Lukiolaisten elokuun lopussa spontaanisti käynnistämät mielenosoitukset laajenivat nopeasti Pariisista koko maahan. Entistä syvemmin jakautuneen Ranskan syksyä ovat leimanneet laajat, lopulta väkivaltaisiksi yltyneet mielenosoitukset, sekä ensi kevään presidentinvaalien ennakoitujen kärkiehdokkaiden kampanjointi. Ranskan presidentinvaalien kamppailu on kiihtymässä samalla kun maan yhteiskunnallinen kriisi on kärjistynyt väkivaltaiseksi.
Syynä mielenosoituksiin olivat ala-arvoisten opetustilojen lisäksi muun muassa ylisuuret opetusryhmät ja pula opettajista. Mielenosoituksiin liittyivät varhaisessa vaiheessa mukaan myös lukiolaisten vanhemmat ja lukioasteen opettajien suurin ammattijärjestö SNES-FSU, sekä suuri joukko korkeakouluasteen opiskelijoita.
Suurten ammattiliittojen CGT:n ja FO:n, sekä toimintaansa uudelleen käynnistymässä olevan keltaliiviliikkeen liityttyä lokakuussa mukaan, mielenosoitusliike on saanut yhä enemmän yleispoliittisia ulottuvuuksia.
Lukiolaisten vaatimuksia alusta alkaen tukenut Ranskan suurin vasemmistopuolue Lannistumaton Ranska (LFI) ja sen presidenttiehdokas Jean-Luc Mélenchon ottivat näkyvästi osaa myös lauantaina 17.10. järjestettyihin mielenosoituksiin. Ne keräsivät kulkueisiin eri puolilla Ranskaa yhteensä noin 800 000 osallistujaa.
Mielenosoitusten ensisijaisena kohteena olivat kohonneet elinkustannukset. Jo etukäteen tilanne oli varsin jännittynyt, sillä syyskuun aikana pelkästään lukiolaisten mielenosoitusten yhteydessä esiintynyt poliisiväkivalta oli saanut monien arvioitsijoiden mukaan täysin kohtuuttomat mittasuhteet.
Yhteenottoja poliisien ja santarmien kanssa
Ei ainoastaan Pariisissa, vaan myös useimmissa muissa suurissa kaupungeissa tilanne kärjistyi väkivaltaiseksi, kun varsinaisten rauhanomaisten mielenosoituskulkueiden ulkopuolella operoineiden anarkistien ja äärivasemmiston niin sanottujen black bloc-ryhmien, sekä erityisesti maahanmuuttajalähiöistä tulleiden nuorisojoukkojen yhteenotot poliisien ja santarmien kanssa muuttuivat kaupunkisodankäyntiä muistuttaviksi yhteenotoiksi.
Yli kaksi tuhatta ihmistä pidätettiin, tuhansien loukkaantuneiden joukosta poliiseja oli lähes tuhat, joista seitsemän vakavasti. Pelkästään Pariisissa satoja ajoneuvoja sytytettiin palamaan, ydinkeskustan liikkeitä ryöstettiin ja hävitettiin. Monet ranskalaisten luksusmerkkien ja muotibrändien erikoisliikkeet tyhjennettiin ja tuhottiin, osa vain muutaman sadan metrin päässä presidentin virka-asunnosta Élysée-palatsista.
Alustavien arvioiden mukaan lokakuun 17. päivän kaaoksen kokonaiskustannukset tulevat nousemaan useisiin satoihin miljooniin euroihin. Vertailukohtana voi pitää kesä-heinäkuun vaihteessa 2023 noin viikon kestäneitä mellakoita, jotka saivat alkunsa poliisin ammuttua algerialaistaustaisen 17-vuotiaan Nahel Merzoukin. Tuolloin poltettiin lähes tuhat ajoneuvoa ja yli tuhat julkista ja yksityistä kiinteistöä tai liikehuonetta hävitettiin rikkomalla tai polttamalla. Kokonaisvahinkojen arveltiin nousseen yli miljardiin euroon, joista vakuutusyhtiöt korvasivat noin 650 miljoonaa.
Ranska kriisiytynyt ja velkaantunut ennätysmäisesti Macronin johdolla
Presidentti Emmanuel Macronin presidenttikausia vuodesta 2017 lähtien ovat leimanneet maan talouden syvä kriisiytyminen ja ennennäkemätön velkaantuminen. Sekä tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet ja hyvinvointivaltion toimintoihin on kohdistettu leikkauksia.
Ranska on samalla ajautunut myös poliittiseen umpikujaan, jossa macronistien vähemmistöhallitukset ovat toistuvasti ajaneet läpi sosiaaliturvaa voimakkaasti leikkaavia budjettiesityksiään. Kansalliskokouksessa on turvauduttu perustuslain kyseenalaiseen 49.3 pykälään, koska leikkausten taakse ei ole saatu enemmistöä.
Syksyn koululaisten ja lukiolaisten mielenosoituksista alkunsa saanut liikehdintä on tavallaan jatkoa koko Macronin kautta leimanneille suurille mielenosoitusliikkeille. Vuosina 2018-19 ns. keltaliivien mielenosoituksilla vastustettin elinkustannuksien kohoamista. Keväällä 2023 eläkeuudistuksia vastusti yli miljoona ranskalaista, jotka osallistuivat eläkeläisjärjestöjen ja ammattiyhdistysliikkeen organisoimiin mielenosoituksiin.
Oikeisto yrittää syyttää Mélenchonia mielenosoitusaallosta
Ranskan yhteiskunnalliset vastakohtaisuudet ovat lisääntyneet ja lähestyvät presidentinvaalit ovat osaltaan luomassa entistäkin myrkyllisempää ilmapiiriä.
Poliittinen oikeisto on yrittänyt sälyttää syksyn mielenosoitusaallon vasemmistopuolue LFI:n ja erityisesti sen presidenttiehdokkaan Jean-Luc Mélenchonin niskoille. Kaikkein kärjekkäin kritiikki ei ole tullut laitaoikeiston Kansallisen liittouman RN:n suunnalta, vaan presidentti Macronin tukijoilta.
Pääministeri Sébastien Lecornu on syyttänyt LFI:tä ja henkilökohtaisesti Mélenchonia pyrkimyksestä ”liittää mielenosoitukset osaksi presidentinvaalikampanjaansa”. Vielä pitemmälle on mennyt euro-oikeiston tasavaltalaisten LR:n puheenjohtaja ja presidenttiehdokas Bruno Retailleau, joka on vaatinut LFI:n kieltämistä ”väkivaltaisena ja kapinaan pyrkivänä liikkeenä”.
Nizzan pormestari ja RN:n tukipuolueen Tasavallan oikeistoliiton (UDR) puheenjohtaja Éric Ciotti on vaatinut alaikäisten mielenosoittajien vanhempia taloudelliseen vastuuseen aiheutuneista vahingoista ja sosiaaliturvan lakkauttamista kaikilta mielenosituksissa kiinniotetuilta. Lisäksi Ciotti on vaatinut, että ”mielenosituksia sosiaalisessa mediassa tukevat tahot on saatettava taloudelliseen vastuuseen mielenosoituksiin liittyvän huliganismin aiheuttamista vahingoista”. Hän mainitsi muun muassa Yhdysvaltain NBA-koripalloliigassa San Antonion joukkueessa ammattilaisena pelaavan Ranskan maajoukkuepelaaja Victor Wembanyaman, joka oli some-postauksessaan antanut tukensa mielenosoituksille.
Ranskan tulevien presidentinvaalien vaaliasetelmat vasemmiston pääehdokkaiden osalta selkiytyivät Sosialistisen puolueen PS:n sisäisen, jäsenistölle järjestetyn esivaalin myötä. Sosialidemokraattien esivaalin voitti ylivoimaisesti heti ensimmäisellä kierroksella europarlamentaarikkona toimiva Raphaël Glucksmann saaden hieman yllättäen yli 66 prosenttia äänistä.
Toiseksi jäänyt PS:n puheenjohtaja Olivier Faure keräsi vain vajaat 15 prosenttia hyväksytyistä 120 000 äänestä. Vuoden 2007 vaaleissa PS:n presidenttiehdokkaana ollut Ségolene Royal sai vain vajaan kuuden prosentin kannatuksen.
Esivaalien jälkeen sosiaalidemokraatit ovat Olivier Fauren johdolla ryhmittymässä suhteellisen yhtenäisesti Glucksmannin taakse, mikä näkyy jo viimeisimmissä mielipidemittauksissa. Sen sijaan muuta vasemmistoa Glucksmannin voitto ei vakuuttanut.
Vihreiden puheenjohtaja ja presidenttiehdokas Marine Tondelier toisti jo keväästä lähtien esittämänsä kritiikin, että Gluksmann kieltäytyi lähtökohtaisesti osallistumasta koko punavihreälle blokille järjestettävään esivaaliin, joka ei sitten lopulta totetunutkaan. Tondelierin mukaan vain koko vasemmiston yhteisellä ehdokkaalla olisi mahdollisuus menestyä toisella kierroksella RN:n Marine Le Peniä vastaan.
Erityisesti ulkopolitikan kysymyksissä varsin lähelle macronisteja tuleva kosmopoliittisesti ja euroatlanttisesti orientoitunut Glucksmann tosin julisti itsensä heti esivaalituloksen ratkettua ”koko vasemmiston ja keskustaan avautuvien” yhteiseksi ehdokkaaksi.
On huomioitava, että Glucksmannin ”koko vasemmisto” ei sisällä Mélenchonia ja LFI-puoluetta. Kaikissa tähän asti julkaistuissa mielipidemittauksissa LFI:n Mélenchon on kuitenkin säännöllisesti kerännyt huomattavasti Glucksmannia suuremman kannatuksen.
Muista vasemmiston ehdokkaista vihreiden Marine Tondelierin kannatus mielipidemittauksissa on ollut kolme prosenttia ja ennen niin mahtavan Ranskan kommunistisen puolueen (PCF) puheenjohtaja Fabien Rousselin kannatus on jäänyt noin kahteen prosenttiin. Ranskan useista trotskilaisista puolueista ainoastaan Lutte Ouvrièrin Nathalie Artaud on mielipidemittauksissa kerännyt prosentin luokkaa olevan kannatuksen ja osallistunee joka tapauksessa ensimmäiselle kierrokselle.
Toinen isompi trotskilainen ryhmittymä Uusi antikapitalistinen puolue (NPA) on hajonnut kahdeksi eri puolueeksi ja jotkin trotskilaisen liikkeen näkyvimmät hahmot ovat asettuneet jo ennakolta Jean-Luc Mélenchonin taakse.
Marine Le Pen selkeä ykkönen – Mélenchon toisena mielipidetutkimuksissa
Viime aikoina eri tutkimuslaitosten tekemissä mielipidemittauksissa on toistuvasti Kansallisen liittouman (RN) Marine Le Pen ollut selkeä ykkönen ja näyttäisi tämän hetkisen arvion mukaan menevän varmasti toiselle kierrokselle.
Jopa 15-20 prosenttia Le Penin takana on ollut toiseksi tullut Jean-Luc Mélenchon muutaman prosentin erolla ennen keskustaoikeiston macronistien Édouard Philippeä. Toinen macronistien ehdokas Gabriel Attal, sekä sosialistien Raphaël Glucksmann ovat puolestaan muutaman prosentin verran Philippen takana. Tilanne on nyt kuitenkin muuttumassa ja kamppailu Le Penin takana kiristymässä paikasta vaalien toiselle kierrokselle. OpinionWay tutkimuslaitoksen talous- ja finanssialan julkaisu Les Écholle ja Radio Classiquille tekemä tutkimus näyttäisi Le Penille edelleen ensimmäisellä kierroksella ylivoimaista voittoa 35-37 prosentin ääniosuudella, toiselle kierrokselle menisi myös Mélenchon 14 prosentin kannatuksella.
Ulos toiselta kierrokselta jäisivät Glucksmann 13 prosentin ja macronistien Édouard Philippe 12 prosentin kannatuksella. Mutta hypoteesissa jossa macronistien toinen ehdokas Gabriel Attal ei olisi enää mukana olisivat Mélenchon, Philippe ja Glucksmann tasoissa kaikkien saadessa 15 prosentin kannatuksen.
Hypoteesissa, jossa Philippe ei olisi enää mukana ja sen sijaan Attal olisi macronistien ehdokas, Glucksmann ohittaisi yhdellä prosentilla Mélenchonin luvuin 16/15 Attalin jäädessä 11 prosenttiin.
Ensi vuoden presidentinvaaleissa toistakymmentä ehdokasta
Huhtikuun 18. päivänä ensi vuonna järjestettävään presidentinvaalien ensimmäiseen kierrokseen on aikaa enää vajaat puoli vuotta. Todennäköisesti ensimmäisellä kierroksella tulee olemaan mukana reilusti toistakymmentä ehdokasta. Erilaiset liittoutumiset ovat siten vielä mahdollisia.
Tämän hetkisen arvion mukaan RN:n Marine Le Pen tulee varmasti selviytymään toiselle kierrokselle, mutta toisesta paikasta kakkoskierrokselle käydään kovaa kamppailua LFI:n Jean-Luc Mélenchonin, sosialistien Raphaël Glucksmannin ja macronistien keskustaoikeiston Édouard Philippen välillä.
Macronistien toinen ehdokas, entinen pääministeri Gabriel Attal vetosi viime
viikolla ”sosiaalidemokraattien ja tasavaltalaisen oikeiston yhteistyön puolesta, jotta äärioikeiston ja äärivasemmiston uhkaava voitto ensimmäisellä kierroksella voidaan estää”.
Vetoomuksen on tulkittu laajasti ennakoivan lähiaikoina tapahtuvaa Attalin vetäytymistä presidenttikilvasta. On myös arvioitu, että noin 7-9 prosentin kannatusta eri mielipidemittauksissa saava Attal kävisi parhaillaan neuvotteluja sekä Glucksmannin, että Philippen kanssa.
Ranskan EU- ja Nato-mielinen poliittinen eliitti – mukaan lukien maan liberaalimedia – pelkää eniten tilannetta, jossa toukokuun 2. päivänä järjestettävällä presidentin vaalien toisella kierroksella olisivat vastakkain Marine Le Pen ja Jean-Luc Mélenchon. Pelko kohdistuu ensisijaisesti Le Penin ja Mélenchonin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin näkemyksiin. Mitä erilaisimpia uhkakuvia tullaan julkisuudessa esittämään.
Myös lokakuun 17. päivän väkivaltaisia mellakoita tullaan käyttämään Mélenchonia vastaan. Esimakua kaikesta tulevasta antaa viime viikolla Ifop-tutkimuslaitoksen politiikan viikkolehti Mariannelle tekemä tutkimus, jonka mukaan yksi viidestä ranskalaisesta harkitsee maastamuuttoa, jos RN:n Marine Le Pen valitaan presidentiksi.
Ifop:n tutkimuksen mukaan peräti 46 prosenttia Ranskan muslimeista, 44 prosenttia juutalaisista ja 43 prosenttia Mélenchonin kannattajista harkitsisi Ranskasta lähtöä, jos Marine Le Penistä tulisi presidentti.
Otsikkokuva: Guallendra: Jules Ferry-lukion opiskelijoita lokakuun 2. päivänä Pariisissa, Lähde: Creative Commons CC0 1.0 Universal Public Domain
1. Kuva tekstissä: Tomkiou, Jean-Luc Mèlenchonin puhetilaisuus. Lähde: Creative Commons CC0 1.0 Puplic Domain.
2. Kuva tekstissä: Jules. Mielenosoittajia Pariisissa 6. lokakuuta. Lähde: Wikimedia Commons, lisenssi: CC-BY-4.0
3. Kuva tekstissä: Jorge Jaramillo. Protestit yltyivät jopa mellakoiksi Pariisissa 17. lokakuuta. Lähde: Wimedia Commons, lisenssi: CC-BY-SA-4.0
4. Kuva tekstissä: Sabiote, Marine Le Pen. Lähde: Wikimedia Commons, lisenssi: CC0 1.0 Puplic Domain.
.jpg){kind=link}
5. Kuva tekstissä: MiniYop: Jean-LucMèlenchon, Lähde: Wikimedia Commons, lisenssi: CC-BY-4.0
