Veronica Pimenoff: Yhdysvaltain sotilaat tulevat Suomeen ilman minkäänlaisia lupia

Suomen ja Yhdysvaltain välinen ns. puolustussopimus, jonka käsittely eduskunnassa alkaa lähiaikoina, sallii Yhdysvaltain sotilaiden tulon Suomeen ilman minkäänlaisia matkustusasiakirjoja.

Kirjailija Veronica Pimenoffin laajassa ulkoministeriölle tehdyssä lausunnossa todetaan, ettei Suomi edellytä maahan tulevilta Yhdysvaltain sotilaita sen paremmin passia kuin viisumiakaan.

Hän muistuttaa lausunnossaan ns. puolustussopimuksen 7. artiklan antavan Yhdysvaltain asevoimien sotilailaille oikeuden saapua Suomeen, oleskella täällä ja toimia tehtävissään ilman minkäänlaisia normaaleja matkustusasiakirjoja ja myös ilman ulkomaalaisilta yleensä vaadittavaa oleskelulupaa ja työlupaa.

Suomi luopuu sopimuksen perusteella myös omalla alueellaan oikeudestaan puuttua Yhdysvaltain asevoimien sotilaallisiin tai muihin toimiin. Suomi ei voi myöskään käytännössä enää tuomita vieraan vallan joukkoihin kuuluvaa henkilöä maamme alueella tehdyistä rikoksista. Tuomiovalta siirtyy ns. puolustussopimuksen hyväksymisen myötä Yhdysvalloille.

Suomi aikoo luovuttaa Yhdysvaltain asevoimien käyttöön useita alueita, joissa tapahtuvasta toiminnasta Suomi ei voisi enää itse lainkaan päättää. Toimivalta näillä alueilla siirtyisi kokonaan Yhdysvalloille. Suomella ei olisi vieraille joukoille luovutetuilla alueilla enää laillista toimivaltaa, ei tuomiovaltaa eikä esimerkiksi verotusoikeutta.

Voimaan tullakseen DCA-sopimukseksi kutsuttu tukikohtasopimus tarvitsee vielä eduskunnan hyväksynnän.

Pääministeri Petteri Orpon hallitus hyväksyi sopimuksen viime vuoden lopulla. Sopimuksen allekirjoittivat puolustusministeri Antti Häkkänen ja Yhdysvaltojen ulkoministeri Antony Blinken Washingtonissa 18.12.2023.

Suomi luovuttaa Yhdysvaltain asevoimille 15 omaa aluettaan

Suomi luovuttaa ns. puolustussopimuksen 2. artiklan nojalla viidentoista Suomessa olevan alueen hallinta- ja käyttöoikeuden Yhdysvaltain asevoimille sotilaallisiin tarkoituksiin. Näillä alueilla Yhdysvallat käyttää omaa, suvereenia päätösvaltaansa. Suomen lait eivät enää päde näillä alueilla.

Yhdysvaltain asevoimat voivat rajoituksetta ja ilman minkäänlaista tarkastusta tuoda Suomeen sotilaallista materiaalia, aseita, ammuksia. asejärjestelmiä ja kulkuvälineitä. Suomen viranomaiset eivät saisi tarkastaa vieraiden joukkojen tiloja (3 artikla ) tai kulkuneuvoja (11 artikla).

Suomella ei ole sotamateriaalin, aseiden ja asejärjestelmien tai muuhun Yhdysvaltain asevoimien Suomeen tuoman materiaalin sijoittamisessa tänne tai kuljettamisessa maamme ilmatilan, maa-alueen tai merialueen kautta muualle enää tulevaisuudessa minkäänlaista tarkastus- tai puuttumisoikeutta, jos eduskunta antaa hyväksymisensä sopimukselle.

Näin on määrätty ns. puolustussopimuksen 4. ja 11. artikloissa.

Yhdysvaltain asevoimat voivat halutessaan ylläpitää Suomen alueella käytännössä miltei omavaraista hallintoa omine palveluineen, pankkeineen, posteineen, työsopimuksineen, radiotaajuuksineen jne. (21, 22, 23, 24, 25, 26, 28 artiklat).

Pimenoff toteaa, että kustannukset Yhdysvalloille ”tästä kaikesta” näyttäisivät olevan minimaalisia, koska isäntämaa maksaisi kaikesta huomattavan osan eikä vaatisi tavanomaisia vuokria, hintoja tai lupa- tai tullimaksuja (3, 7, 8, 9, 10, 11, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 24, 25, 26, 28 artiklat).

Yhdysvalloilta ostettaisiin lisäksi kalliita aseita.

Suomi luovuttaisi myös kurinpidollisen, rikosoikeudellisen ja vapaudenmenetystä koskevan toimivallan Yhdysvalloille sen sotilaiden osalta Suomen alueella (6, 12 ja 13 artiklat).

Sopimus antaa mahdollisuuden Yhdysvaltain asevoimien pyytää käyttöönsä muitakin alueita sopimuksen liitteessä jo mainittujen 15 alueen lisäksi. Alueet voivat Ulkomaisten joukkojen järjestyksen ylläpitovalta annetaan Yhdysvalloille ja se ulottuisi myös sovittujen tilojen lähialueille.

Pimenoffin mukaan teoriassa Yhdysvaltain joukot voisivat ns. puolustusspimuksen perusteella päästä puuttumaan melkein minkä hyvänsä suomalaisen paikkakunnan järjestyksenpitoon.

Yhdysvaltain asevoimien käyttöön annetuilla alueilla Suomella ei olisi päätäntävaltaa oikeusjärjestyksen sisällöstä eikä Suomi voisi käyttää millään tavoin julkista valtaa alueilla oleviin ihmisiin tai niihin sijoitettuun materiaaliin.

Yhdysvallat sitä vastoin voi halutessaan käyttää toimivaltaansa turvallisuuden ja järjestyksen takaamiseksi ”omilla” alueillaan ja niiden läheisyydessä. Sitä, mitä ”läheisydellä” tarkoitetaan, ei ole tarkemmin kerrottu. Suomelle ei olisi asiassa varattu edes veto-oikeutta.

Sopimuksessa ei ole nimetty, ketkä järjestystä ylläpitäisivät, mutta kyse olisi ilmeisesti amerikkalaisista sotilaspoliiseista tai sotilaista.

Sopimusluonnoksessa ilmotetaan parissakin kohtaa selkeästi, etteivät Yhdysvaltain asevoimat aio  välttämättä noudattaa Suomen lakeja, jos lakien noudattaminen hankaloittaisi niiden toimintaa.

Yhdysvaltain asevoimat saattavat tietyissä tilanteissa kuulla suomalaisia (3, 4 ja 7 artiklat), mutta veto-oikeutta Suomella ei olisi eikä myöskään mahdollisuutta viedä riitoja kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi (29 artikla).

Yhdysvallat varastoi raskaita aseita Suomeen

Yhdysvalloille annettaan sopimuksessa oikeus varastoida aseita Suomen alueelle. Kyse on Yhdysvaltain maailmanlaajuisesta asevarastojärjestelmästä, jonka osaksi Suomi ns. puolustussopimuksen myötä tulee. Yhdysvaltain asevarastoja sijoitetaan myös muihin pohjoismaihin; Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan.

Aseet, ammukset, asejärjestelmät ja muut Yhdysvaltain asevoimien mahdollisesti tarvitsemat välineet varastoidaan Yhdysvaltain armeijan omaa käyttöä varten joko Suomen alueella tai jossakin muualla  mahdollisesti puhkeavan aseellisen konfliktin varalta.

Varastoidut aseet ja ammukset ovat valmiita lennätettäviksi varastoista minne tahansa, sekä Yhdysvaltain joukoille eri puolilla maailmaa tai sen liittolaisille, jotka voivat saada niitä käyttöönsä vain Yhdysvaltain luvalla. Aseavun myöntämisestä tai epäämisestä päättää kaikissa tilanteissa yksin Yhdysvallat.

Asevarastot voivat Pimenoffin mukaan muuttua myös paikalliseksi riskiksi, jos ne joutuvat aseellisten iskujen tai ryöstöjen kohteiksi.

Suomessa mahdollisesti käyttöön otettavat asevarastot voidaan Yhdysvaltain omalla päätöksellä tyhjentää myös kokonaan (3 artikla).

Kun aseet olisivat Suomen alueella varastossa tai kuljetuksen vuoksi suomalaisessa satamassa tai suomalaisella lentokentällä, valtio, jonka uhkaamiseksi varastointi on tehty, voisi yrittää tuhota asevaraston tai aselähetyksen käyttämällä sotilaallista voimaa, muistuttaa Pimenoff.

Suomi voisi Pimenoffin lausunnon mukaan omasta toiminnastaan riippumatta joutua Yhdysvaltain toimien vuoksi sotaan kolmatta valtiota vastaan, vaikka Suomi ei olisi tehnyt päätöstä sodasta ja rauhasta.

Tukikohtasopimus vaarantaa Suomen turvallisuuden

Sopimus voisi Pimenoffin lausunnon  mukaan vaarantaa myös Suomen ulkoisen suvereenisuuden ja turvallisuuden.

Antamalla Yhdysvaltain asevoimille vapauden toimia sotilaallisesti Suomen alueella ja Suomen alueelta, meillä itsellämme ei olisi minkäänlaista päätäntävaltaa siitä, mitä tai miten Yhdysvallat toimisi kolmansia maita vastaan eikä tietenkään myöskään siitä, miten kolmannet maat sotilaallisiin toimiin vastaisivat.

Suomessa sijaitsevasta tukikohdasta tehty hyökkäys kolmatta maata vastaan olisi sotatoimi, joka kansainvälisen oikeuden mukaan voitaisiin katsoa oikeuttavan iskut myös suomalaisiin sotilaskohteisiin, koska myös Suomen voitaisiin katsoa olevan sodassa.

Yhdysvaltain asevoimille annettaisiin myös oikeus kutsua muiden ulkomaiden sotilaita koulutettaviksi Suomeen (3 artikla). Näiden maiden kanssa mahdollisesti konfliktissa olevat maat voisivat reagoida voimankäytöllä puolestaan myös Suomea vastaan.

Jos ns. puolustussopimus tukikohtineen hyväksytään, Yhdysvaltain konfliktit kolmansien maiden kanssa voisivat vakavasti vaarantaa Suomen suvereniteetin. Kolmas maa voisi katsoa Suomen olevan sen kanssa sodassa tai voisi ryhtyä hyökkäyksiin Yhdysvaltain Suomessa olevia sotilaskohteita vastaan. Suomen oma päätäntävalta sodasta ja rauhasta voitaisiin sivuuttaa.

Pimenoff arvostelee hallituksen esitysluonnosta siitä, että siinä selvitetään vain niukasti  ja yleisluontoisesti, miksi Suomi ylipäänsä on aikeissa solmia Yhdysvaltojen kanssa kahdenvälisen puolustusyhteistyösopimuksen.

Hallituksen olisi pitänyt Pimenoffin mukaan selvittää myös mahdollisuus olla solmimatta puolustussopimusta. Selvitystä siitä, miten tukikohtasopimus vaikuttaa Suomen turvallisuustilanteeseen, ei myöskään ole lainkaan tehty.

Ulkoministeriölle jätetyn lausunnon mukaan ns. puolustussopimus voi vakavasti vaarantaa Suomen turvallisuustilannetta, koska sopimus perustuu asevaraiseen turvallisuusjärjestelmään, luovuttaa Suomen maa- ja vesialueita sekä ilmatilan Venäjään – eli Suomen naapurimaahan – vihamielisesti suhtautuvan vieraan vallan sotilaalliseen käyttöön.

Sopimus, mikäli se hyväksytään eduskunnassa, tekee Suomesta kahden kilpailevan ydinasevallan rajamaan vahvistaen samalla Yhdysvaltain sotilaallista voimaa Itämerellä ja arktisella alueella.

Suomi voi Yhdysvaltain toimien vuoksi tosiasiallisesti joutua sodan osapuoleksi ilman tasavallan presidentin ja eduskunnnan päätöstä.

Sopimuksen uhkia ja riskejä Suomelle ei käsitellä sopimuksessa lainkaan

Pimenoff ihmettelee myös sitä, ettei hallituksen lausunnolle lähettämässä laajassa esityksessä käsitellä lainkaan sitä, mitä hyötyjä, haittoja tai riskejä mahdollisen sopimuksen hyväksyminen voisi tuoda mukanaan. Kuitenkin kyse on merkittävästä ja kauaskantoisesta päätöksestä.

Suomen pääneuvottelijat, suurlähettiläs Mikael Antell ja prikaatinkenraali Sami Nurmi, toteavat Maanpuolustuslehdessä 13.3.2024, että ”Suomen ja Yhdysvaltojen presidentit sopivat maaliskuussa 2022 puolustusyhteistyön tiivistämisestä. Siten oli luontevaa, että Suomen haettua Naton jäseneksi Yhdysvaltojen kanssa sovittiin myös DCA-neuvotteluista.”

”Luontevuus” ja se, että ”olisikin vaikeaa kuvitella tilannetta, jossa Suomi Pohjois-Euroopan ainoana Nato-maana olisi jättänyt DCA-sopimuksen neuvottelematta.”, jäävät ainoiksi perusteluiksi sopimukselle.

Suomen neuvottelijat kertovat Yhdysvaltojen neuvotteluvaltuuskunnan olleen äärimmäisen kokenut ja ammattitaitoinen ja käyneen samaan aikaan neuvotteluja mm. Tanskassa, Ruotsissa, Tsekissä ja Papua Uudessa-Guineassa samankaltaisista sopimuksista ja ”neuvottelujen olleen tiukat”.

”Yhdysvaltojen intresseissä on mahdollisimman yhdenmukaiset sopimusjärjestelyt eri maiden kanssa. Sillä on neuvotteluihin selkeät raamit, jotka rajaavat liikkumavaraa pöydän molemmilla puolilla. Muutokset ovat mahdollisia, mutta tällöin on kyettävä perustelemaan, miksi asia on neuvotteluosapuolelle tärkeä ja miten tekstimuutos palvelee käytännön yhteistyötä.”

Kuvaus osoittaa Pimenoffin mukaan sen, että pöydällä oli alun alkaen sanelusopimus, johon Suomen lainsäädäntöä nyt sovitellaan ja niissä kohdin, missä sovittaminen ei onnistu todetaan, että vieraan vallan joukot toimivat tarvittaessa omien lakiensa mukaan (luonnos s.13 ja s.151).

Sopimuksesta päätettäessä on Pimenoffin lausunnon mukaan tarpeellista myös tietää, minkälaisen osapuolen kanssa sopimuksen solmii.

Lausunnon antajan kuvaus Yhdysvalloista onkin mittava:

Yhdysvaltain sotilasbudjetti on maailman suurin. Sotateollinen kompleksi hyötyy Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sodista, silloinkin kun ne hävitään. Se hyötyy myös liittolaisten rauhanajan varustelusta, myös suomalaisten veroeuroista.

Asetuotanto ei näy ohjautuvan käytävien sotien tarpeiden, vaan aseteollisuuden osakkeenomistajien voitontavoittelun mukaan. Yhdysvalloilla on yli 800 sotilastukikohtaa maansa rajojen ulkopuolella ja se on toisen maailmansodan jälkeen käynyt niistä käsin sotaa kaikilla asutuilla mantereilla.

Yhdysvallat on käynyt jatkuvasti vuosia kestäviä hyökkäyssotia myös niitä voittamatta. Sekä sotiin että sotien mukanaan tuomiin miehityksiin on liittynyt sotarikoksiksi luokiteltuja toimia. Perääntyessään Yhdysvallat on jättänyt taakseen tuhottuja maita ja sotakorvausten maksamisen sijaan asettanut maille vuosikymmeniksi pakotteita.

USA:n mittava aseapu mahdollistaa Israelin Gazan pommitukset

Tällä hetkellä Yhdysvallat tukee mittavalla aseavulla kansanmurhan tunnusmerkit täyttävää sotilasoperaatiota Gazassa ja pommittaa tukikohdistaan käsin Jemeniä. Monessa maassa vastustetaan Yhdysvaltain tukikohtia. Nigerissä USA on vastikään joutunut luopumaan tukikohdastaan.

Yhdysvaltain asevoimat saavat Pimenoffin mukaan vapauden omassa komennuksessaan tulla ja mennä ja liikkua maalla, merellä ja ilmassa kaikissa Pohjoismaissa niiden valtionrajoista välittämättä ilman, että kukaan voisi puuttua niiden tekemisiin.

Kyse on eittämättä Yhdysvaltain suuresta geostrategisesta aluevaltauksesta.

Sopimustekstiin ei ole merkitty lainkaan Yhdysvaltain velvoiteitta. Sitä vastoin sopimusteksti luettelee Yhdysvaltain joukkojen vapaudet ja oikeudet ( 3 – 28 artiklat).

Vaikka tukikohtasopimus on nimetty ”puolustusyhteistyösopimukseksi”, Yhdysvallat ei ainoassakaan artiklassa sitoudu puolustamaan Suomea.

Sopimuksen johdannossa toki todetaan, että sopimuspuolet ”ovat päättäneet kehittää erillistä ja yhteistä valmiuttaan vastustaa aseellisia hyökkäyksiä sekä estää ja torjua hyökkääjien toimia ja puolustautua niitä vastaan” ja ”ovat tietoisia siitä, että USA:n joukkojen läsnäolo vahvistaa osaltaan Suomen ja sitä ympäröivän alueen turvallisuutta”.

Tästä sopimuksen väitteestä voi olla perustellusti eri mieltä. Yhdysvaltain joukkojen läsnäolon voi Pimenoffin lausunnon mukaan katsoa heikentävän Suomen ja Pohjolan turvallisuutta ja muodostavan pelotteen Venäjälle, joka vastaa uhkaan. Siksi sopimus vaarantaa turvallisuutta eikä lisää sitä.

Toki sopimuksessa mainitaan, että toiminnassa kunnioitetaan kaikilta osin Suomen suvereniteettia, lainsäädäntöä ja kansainvälisoikeudellisia velvoitteita (1 artikla). Tämä on periaatteellinen lausuma sen kunnioittamisesta, että Suomi on sopimuksen tekoon pätevä suvereeni valtio, mutta lausuma ei tarkoita, etteikö tukikohtasopimus itsessään merkitsisi poikkeamista perustuslain 1 §:ssä säädetystä Suomen täysivaltaisuudesta.

Pimenoff toteaa, ettei toisen maailmansodan jälkeen Suomeen ole kohdistunut välitöntä eikä välillistä sotilaallista uhkaa, koska Suomi on itse täysivaltaisesti hallinnut omaa aluettaan. Suomi ei ole uhannut naapurimaitaan eikä mikään sen naapurimaa ole uhannut sitä.

Yhdysvaltain joukot Suomessa ovat turvallisuusuhka Venäjälle

Suomi luopuu Pimenoffin mukaan merkittävästä osasta sisäistä ja ulkoista suvereniteettiaan ja luovuttaa alueensa hallinnan Venäjään vihamielisesti suhtauvan maan joukoille, jos sopimus hyväksytään eduskunnassa.

”Näin Suomesta voisi muodostua turvallisuusuhka Venäjälle ja Venäjästä voisi rakentua uhka Suomelle”.

Sopimusta ei voi pitää vastavuoroisena ja tasapuolisena, koska se antaa Yhdysvalloille pidäkkeettömiä oikeuksia ja Suomelle runsaasti velvollisuuksia.

Veronica Pimenoff on ”Ei tukikohtia” -aktivisti, kirjailija ja psykiatri.