Maailman tapahtumat todistavat, että israelilaiset ovat parempia ihmisiä kuin muut, samoin amerikkalaiset. He ovat selvästi parempia kuin palestiinalaiset, jotka eivät ole ihmisiä.
Yksi yli-ihmisen arvo on tuhatkertainen ali-ihmiseen verrattuna. Tämän vuoksi hammas hampaasta-periaate ei toimi Israelin tai Yhdysvaltojen suhteessa palestiinalaisiin. Koko hammasrivistö on vähän lähempänä todellisuutta. Mutta vain vähän.
***
Ali-ihmisten murhaaminen ei ole rikos ihmisyyttä tai mitään muutakaan vastaan vaan itsepuolustusta. Itsepuolustus suuria ali-ihmislaumoja vastaan vaatii luonnetta, kunnon kalustoa ja Jumalan siunausta.
Joe Biden on maailman toiseksi mahtavin mies. Hän osaa soittaa puhelimella. Hän muistaa ulkoa Jerusalemin ja Tel Avivin suuntanumerot. Biden soittaa usein ja sanoo, ettei toivo ydinsotaa. Netanjahu kuuntelee sujuvasti.
***
Israelin julkilausuttu suunnitelma ja tavoite on pysyvä rauha. Se saavutetaan, kun rauhattomat ali-ihmiset on eliminoitu.
***
Olen tullut tulokseen, että Israelin valtion perustaminen oli suurin virhe ihmisen keksimisen jälkeen. On muistettava Raamatun kertomus, jonka mukaan Jumala katui ihmisen keksimistä. Siitä on aikaa. Mitä Jumala miettii nyt?
***
Israelin äärihallituksella on kaksi valtionuskontoa, rasismi ja sadismi.
Israel kertoo olevansa Lähi-idän ainoa demokraattinen maa. Sen demokratia on yhtä hyvä kuin Yhdysvaltojen, jonka sanotaan heikentyneen. En tiedä, onko se mahdollista.
Demokratia Yhdysvalloissa on ulkoistettu Aipac-nimiselle järjestölle. (Aipac = American Israel Public Affairs Committee.)
Käytännössä juuri kukaan ei voi päästä Yhdysvaltain kongressiin eikä itse asiassa mihinkään politiikan avainasemaan ilman Aipacin hyväksyntää. Hyväksyminen tarkoittaa rahaa. Eversti Douglas Macgregor on selventänyt asiaa näin: “Aipacin tukema ehdokas menee kongressiin köyhänä ja palaa sieltä miljonäärinä.”
Aipac on selkeästi suurin Yhdysvalloissa toimiva lobbaus- eli painostusjärjestö. Sen siipien suoja tarkoittaa menestystä ja vaurautta, mutta myös uskollisuutta. “Me seisomme niiden puolella, jotka seisovat Israelin puolella”, Aipac julistaa.
Jos järjestön tuella menestynyt erehtyy kritisoimaan Israelia, rahavirta tyrehtyy saman tien, ja poliitikon ura. Kansanmurhaa ei saa sanoa kansanmurhaksi.
***
Aipac ei ole salaseura. Se kertoo verkkosivuillaan vaikutusvallastaan avoimesti, jopa henkseleitä paukutellen: “(Pelkästään) vuonna 2022 tuimme 365 Israel-myönteisiä ehdokasta yli 17,5 miljoonalla dollarilla… 98 prosenttia Aipacin tukemista ehdokkaista voitti vaaleissa…”
Aito sionisti Joe Biden on vilpittömästi Israelin puolella ja Aipac hänen puolellaan. Siksi Biden ei sanele rauhaa Lähi-Itään vaikka voisi todellakin tehdä sen yhdellä puhelinsoitolla.
“Hei Bibi, minä täällä. Juu, hyvin menee… Kuulehan, lopeta pommitukset ja näiden kretiinien tappaminen… Jos tämä ei sinulle käy, täältä loppuu ase- ja rahavirta…” Ja niin rauha laskeutuisi Juudean maalle ja Daavidin kaupunkiin.
***
Mutta ei!
Bibi haluaa laajentaa sotaa. Hän haluaa Suur-Israelin, juutalaisvaltion, jota kaikki Lähi-Idässä opetetaan pelkäämään, ja jossa nyt jo julkisten puheiden mukaan ajatellaan orjuuden palauttamista. Orjien rotukin on jo tiedossa.
***
On jo varmaa, että näemme kostojen ja vastakostojen sarjan. Kahden valtion ratkaisu, jota Suomikin kannattaa, on kuopattu kauan sitten. Kun kaikkien osapuolten raivo vallitsee, sana diplomatia kuulostaa naurettavalta. Ehkä siihen palataan silmänkantamattomien raunioiden äärellä.
Yhden valtion ratkaisu: kuolleet eivät vihaa toisiaan.
***
Yöllä tulee mieleen kaikenlaista. Yöllä kyselen, miksi me emme siedä rauhaa. Miksi väkivallasta ja tappamisesta on tullut ihmisyyden perusominaisuus, jonka väkevä opetus tapahtuu kaikin mahdollisin keinoin uusinta viestinnän teknologiaa hyödyntäen.
Hollywoodin tuotanto, videopelit joiden varaan Suomenkin talous on kohta laskettu ja Internetin rajaton tappotarjonta ovat kulttuurin valtavirtaa, jota kukaan ei halua padota.
Yksilöiden, uskontojen ja valtioiden väkivalta täyttää tajunnan laitoja myöten. Ja jos aivojemme astia uhkaa jäädä vajaaksi, humpuuki hoitaa loput.
Tässä me sitten olemme, valistuneet ja sivistyneet ihmiset! Seuraamme uutisten kuvavirtaa tappajaisista ja kansanmurhista eri puolilla maailmaa. Tulemme viihdytetyiksi, kun näemme ja kuulemme panssareiden, tykkien ja ohjusten jylinän ja Gazan, Länsirannan ja Libanonin kuolevien kouristukset.
***
Yöllä unen rajoilla tulen ajatelleeksi kaukaista ystävääni. Hän on tiedoista rikas mies, rauhan ystävä, sodan vihollinen ja juutalainen. Hän ei ole sionisti vaan pasifisti. Joskus hän kirjoitti toivon ja toivottumuuden suhteesta ja suhteettomuudesta.
“Toivo rauhasta on yhtä aikaa välttämätön ja turha. Kun poliitikkojen omahyväinen typeryys johtaa sodasta sotaan emmekä voi estää niistä yhtäkään, menetän usein mielenrauhani ja kykyni nukkua.”
Totta minunkin kohdallani. Toisinaan tuntuu turhalta tehdä mitään, kirjoittaa mitään, ajatella mitään. Mutta on tehtävä, kirjoitettava ja ajateltava! Suurin tulos saattaa olla se, että voimme lohduttaa yhtä ihmistä, antaa toivoa yhdelle ainoalle ihmiselle.
Edes yhdelle!
19 kommenttia julkaisuun “ONKO TOIVO RAUHASTA TURHA?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ainakin Israelin mielestä näyttää olevan..
https://yle.fi/uutiset/lyhyesti/74-20117154
Ihmistä kehitellessä ja suunnitellessa sattui luojille mogia. Pahin lienee luonteen ominaisuus – ahneus. Tiettävästi kenenkään umpirikkaankaan ei tiedetä todenneen, nyt alkaisi olla jo pätäkkää niin paljon, että en tarte enempää. Suurin vääryys enemmän rikastumisen saamiseen on sota. Muitakin virheitä olisi korjattaviksi. Lastenkaitsijat kaipaavat silmiä selkäänkin. Hyvin yleistä on myös tarve välikäsille. Älyn jakamisessa tasaisemmin olisi myös toivomisen varaa. Ei ihme jos on tullut sanonta ”järkeä olis kun saisi luistamaan”. Monessa musiikin harrastamisessa ei kuusi sormea olisi pahitteeksi. Liikavarpaista ilmenee myös nurinaa aika ajoin. Samoin nuristaan jos peukalo sattuu olemaan keskellä kämmentä. Tukankasvu voisi myös olla hillitympää, parturikuluja säästyisi. Todettava on, että aivan täysin nappiin ei luomakunnan luojalta ole onnistunut ihmisen luominen. Vielä kun saisi ihmispoloiset ymmärtämään, että ei tuo rauhassa eläminen ole ollenkaan paha asia.
Ihmisen tunteet (uskon, että monilla muillakin eläimillä ne ovat) ovat olleet välttämättömiä siinä vaiheessa, kun elimme vielä ”viidakossa”. Ilman niitä olisimme kuolleet sukupuuttoon jo ajat sitten.
Perustunteet eivät liene ihmisellä pahemmin muuttuneet muutamaan miljoonaan vuoteen (eli sinä aikana, kun tämä ”ihmisapina” on maapalloa kansoittanut). Sen sijaan ihmisen elinympäristö on kokenut valtavia muutoksia, joiden nopeus tuntuu vain kiihtyvän. Jos ahneus olikin välttämätöntä viidakossa selviämiselle, on siitä tullut nykymaailmassa joissain tapauksissa pahe.
Paljon ratkaisee ihmisen sosiaalinen yhteisö miten ahneus saadaan hallintaan. Esimerkiksi Neuvostoliitossa ja muissa ns. sosialistisissa maissa ahneus oli täysin kiellettyä. Se näkyi esimerkiksi siinä miten siellä suhtauduttiin yksityisyritteliäisyyteen tai individualismiin. Ne olivat ”syntejä”. Tuo ihmisen luontaisen ahneuden kieltäminen oli juuri syynä siihen miksi Neuvostoliitto ja muut sosialistiset maat romahtivat. Kiina ja Vietnam säilyivät kehitysuralla, sillä ne muuttivat suhdettaan ahneuteen.
Eipä olet juuri sen parempi ahneuden ylivaltakaan. Siitä meillä on lukuisia esimerkkejä ”lännessä” kirkkainpana ”ahneuden luvattu maa Yhdysvallat” kaikenlaisen eriarvoisuuden ”äiti”.
Vähemmän huonosti (jokaisessa ihmisessä asuvaa) ahneutta käsiteltiin II maailmansodan jälkeen Suomessa aina 1980-luvulle asti. Ahneus sallittiin, mutta sitä samalla valvottiin ettei se pääse tuhoamaan maata. Käytännössä tämä näkyi esimerkiksi siinä, että meillä oli sekä menestyviä yksityisiä yrityksiä että valtion/kuntien menestyviä yrityksiä eli julkista taloutta.
Tuo valvottu ahneus eli yksityisen ja julkisen talouden tasapaino nosti sodan jälkeen runnellun ja rutiköyhän maan maailman rikkainpien valtioiden joukkoon (jopa ”Euroopan Japaniksi”).
1980-luvulta alkanut ahneuden vapautusliike ja kaiken yksityistäminen on ajanut Suomen siihen tilaan, missä nyt olemme. Rikkailla menee hyvin, mutta köyhillä (taas) hyvin huonosti.
Kirjuri kiteytti tarinan juonen hyvin. Uudeksi normaaliksi on muodostunut ahneus-viha-mielipuolisuus -oireyhtymä. Lännen valtaeliitti on kuitenkin huolissaan, että sosiaalinen media päästää läpi näkemyksiä, joissa ajan hengen sairaus paljastetaan. Viimeksi Alex Christoforou näytti klipin, jossa Hillary Clinton valitti, että eliitillä ei vielä ole täydellistä kontrollia siihen, mitä kirjoitetaan (”total control”).
Totalitarismi uhkaa meitä. Iso veli, deep state, valvoo. Sillä on lonkeronsa kaikkialla ja itse on piilossa. Jotain kuitenkin tiedämme näistä taustavoimista: CIA, M6, Mossad ja muut turvallisuuspalvelut; NED ja Atlantic Council ja niiden rahoittamat NGO:t muokkaavat mielipiteitä valtamedian avustuksella. Peter Phillipsin teos Giants on kirjannut satoja talouselämän huippuja ja instituutioita, jotka ohjaavat poliitikkojen ratkaisuja. Kansa on vain kontrollissa olevia alamaisia. Suomesta tuohon huippujen joukkoon on päässyt Matti Apunen EVAn edustajana Bilderbergin neuvostoon. Eikös hän vieläkin ole Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja. Top 3:n näkyvin hahmo on BlackRockin toimitusjohtaja Larry Fink. Hän oli kesällä G7 johtajien kokouksessa lobbaamassa sitä, että kaikki luonnonvarat tulisi saattaa sijoitusyhtiöiden omistukseen, jotta ne voisivat rahastaa meitä kaikesta mitä käytämme. Eiköhän Suomessa jo silloin mustikanpoimijat nouse vastarintaan. Tämä on eliitin tavoite ja kolmekymmentä vuotta sitten se alkoi havitella Venäjän rikkauksia.
Sitä totalitarismi tulee tarkoittamaan, uudelleen syntynyttä feodalismia.
Rauha ei taida kuulua YK:n Agenda 2030-ohjelmaan. Ainakaan siihen ei kuulu demokratia tai oman kansan hyvinvointi. Päinvastoin, tavoite onkin kaiken kansallisen vallan ja varallisuuden siirto globaaleille toimijoille. Päättäjämme valehtelevat, että he työskentelevät maamme hyväksi ja turvaksi. Samaan aikaan he kannibalisoivat omaa kansaa karsimalla hyvinvointipalveluja ja tuhoamalla taloutta uskomattoman järjettömällä ulkopolitiikalla ja sotavarustelulla. Puolustusministerimme tohisee, että rahaa pitää löytyä rajusti Ukrainaan ja lupailee, että sitä kyllä löydetään (siis omaa maata syömällä ja velkaa ottamalla).
Kaiken lisäksi maa on saatettu ehdolle suurvaltojen välisen sodan näyttämöksi. USA ei halua sotia omalla maallaan, mutta ei hätää: Suomi ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Suomen painoarvo ja liikkumatila on menetetty niin, että Suomesta ei ole enää rauhan välittäjäksi ja viestin viejäksi. Jäljellä on vain suurisuisen tahdottoman vasallin halveksittava, negatiivinen maine. Suomi muuttui ETYK-maasta jenkkien sotakoneen ”ihmeaseeksi”. Suuri reserviläisarmeijamme kaapattiin vieraan vallan väärinkäytettäväksi. Eikä siinä kaikki; me myös maksamme hirttoköytemme.
Demokratiahöpötyksistä huolimatta tärkeimmät ja suurimmat päätökset tehdään junttaamalla ja ilman äänestyksiä. Loistavia esimerkkejä Niinistön kaudelta ovat lupaukset euroäänestyksestä sekä NATO-kansanäänestyksestä. Lopulta kumpikin projekti vietiin läpi kiireesti runnomalla ja ilman äänestyksiä. Ja sitten ylistettiin koko kansan presidenttiä. Todellakin: Finland for Sale.
Päättäjät ratsastavat vanhoilla puolueimagoilla, vaikka ovatkin Bilderberg-, WEF-, CIA-sertifioituja uraohjuksia, jotka pyrkivät globaaleille työmarkkinoille. Sinne päästäkseen heidän on myytävä maataan kaikilla mahdollisilla tavoilla (Tuppurainen: ”Oma kansa ensin-ajattelu on vahingollista”). Ihmisetkin ollaan valmiita uhraamaan, kuten Ukrainassa. Eduskunnan puhemies vaahtoaa, että ukrainalaisten on taisteltava viimeiseen veripisaraan asti. Mikä ihmeen turvallisuusratkaisu tällainen on? Totta kai hän myös edellyttää, että suomalaisetkin pitää uhrata viimeiseen veripisaraan asti, kun maan rajojen ulkopuolelta tulee käsky. Siellä olevia vaaleilla valitsemattomia käskyttäjiä ei edes tunneta. Silti mantrana heidän asettamillaan nukkehallitsijoilla on demokratia ja ihmisoikeudet.
Jos oletetaan, että päättäjät länsimaissa ajavat omien kansojensa etua, joutuu koko ajan ihmettelemään, miksi he sitten ilmiselvästi tuhoavat kansojensa hyvinvointia, taloutta ja turvallisuutta. Kun sen sijaan oletetaan edellä kuvatut tuhoisat motiivit todellisiksi, muuttuu päättäjien toiminta ymmärrettäväksi: Tarkoitus onkin murskata kansat globaaliksi mössöksi. Aina parempi, jos turhaa väestöä saadaan samalla vähennettyä jopa sotia sytyttämällä. Matkan varrella innostetaan kansaa isänmaallisilla puheilla puolustamaan maataan globalistien hyödyllisinä idiootteina.
Hyvä mielipide. Tuolta asiat ainakin näyttävät, vaikka toki ne yritetään saada näyttämään aivan toisenlaisilta. Ehkä noin 95 % kansasta on siinä luulossa, että kaikki mm. edellisessä kirjoituksessa mainittu on ehkä hiukan ikävääkin, mutta aivan välttämätöntä koska naapurinamme on tuo häikäilemätön demonisen Putinin johtama diktatuuri. Eli propaganda Venäjästä ja Ukrainan kriisistä on osunut ja uponnut ilman epäilyksen häivää kansan syviin riveihin.
Pohdintaa parhaimmillaan!
Kaikki on suhteellista. Ukrainaan on mennyt tähän mennessä 3000 miljoonaa euroa tappovehkeitä varten. Se vastaa paljon puhuttujen perintöverojen tuottoa. Kannattaisi ajatella hallituksen Suomi ensin priorisointia. Mutta, kun ei niin ei!!!
Näillä näkymin on turhaa tavoitella rauhaa. Sota ja sen kasvattaminen tuntuu olevan se päätavoite. Mielenkiintoinen seikka jonka havaitsin. Katsoin videolta ohjusiskua Israeliin ja kyllä siellä kohteet kärsivän varmasti melkoisia tuhoja. Oli se aika näyttävää se ohjusten paljous. Mutta mitä sanoi yle tästä iskusta? Siellä sanottiin Israeliin isketyn ohjusiskulla, mutta kaikki ohjukset torjuttiin Israelin ja Usan voimin. Yksi ihminen haavoittui torjutun ohjuksen sirpaleesta. Jotenkin tuntuu siltä, että meille syötetään sitä kuuluisaa pajunköyttä.
Vastaus otsikon kysymykseen on mielestäni sellainen, että kannattaa aina toivoa parasta eli mm. rauhaa, vaikka toiveen toteutuminen näyttäisi epätodennäköiseltä. Hyvästä toiveesta seuraa yleensä puhumista, kirjoittamista tai muuta toimintaa sen eteen, että toive toteutuisi. Jos toive ei toteudu, saa ainakin itselleen hyvän mielen siitä, ettei ole ollut aiheuttamassa ikävyyksiä, vaan päin vastoin yrittämässä niiden estämistä.
Lähi-itä on kieltämättä aika toivoton paikka, koska ongelmat ovat perimmältään syvällä ihmisten sisimmässä. Molemmin puolin. Väkivalta kostonkierteineen ei ainakaan helpota tilannetta. Ukrainassa sen sijaan ongelmat olisivat helposti ratkaistavissa käytännöllisin sopimuksin. Asiaa vaikeuttaa lännen omaksuma ylivallan ideologia.
Mitä tekemistä on suomalaisilla sodanturvaajilla Libanonissa? Hintaa tälle huvittelulle tulee 20 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi saamattomat autoverot!!
Rauha ei nyt ole muodissa. Hs pääkirjoitus kertoo Helsinki security forumista, jossa ”lavalle istahtivat” Patrian ja Lockheed Martinin edustajat sekä Tytti Tuppurainen. ”Tuppuraisen asiana oli kuvata, miten asevarustelulle saadaan tukea poliitikoilta ja kansalaisyhteiskunnalta.” Kuulostaa pahalta, kansalaisyhteiskunta aseteollisuuden asialla. Milloin Suomen sotilaan tulikaan olla elämänsä kunnossa, vuonna 2025? Venäjähän hyökkää Nato-maiden kimppuun 3-5 vuoden sisällä, tai viimeisimmän tiedon mukaan 6-8 vuoden kuluttua. Sen verran hajontaa noissa väitteissä, että pistää epäilyttämään, lienevätkö aivan hatusta vetäistyjä. En kuitenkaan epäile, etteikö sotaa saataisi aikaiseksi kun sitä tarpeeksi haetaan. Nettiä selaillessa oppii aina jotain uutta. Kun (valta)mediaa seuratessa toistuvasti tuntuu, että syytetään esimerkiksi Venäjää siitä mitä itse tehdään tai mihin pyritään, huomasin hiljattain, että se ei olekaan pelkästään ärsyttävää ja raivostuttavaa, vaan tunnustettu propgandatekniikka(Accusation in a mirror). Sitä, wikipedian mukaan, käytetään oikeuttamaan kansanmurha herättämällä kollektiivinen itsepuolustus. (”Epäinhimillistäminen saa kansanmurhan näyttämään hyväksyttävältä, AIM välttämättömältä.”) Tämä propagandan keinoihin tutustuminen vei kuvaukseen ”suuresta valheesta” eli ”jos kerrot tarpeeksi suuren valheen ja toistat sitä, niin ihmiset lopulta uskovat sen, mutta vain niin kauan kuin valtio kykenee suojelemaan ihmisiä valheen poliittisilta, taloudellisilta ja sotilaallisilta seurauksilta.” Tuon mukaan olisi nyt toivottava, että taloudelliset seuraukset tulevat riittävän suurina ennen sotilaallisia ja että Tuppurainen päämiehineen painuu helvettiin sotaisine suunnitelmineen. Täällä voi vielä olla toiveikas oman nahkansa suhteen kenellä toivoa riittää, mutta niitä joiden niskaan pommit jo putoilevat, se ei tietysti vähääkään auta.
Yhdysvalloissa ja muuallakin myös ns. kristityt usein puolustavat Israelin kaikkia tekemisiä. Olen saanut sen käsityksen, että he uskovat Israelin selostukset tapahtumista. Muu on disinformaatiota, johon uskominen lähentelee Israelin kiroamista. Onko sitten raamatullista antaa Israelin tekemille raakuuksille kristillinen siunaus? Minun mielestä ei ole. Eikä muillekaan raakuuksille.
Niin kauan kuin Israel tappaa ja kohtelee palestiinalaisia ja muita, niin rauhaa ei tule, eikä pidä tullakaan. Jatkuva sota tuhoaa ennenpitkää Israelin. Kun muut maat lopettavat kaupallisen toiminnan Israelin kanssa, niin USA ottaa Israelin komentoonsa. Voi olla, että siihen ei mene kauankaan.
Presidentti Tarja Halonen taisi olla viimeinen valta-asemassa oleva suomalainen joka rohkeni sanoa jotain poikkipuolista Yhdysvalloille. Hän sanoi, ettei sota Irakia vastaan tapahtunut ihan laillisuutta noudattaen. Sen jälkeen seurasi hänenkin taholtaan täydellinen radiohiljaisuus jonka hän itse mursi toteamalla, että me jaamme heidän kanssaan kuitenkin yhteiset arvot. Tämä arvojen jakaminen on käynyt enemmän kuin selväksi Palestiinan kansanmurhan aikana. Mitä julkeammaksi ja julmemmaksi Israelin toimet ovat käyneet sen läheisemmäksi Israelille Suomi on hakeutunut.
Rauhanliikkeitä kasvaa eri puolilla maailmaa vaan ei Suomessa. YK:ssa lähes kaikki kuulemisen arvoiset puheenvuorot esitettiin globaalin etelän toimesta. Kun Israelin presidentti puhui sali tyhjeni. Oletan, että Suomen delegaatio oli penkkeihin liimattuna. Kyllä maailma muuttuu, Suomi jää joukosta jälkeen eikä kiinnosta edes lääninherraa itseään, vasallin on tiedettävä paikkansa.
Varsin tunnetut kansainväliset kommentaattorit ovat alkaneet uumoilla, että Israel hukkuu omaan väkivaltaansa ja koko vääryydelle ja väkivallalle perustettu valtio sortuu. Sen rahoittajan ja aseistajan asema myös heikkenee vuosi vuodelta. On julmaa, että yhden kansan on kärsimyksillään lunastettava tämä romahdus.
Osuit naulan kantaan!!
Israel tappaa tarkoituksella naisia ja etenkin lapsia. Se on täysin suunnitelmallista. Se on kansanmurha silmiemme edessä
Suoraa puhetta ilman krumeluureja! Kiitos!
On helppo yhtyä Maunon satiiriin. Kun Iran teki ohjusiskun Israeliin, niin olipa mukava katsoa videoita, kun ohjukset lensivät taivaalla, kuten tähdet yöllä, iskien Israelin eri kohteisiin. On varsin helppo saada tietoa näistäkin asioista, kun näkee vain hieman vaivaa ja etsii saitteja ja muita juttuja, muitakin kuin Hesari tai Aamulehti, tms. Janus Putkosen ylläpitämä Uusi MV-lehti on hyvä ja myös RT ja Interfax ja moni muu.
Pitää vain itse ottaa selville asioita, eikä uskoa kaikkea hallituksen ja EUn valheita. Mutta sepä siinä onkin!