Media odotti, alkaako Alaskan kokouksesta Ukrainan tulitauko ja pettyi raskaasti, kun ei alkanut. Tapaamisen todellinen merkitys jäi huomaamatta: yhteys, puhuminen, diplomatia, ydinsodan välttäminen.
Kun tieto Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaamisesta Alaskassa tuli julki, analyyttinen ja viisas läntinen media asetti miehet vastakkain kuin raskaan sarjan nyrkkeilijät. Vertailtiin miesten ja heidän talliensa ominaisuuksia, pelättiin ja suorastan panikoitiin, sillä vastustaja koettiin vaaralliseksi. Media luonnehti Putinia julmaksi, karismaattisen ovelan älykkääksi, otteluun äärimmäisen hyvin valmistautuneeksi juonittelijaksi, joka saattaisi kävelyttää Trumpin ansaan.
Hätääntyneessä Euroopassa päätettiin auttaa ”ailahtelevaa” Yhdysvaltain johtajaa. Koottiin sparrausryhmä, johon kuuluivat Ranskan presidentti, Britannian pääministeri, Saksan liittokansleri, Naton johtaja ja muita korkean tason eksperttejä, kuten Suomen Alexander Stubb. Ryhmä valmensi Trumpia ja toivoi, että sen antamat ohjeet pysyisivät tämän levottomassa mielessä ottelupäivään asti.
Eivät pysyneet.
Jo lentokentällä tavatessaan Trump ja Putin käyttäytyivät kuin vanhat kaverit – ja media paheksui. Eihän ”sotarikollista” noin voi kohdella! Mutta katkerasti myönnettiin, että Alaskan huippukokous oli ”valtava voitto” Putinille. (Tosin yksi merkittävä tuomari, entinen Yhdysvaltain presidentin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja John Bolton oli eri linjoilla. Hänen mielestään ”Trump ei hävinnyt, mutta Putin voitti”.)
Sanottiin putinin voitoksi sitä, että ”hylkiö” pääsi ulos ”täydellisestä eristyksestä” – huomaamatta, ettei Putin ole ollut hetkeäkään eristettynä; hän vain joutui kääntämään katseensa pois järkensä kadottaneesta lännestä ja suuntasi sen muuhun maailmaan.
Voitoksi sanottiin tapaamista yleensä. Se nosti Venäjän taas suurvallaksi – niin kuin se ei olisi sitä ydinaseineen ollut koko ajan. Ja lopulta voiton sinetöi se, että Vladimir Putin sai tuoda koko läntisen maailman tietoon Venäjän”narratiivin”, näkökannan varsinkin Ukrainan sodan juurisyihin.
Paha juttu.
***
Ei se ollut nyrkkeilyottelu. Ja jos oli, voittaja oli koko katsomo, koko ihmiskunta. Kun media odotti, alkaako Alaskan kokouksesta Ukrainan tulitauko, ja pettyi raskaasti, kun ei alkanut, tapaamisen todellinen merkitys jäi huomaamatta: yhteys, puhuminen, diplomatia, ydinsodan välttäminen.
Jos haluaa, Alaskan kokouksen saa nostaa Donald Trumpin saavutukseksi, vaikka se ei johtaisikaan rauhaan Ukrainassa. Kahden ydinasevallan johtajat kohtasivat toisensa kasvokkain ja aivan ilmeisesti kyräilemättä. Kumpikin suurvalta voisi arsenaalillaan tuhota ihmiskunnan moneen kertaan. (Mutta vain ensimmäinen kerta on paha – muuatta runoilijaa mukaillen.)
***
Entä Suomi?
Alexander Stubb vakuutti vaalikeskustelussa, että hän ei vastaisi puhelimeen, jos Putin soittaisi.
Selkään puukottaja, suurten sanojen pieni mies kävi vakuuttelemassa Trumpille, että Putiniin ei voi luottaa, ja hokemassa eri puolilla maailmaa, että Venäjä uskoo vain voimaan.
Mikä on Stubbin seuraava siirto? Ja mikä on Venäjän viholliseksi julistautuneen ja rajansa sulkeneen maan strategia nyt, kun puhelimeen vastataan sekä Moskovassa että Washingtonissa?
Kuka haluaa soittaa Helsinkiin?
33 kommenttia julkaisuun “VOITTAJAT JA HÄVIÄJÄT”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
”Samalla Venäjä vaatinee tässä uudessa ”Euroopan rauhansopimuksessa” Pietarin metropolin alueelle vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksessa kirjattujen turvatakuiden oikeusvoiman päivittämistä ja vahvistamista.”
Voisi ajatella, että vallitsevissa kehyksissä ylläoleva olisi odotettavissa.
Looginen johtopäätös tästä olisi myös Suomen tekemien sopimusten yksipuolisten tulkintojen ja niiden perusteiden sekä seuraamusten evaluointi suhteessa Pariisin rauhansopimukseen. Kysymys nostettaneen aikanaan tiskille kun ajankohta on sopiva, koska asetelma Suomen osalta on täysin analoginen, ellei kriittisempi, kuin mikä on tilanne Ukrainassa.
USA ei ole Pariisin rauhansopimuksen osapuoli, mutta UK on ja molempien kanssa on tehty NATO sopimusten kanssa erillissopimuksia. Venäjä on NL:n seuraajavaltiona sopimusosapuoli. Vallitsevassa tilanteessa USA on vastakkain sen asetelman kanssa kuten, oliko se muuan Bush joka ajatuksen ilmaisi: ”Jos et ole meidän puolella, niin olet meitä vastaan”.
Jos näin menee, niin Suomen kannalta tilanne on varsin kiusallinen, jota mitenkään eivät edesauta poliitikkojemme tähänastiset elkeet.
Tulkinta, että Ukrainan puolelta suurin rauhaneste on ollut – ja on – vuonna 2014 Kiovan vallankaappauksen yhteydessä hallitusvaltaan Yhdysvaltojen hallituksen nostama suojeluskuntajärjestö Oikea Sektori, jonka Euroopan parlamentti arvioi joulukuussa 2012 fastiseksi terroristijärjestöksi, on perusteltu.
Genevessä huhtikuussa 2014 allekirjoitetun Ukrainan rauhansopimuksen mukaan, jonka allekirjoittajina olivat Ukrainan, Venäjän ja Yhdysvaltojen hallitusten edustajat, aseelliset puolisotilaalliset järjestöt riisutaan aseista kaikkialla Ukrainassa, myös Kiovassa. Ei riisuttu.
Tämä terroristiporukka on estänyt Kiovan kaapparihallituksessa ja parlamentissa ettei ”Uusi demokraattinen Ukraina” ole liittynyt YKn hallinnoiman kansainvälisen rikostuomioistuimen valtiojäseneksi.
Suomen valtion viraston, maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen, emeritusprofessori Alpo Juntunen, esitti taannoin julkisuudessa Suomen omien turvallisuusintressien turvaamiseksi erillisen kansain-välisoikeudellisen turvallisuus- ja yhteistoimintasopimuksen tekemistä naapurivaltio Venäjän kanssa.
Hänelle naurettiin vuosia ja ulkopoliittisen instituutin kaikki 42 tutkijaa vaikenivat Juntusen turvallisuusaloitteen arvioinneista. Mutta nyt ei enää naureta.
Suomen valtiohan on tehnyt viime vuosina peräti kymmenen turvalli-suussopimusta eri valtioiden kanssa, jopa kaukaisen vuoristovaltio Gruusian kanssa, mutta unohti samalla näissä hankkeissaan oman historiansa ja maantieteen.
Urheilusta löytää hyvä esimerkki Suomen ja toveri Alexander Stubbin tilanteesta. Jos mäkihyppääjä tavoittelee näyttävää ja pitkää lentoa, niin vaarana aina on, että liika etunoja murtaa hypyn kannon tai hypyn alastulo epäonnistuu liian korkealta tapahtuvan laskeutumisen seurauksena.
Venäjän hallitus tulkinnee neuvotteluissa omia intressejään ja turvatarpeitaan niin, että Naton tulee toimeenpanna 1990-luvulla Neuvostoliitolle, ja sittemmin Venäjän Federaatiolle, antamansa juhlalliset vakuutuksensa, joiden mukaan ”Nato ei laajene yhtyneestä Saksasta tuumaakaan itään”.
Samalla Venäjä vaatinee tässä uudessa ”Euroopan rauhansopimuksessa” Pietarin metropolin alueelle vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksessa kirjattujen turvatakuiden oikeusvoiman päivittämistä ja vahvistamista.
Odessa on vanha, keisarinna Katariina Suuren perustuma, venäläinen satamakaupunki kuuluisine Potemkinin portaineen ja ooppara-balettitaloineen. Jos sotimista jatketaan pari kuukautta, niin väri vaihtuu myös Odessan kaupungintalon katolla.
Samoin nyt sotatantereena olevat Itä-Ukrainan maakunnat ovat vanhoja Venäjän alueita miljoonine venäjää arkikielenään käyttävine kansalaisineen. Vuonna 1922 Neuvostoliiton perustamisen yhteydessä Moskovan kommunistipuolueen johto kippasi nämä lounaiskulman alueensa, ilman kansanäänestystä ja neuvotteluja, laittomasti uuden Ukrainan neuvostotasavallan hallinnoitavaksi.
Sana ”ukrai” on tullut jo tuhat vuotta venäjä kielestä sivistykseemme ja kaksiosainen ”uk-rai” tarkoittaa Venäjän valtion reuna-aluetta.
Presidentti Donald Trump viittasi Alaskan neuvottelujen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa Alaskassa Ukrainan konfliktin juurisyihin ja Yhdysvaltojen provokatiivisiin toimiin Ukrainassa ja piti niitä rikollisina.
Trumpin avustajan Steve Witkoffin mukaan Ukkrainan kriisin perustana on Yhdysvaltojen lupaustensa vastainen ja Saksojen yhdistymissopimusta rikkova Naton laajentaminen yhtyneestä Saksasta itään Venäjän rajoille. Witkoffin mukaan nyt sotatantereena olevat Ukraina itäiset maakunnat ovat vanhoja Venäjän alueita, Novo-Russia, miljoonine venäjän kieltä arkikielenään käyttävine kansalaisineen.
Presidenttien samansuuntaisia sanomisia voi tulkita oikein niin, että molempien presidenttien mukaan Ukrainan konfliktin vaikuttavin perussyy on Yhdysvaltojen rahoittama ja operoima Kiovan vallankaappaus helmikuussa 2014.
Martti Pelho
Saundersfoot
Cymru (Wales)
Tässä hyvä linkki, josta jokainen voi katsoa tuoreeltaan itse ja ilman valtamedian vääristeleviä filttereitä , miten tämän ”unelmatiimin ” neuvottelut presidentti Trumpin kanssa etenevät. Kovasti yrittävät ujuttaa lävitse näitä omia ns. ”pointtejaan”, jotka ovat rauhanneuvottelujen kannalta niitä hankalimpia kohtia.
Kiitokset Sami Antinniemelle, joka on lisännyt tähän AI -käännöksen suomeksi.
https://www.youtube.com/watch?v=zSaPgnIviRw&t=964s
Kovasti myös Trump kehuskelee osanottajia, kuten Stubbille tämän puheenvuoron jälkeen: ”Good job.” Hieman lapselliselta kuulostavaa, mutta kuulunee amerikkalaiseen kulttuuriin.
Ja osanottajat kehuskelevat vielä enemmän Trumpia.
Kiinnitin huomiota myös siihen, että Starmer sanoi, että sota on vaikuttanut ”Eurooppaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan”. – Eikö hän Brexitin jälkeen lue Brittejä enää Eurooppaan? Eihän Eurooppa ole sama kuin EU.
Lisäksi ihmettelin sitä, kun Stubb puheenvuorossaan viittasi Suomen tilanteeseen jatkosodassa: ”Löysimme ratkaisun v. 1944”. – Löysivätkö suomalaiset ratkaisun vai pakotettiinko heidät voimalla ”löytämään” se?
Iltalehti kertoo Russia TV:n päätoimittaja Margarita Simonjanin kommentista tähän:
”Täysin pyytämättä Suomi päättää muistuttaa maailmaa siitä, että se taisteli venäläisiä vastaan natsien rinnalla. Sodassa jonka Suomi hävisi, ja joka johti alueluovutuksiin, sotakorvauksiin ja oman johtajan tuomitsemiseen sotarikoksista.”
Olen viimeisen parin vuoden aikana katsellut useampaa amerikkalaista talk-show`ta, ja usein siellä todetaan sikäläisten poliitikkojen, Obamasta lähtien, suoraan valehtelevan. Sieltäkö tämäkin ilmiö on meille rantautunut…
Tähän aiheeseen, ”Voittajat ja Häviäjät liittyen, -minua ihmetyttää se, että mitä sanottavaa näillä maakuntasarjan poliitikoilla, kuten toisiaan tukevilla Orpolla ja Stubbilla on kansainvälisissä kehyksissä, joissa ymmärrystä todellisuuteen aivan aidosti tarvitaan sen sijasta, mitä globalistien puhetorvena oleminen ja mainoskanavansa tarjoavat. Viittaan tässä Orpon selityksiin puolueensa kokouksessa Oulussa tänään, koskien Alaskan neuvotteluja.
Tämänkin tilanteen ennakkotapaus poliittisessa kehityksessä oli ”minäkin olen vain ihminen” Sanna Marin, -kokkelikimuli, joka kenties alunperin aitoineinkin mielipiteineen pestiin mennen tullen alta aikayksikön. Kerkisikö edes pissimässä käydä siinä välissä. Mikä on sen hinta. Kassaneitikö siitä vastaa, -vai kuka?
Olen pahoillani että näitä pitää sanoa, mutta kysymyksessä ovat suuremmat asiat, joista.
pitää puhua ja jättää näiden ”halukkaiden” agendan mukaiset selitykset aivan omaan arvoonsa.
Peruskysymys tässä koko kuviossa Suomen kannalta on se, että mitä on myyty, ja mitä saatu. Siinä se tärkein. Uskoisin, että tätä ei tarvitse selittää.
Kuten Mauno kirjoittaa niin voittajia Alaskan tapaamisessa olivat ”yhteys, puhuminen, diplomatia, ydinsodan välttäminen. ” – eivät mitenkään vähäpätöisiä asioita.
Rauhan ja yhteistyön siemenet on nyt istutettu USA:n ja Venäjän välille. Mieli keveni tapaamista seuratessa: Ehkäpä nämä suurvallat kulissien takana tosiaan työskentelevät sen eteen, että luotaisiin jälleen rakenteita, jotka vähentäisivät riskiä ydinsotaan ajautumisesta.
Keventynyt mieli alkoi leikitiellä ajatuksilla: saisimmepa vielä nähdä senkin ihmeen, että rakennetaan jonkinlainen maayhteys, silta tai tunneli Alaskan ja Venäjän välille. Olisihan se hauskaa, jos voisi astella junaan Helsingin asemalta ja matkustaa sillä Siperian halki aina Amerikkaan asti… Rajakin pitäisi tietysti saada ensin avatuksi ja estetyksi typerät tuumat raideleveyden muuttamisesta…
Ehdottomasti voittajia olivat siis myös toivo paremmasta tulevaisuudesta.
Jos kuitenkin halutaan pohtia tapaamista jonkinlaisena pelinä tai tahtojen taisteluna, niin olisi kai otettava huomioon, että koko tapaamisen perusta on siinä, että kummallakin osapuolella on tahto normalisoida maiden väliset suhteet. Tämä olikin yksi tärkeä vaalilupaus, jonka Trump kannattajilleen antoi ja näillä lupauksilla hän voitti kirkkaasti vastaehdokkaansa Kamala Harrisin. Trumpilla on siis äänestäjiensä mandaatti sille, että hän pyrkii irrottamaan USA:n Ukraina sodasta. Putin puolestaan on pyrkinyt jo pitkään pyrkinyt neuvottelemaan USA:n kanssa Venäjän turvallisuushuolista ja niihin liittyvistä ehdoista, joilla sotaan joutuminen olisi alun alkaenkin ollut vältettävissä.
Trumpin esittäminen ”häviäjänä” perustuukin ennen kaikkea siihen toivomuslistaan, jonka sodan eskaloimista haluavat eurooppalaisjohtajat olivat toistensa kanssa neuvottelemalla panneet kasaan ja toimittaneet ”isukille” : Trump mukamas hävisi, koska ei saanut lävitse heidän epärealistisia vaatimuksiaan. Nyt tämä sodan eskalointiin ”halullisten koalitio” on menossa taivuttelemaan Trumpia siihen, että USA sitoutuisi antamaan ”turvatakuut” Ukrainalle. He myös pyrkivät kirjoituksilla luomaan sen vaikutelman, kuin olisi jo sovittu tulitauosta – jotta Venäjää voitaisiin sitten syyttää sellaisen rikkomisesta ja vaatia sillä perusteella Nato-joukkojen tuomista Ukrainaan. Meneekö Trump tähän ansaan? Jonkinlaisena poikkeuksena Eurooppalaisten johtajien joukossa on myös pikkuruisen Suomen presidentti matkustamassa tämän delegaatin mukana Washingtoniin. Maailmalla kerrotaan tämän johtuvan lähinnä Stubbiin golfaustaidoista. Auttavatko Stubbin golfinpelaustaidot siinä, että Trump saadaan narratuksi sitomaan USA: asevoimat Ukrainan sotaan.
Presidentti Trumpiin on yritetty vaikuttaa myös perhesuhteita sotkemalla: Julkisuudessa on kiertänyt juttu Melanian kirjoittamasta kirjeestä presidentti Putinille, jossa Melania pyytää presidenttiä säästämään taisteluissa kärsiviä lapsia. Väheksymättä sitä, että lasten kärsimykset sodassa ovat aina väärin ovat monet tähän kirjeeseen huomauttaneet, että missä on Melanian vastaava kirje Netanjahulle? Onhan selvää, että lapsiuhrien suhteellinenkin määrä Ukrainan sodassa ja Gazassa on aivan eri luokkaa. ( Netissä olen törmännyt useammassakin lähteessä siihen, että Ukrainassa lapsiuhreja olisi n 0,3% kun taas Gazassa arviot lapsiuhreista ovat liikkuneet yli 30 % yli 40%).
On myös liikkunut huhuja siitä, että USA:n tuen jatkumisen varmistamiseksi ukrainalaiset suunnittelisivat jonkinlaista iskua Harkovan sairaalaan tai muuhun runsaasti siviiliuhreja tuottavaan kohteeseen – iskua, josta sitten tietenkin syytettäisiin Venäjää. Täytyy vain toivoa, että tällaiset kauheat suunnitelmat eivät toteutuisi. Paljon on siis vielä esteitä sille, että rauhan siemenet lähtisivät taas versoamaan, mutta ainakin ne on nyt kylvetty.
Ukraina on hyökännyt nimenomaan siviilikohteita vastaan koko tämän sodan ajan mukaan luettuna sisällissota 2014-2022. Lisäksi se on käyttänyt ”ihmiskilpiä” sotiessaan. Jälkimmäinen on yksi syy siihen miksi sota on kestänyt Venäjän intervention jälkeenkin näin kauan, sillä venäjä ei halua tappaa veljeskansansa siviilejä eikä luonnollisesti myöskään Donbassin venäläisväestöä. Ukronatseille on ihan samatekevää (omien tai venäläisten) siviilien kohtalo kunhan saadaan tapettua mahdollisimman paljon venäläisiä (sotilaita ja siviilejä).
Kuuntelin tuossa hetken aikaa Politiikkaradiota, jossa julistettiin muun muassa, että jos Venäjä voittaa, Eurooppa ajautuu kaaokseen. Myös sanottiin: ”Venäjä haluaa vain sotaa”. Mitään perusteluja tälle näkemykselle ei tietenkään esitetty.
Länsimedia puhuu, että Venäjän resurssit ehtyvät ja sen häviö on edessä. Toisaalta länsimedia puhuu, että Venäjä hyökkää seuraavaan maahan, kunhan voittaa Ukrainan. Molemmat skenaariot eivät voi olla yhtä aikaa totta.
Sinikukka Saari Ulkopoliittisesta instituutista sanoi tuossa ohjelmassa, että Venäjällä ei ole voimaa tehdä Eurooppaan uutta turvallisuusarkkitehtuuria.
Herää kysymys: voimallako kestävä turvallisuus rakennetaan? Vaiko järkevällä diplomatialla ja taloussuhteilla, jotka hyödyttävät molempia osapuolia? Saari on sokeutunut muille vaihtoehdoille kuin voiman käytölle, eikä hän ole yksin.
Sveitsiläinen Jaques Baud, e.v.p. eversti ja Naton entinen työntekijä, kertoo, että tutkijan tehtävä on tuottaa luotettavaa, tosiasioihin perustuvaa tietoa päättäjille ilman omia tunteita tutkittavaa kohtaan. UPI:n ”tutkijat” suoltavat omia mielipiteitään tutkimustuloksina.
UPInhan pitäisi olla riippumaton tutkimuslaitos. Tilanne on siellä se, että tutkitaan ja hutkitaan kaikkea muuta kuin riippumattomasti. Johan se nähtiin ja koettiin edellisen johtajan Mika Aaltolan aikana.
Jos nyt haluttaisiin tehdä järkevä päätös, niin UPI lopetettaisiin, kunnes nykyinen hallitus ja presidentti Stubb lopettavat virkakautensa ja tilalle saadaan täysin puolueeton johto. Sen jälkeen voitaisiin ehkä perustaa UPI uudelleen.
Onhan tuo irvokasta, että tämä uusi upi, joka perustettiin Suomen eduskunnan satavuotisjuhlaistunnossa 2006, tekee myyräntyötä Suomen ja suomalaisten pään menoksi. Vaikka sen piti olla riippumaton, on ollut kaiken aikaa selvää, ettei se ole ollut neutraali ainakaan suhteessa Natoon, USA:han ja Venäjään. Voi olla, että siellä myös tutkitaan jotain, mutta noiden tutkijoiden julkiset ulostulot ovat sisällöltään kaavamaisia, määrättyä käsitystä vahvistavia, eivätkä kerro todellisuudesta mitään. Siinäkö arvailujen ja spekulaation vapaudessa on se riippumattomuus?
Sinikukka Saari kyllä kaunistuu vuosi vuodelta iän myötä ainakin ulkonäöltään, päinvastoin kuin jotkut muut faktojen sijasta agendajohtoiseen propagandaan sitoutuneet propagoitsijat hybridihabituksineen.
En nyt viittaa hybridikeskukseen, vaikka tekisikin mieli.
Nyt pitäisi vaan voida odottaa, että faktat alkavat pääkopassa painaa enemmän kuin fiktiot, koska kysymyksessä ovat kansallisen selviytymisen kriiteerit siinä kehyksessä, jossa mätäpaise puhkeaa. Resursseja, ja taustojakin voisi ajatella Sinikukalla olleen. Sääli. Ehkä syynä on nk. UPI. Peruskysymys tässä viime kädessä on se mihin kukakin uskoo ja millä premisseillä.
https://www.youtube.com/watch?v=1E0Rf6M4068&t=2728s
Linkissä uusi klassikko Jeffrey Sachsilta. Esitelmä jonka hän piti ilmeisesti lauantaina Ron Paul instituutin tiloissa, n. 40 min. Sachs suuntaa sanomansa tällä kertaa ensi sijassa kotiyleisölle joten painotukset poikkeavat hieman aiemmista. Sachsista on hioutunut todellinen timantti johtuen hänen rohkeudestaan yhdistettynä hänen tietämykseen ja kokemukseen. Sachs lienee myös maailmalla arvostetuin konsultti joka kiertää maapalloa kaikkialle. Lännen pääuutiskanavilta hänet on poistettu ja syytä ei tarvitse hakea, totuus kirvelee. Pakollinen katsottava olisi myös Trumpille ennen illan palaveria vaan ei taida herra presidentti ehtiä.
Löysin mielenkiintoisen haastattelun liittyen Alaskan kokouksen lopputulemaan. Kanadalainen lakimies/poliitikko haastattelee australialaissyntyistä, Moskovassa asustavaa lehtimiestä.
https://www.youtube.com/watch?v=kDZyfKvYjCk
Huomenna maanantaina lähtevät häviäjät Washingtoniin. Mielenkiintoista katsoa, kuunnella ja lukea poppoon meno Valkoiseen taloon. Vaikka en ole rekisteröitynyt ennustajaksi, niin ennustan, että näille häviäjille luetaan selvät sävelet. Voi käydä, että poppoo saa samanlaisen lähdön pois Valkoisesta talosta, kuin Zelensky viimeksi.
Trump saattaa sanoa, että jos ette halua rauhaa, niin jatkakaa sotimista sitten, USA pesee kätensä Ukrainasta. Joka tapauksessa Zelenskylle ja muille hölmöille on tulossa palaverien palaveri.
https://www.youtube.com/watch?v=Gco9NKyHKnA
Hyvä tahto on kaiken avain. Laitan avauksena linkin Die Weltwochen päätoimittajan Roger Köppelin videoon jossa hän (saksaksi) selostaa Alaskan tapaamisen merkitystä. Köppel säteilee hyvää tahtoa siinä määrin että se näkyy vaikka ei saksaa osaisikaan. Köppel edustaa perinteistä sveitsiläistä puolueettomuutta eikä ole sen paremmin Venäjän kuin Yhdysvaltain puhetorvena. Nostan hänet esille erityisesti siksi, että Suomen politiikka ja media on pahan tahdon läpitunkema. Siitä ei hyvää seuraa kun tahtoo muille pahaa. Ennemmin tai myöhemmin seuraukset näkyvät. Viha-ajattelu iskee bumerangin tavoin omaan nilkkaan tai siis mieleen joka myrkyttyy ja kärsii.
Kaikessa riemastuneisuudessaan Köppel tietysti muistuttaa, että vasta ensimmäinen avaus on tehty ja vaaroja on edessä koska sodan jatkamisen kannalla olevia on paljon ja heillä on kirstut täynnä rahaa. Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa jossa sotahaukat joutuvat peruuttamaan. Kiovan johto ei aio luopua tuumastakaan mutta muualla lännessä näyttäisi jo siltä, että alueluovutuksia voidaan ajatella. Perääntymistä pidetään väistämättömänä ja nyt on puheeksi nostettu turvatakuut Ukrainalle. ”Jos Yhdysvallat myöntää turvatakuut” sanotaan.
Eli tässä sitä nyt ollaan. Turvatakuita olisi ollut tarjolla aina Minskin sopimuksista alkaen ja vieläpä ilman alueluovutuksia. Sitten tuli Istanbulin sopimus joka oli jo epäedullisempi mutta ei myöskään kelvannut. Ja nyt on edessä vielä epäedullisempi ratkaisu ja sen jälkeen aina vain heikompia. Nyt siis turvatakuut olisivat jo voitto. Kuten tässä muutkin kommentaattorit ovat todenneet, tavoitteena oli Venäjän nujertaminen tai vähintäänkin heikentäminen Ukrainaa välikappaleena käyttäen. Ja länsijohto Obamasta alkaen uskottelivat itselleen, että Venäjä on bensa-asema jolla on ydinaseita. Romahtaa heti kun vähän hönkästään. Suomen päällepäsmärit tietysti ensimmäisinä hyppäsivät näille vankkureille, ensin Niinistö sitten Marin ja Stubb. Ja kuinkas kävi, ainakin EU:n talous romahtaa ja Suomi kärsii. Mutta Suomi voi Risto Penttilän mukaan iloita siitä, että se on onnistunut tekemään presidentistään lännen median kestosuosikin tai Penttilän mielestä oikein suurmiehen. Saavutus sekin vaikka politiikka on umpikujassa.
”Mutta Suomi voi Risto Penttilän mukaan iloita siitä, että se on onnistunut tekemään presidentistään lännen median kestosuosikin tai Penttilän mielestä oikein suurmiehen.
Risto E. J:n kannattaisi olla varovainen ilakoinnissaan. Vanhat suomalaiset sanonnat ovat kokemusperäisiä, ja yksi niistä kuuluu:” Itku pitkästä ilosta,…”
Pitäisi myös miettiä tarkemmin, mistä aplodit tulevat.
Heti lauantaiaamuna katsoin ensin lehdistötilaisuuden ja sen jälkeen lukuisten analyytikkojen analyysit ja kommentit tapaamisesta – varoin aukaisemasta mitään suomalaista ’mediaa’, jota muutoinkin välttelen (surullisia) talousuutisia lukuunottamatta. Jossain vaiheessa päivää kuitenkin vaimoni avasi arenasta ylen uutiset – ehdin kuulla vain ensimmäisen lauseen todetakseni, että agendajournalismi on edelleen voimissaan!
Suomalaisessa mediassa surraan sitä, että Venäjän diplomaattinen eristys nyt rikottiin.
Nyt on tie avattu. Toivottavasti Euroopan sotahullut tulevat järkiinsä.
En ole vielä varma…Yhdysvalloissa on (paljon) voimia, jotka ”eivät katso hyvällä” Trumpin pyrkimyksiä rauhanrakentamiseksi Ukrainaan. Samoin Euroopassa. Neljä presidenttiä on Yhdysvalloissa murhattu..
Saman suuntaista minäkin ajattelin. Ukraina-projekti on lännen valtaliiton (globalistien) kauan suunnittelema pitkäaikainen ja tietoinen yritys kaataa Venäjä. Ukrainalaisista saati venäläisistä uhreista nämä eivät välitä, mutta rahaakin projektiin on uhrattu miljardeittain. Lisäksi on suollettu vuosikaudet Venäjä-vastaista sotapropagandaa ja saatu kansat uskomaan se. Trumpilla – joka ei nähtävästi ole kunnolla tai ollenkaan mukana projektissa – on vastassaan mahtavia voimia, joten mikään ei ole vielä varmaa.
Tietoisuudella tarkoitan sitä, että projektin suunnittelijat ovat olleet täysin tietoisia siitä, miten Venäjä suhtautuu heidän touhuihinsa Ukrainassa. Venäjän näkökannoista ei välitetty pätkääkään, joten ilmeinen tarkoitus oli sytyttää sota, joka alkoikin siis jo sisällissotana vuonna 2014. Provosointia jatkettiin, kunnes saatiin itse Venäjäkin sotapolulle. Sen piti suunnitelmissaan johtaa Venäjän romahtamiseen ”maanantaina”.
Niin, uskottiin Venäjän romahtavan kun Neuvostoliittokin (paljon vahvempi kuin Venäjä heidän mielestään) saatiin romahdutettua. Tuo on kuitenkin vain toiveajattelua ja uskomusta.
NL romahti ihan omaa mädännäisyyttään eli sisältä päin. Jos NL olisi ollut kunnossa sisäisesti, olisi se vieläkin voimissaan. Ei yhtään suurvaltaa ole saatu/saada hajotettua ulkoa päin. Ulkoinen vihollinen vain vahvistaa. Se on nähty monet kerrat.
”Toivottavasti Euroopan sotahullut tulevat järkiinsä.”
Euroopan sotahulluista viis, sotikoon sotansa, jos rahkeet riittävät. Tärkeämpää on että Suomen sotahullut tulevat järkiinsä, ja jos eivät tule, niin ne poistetaan pysyvästi politiikasta ja kansakuntaa koskevasta päätöksenteosta. Tämä koskee myös PV:n kenraalikuntaa ylipäälliköineen.
Vieläkö jotain muutakin pitäisi sanoa…?
Vielä sen verran tästä Suomen Stubbista, että jos ja kun saadaan rauha aikaiseksi, niin aikooko Stubb jatkaa tyhmyyksien höpötystä vai ottaa ja lähtee kesken virkakauden muualle häpeämään. Joka tapauksessa on kasvonsa menettänyt täydellisesti. Lakimiehille kysymys. Voiko eduskunta irtisanoa Stubbin virastaan kesken kauden ?
Saa nähdä mitä tapahtuu, kun Zelensky tapaa Trumpin maanantaina. Tuleeko Zelenskylle pikalähtö takaisin Kiovaan vai uskooko nyt sen, että sodan on loputtava? Voin kuvitella, että nämä muut Euroopan pölvästijohtajat evästävät tätä klovnia runsaasti ja lupaavat provikan juoksevan, kunhan sota vain jatkuu. Kysymys on nyt vain siitä, että mikä on Trumpin asema suhteessa pölvästeihin. Jännittäviä aikoja eletään.
Suurvaltojen presidenttien tapaaminen nähdään tuollaisena otteluna, jossa toinen voittaa ja toinen häviää ja Stubbin mukaan diplomatiaa on se kun hän soittelee samanmielisille kollegoilleen Euroopassa. Kun ajatustapa on tuo, Euroopalla ei olle paljon saavutettavissa diplomatian keinoin. Todella tuntuu, että eurooppalaiset ulkosuhteita hoitaessaan kuvittelevat itse olevansa kaiken arvostelun yläpuolella. Läksytetään muita maita, esim. Kiinaa, ja matkustetaan sitten sinne toiveissa solmia itselle edullisia kauppasopimuksia. ”Sivistyneen maailman” kuplan ulkopuolella ovat varmasti melko ihmeissään seuratessaan tätä kaikkea.
”ja muita korkean tason eksperttejä, kuten Suomen Alexander Stubb. ”
🤣🤣🤣