Saksassa aloitetaan tutkinta ”erittäin vakavasta tietovuodosta maan asevoimissa”, kertoi Saksan liittokansleri Olaf Scholz launtaina. Saksan puolustusvoimien tiedottaja kertoi jo aikaisemmin, että salaista Saksan ilmavoimien sisäistä keskustelua oli salakuunneltu.
Saksalaisupseerit olivat käyneet keskustelua mm. Krimin niemimaan ja Venäjän mantereen välisen Kertshin salmen sillan tuhoamisesta saksalaisilla Taurus-risteilyohjuksilla.
Asiantuntijat ovat kertoneet saksalaiselle Spiegel-lehdelle, että he uskovat keskustelun olevan aito. Tiedot saksalaiskenraalien keskustelusta julkaistiin Venäjän mediassa.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi Turkin Alanyassa antamassaan lausunnossa nauhoituksen osoittavan, että Ukraina ja sen tukijat haluavat aiheuttaa Venäjälle strategisen tappion taistelukentällä. Venäjä on vaatinut Saksalta selvitystä asiasta.
Ilmavoimien kenraalit keskustelivat lähes 40 minuutin ajan. Kenraalien keskustelun todellinen paljastus on länsimaisen yhteistyön laajuus Ukrainan sodassa.
Yhteistyö Ukrainan asevoimien kanssa koskee kaikkia Ukrainaan sijoitettuja pitkän kantaman asejärjestelmiä, ranskalais-brittiläistä Storm Shadow-ohjusjärjestelmää, amerikkalaista HIMARS-raketinheitinjärjestelmää ja myös muita länsimaiden Ukrainan käyttöön luovuttamia asejärjestelmiä.
Yksi neljästä keskusteluun osallistuneista oli prikaatikenraali Frank Gräfe, joka oli yhteydessä muihin saksalaisupseereihin singaporelaisesta hotellista. Prikaatinkenraali halusi tietää kaiken tai mahdollisimman paljon saksalaisesta Taurus-ohjuksesta ja sen tuhovoimasta.
Keskustelu paljasti myös, että brittiläisiä sotilasasiantuntijoita on sijoitettu rintamalinjan taakse ja että Ukrainassa on myös paljon ”amerikkalaisella aksentilla puhuvia siviilejä”. Maalin määritys, maalin tunnistaminen, maalin asettaminen ja maalin ohjaaminen eivät ole mahdollisia ilman läntisiä sotilasasiantuntijoita, elleivät ukrainalaiset asiantuntijat ole ensiksi saaneet kuukausien koulutusta.
Salakuunneltu kokous paljastaa Ukrainan armeijan ja sen länsimaisten tukijoiden läheiset suhteet sekä politiikassa että puolustusteollisuudessa. Keskustelusta selviää myös se, ettei Taurus-ohjusjärjestelmää voisi ainakaan heti käyttää ilman Saksan armeijan asiantuntijoiden tukea paikan päällä Ukrainassa, jos Saksa päättäisi ohjukset luovuttaa.
Kenraalit keskustelivat myös ukrainalaisten kouluttamista Taurus-ohjusten käyttöön.
Saksalainen Berliner Zeitung kirjoittaa, että salakuunneltu ”kenraaalien kokous on kuin avaimenreikä, harvinainen näköala siihen banaaliin mekanismiin, joka muuttaa pienet sodat suuriksi”.
Saksalainen Taurus-ohjusjärjestelmä on yksi nykyaikaisimmista ohjuksista, ja sillä voidaan tuhota monia kohteita kuten bunkkereita, asevarastoja tai huoltolinjoja, jopa hyvin korkealta ja myös hyvin etäältä.
Hävittäjälentokoneet voivat ampua Taurus-risteilyohjuksia ”turvalliselta etäisyydeltä”, ja ne voivat osua ja tuhota jopa 500 kilometrin päässä olevia kohteita. Koska risteilyohjukset lentävät hyvin matalalla ja ovat kooltaan melko pieniä, vihollisen ilmapuolustuksen on lähes mahdotonta torjua niitä.
Saksalaisessa mediassa erityisesti konservatiivinen FAZ on kutsunut Taurus-ohjusjärjestelmää suorastaan sodan kulun muuttajaksi, ihmeaseeksi.
Ukraina on halunnut Taurus-ohjuksia jo pitkään. Liittokansleri Scholz päätti jo viime vuoden lokakuussa, ettei risteilyohjuksia toimiteta Ukrainaan. Hän toisti kielteisen kantansa ohjusten luovuttamiseen myös tällä viikolla.
Syynä on pelko siitä, että sota eskaloituu, koska Ukraina voisi tuhota saksalaisten risteilyohjusten avulla avulla kohteita myös Venäjällä. Scholz on todennut ohjuksilla voitavan iskeä jopa Moskovassa oleviin kohteisiin, ”jos niitä väärinkäytetään”. Liittokansleri pelkää, että Saksasta tulee samalla sodan osapuoli.
Scholz on kovassa paineessa. Saksan parlamentin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, liberaalipuolueen kansanedustaja Marie-Agnes Starck-Zimmermann, joka tunnetaan amerikkalaismielisenä haukkana, vaati tällä viikolla maan hallitusta luovuttamaan Taurus-ohjuksia Ukrainalle.
Myös vihreiden liittopäivien varapuheenjohtaja Katrin Göring-Eckardt kritisoi Scholzia ja sanoi, että Ukrainan on voitettava sota.
Saksan vihreät, joita kylmän sodan aikana pidettiin militarismia, Nato-jäsenyyttä ja Saksan varustautumista vastustavana voimana, on tehnyt täyskäännöksen. Esimerkiksi vihreiden ulkoministeri Annalena Baerbock vastustaa suorastaan intohimoisesti esimerkiksi rauhanneuvotteluiden aloittamista Ukrainan sodan lopettamiseksi.
Scholzista on Saksan mediassa yritetty tehdä myös syyllistä Ukrainan viime aikaisiin tappiohin rintamalla, koska Scholz ei halua luovuttaa Ukrainalle Taurus-ohjuksia.
27 kommenttia julkaisuun “Saksalaiskenraalit haluaisivat tuhota Kertshin sillan ohjuksilla – VENÄJÄ VAATII SELVITYSTÄ”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Napoleonin ja Hitlerin jalanjäljissä Venäjää valloittamaan, sitähän Ukrainan kriisi on ollut alusta alkaen. Tällä kertaa elintilan hakeminen tappamalla, karkottamalla ja alistamalla slaavit ei liene se ykkösjuttu, vaan pääsy käsiksi Venäjän luonnonvaroihin alistamalla Venäjä valtiona.
Saksakin on tällä kertaa vain kuuliaisen vasallin asemassa – monien muiden maiden tavoin – hankkimassa isännälleen lisää läänityksiä. Yhdysvallat yrittää keinoja kaihtamatta pitää kiinni maailmanherruudestaan. Suomi, Saksa ja vastaavat ovat niin liikuttavan uskollisia palvelijoita, että ovat isäntänsä etuja ajaessaan uhranneet totuuden, oikeudenmukaisuuden ja omantunnon lisäksi jo omat taloutensakin.
Kukaties USA vielä onnistuukin. Puoli miljoonaa ukrainalaista ja epälukuinen määrä venäläisiä, mitä siinä enää muutama miljoona venäläistä lisää missään tuntuu. Tai tuntuuhan se – ilona – kuten eduskuntamme puhemies tiesi heti alkuunsa meitä hitaampia opastaa.
Ehkäpä hyvinkin myös Suomen VVM:ssä on tehty pitävät laskelmat, että kyllä tämä saadaan kannattamaan tinkimättä moneen kertaan julistetuista periaatteista. Eihän Venäjän ja venäläisten kanssa tarvitse mihinkään ryhtyä, kun otetaan se Karjala kertakaikkiaan takaisin ja korkojen kanssa. Eiköhän sieltä sitten löydy Äänisen aaltojen lisäksi riittävästi mäntyjä ja nikkeliä palkaksi hyväntahtoisista ponnisteluistamme. Ja maksetaan potut pottuina: maksakoot tällä kertaa ryssät sitten niitäkin sotakorvauksia.
Aatun kanssa homma jäikin pahasti kesken, kävi melkeinpä päinvastoin kuin oli tarkoitus. Mutta nyt on väkeä ja voimaa aina Atlantin takaa asti eikä meitä pidättele mikään. Saatiin homma hyvälle alulle Ukrainassa. Nyt ei saa hiiskua sanaakaan rauhasta. Ei, nyt pitää päinvastoin puhaltaa ahjo kuumaksi ja takoa kun rauta on kuumaa. Siitä ei varsinaisesti ole pelkoa, että totuus alkaisi selvitä kansalle, mutta varminta on silti pitää kiirettä. Ei vihaa ja pelkoa voi tästä paljon kovemmaksikaan saada, vaikka mitä valehdeltaisiin.
Ehkä Venäjällä ajatellaan, että ennen kuin länsi saa maan hallintaansa, siin kuoloo muutama ukko ensittäi. En usko, että siellä tullaan tumput suorina odottelemaan lännen toimia, jos asiat kärjistyvät tarpeeksi.
Nuoremmat, henkseleitään paukuttelevat sukupolvet eivät tajua, miten ”epämukavaa” sotatila on siviileillekin. Pelit ja somepäivitykset nuorisolta loppuvat lyhyeen, jos ja kun sähköt katkeavat, vähän pitemmäksikin aikaa. Lisäksi moderni sähköistetty Suomi on niin järkyttävän paljon haavoittuvampi kuin edellisen sodan aikaan puulämmitetty, maastokelpoinen, perunaa syömään tottunut Suomi.
Asiat etenevät vääjäämättömästi kohti suursotaa Euroopassa. Suomessa Häkkänen vaatii liki kaikkia rahoja ammustuotantoon ja Ukrainalle. Järjettömyys syvenee. Kuriositeettina mainittakoon, että Hesarin uutisessa asiasta todettiin, että kaksi Saksan armeijan ”työntekijää” keskustelivat sillan tuhoamisesta. Työntekijää!!
Ukrainan sota on vetänyt monia arvoja vessasta alas. Yksi on eurooppalainen sivistys joka on lähes kadonnut. Toinen on ”naiset rauhan asialla” koska Euroopasta löytyy nyt samanlaisia verenhimoisia hirviöitä kuin USA:sta. Kolmas on ”kansanedustajien” muuttuminen eliitin edustajiksi.
Saksalaiskenraalien jutusta saa sen käsityksen, että skandaali ei ole kentsujen plätinät vaan niiden paljastuminen. Miten Suomessa? Mistähän ne meidän kenraalit mahtaa keskustella? Ettei vaan revanssi sielläkin vilahtelisi puheissa?
”Revanssi”?
”Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä solmittu rauhansopimus, joka allekirjoitettiin 14. lokakuuta 1920 melkein viisi kuukautta kestäneiden neuvottelujen jälkeen ja astui voimaan 31. joulukuuta 1920. Talvisodan jälkeen Tarton rauha korvattiin vuonna 1940 Moskovan rauhalla ja vuonna 1947 Pariisin rauhalla, joissa Suomi joutui luovuttamaan huomattavasti alueitaan Neuvostoliitolle.”
Eli mikä raja on ”virallinen”? Se joka oli voimassa 27 vuotta tai se joka on ollut voimassa kohta 80 vuotta?
Jotenkin ymmärrän ”revanssin” jos sitä vaatisivat ne jotka ovat henkilökohtaisesti kärsineet Talvi- ja Jatkosodan. Mutta millaista revanssia haluaa nykyinen sukupolvi joka on kasvanut ”hyvinvointi”-yhteiskunnassa? Tämä haiskahtaa sokealla ylimielisyydellä joka johtaa tuhoon. Ja ylimielisyys on seuraamuksia siitä että USA:n ja Brittien päättäjät eivät ole joutuneet vastuuseen omista päätöksistä Kauko-Idässä ja Afganistanissa
Kyllä Ukraina saa omalla maallaan siltansa tuhota, jos haluaa. Saa myös pyytää vaikka ulkopuolista apua tähän. Ei tarvitse venäjältä mitään lupia tähän , vai onko venäjä hakenut rakennuslupaa tälle sillalle?
Viittaat ilmeisesti Krimin valtaukseen. Olisi kiinnostavaa kuulla sinun näkemyksesi siitä, miten Venäjän Sevastopolin laivastotukikohdan sijainti ratkaistaisiin, jos Venäjä antaisi Krimin takaisin Ukrainalle. Minne Venäjä sijoittaisi Mustameren laivastonsa? Luuletko, että on realistista sanoa suurvallalle: siirtäkää laivastonne sisämaahan?
Keskustelu, saako Ukraina tuhota infrastruktuuria alueella joka on vuoden 1991 rajojen sisäpuolella on nyt pelkkää demagogiaa. Saako Serbia tuhota siltoja Kosovossa? Israel taloja Palestiinassa?
Inhottavaa kaksoinaamaisuutta EU:lta… USA ja Britannia ovat aina olleet oman edun tavoittelijoita johon on nyt liittynyt iso joukko eurooppalaisia poliitikkoja.
Satutko tietämään, onko Ukraina antanut saksalaiskenraaleille luvan sillan tuhoamoselksi…?
Krimi on ja pysyy Venäjällä. Ukrainasta ei näillä näkymin paljon jää jäljelle. Amerikkalaiset tekevät kuten aina tekevät, saavat aikaan kahakan ja poistuvat pikku hiljaa takavasemmalle.
Kai kaikki tietävät, että lännen tukeman verisen Kiovan vallankaappauksen jälkeen krimiläiset katsoivat aikansa koittaneen toteuttaa vanha haaveensa liittyä takaisin Venäjään. Homma hoidettiin kansanäänestyksellä. Ensin itsenäistyminen ja sitten heti perään liittyminen Venäjään Venäjän luvalla, jos oikein muistan.
Nämä argumentit eivät vain Joppe Joutomiehen kaltaisille merkitse mitään, senhän näkee kun lehtiä lukee. Feikki-vaalit jne.
Sama juttu Itä-Ukrainan sodassa: lännessä Venäjän katsotaan sekaantuneen laittomasti tilanteeseen siellä. Sikäli tämä on pattitilanne, kun mihinkään, mitä Venäjä sanoo, ei voida lännessä uskoa. Ja mihin tahansa, mitä Ukraina sanoo, uskotaan.
Venäjän Krimin valtausta tarkastellaan sitäkin länsimediassa ennen kaikkea moralistiselta kannalta, vaikka kysymykset ovat käytännöllisiä. Miten Venäjä olisi voinut pitää Mustanmeren laivastonsa Ukrainan maaperällä, kun uusi hallinto oli liittoutunut USA:n kanssa ja suhtautui vihamielisesti Venäjään, aikoi hankkiutua Natoonkin? Minne Venäjä laivastonsa olisi siirtänyt? Pääsy Mustallemerelle on olennaista Venäjälle.
Moralisoijien Venäjän tuomitsevan mielipiteen Krimin suhteen voisin ottaa huomioon siinä vaiheessa, kun USA veisi vankileirinsä Quantanamon pois vieraan valtion, Kuuban, maaperältä.
Jotenkin alkaa tuntumaan, että Ukrainan = Kiovan tappio alkaa häämöttämään, koska mielipiteet kovenevat. Suomikin on laman kynnyksellä ellei kynnys ole jo ylitettykin. Mutta voidaan sanoa ja nähdä syylliset, entinen ja uusi presidentti, koko eduskunta. Vieläkö löytyisi jokaiselle suojatyöpaikka Brysselistä? Saattaa tulla kiire.
Sevastopol on ollut vuokralla venäjälle enne laitonta Krimin valtausta. Mustanmeren laivasto on kovaa vauhtia siirtymässä kohti uutta sijoituspaikkaansa lippulaivansa Moskvan johdolla. Jos tämän jälkeen tarvitaan enää sijoituspaikkaa, niin Mustanmeren rannalta löytyy tilaa ihan venäjän omalta alueelta.
Tiedän kyllä, että Sevastopol oli vuokralla Ukrainalta, ja kirjoituksessani sanoinkin, että tilanne kävi kestämättömäksi Venäjälle, kun vuokralle antaja alkoi liittoutua Venäjän arkkivihollisen kanssa. Venäjän kannalta se oli liian riskaabelia pitkässä juoksussa, koska siellä ei luoteta amerikkalaisiin, ja syystä.
Ja kuten ehkä Joppekin tietää, koko Krimin päätyminen Ukrainan valtion haltuun oli alun perin Hrusthovin aloite, joka ukrainalaistaustaisena jostain syystä ehdotti Krimin siirtämistä Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan haltuun v. 1954 luullessaan, että Neuvostoliitto olisi ikuinen. Siinä hän erehtyi: kaikki imperiumit kaatuvat aikanaan.
Huomaan, että Joppe et kunnioita minua ihmisenä, etkä muitakaan tänne kirjoittavia, koska sävysi on toistuvasti naljaileva ja vihamielinen. Et vastaa faktatasolla etkä tuo kaivattua uutta tietoa keskusteluun, et rakenna sitä eteen päin. Vinoilet vain.
Ehdotat, että Venäjän omalta alueelta Mustanmeren rannalta löytyisi tilaa tukikohdalle. Oletko katsonut karttaa vai heititkö tuon ihan lonkalta? Itse olen miettinyt samaa, mutta se pieni maakaistale, joka Venäjällä on Mustanmeren rannalla, näyttäisi ainakin minun silmiini aika vuoristoiselta, siellä sijaitsee esim. Venäjän korkein vuori. Mutta ehkä ehdotuksesi olisi käyttökelpoinen, en osaa sanoa. Osaako joku muu?
Mutta Jopen keskustelutyyliä seurattuani on alkanut kiinnostaa, mitä tapahtuisi minulle ja muille suomalaisille toisinajattelijoille, jos Joppe sinun kaltaisesi ihmiset pääsisivät Suomessa valtaan? Aggressiivinen asenteesi kertoo, että olet unohtanut: ihmisiä me kaikki olemme. Tuo asenne johtaa muukalaisvihaan: oman kansasi jäsenistä tulee sinulle muukalaisia, joita saa vainota. Itse en vihaa sinua, Joppe.
Jos puolustelet vihaisuuttasi sodan uhreilla, kysyn, missä oli myötätuntosi silloin, kun Ukrainan hallitus tappoi 14 000 kansalaistaan Itä-Ukrainan sisällissodassa kahdeksan vuoden aikana ennen Venäjän hyökkäystä.
”Tiedän kyllä, että Sevastopol oli vuokralla Ukrainalta, ja kirjoituksessani sanoinkin, että tilanne kävi kestämättömäksi Venäjälle, kun vuokralle antaja alkoi liittoutua Venäjän arkkivihollisen kanssa. Venäjän kannalta se oli liian riskaabelia pitkässä juoksussa, koska siellä ei luoteta amerikkalaisiin, ja syystä.”
-Eli jos vuokraisännän toimintatapamalli ei kelpaa, niin vuokralainen voi pistää paikat paskaksi? Ajatusmalli ”Arkkivihollisesta” kertoo kyllä kaiken venäjän mielenmaisemasta, samoin kuin hurmahenkiset ristiretket homonarkkarifasistijuutalaisia vastaan.
Ukraina ei ole tappanut kansalaisiaan sisällissodassa. Sotatoimissa tulee väistämättäkin tappioita. Täytyy tiedostaa se, että tämäkin sotatoimi on puhtaasti venäjän masinoima.
Suomessa demokratiassa sallitaan eriävä mielipide, venäjällä on nähtävästi omanlaisensa tapa ratkaista ongelmansa.
Joppe, tässäpä sinulle tietoa Ukrainan toimista kansalaisiaan kohtaan..
https://www.ifimes.org/en/researches/the-russia-ukraine-warfare-as-the-final-stage-of-us-russia-proxy-war-in-donbas-2014-2022/5156#
Kiitos Jopelle näkemystensä selventämisestä.
”Arkkivihollinen”? Itsehän USA on asemoinut itsensä vuosikymmeniä Venäjän arkkiviholliseksi. Oletko kuullut, että Reagan kutsui Venäjää ”pahan valtakunnaksi”. Kuin suoraan James Bond -elokuvasta…Ymmärtääkseni nämä molemmat valtiot mieltävät toisensa keskeiseksi vihollisekseen varsinkin nyt.
(Alun perinhän tämä USA:n kammoksuva asenne Neuvostoliittoa kohtaan johtui siitä, että ns. kapitalistipiirit hermostuivat sosialismista: tuleeko se meillekin! )
Millaisia neuvottelukosketuksia lännen ja Venäjän välillä oli Krimin tilanteesta? Yrittikö vuokralainen neuvotella asiasta? En tiedä, tietääkö joku? Sen tiedän, että USA antoi kylmää kättä kaikille Putinin kontaktiyrityksille 2000-luvun alussa, kun Venäjä alkoi päästä jaloilleen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja Putin lähestyi länttä. Putinhan olisi halunnut Venäjän Natoonkin. Jos olisivat ottaneet, ei oltaisi nyt tässä.
Koska nykyisessä tilanteessa on vaikea luottaa kenenkään lausuntoihin, pitää katsoa, millaisia tekoja on tehty. Ja kuka niistä raportoi. Henkilökohtaisesti luotan vielä EU:n ja YK:n raportteihin ainakin joltain osin.
Ukrainahan on kiistänyt koko venäläisen vähemmistön olemassaolon Ukrainassa. Mutta entä kielivähemmistö, sen olemassaolo on helpompi ”todistaa” kuin kansallisen vähemmistön? (Ne ovat nimittäin eri asioita jossain määrin.)
Ja mitä olen asiaa netissä tutkinut, muun muassa EU:n julkaistuja asiakirjoja, niin kyllä sieltä löytyy hyvin pulmallisia asioita koskien sitä, miten uuden Ukrainan hallinto on suhtautunut kielivähemmistöihinsä. EU on komentanut Ukrainaa korjaamaan vähemmistölakinsa eurooppalaiselle tasolle, jos se aikoo päästä EU:hun. Ukrainan parlamentti sittemmin sorvasikin uusiksi ne lakinsa, mutta osaltaan samalla myös huononsi niitä.
Mielestäni tästä sekoilusta näkyy pitävästi se, että vähemmistökielet ovat Ukrainan nykyiselle hallinnolle ongelma. Se paljastaa sen nationalistisen hengen, joka ei halua hyväksyä kielellisiä vähemmistöjä osaksi Ukrainan kansaa.
Ukrainan natsit? Niiden olemassaolo kiistetään, vaikka Youtube on pullollaan esim. Azov-kaartin itse sinne laittamaa materiaalia, jo kauan ennen sotaa. Pitääkö minun siis uskoa omia silmiäni vai sinua?
Miljardööri Kolomoiskyi nosti Azov-kaartin nykyiseen suuruuteensa, ja Ukraina liitti sen armeijaansa ”harjattuna”. Minä vain en usko, että äärioikeistolainen maailmankuva lähtee ihmisestä ottamalla hihamerkki pois. Se on liki uskontoon verrattavissa oleva katsomus.
BBC:n haastattelussa Putin sanoi hieman ennen presidentiksi nousemistaan v. 2000 toimittaja David Frostille, että hänelle oli vaikeaa ajatella Natoa vihollisena: ”Venäjä on osa eurooppalaista kulttuuria. Enkä voi kuvitella omaa maatani eristäytyneenä Euroopasta ja siitä, mitä me usein kutsumme sivistyneeksi maailmaksi”.
”Ukrainan natsit? Niiden olemassaolo kiistetään, vaikka Youtube on pullollaan esim. Azov-kaartin itse sinne laittamaa materiaalia, jo kauan ennen sotaa. Pitääkö minun siis uskoa omia silmiäni vai sinua?”
-Aivan varmasti Ukrainasta löytyy natsihenkisesti ajattelevia henkilöitä, missäpä maassa heitä ei olisi?
Surkuhupaisinta tässä ”ristiretkessä” on se ,että ääriajattelu on kovassa huudossa venäjällä. Onko se sitten natsismia, äärioikeistolaisuutta, konservatismia vai nationalismia, aivan sama, samalla keinovalikoimalla käydään etsittävää kohdetta vastaan. Siinä sivussa sitten myös muiden annetaan ”nauttia” näistä hedelmistä.
Vähemmistöjen oikeudet eivät taida olla kovassa huudossa venäjälläkään, ehkä kelpaavat heitettäväksi lihamyllyyn jottei suurkaupunkien poikien tarvitse vaivautua.
Ääriajattelu on ”kovassa huudossa” myös Suomessa, vai mitä Joppe !
Miljardööri ja natsipataljoonan rahoittaja Kolomoiskyi ei ole kuka tahansa satunnainen uusnatsi-huutelija somessa, vaan henkilö, joka rahoitti myös Zelenskyä, näin ainakin valtamedian Kaleva kertoi marraskuussa 21 ennen sotaa. 30 miljoonaa dollaria vaihtoi omistajaa. Ks. Pandora-paperit. Herättää epäilykseni.
Minusta puheenvuorossasi näkyy samanlainen fasismin vähättely kuin ennen Hitlerin valtaannousua.
Putin hallinnoi monikansallista valtiota, minkä sanoi uudenvuodenpuheessaankin: Venäjä on monikansallinen. Haluaisin kuulla saman lauseen Zelenskyinkin suusta. Ukrainassahan on unkarilaisvähemmistö, kreikkalaisvähemmistö, bulgarialaisvähemmistö jne.
En väitäkään, että Venäjä olisi mikään mallivaltio, mutta en totisesti halua sinne amerikkalaisia levittämään heidän ”demokratiansa” ilosanomaa. Jokainen maa hoitaa itse asiansa. Tai mene sitten Saudi-Arabian lähetystön eteen puolustamaan vähemmistöjen oikeuksia yhtä raivokkaasti!
Ja kun kirjoitat, että ”vähemmistöjen oikeudet eivät taida olla kovassa huudossa venäjälläKÄÄN”, tulet samalla paljastaneeksi sen, että sinunkaan mielestäsi Ukraina ei siis ole demokratia, vaikka länsi väittää sen taistelevan demokratian puolesta.
Tulee sellainen vaikutelma, että Joppe ei välitä paskaakaan Ukrainasta tai ukrainalaisista kuten ei Yhdysvallatkaan. Hän haluaa vain lyödä Venäjää niin rajusti kuin pystyy. Samoin tekee Yhdysvallat.
Mutta miksi? Mistä tuo loputon Venäjä-viha kumpuaa, kun maailmassa on niin paljon muitakin maita, joiden sisäisissä asioissa olisi moitittavaa?
Aleksandr Duginia luulin Suomi-mediaan uskottuani joksikin poliitikko-fanaatikoksi, kunnes luin häntä. Hän onkin näköjään filosofi ja kulttuurintutkija, aika omalaatuinen, jonkun mielestä varmaan jopa hörhö.
Hän sanoo pienessä kirjasessaan ”Suomalais-ugrilaisen sivilisaation historia ja maailmankuva” (2017), että Suomen kansaa ei voi laskea yksiselitteisesti eurooppalaiseen länteen eikä venäläiseen itään kuuluvaksi: ”Suomalainen viisaus ilmenee tasapainossa.”
(Se tasapaino on nyt menetetty, itäinen verenperintömme ja hengenperintömme on kielletty kokonaan.)
Dugin: ”Tahto korostaa suomalaisen identiteetin yhtä ainutta puolta, olipa se läntinen tai itäinen, on vastoin Suomen perusolemusta. Suomi on juuri erityinen etnokulttuurinen ja sosiaalipoliittinen järjestelmä. Aito Suomi loitsii Väinämöisen tavoin vaikkapa liejun aseeksi ja aseen liejuksi. Kuuma jäähtyy ja kylmä kiehahtaa suomalaisessa taikaluonnossa. Itä muuttuu länneksi ja länsi idäksi täällä. Tämä on kaikista mahdollisista taianomaisimman rajaseudun – suomalaisen rajaseudun – salaisuus.”
Kun neuvostoliitto hajosi, liukui suuri osa satelliitti-valtioista läntisen maailman piiriin. Tälle venäjä ei tuolloisessa heikkoudentilassaan voinut mitään. Nyt venäjän saatuaan karsittua itsensä jotenkuten kasaan , voi aloittaa haikailun ”suuren ja mahtavan asemaan”. Ukrainassa tapahtunut länsikehitys harmittaa ja pelottaa venäjää, koska jos vastaava tapahtuu omassa maassa, maa ei pysy kasassa. Parasta venäjän valtaapitävälle on , jos Sergei onkii mutaisen joenpenkalla ja juo votkaa. Jos Sergei haluaa vapautta ja kehitystä, sitä mitä naapurissa tapahtuu, on venäjä pulassa. Siksi Ukraina halutaan pitää venäjän talutusnuorassa, kuten valkovenäjäkin.
Helsingin yliopiston tutkija Johanna Vuorelma kirjoitti 24.2. Ylellä Ukrainan sodan erilaisista skenaarioista.
Hänen ensimmäisessä hahmotuksessaan painottuu ”Venäjän hallinnon isovenäläisyys”. Siitä ponnistaa hänen mukaansa myös Putinin ideologia, jossa Ukraina on osa isovenäläistä kulttuuripiiriä. Hyökkäyksen pyrkimyksenä on säilyttää Venäjän valta-asema sen lähialueilla, jotka hallinto näkee osana historiallista Venäjää.
Lisäksi ajatellaan, että jos Venäjää ”ei nyt pysäytetä, se etenisi muuallekin Eurooppaan”.
Tähän kohtaan siteeraisin tutkija Käihköä, jota ei voi mitenkään Venäjä-mielisenä pitää:
”Se, että Venäjä aikoisi hyökätä Nato-maihin sotilaallisen voiton jälkeen Ukrainasta ja pystyisi siihen muutaman vuoden kuluttua, ei tietenkään ole pätevän ja vastuullisen sotilashenkilöstön tieto monimutkaisesta strategisesta kokonaisarvioinnista, vaan pikemminkin ’sotilaallisten asiantuntijoiden’ oletus.”
Suomeksi sanottuna Käihkön mielestä ajatus Venäjästä hyökkäämästä muualle Eurooppaan on asiantuntematonta höpötystä.
Toisessa skenaariossa Venäjän hyökkäys on reaktio Ukrainan mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Tämähän on Venäjän kanta: Nato on etenemisellään Itä-Eurooppaan horjuttanut sotilaallista tasapainoa Euroopassa ja aiheuttaa Venäjälle sen olemassaoloa uhkaavan vaaran.
Kolmas versio on Vuorelman mukaan tuo, mistä Joppekin puhuu: sodan syynä pidetään demokratian vahvistumista Ukrainassa. Ajatellaan, että Putinin hallinto pelkää demokratiaa niin paljon, että se pitää tukahduttaa vaikka väkivalloin.
Tämä on ehkä kaikkein keinotekoisin näistä skenaarioista. Onko Ukrainan nationalistinen, kansallisia vähemmistöjä sortava kehitys mitenkään esimerkki demokratiasta? Pikemminkin päin vastoin. Korruption ongelmaakaan ei ole saatu yhtään ratkaistua.
Neljäs skenaario katsoo, että sota johtuu Putinin persoonasta: Putin on mieleltään ja ruumiltaan sairas. Vaikea todentaa. Lisäksi korostaa liikaa yhden henkilön vaikutusta.
Itse lisäisin tähän viidennen skenaarion: USA halusi estää Venäjän ja Euroopan energiakaupan ja muun taloudellisen yhteistyön, koska se olisi uhannut USA:n hallitsevaa asemaa. Ja ahdistamalla Venäjän Naton laajenemispyrkimyksillä sotaan se onnistui eristämään Venäjän muusta Euroopasta. Köyhä Eurooppa on USA:lle edullisempi kuin vauras Eurooppa. Kautta aikain sotia on käytetty vastustajan köyhdyttämiseen ja heikentämiseen.
Tähän liittyen kyse olisi myös planeettamme viimeisistä raaka-aineista ja mineraaleista, joihin lännen bisnes haluaisi päästä käsiksi. Tällainen ”lopun ajat” -dystopia.
Kuten näkyy, kysymys on monitahoinen.
Tuo esittämäsi viides sakenaario on jo tätä päivää, eikä mikään ”futuri”..!
Tätä viidettä selitysmallia todella harvoin kuulee, lieneekö se sitten niin tosi? Vai liian kaukaa haettu? Liian epävarma suunnitelmako, että Venäjä todella hyökkäisi Ukrainaan Naton ahdistamana? Uskoisin kumminkin, että suurvallat ajattelevat asioitaan hyvinkin pitkälle tulevaisuuteen.
Ainakin suunnitelmalistalla on todennäköisesti ollut kaaoksen synnyttäminen Venäjällä, jolloin se saattaisi pirstoutua pienempiin osiin, joiden länsiystävälliset hallitukset voisivat amerikkalaiset asettaa. Siitä päätellen, että USA on toiminut niin toistuvasti maailmalla kautta aikain. Se on sellaista ”hybridivaikuttamista”, josta vain vähän tiedämme, ja yleensä vasta jälkikäteen, kuten Chilen vallankaappauksen (1973) tapauksessa.
Sodista puhuttaessa kannattaa tietenkin kysyä, ketkä ja mikä maa sodasta hyötyvät. Mielestäni se ei ole tässä tapauksessa ainakaan Venäjä, joka on joutunut poikkeustilaan ja eristetyksi muusta Euroopasta sekä kuluttamaan inhimillisiä ja taloudellisia voimavarojaan tähän sotaan.
Itse olen sitä mieltä, että sotiminen on aina buddhalaisittain sanottuna ”taitamatonta toimintaa”, kristillisesti sanottuna ”ampumista ohi maalin” (= sananmukainen käännös kreikan kielen sanasta ”hamartia, synti”). Kun verta aletaan vuodattaa, vihan kierre syntyy. Korvaamattomia menetyksiä tapahtuu.
Neuvottelut ja diplomatia olisivat olleet taitavampaa toimintaa, ja minulle on tullut vaikutelma, että Venäjä etsikin pitkään neuvottelukosketusta länteen 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä, turhaan. USA:n tuntuu aina olleen vaikea kunnioittaa Venäjää tasaveroisena toimijana. Ylimielisyydestä tuntuu olevan vaikea päästä eroon.