”Mikäs täs on hätänä matalassa kaivossa, kun ei ole kaulaankaan vettä”.
Tämä vanha sanonta kuvannee hyvin Suomen valtiojohdon nykyistä asennetta. Yhä absurdimmat määräykset ja ohjeet valuvat hallinnosta kuin vesi Imatrasta. Venäjä ja venäläiset pyritään demonisoimaan kaikin keinoin. Viimeisimpänä venäläisten autoilijoiden kriminalisointi. Poliittisen johdon Venäjä pelko on saanut jo surkuhupaisia piirteitä.
Paljon viljelty sanonta ”Älä luota vieraan apuun” on kumissut tyhjyyttään koko itsenäisyytemme ajan.
Sisällissodan alkupäivinä lähetettiin Saksaan pyyntöjä sotilaallisesta avusta työväen armeijan lyömiseksi. Sitä saatiin ensin Vaasaan ja sitten työläisten selustaan Hangon kautta. Kuvaavaa on, että sisällissodan jälkeen Suomen armeijan päälliköksi tuli saksalainen kenraali.
Toisessa maailmansodassa kuvio toistui. Sodan edellä suomalainen media ryhtyi voimakkaaseen mielipidemuokkaukseen. ”Ryssittely” oli jokapäiväistä. Saksan selän takana uskoteltiin olevan turvallista. Annettiin kuva heikosta ja hajanaisesta Neuvostoliitosta. Saksalaiset kenraalit suorittivat tarkastuskäyntejä suomalaisten varustuksilla. Erityisesti Lappi kiinnosti. Sodan kestäessä saksalaiset sitten miehittivät Lapin.
Mihin tämä politiikka johti? Neuvostoliiton tavoitteenahan oli sodan edellä neuvotella Leningradin ympärille turvallisuusvyöhyke. Suomen johto halusi sotia ja tämän seurauksena menetettiin tuhansien kaatuneitten lisäksi koko Karjala, Koillismaa ja Petsamo! Lisäksi saatiin suuret sotakorvaukset.
Opittiinko tästäkään mitään? Suureen osaan suomalaisista päättäjistä jäi kytemään voimakas neuvostovastaisuus. Se ilmeni neulanpistopolitiikkana lehdistössä ja tiedotusvälineissä. Puristettiin nyrkkiä taskussa!
Kun Ukrainan konflikti alkoi, huomasivat oikeistolaiset ja fasistiset piirit tilaisuutensa tulleen. Aloitettiin ennennäkemätön lokakampanja kaikkea venäläistä kohtaan. Tähän yhtyivät kaikki tiedotusvälineet televisiokanavia myöten. Kaikki pidäkkeet irrotettiin!
Julistettiin jopa etsintäkuulutuksia vieraan valtion johtohenkilöistä. Jälleen koitetaan tehdä Venäjästä heikko ja mitätön valtio. Aivopesu on massiivista!
Mitä sitten, kun Ukrainan pyristely loppuu? Tämä pelottaa suomalaisia poliitikkoja niin, että esimerkiksi presidenttiehdokas Stubb ehdottaa eurooppalaisen federaation perustamista. Siis Suomen valtion lopetusta. Kuvaavaa on, että tätä ei sentään kehdata pitää esillä tiedotusvälineissä.
Nykytilanteeseen liittyen nimitellään Kekkosen ajan valtiomiehiä yhteistoiminta miehiksi. Kritisoidaan Porkkalan luovutusta ja yhteisiä projekteja sekä kanssakäymistä.
Entä nyt? Poliitikot lupaavat Natolle – purukuminpurijoille – lentotukikohtia ja satamia. Ja luullaan, että Naton selän takana on turvallista.
Kaikki käy! Atomiaseet ja osittainen miehitys! Herätys tulee olemaan karmea….
3 kommenttia julkaisuun “Mikäs tässä hätänä”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Suosittelen kaikille Suomen poliitikoille, että pitävät vessapaperirullan mukanaan reissatessaan. Nimittäen, kunhan Venäjä kellistää Ukrainan ja länsimaat samaan liejuun, niin saattaa tulla tarpeeseen vessapaperi, kun isompi lasti pakkaa housuihin. Ihmettelen suuresti, että sen jälkeen, kun Ano Turtiainen potkittiin pois eduskunnasta, niin ketään ei ole noussut pitämään ääntä tyhmyyksistä mitä johto tekee koko ajan. Seuraavissa vaaleissa on vaihdettava kaikki edustajat uusiin. On vain ensin tutkittava röntgenillä, että onko aivoja ollenkaan.
”kun Ano Turtiainen potkittiin pois eduskunnasta,”
-Hieman ihmetyttää tämä, kuka Anon tuolta pois potki? Äänestäjät eivät äänestäneet.
Kyllä Suomen Valtiojohto teki Ison Virheen Hypätessään Jenkkien Kelkkaan.
Ikävää että Tästä joutuu kohta Kärsimään koko Suomen Kansa.
Ikävä on Presidentti Kekkosen Aikaa.