toimia Suomen ulkopolitiikan tukipilareina ja kun he pettivät jo 90-luvulla perinteensä, Suomi lähti luisuun. Esko Aho sai Harvardissa uusliberaalia oppia, joka pisti hänen päänsä pyörälle ja nosti hänen nokkansa kohti pilviä.
Paavo Lipponen vei demarit takaisin Väinö Tannerin poluille ja omaksui esikuvaltaan kaikkein kehnoimmat puolet. Sen sijaan, että olisi ottanut asioista selvää ja huomannut, että Venäjään kohdistettu ensimmäinen sanktiorypäs lepäsi valheiden päällä, Lipponen innostui niin, ettei ollut pysyä housuissaan. Nyt voitiin oikein luvalla mäiskiä Venäjää, viis siitä, että oman maan teollisuus kärsi eniten.
Kaikkea mikä Washingtonin saarnastuolista tulee, pidetään jumalan totuutena. Niinpä Venäjän talouden piti sortua muutamassa kuukaudessa, aivan kuten aikanaan Neuvostoliiton armeijan piti, Saksan laskelmien mukaan.
Kun sitten todellisuus ei vastaakaan lupauksia, ollaan ihmeissään, ja alkaa parku siitä, että jonkun pitää tulla apuun. Katseet kääntyvät Saksaan, jossa kansa jo marssii kaduilla kantaen Venäjän lippuja. Mutta vielä on Saksan kärsittävä vilua ja nälkää ennenkuin sielläkään mitään muutosta saadaan aikaan.
Tällä välin Jens Stoltenberg, sotarikollinen ainakin Norjan lain mukaan, on tullut kaapista ulos ja myöntänyt, että NATO-laajentuminenhan se oli, joka sai Ukrainan sodan aikaan.
Stoltenberg kuitenkin kärsii muistinmenetyksestä kuten Suomen johtokin. Hän unohti mainita, että kaikki suuret NATO-maat olivat antaneet pyhän sanansa, ettei NATO laajenisi Saksasta itään – ja aluksi Saksalla tarkoitettiin Länsi-Saksan itärajaa.
Tämän kun Suomenkin johtajat olisivat panneet mieleensä, niin olisivat voineet vilkaista karttaa ja todeta, että lupaus oli esteenä myös Suomen menolle Venäjän vihollisleiriin.
+++
8 kommenttia julkaisuun “Suomi sotapsykoosissa”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ainoa tie ulos umpikujasta on suursota. Sitä kohti käydään. Niinistö on valmis uhraamaan Suomen Naton alttarille. Uskomaton kehityskulku mutta ei ennenkuulumaton historiassa. Kehotan kaikkia, jotka siihen pystyvät, muuttamaan pois Suomesta ja Euroopasta.
Minne suosittelet muuttamaan? Tekemällä tehty ruokakriisi iskee myös kaukomaille ja siellä porukka on vähän kiivaampaa ja ulkkarina olo muodostunee sielläkin tukalaksi.
Kaikkialla on vaikeaa. Marsiin kai sitä on Muskin kanssa suunnattava.
Itse olen ajatellut Etelä-Amerikkaa ja siellä Argentiinaa. Puhuvat espanjaa, sitä oppii varsin nopeasti ainakin jonkin verran. Buenos Aires ainakin alkuun. Mutta miten saan houkuteltua emännän ja tyttären perheen mukaan?
Mannertenväliset Ydinohjukset ei anna Turvaa missään jos Ydinsota Alkaa.
Nyt Pitäisi saada Rauhanneuvottelut Aikaan ja Ukrainan ottamaan lusikan kauniisti käteen sekä Hyväksymään Tosiasiat.
Venäjän Viha Lopetettava.
Länsi ei halua rauhaa, koska se keskeyttäisi projektin alistaa Venäjä. Siksi toisekseen rauha ainoalla järkeväksi katsottavalla tavalla olisi ikään kuin Venäjän voitto. Lännen ylpeys ei sellaista helpolla kestä.
Tuo järkevä tapa solmia rauha on tietysti sellainen, että Venäjään liittyneet entiset Ukrainan alueet saavat jäädä osaksi Venäjää kuten kansa siellä haluaakin ja Ukraina ei liity Natoon tai muulla tavoin aiheuta jatkossa Venäjälle sotilaallista uhkaa.
Mainittua ratkaisua en pitäisi oikeastaan edes Venäjän, vaan oikeudenmukaisuuden, voittona. Ns. länsihän siinä kylläkin saisi nenilleen, mutta aivan ansaitusti, koska – jos vähänkään tutkii Ukrainan kriisin taustoja – länsi on ylivoimaisesti suurin syyllinen kaikkeen vuonna 2014 ja sen jälkeen koettuun kärsimykseen Ukrainassa.
Jos lännen ylpeys saa kolhun, on se tosiasiassa aivan liian pieni rangaistus aiheuttamistaan vahingoista. Toisaalta on ratkaisu Ukrainassa mikä tahansa, tuskin sellaista muutosta lännessä lähivuosina tapahtuu, että se myöntäisi syyllisyytensä. Päinvastoin, on pelättävissä, että propaganda Venäjän demonisoimiseksi ja ponnistelu Venäjän tuhoamiseksi jatkuu entiseen malliin; Ukrainassa ja/tai uusilla rintamilla, mutta Venäjän rajoilla kumminkin.
Tämä sotapsykoosi tai hysteria on saatava loppumaan. Tavalla tai toisella. Ukrainan ylin johto on eliminoitava, muuten edes rauhanneuvottelut eivät pääse alkamaan. Zelenskyä ja kumppaneita ei kiinnosta vähääkään sotilaiden kaatuminen eikä myöskään amerikkalaisia kiinnosta kaatuneiden määrä varsinkaan, kun ne eivät ole oman maan kansalaisia. USAlle tämä sota ei maksa mitään rahallisesti, painokoneet painavat lisää dollareita. USA on menossa samanlaista tuhoa kuin Saksa II-maailmansodan aikaan taloudellisesti. Silloin Saksan markka romahti, ja myös dollari on menossa kohti tuhoa. Jollakin tavalla pitäisi saada Suomi irti tästä hullutuksesta, mutta miten. Mauno Saari, sinä olet alan mies. Keksi jotain ja pian.
Jotkuthan ovat Suomessa jo tämän nykyisen pattitilanteen takia ehdottaneet ”kansantasavallan” kaltaisen idean perustamista.