Presidentti Alexander Stubbin ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin keskinäiset suhteet viilenivät huomattavasti sen jälkeen, kun saksalainen Spiegel julkaisi vuoden 2025 joulukuussa tietoja eurooppalaisten valtiojohtajien luottamuksellisista keskusteluista.
”Halukkaiden koalitioon” kuuluvien valtiojohtajien salaisessa puhelinkeskustelussa Stubb varoitti amerikkalaisista rauhanneuvottelijoista Steve Witkoffista ja Jared Kushnerista, jotka presidentti Trump oli valinnut neuvottelemaan Ukrainan sodan lopettamisesta. Witkoff on urallaan menestynyt kiinteistösijoittaja ja Kushner – hänkin sijoittaja – mutta myös Yhdysvaltain presidentin vävypoika.
”Me emme saa jättää Ukrainaa ja Volodymyria yksin näiden tyyppien kanssa”, totesi Stubb.
Suomen presidentti tarkoitti ”Volodymyrilla” Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyä. Keskustelussa mukana ollut sotilasliitto Naton pääsihteeri Mark Rutte sanoi olevansa ”samaa mieltä Alexanderin kanssa”. Rutten mukaan ”meidän täytyy suojella Volodymyria”.
Keskusteluun osallistunut Ranskan presidentti Emmanuel Macron varoitti muita keskustelijoita brittilehti Guardianin mukaan siitä, että Yhdysvallat saattaa pettää Ukrainan. Saksan liittokansleri Friedrich Merz puolestaan totesi Washingtonin pelaavan pelejään ja kehotti Ukrainaa olemaan erityisen varovainen Yhdysvaltain kanssa.
Senaattori Lindsey Grahamin kuolema lisäsi ongelmia
Uusi ongelma Stubbin ja Trumpin suhteisiin syntyi, kun Yhdysvaltain presidentin läheinen yhteistyökumppani, amerikkalaissenaattori Lindsey Graham kuoli äkillisesti viime heinäkuussa.
Suomen presidentti menetti kiihkeänä Ukrainan sodan jatkamisen puolustajana tunnetun keskustelukumppaninsa. Stubb kutsui Lindsey Grahamia ”hyväksi ystäväkseen” ja osallistui myös senaattorin muistotilaisuuteen yhtenä harvoista valtioiden päämiehistä.
Vaikutusvaltainen senaattori oli tehnyt paljon työtä sen puolesta, että Stubb oli ylipäänsä onnistunut luomaan keskusteluyhteyden Trumpiin. Stubbia auttoi se, että hän oli nuorena opiskellut samassa osavaltiossa – Etelä-Carolinassa – josta Graham oli valittu senaattoriksi.
Senaattori Lindsey Graham ei ollut vain linkki kahden presidentin välillä. Hän antoi myös Stubbille arvokkaita neuvoja siitä, minkälaista taktiikkaa oli syytä käyttää, jos halusi vaikuttaa Trumpiin.
Sekä Stubb että Graham olivat myös Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyn luottohenkilöitä. Kaikki kolme olivat yhtä mieltä siitä, että oli tarpeen kylvää epäluottamusta Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin välille ja tehdä loppu Trumpin ja Putinin keskinäiseen luottamukseen perustuvasta yhteistyöstä.
Keskustelun aiheena kerrotaan olleen usein kysymys siitä, miten saada Trump luopumaan sekä ”naiveista rauhantavoitteistaan” Ukrainassa että korvaamaan Witkoffin ja Kushnerin tapaiset ”osaamattomat ja Moskovaa hekästi kuuntelevat” rauhanvälittäjät ”paremmilla” henkilöillä.
Ja tietenkin Stubb ja Lindsey Graham pohtivat myös ennen kaikkea sitä, miten saada Trump palaamaan presidentti Joe Bidenin linjoille ja tukemaan mittavan sotilaallisen avun antamista uudelleen Ukrainalle. Trump oli saatava tukemaan mm. pitkän kantaman Tomahawk-ohjusten luovuttamista Ukrainalle ja iskuja syvälle Venäjälle.
Kun Graham kuoli, presidentti Stubb oivalsi varmasti, että hänen jo joulukuussa 2025 kolhuja kokenut suhde presidentti Trumpiin saattaisi heikentyä entisestään. Stubbilla ei enää ollut vaikutusvaltaista amerikkalaista keskustelukumppania Trumpin lähipiirissä, jotta voisi sopia siitä, mikä kulloinkin olisi paras tapa vaikuttaa Trumpin toimintaan.
Kiihkeänä sotahaukkana tunnettuun Grahamiin Stubb oli yhteydessä paljon useammin kuin Trumpiin. Toukokuussa 2025 Stubb jopa tunnusti keskustelevansa senaattori Lindsey Grahamin kanssa suurin piirtein päivittäin.
Yhdessä miehet juonittelivat myös tavoista, miten Trumpia voitaisiin ”viedä oikeaan suuntaan”. Molemmat pitivät kaikkein tärkeimpänä kysymyksenä sitä, miten Trumpin ja Putinin luottamuksellinen suhde voitaisiin katkaista.
Stubb osallistui Yhdysvalloissa Lindsey Grahamin muistotilaisuuteen, jossa Trump osuvasti ihmetteli ääneen sitä, ettei hän muista ainoatakaan sotaa, jota Etelä-Carolinasta valittu senaattori ei olisi kannattanut.
Lindcey Graham tapasi Alexander Stubbin Helsingissä elokuussa 2024. Epäilemättä Stubbilla on tärkeä merkitys Yhdysvaltojen hallinnolle. Ilman häntä Yhdysvaltojen johto ei olisi tarkasti selvillä ennen muuta eurooppalaisten johtajien kulloisistakin mielipiteistä mm. Ukrainan tapahtumista.
Valikoidusti Stubb välittää myös amerikkalaisilta saamaansa ”luottamuksellista tietoa” eurooppalaisille kumppaneilleen. Hän myös jaksaa muistuttaa eurooppalaisia päämiehiä ”kärsivällisyyden merkityksestä” korostaen sitä, että ”pian” Trumpin aika on tulossa päätökseen. ”On vain kärsivällisesti odotettava”. ”Välejä ei saa rikkoa”.
Yhdysvaltain tiedustelujohtajat ovat Stubbin hyviä ystäviä
Stubbilla on kiinteä ja pitkäaikainen yhteys myös Yhdysvaltain tiedusteluviranomaisiin. Heistä moni on presidentti Trumpin kanssa täysin eri linjoilla siitä, mitä Ukrainan sodan lopettamiseksi pitäisi tehdä. Varsin moni pitää välttämättömänä, että sotilaallinen tuki Ukrainalle aloitetaan uudelleen, jotta Venäjä kärsisi strategisen tappion.
Vuoden 2024 Naton Washingtonin huippukokouksen yhteydessä Stubb tapasi myös Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun johtajan William Burnsin.
Englanninkielisellä twitter-tilillään Stubb luonnehti CIA:n johtajaa ”vanhaksi ystäväkseen”. Suomalaisille Stubb ei tätä tietoa kertonut, vaikka maintsikin tapaamisesta suomeksi kirjoittamassaan twittter-viestissä. Burns ei kuitenkaan ole Stubbin ainoa ”vanha ystävä” Yhdysvaltain tiedustelussa.
Opiskellessaan Etelä-Carolinassa Furmanin yliopistossa Yhdysvalloissa vuosina 1989 – 1993 Stubbin opiskelukumppaneihin kuului myös Joshua Rudd. He valmistuivat samana vuonna ja molemmat opiskelivat myös politiikan tutkimusta.
Rudd on nykyisin Yhdysvaltain puolustusministeriön Pentagonin alaisen tiedusteluvirasto NSA:n (National Security Agency) korkein johtaja. Kansallinen turvallisuusvirasto on erikoistunut mm. signaalitiedusteluun eli sähköiseen salakuunteluun.
Kenraali Rudd on myös Yhdysvaltain kybersodankäynnin komentaja. US CYBERCOM suunnittelee, koordinoi ja ohjaa puolustushallinnon tietoverkkojen toimintaa ja puolustusta. Tehtävänä on myös valmistella ja suunnitella sotilaallisia kyberoperaatioita, myös kyberhyökkäyksiä.
”Ei ole varsinaisesti huono asia, että minulla on Furmanista valmistunut opiskelutoveri Cyber Commandin komentajana ja NSA:n johtajana”, totesi Stubb äskettäin suomalaiselle medialle.
Stubb on myös sanonut, että opiskeluvuodet Yhdysvalloissa muuttivat hänen elämänsä. Hän on useampaan kertaan hehkuttanut olevansa koko Euroopan ellei peräti koko maailman Amerikka-myönteisin valtionpäämies.
Stubb ja Rutte yrittävät nyt vaikuttaa Trumpin uudella imartelulla
Naton pääsihteeriä Mark Ruttea on jopa lännen valtavirtamediassa arvosteltu Trumpin loputtomasta ja sisällöltään tolkuttomasta imartelusta. Sotahaukkana tunnetun Rutten tavoite on ollut täsmälleen sama kuin Zelenskyllä, Grahamilla ja Stubbilla; viedä pohja pois Trumpin ja Putinin yhteistyöltä Ukrainan sodan lopettamiseksi.
Stubb on erityisesti viime viikkojen aikana halunnut antaa Yhdysvaltain presidentille itsestään kuvan eurooppalaisena valtiojohtajana, joka tukee varauksettomimmin Trumpin toimia. Olipa sitten kyse Ukrainasta tai hyökkäyksestä Iraniin.
Republikaaneja suosivan Fox Newsin haastattelussa Stubb kertoi jokin aika sitten Yhdysvaltain presidentin rauhanponnistelujen osoittavan sen, että Trump on viimeisen puolentoista vuoden aikana yrittänyt löytää rauhanratkaisun ”sellaisten
neuvottelijoiden” kuin Steve Witkoffin ja Jared Kushnerin ”ja monien muiden” kanssa. Stubb kehui Trumpin tekevän ”todella lujasti töitä ja toivottavasti löydämme ratkaisun”.
Stubb näyttää luottavan siihen, ettei Trump enää muista, kuinka kovin sanoin Suomen presidentti viime vuoden lopulla arvosteli Trumpin nimeämiä neuvottelijoita.
Stubb antoi tunnustusta Trumpin pyrkimyksille saada Ukrainan sota päätökseen, vaikka sokea Reettakin näkee, että Stubb haluaa sodan jatkuvan. Stubb tietää, että uutiskanava Fox News on Yhdysvaltain presidentin lempitelevisioasema, jota Trump seuraa ahkerasti jokaikinen päivä. Se on samalla uutiskanava, joka suurin piirtein kritiikittä kertoo myös Trumpin toimista.
Uutta suhdetta Stubb yrittää rakentaa Trumpiin myös olemalla varovaisesti kriittinen myös Zelenskyn lausuntoja kohtaan. Oletettavasti Stubb on tästäkin sopinut etukäteen Zelenskyn kanssa.
Fox Newsin haastattelussa Stubb sanoi, ettei hän usko Venäjän aikeisiin laajentaa sotaa muihin maihin. ”Suomen ylipäällikkönä minulla on hallussani kaikki asiaankuuluva tieto, enkä yksinkertaisesti näe asialle faktapohjaa”.
Ukrainan presidentti sitä vastoin varoittelee suurin piirtein päivittäin, että Venäjä suunnittelee sodan laajentamista Ukrainan ulkopuolelle, Moldovaan, Puolaan, Baltian maihin ja jopa Suomeen.
Otsikkokuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia
1. Kuva tekstissä: Official White House Photo by Daniel Torok
2. Kuva tekstissä: Emmi Syrjäniemi/Tasavallan presidentin kanslia
13 kommenttia julkaisuun “Stubbin ja Trumpin rakkaudessa on ryppy”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Trump ja Lindsey Graham olivat aina vihollisia. Grahamille pääasia oli aina sota Trumpille bisnes. He vain olivat samassa puolueessa ja äänestäjien ja puolueväen valitsemia tehtäviinsä ja heidän piti sietää toisiaan. Graham ei jättänyt vuoden 2016 presidentinvaaleissa mitään kiveä kääntämättä, että Trumpista ei olisi tullut ehdokasta, eikä myöskään presidenttiä. Hän ei välittänyt siitä, pääseekö hän itse ehdokkaaksi, vai esimerkiksi Ted Cruz, jolle hän muistaakseni ”testamenttasi” lopettaessaan kampanjansa. Mutta Trump olisi pitänyt pudottaa. Hän pelasi nimittäin Hillaryn pussiin ja ajoi Repparien tappiota – ihan kuten hänen ihanteensa ja oppi-isänsä ISIS-John McCain oli varmistanut Opinan valinnan – ja ollut selvillä tämän kauaskantoisista sotahankkeista.
Yhdysvaltain hallinnon pysyvä politiikka on ainakin 1970-luvulta lähtien ollut Euroopan taloudellinen heikentäminen ja etenkin sen estäminen, että Saksan ja Venäjän välille syntyy molempia hyödyttävä taloudellinen yhteistyö. Tässä pitkässä katsannossa demokraattien ja republikaanien välillä ei ole juurikaan eroa.
Kun Trump monen yllätykseksi nousi komeetan lailla presidenttiehdokkaaksi 2016 hän todellakin esitti tukun talonpoikaisjärkeen meneviä linjauksia jotka antoivat odottaa jotain uutta. Mitään tästä ei jäänyt käteen, oliko tarkoituskaan. Demokraatit onnistuivat sabototoimaan Trumpin hallinnon alkutaivalta Russia Gate ym. kohulla mutta sabotointia harjotti republikaanipuolue itsekin laittamalla Trumpin avustajiksi puolueensa pahimmat haukat, niin koiras- kuin naaraspuoliset.
Trump, sikäli kun hänellä omaa näkemystä v. 2016 tapaan mahdollisesti oli, on ajautunut omaan umpikujaansa Israelin politiikkansa takia eikä ulospääsyä enää löydy. ”Iran pitää hävittää” ja muuta sentapaista. Siinä mielessä ei toivoa enää ole koska Trump epätoivossaan saattaa kääntää kurssiaan kaksi kertaa päivässä. Ukraina-kysymyksessä näyttäisi jonkin verran pyrkimystä olevan mutta toisaalta sota jatkuu Yhdysvaltojen vahvalla tuella. Siis samaan aikaan oikealle ja vasemmalle, eli mihin suuntaan.
Asiasta toiseen. Saksan politiikan Grand Old Man, Oskar Lafontaine lausui ajojahdista AfD -puoluetta kohtaan, että ”heitä syytetään oikeistoradikalismista. Mutta mikään ei voi olla oikeistoradikaalimpaa kuin Israelin kansanmurhapolitiikan tukeminen jota Saksan hallituspuolueet tekevät”. Samaa voi sanoa Suomen hallinnosta jos vanhaa poliittista värikarttaa käytetään. Milloinkaan Suomessa ei ole oltu näin oikeistoradikaaleja kuin nyt ja varsinkaan Suomella ei ole milloinkaan ollut niin äärimielistä presidenttiä kuin nyt. Äärimmäistä haukkalinjaa yritetään kosmeettisesti verhota erilaisilla muotisloganeilla mutta verhon takana vallitsee kylmä suunta kohti konfrontaatiota.
”Milloinkaan Suomessa ei ole oltu näin oikeistoradikaaleja kuin nyt ja varsinkaan Suomella ei ole milloinkaan ollut niin äärimielistä presidenttiä kuin nyt.”
Kyllä 1930-luvulla päästiin ainakin hyvin lähelle. Silloin tosin oli vahva ”maanalainen” oppositio – kommunistit, joiden kannatus osoittautui (väistämättömien) sotien jälkeen lähes 1/4:ksi kaikista äänestäneistä. Ennen vuotta 1945 kommunistit aivät saaneet edes äänestää ”demokraattisessa” Suomessa. Nyt ei ole edes maanalaista oppositiota ellei meitä tänne kirjoittelevia lasketa sellaisiksi.
”Ennen vuotta 1945 kommunistit aivät saaneet edes äänestää ”demokraattisessa” Suomessa.”
SKP:n toiminta Suomessa sallittiin vasta 1944 ”torjuntavoittoon” päättyneen 2. maailmansodan jälkeen…
Stubb edustaa puhtaimmillaan jo 1990-luvulla alkanutta Suomen valtiojohdon harjoittamaa (ja nyt eduskunnankin vallannutta) politiikkaa, jossa ykkösprioriteetteja ovat mistään totuuksista tai oikeudenmukaisuuskysymyksistä riippumaton vihamielisyys Venäjää kohtaan ja USA-Naton geopolitiikan varaukseton tukeminen. Tietenkin tuo politiikka on vuosien mittaan kärjistynyt huipentuen Ukraina-projektiin ja sotilaallisiin Venäjä-vastaisiin liittoutumisiin, mutta linja on ollut selvä. Halosen kausi edusti ehkä suvantovaihetta presidentin osalta.
Ukraina romahtaa ennenkuin Trumpin kausi loppuu. Miten Ukraina jaetaan, sitä ei vielä tiedetä. Fakta kuitenkin on, että monessa Euroopan valtiossa johto vaihtuu lähiaikoina, Ranska, Saksa saavat uuden johdon.
Mitä sitten tulee Stubbiin, niin on uskomatonta, että noin paha petturi on valittu Suomen presidentiksi. Lisäksi se ylittää omat toimivaltuudet varsinkin ulkopolitiikassa. Euroopan kuihtuessa myös tämä Suomen sapelinkalisuttaja hiljenee ja poistuu viimeistään kauden loppuessa. Uutta ei tule.
Venäjä säilyy vahvana ja luo uudelleen suhteita Euroopan valtioiden kanssa omien ehtojen kautta.
Vahva Kiina tulee askel kerrallaan Eurooppaan vallaten eri teollisuusalat, kuten jo nyt olemme nähneet.
Stubb ja muut Venäjän tuhoa voimakkaimmin tavoittelevat tahot (baltit, Ruotsi, Puola, Iso-Britannia; voitte jatkaa luetteloa) odottelevat siis todellakin Trumpin kauden päättymistä päästäkseen tositoimiin Yhdysvaltojen varauksettomalla tuella. Siis Ukraina-projektin varsinaisen tavoitteen – Venäjän romahtamisen – saavuttamiseksi. Olenkin joskus jo kauan sitten itsekin päätellyt, että Venäjän olisi hyvä saada Ukrainan konflikti päätökseen Trumpin kaudella niin arvaamaton ja itsekäs kuin Trump onkin.
En tiedä olisiko Venäjältä hyvä taktiikka vai iso moka ottaa salaisesti yhteyttä Puolan, Romanian ja Unkarin johtoon sitä mahdollista skenaariota ajatellen, että sota jatkuu ja lopulta jää jäljelle antautunut nykyistä selvästi pienempi Ukraina. Rauhanteossa Ukrainasta lohkaistaisiin etnisyyteen, historiaan ja kansan tahtoon perustuen alueita myös em. maille.
Saksassa 1930-luvulla Hitler valittiin kansleriksi demokraattisten vaalien kautta. Ne olivatkin sitten Hitlerin Saksan viimeiset vaalit. Diktaattori Hitlerin päätavoitteita olivat juutalaisten poistaminen maailmasta (”Bibi-metodilla”) ja Neuvostoliiton romahduttaminen ja sen tekeminen saksalaisten ”lebensraumiksi” ja ”bensa-asemaksi”. Tässä työssä Hitlerillä oli apunaan myös Neuvostoliiton osavaltio Ukrainan natseja, jotka syyllistyivät juutalaisten, venäläisten ja muiden ”alempiarvoisten” kansojen joukkomurhiin. Sodan jälkeen tuhansia näitä ”bandera-natseja” onnistui pakenemaan pääasiassa Iso-Britanniaan, Yhdysvaltoihin ja etenkin Kanadaan. En tiedä miten heidät siellä otettiin vastaan, mutta sotarikoksista heitä ei ainakaan syytetty.
Myös Ukrainan nykyinen diktaattori herra Zelenskyi valittiin presidentin virkaansa demokraattisesti. Toukokuussa 2024 hänestä tuli ”virallisesti” Ukrainan diktaattori, koska presidentin kausi päättyi, mutta vaaleja ei pidetty. Myöskään Ukrainan eduskunnan (Verhovna Rada) vaaleja ei ole pidetty sitten vuoden 2019. Sitäkin voidaan nyt sitten kutsua Z:n nukkehallinoksi. Zelenskyin diktatuurin päätavoitteena on niin ikään Venäjän (Neuvostoliiton perillinen) romahduttaminen ja Ukrainan venäläisen vähemmistön eliminointi (juutalaiset on korvattu venäläisillä). Se alkoi jo 2014 Ukrainan ”uusbanderista-natsien” tunkeutumisella Donbassin alueelle ja venäjänkielisen kansanosan terrosoimisella siellä. Ihmisiä myös murhattiin. Donbassin väestö aloitti puolustus- ja vapaussodan. Jo ennen kuin Venäjän _oli pakko_ kansanmurhan (Ukrainan suurhyökkäys helmikuussa 2022) estääkseen liittyä tähän sisällissotaan, itä-ukrainalaisia (vapaustaistelijoita ja siviilejä) oli kuollut sodassa jo 14000.
Tässä sodassa tulee käymään samoin kuten edelliselläkin kerralla (II maailmansota), vaikka länsimaat ovatkin nyt väärällä eli natsien ja diktaattori Z:n puolella. Itse asiassa ”länsi” on jo toinen sodan osapuoli. Se vain taistelee viimeiseen ukrainalaiseen sotilaaseen uhraamatta omiaan.
Kysymys kuuluu. Mitä tehdä ”lännen” joukoissa oleville Ukrainan natseille tällä kertaa, vai integroidaanko heidät jälleen länsimaihin?
”Sodan jälkeen tuhansia näitä ”bandera-natseja” onnistui pakenemaan pääasiassa Iso-Britanniaan, Yhdysvaltoihin ja etenkin Kanadaan. En tiedä miten heidät siellä otettiin vastaan, mutta sotarikoksista heitä ei ainakaan syytetty.”
Tämä onkin kumma asia, että jotkut entiset natsit saivat arvostettuja asemia lännessä sodan jälkeen. Esimerkiksi ukrainalais-puolalainen poliitikko Volodymyr Kubijovyč pakeni Ranskaan ja loi huomattavan tieteellisen uran maantieteilijänä. (Hän oli nuorempana kehitellyt erilaisia Suur-Ukraina -karttoja.)
Vilkaisin, mitä nyky-Ukraina esittää tästä hemmosta. Katsoin Ukrainan tiedustelupalvelun ja Ukrainan diaspora-museon sivuja. Kumpikaan ei mainitse sitä, että Kubijovyč oli Ukrainan keskeisiä kollaboraattoreita natsien kanssa ja oli rasisti. Hänen natsimainettaan sanotaan sivuilla, kuinkas muuten, Venäjän propagandaksi. 🙄
”Kysymys kuuluu. Mitä tehdä ”lännen” joukoissa oleville Ukrainan natseille tällä kertaa, vai integroidaanko heidät jälleen länsimaihin?”
Lyön pienen vedon, että tässäkin tapauksessa ”historia toistaa itseään”…Britit ainakin ottavat natsit avosylin vastaan..
Sehän kuuluu olleem Stalinin vaikea valinta sodan jälkeen: jättääkö natsistinen Länsi-Ukraina Neuvostoliiton ulkopuolelle vai ottaako se sisäpuolelle. Päätti sitten ottaa sisäpuolelle, mikä tavallaan olikin järkevää, koska sitten fasistisia toimijoita pystyi kontrolloimaan.
Mielenkiintoista..Mitenköhän se olisi käytännössä onnistunut, kun se olisi ollut ”saareke” keskellä N-liittoa?
VOM sanoo:
8.10.2026 18:51
Mielenkiintoista..Mitenköhän se olisi käytännössä onnistunut, kun se olisi ollut ”saareke” keskellä N-liittoa?