Yleisradion aggressiivisuus Venäjää kohtaan on kehittymässä alhaisuuden ja moraalittomuuden tasolle. Sunnuntaina 28.1.2023 saavutettiin uusi ennätys. Uutisten Novosti-osuudessa kerrottiin, että suomalaiset ovat ehkä maailman innokkaimpia nimikirjoituksilla ja terveisillä varustettujen
tykinammusten lähettäjiä Ukrainalle. Uutislähetyksessä kysäistiin, onko tässä toiminnassa jotain epäeettistä tai moraalitonta. Saattaa olla, sanoi haastateltava, mutta sillä ei ole väliä. Tähän uutisjuttu päättyi, ikään kuin ammusten lähettämisen mainokseen.
Lähettämisestä ei varsinaisesti ole kysymys, vaan rahan ja tekstin toimittamisesta ukrainalaiselle firmalle. Tunnetuimpia ammusten lähettäjiä ovat ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja kirjailija Sofi Oksanen. Ammukset tappavat. Niiden lähettämisen tarkoitus on tappaa aivan Halla-ahon julistuksen mukaisesti. Suunnitellun tappamisen nimi on murha. Kun puhumme proxy-sodasta, voimme puhua myös proxy- eli sijaismurhasta.
Ovatkohan tähän äärimmäisen vastenmieliseen projektiin osallistuneet ajatelleet tekonsa loppuun asti? Kysymys ei ole mielipiteen ilmaisemisesta eikä kirjailija Oksasen ehkä kannata kehua kulttuuriteolla tai upealla performanssilla, sillä sen seuraukset voivat nyt olla ruumiin riekaleita jossain Itä-Ukrainan rintamalla.
Ammuksia lähettävät kahjot ehkä ajattelevat – jos yleensä ajattelevat – vertautuvansa Suomen tai muiden länsiblokin hallituksiin, jotka toimittavat asekuormia Ukrainaan. Nehän väittävät korvat lepattaen, etteivät ole sodan osapuolia. Kukaan ei voi tosissaan uskoa tuota pötyä. Onko esimerkiksi Oksasen mieleen juolahtanut, että Ukrainan armeija tulittaa myös oman maansa entisiä kansalaisia Donbasissa – lännen tulkinnan mukaan nykyisiä? Näin Kiovan asevoimat ovat tehneet vuodesta 2014 lähtien.
Proxy-tappajat on saatava vastuuseen, samoin heidän yllyttäjänsä. Oikeustoimet tuskin tulevat kysymykseen ainakaan ennen Ukrainan sodan päättymistä, sillä ne viranomaiset, joilla tähän saattaisi olla mahdollisuuksia, ovat nukahtaneet. Ei edes kirkkokuntien piiristä kuulu ammusten lähettämistä paheksuvia ääniä. Valtionkirkko näyttää pikemminkin tukevan sotaa, kuten aina. Vastuussa ovat ammusten signeeraajat, mutta myös valtion ylin johto, joka on toiminut vihan hyväksyjänä ja jopa lietsojana. Vai onko sotahurmos jo vienyt tajun kokonaan? Medialta vastuuntuntoa ei kannata pyytää eikä odottaa. Se on voimansa tunnossa huomattuaan jo kauan sitten, että se on ensimmäinen valtiomahti.
Silmä ei näe, jos ei katso. Eikä käytöstä poistettu omatunto kolkuta.
5 kommenttia julkaisuun “Proxy-tappajat on saatava vastuuseen”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
On aika alkaa kaivamaan esille ihmisiä, jotka uskaltavat asettua sotahulluutta vastaan, oli sitten kirkon palveluksessa, kulttuurintuottaja, pk-yrittäjä, virkamies/nainen, ammatti-ihminen, tai kuka tahansa ajatteleva ihminen.
Pelkäävätkö ihmiset täysin valtion ylimmän johdon harjoittamaa vihakampanjaa, oli sitten kysymyksessä työpaikat, tai liikesuhteet, avustukset yms. Naapuriseura jäsenineen on avaus vastustaa tätä hullunmyllyä, mitä nykyinen johtomme median suotuisalla avustuksella suoltaa. Yle:stä ei voi tänä päivänä puhua laadukkaana
sisällön tuottajana, vaan se on vallattu sodan puolesta, eikä rauhantietä etsiväksi mediaksi.
Taas täyttä asiaa!
Käynnissä on sellainen kierre, että edessä on suursota (se viimeinen), jos järki ei voita. Eikä siltä näytä, että voittaisi.
Median valta on mykistävää. Media osallistuu valtiopetokseen. Ukrainan sotapropaganda otetaan Suomen valtamediassa totuutena, mutta Venäjän informaatio sotapropagandana. Valtamedia on aivopessyt yksinkertaiset ihmiset eli lähes koko kansan. Lähestymme kolmatta maailmansotaa. Nyt Suomen päättäjät aikovat liittää Suomen Natoon ilman Ruotsia. Unkari on viimeinen toivomme.
Suomen poliittinen johto yrittää viedä Suomen NATO:on ilman kansanäänestystä ja ennen Ruotsia sekä vielä nykyisen eduskunnan hyväsynnällä. Nyt on kiire estää tämä. Ehdotan, että mahdollisimman moni (tai ryhmänä) lähettää Unkarin pääministeri Viktor Urbánille vetoomuksen, ettei Unkarin parlamentti ratfioisi Suomen hakemusta. Orbán on isänmaallinen poliitikko, joka ei hyväksy Venäjä-vihaa eikä monia EU:n päätöksiä. Perusteluna olisi se, että NATO:n sääntöjen mukaan hyväksymisellä on ehto, että valtaosa kansasta kannattaa liittymistä. Koska Suomessa ei ole tehty kansanäänestystä vaan ainoastaan pari epäilyttävää mielipidetutkimusta, niin kansanäänestys on välttämätön. Orbán ymmärtää englantia. Unkarin suurlähetystön nettiosoite on
hel@mfa.gov.hu . Ainoastaan Unkarin parlamentti voi estää Suomen jäsenyyden NATO:ssa. Kansaa on aivopesty valheilla, mutta ennen kansanäänestystä myös oppositio saisi äänensä kuuluville.