Europarlamentti Ukrainan sodan umpikujassa

Yhdysvaltain entisen presidentin Donald Trumpin vaalivoitto ja hänen suunnitelmansa Ukrainan sodan lopettamiseksi asettavat Euroopan unionin aivan uudenlaiseen tilanteeseen. Miten EU:n tulisi toimia tilanteessa, jossa Yhdysvallat mahdollisesti vähentää jyrkästi asetoimituksiaan ja rahallista apuaan Ukrainalle, kysyy historioitsija Jouko Jokisalo.

Saksan asevoimien ylitarkastajana ja Naton sotilaskomitean puheenjohtajana toiminut kenraali evp. Harald Kujat toteaa, ettei Euroopan unioni kykene korvaamaan USA:n tukea, jos Trump päättää vetäytyä. Syynä tähän on Kujatin mukaan se, ettei Yhdysvallat toimita ainoastaan rahaa ja aseita, vaan osallistuu myös merkittävästi ukrainalaissotilaiden koulutukseen, toimittaa ajantasaista tiedustelu- ja iskujen kohdentamistietoa ja on muutenkin ratkaisevassa asemassa operatiivisessa suunnittelussa.

”Euroopan valtiot eivät pysty tarjoamaan näitä palveluja”, sanoo kenraali.

Kujatin mielestä eurooppalaisten ainoa järkevä optio on yhdistää voimansa ja tukea Trumpia hänen pyrkimyksissään saada sota rauhanomaisesti päättymään.

Europarlamentin tavoitteena sotilaallinen ratkaisu

Europarlamentti linjasi omaa Ukraina-politiikkaansa päätöslauselmassa, jonka se hyväksyi 28. päivänä marraskuuta 2024. Europarlamentti hyväksyi päätöslauselman enemmistöpäätöksellä äänin 390 – 135.

Europarlamentti on valinnut vaihtoehdottoman tien. Päätöslauselman ainoa näkymä on, että Euroopan unioni on tuettava Ukrainaa ”aina voittoon asti”. Päätöslauselma antaa tukensa Ukrainan ns. voitonsuunnitelmalle. Ainoaksi ratkaisuksi se näkee Ukrainan voiton sodassa.

Europarlamentti on valitsemassa sodan eskalaation tien etsiessään ratkaisua Ukrainan sotaan.

Michael von der Schulenburg, YK:n entinen apulaispääsihteeri ja nykyinen europarlamentin saksalaisjäsen Sahra Wagenknechtin vaaliliitosta varoittaa päätöslauselman vievän Euroopan kolmannen maailmansodan partaalle.

Päätöslauselmassa vaaditaan hävittäjien ja pitkän kantaman risteilyohjusten, kuten Taurus-risteilyohjusten, välitöntä toimittamista Ukrainalle. Päätöslauselmassa ei myöskään rajoiteta millään tavoin näiden aseiden käyttöä. Koko Venäjä voitaisiin siis julistaa iskujen kohteeksi.

Europarlamentti myös kiittää Yhdysvaltojen, Ranskan ja Britannian päätöstä antaa Ukrainan käyttöön SCALP, Storm Shadow ja ATACMS-ohjuksia sekä mahdollisuutta iskeä niillä Venäjän maaperälle.

Päätöslauselmassa ei kerrota, että Naton sotilaiden on oltava mukana käytettäessä kyseisiä erittäin monimutkaisia asejärjestelmiä. Eikä sitä, että tämä merkitsisi Naton suoraa osallistumista Ukrainan sotaan. Myöskään Venäjän mahdollisia reaktioita sodan eskaloitumiseen ei pohdita.

Kenraali Kujat kysyy, miten pitäisi arvioida sodan laajentamista Venäjän alueelle tavalla, jota Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky toivoo.

Kujatin mukaan kansainvälinen oikeus sallii Ukrainan hyökkäyksen hyökkääjän alueelle. Ukraina on kuitenkin kenraalin mukaan täysin riippuvainen länsimaisten asiantuntijoiden tuesta pitkän kantaman asejärjestelmien käyttämisessä. Ilman sitä Venäjän sisämaassa sijaitseviin strategisiin kohteisiin tehtävien iskujen suunnittelu ja kohdentaminen eivät olisi mahdollisia.

”Se, joka antaa henkilöstö- ja materiaalitukea, ottaa suuren askeleen kohti suoraa osallistumista sotaan”, sanoo kenraali.

Europarlamentti ei pelkää kolmannen maailmansodan ja mahdollisen ydinasekonfliktin vaaraa. Päätöslauselma jopa korostaa, ettei Venäjän mahdollinen uhkailu ydinaseilla estä Euroopan unionia antamasta Ukrainalle lisää apua puolustautumiseen. Europarlamentti ei myöskään mainitse sitä, että sota käytäisiin väistämättä Euroopan maaperällä ja että sillä olisi tuhoisat seuraukset Euroopan kansalaisille.

Europarlamentaarikkoja ei huolestuta sekään, että Yhdysvaltojen korkeat viranomaiset ovat keskustelleet ”rauhallisesti” ja ”sivistyneesti” mahdollisesti voitollisesta ydinsodasta ajatushautomo Center for Strategic and International Studiesin äskettäisessä tilaisuudessa.

Varsovan liitto ja Nato  – molemmat sotilasliittoja – päätyivät jo 1990-luvulla yhteiseen arvioon, ettei ydinasesodassa ole voittajia. Nyt Yhdysvalloissa keskustellaan siitä, miten maa voisi säilyttää johtoasemansa maailmassa myös ydiniskujen jälkeen.

Suomessa on hyvä muistaa Naton ydinasevarjon alla olevana maana presidentti Urho Kekkosen varoitus siitä, mikä on ydinaseiden aikakaudella sotilasliitossa olevien pienvaltojen osa. Kekkosen mukaan pienvaltiot ovat ”maantieteellisen sijaintinsa vuoksi yleensä puskurivyöhykkeellä, muutenhan niitä ei sotaliitossa tarvittaisi, ja varsinkin jos niillä on ydinaseita alueellaan, ne joutuvat ydinsodan alettua todennäköisesti vastaanottamaan ensimmäisen iskun”.

Europarlamentin päätöslauselma on luettelo syytöksistä, uhkauksista ja vaatimuksista toimittaa aseita ja ampumatarvikkeita, pyyntöjä saada lisää rahaa sotaan ja luettelo vaatimuksista lisäpakotteisiin.

Yksi asia kuitenkin puuttuu kokonaan: konfliktin rauhanomaisen ratkaisun hakeminen. Ainoatakaan lausetta ei ole omistettu diplomaattisille toimille tai neuvotteluille. Erityisesti tuomitaan Saksan liittokansleri Olaf Scholz. Europarlamentti pitää jopa valitettavana Saksan liittokanslerin puhelinkeskustelua Venäjän presidenin Vladimir Putinin kanssa. Vastauksena kritiikkiin Scholz ilmoitti Kiovan vierailullaan Saksan toimittavan joulukuussa  tukea 650 miljardia euroa Ukrainalle.

Tavoite on selvä: voitto Venäjästä hinnalla millä hyvänsä. Vastaamatta jää kysymys siitä, miten ydinasevalta Venäjä on voitettavissa. Europarlamentti lukitsi itsensä samalla vaarallisella tavalla Ukrainan sodan sotilaalliseen ratkaisuun seurauksista välittämättä.

Ukrainan mahdollinen asema Euroopan tulevassa turvallisuus- ja rauhanjärjestyksessä on kuitenkin riippuvainen siitä, miten Ukrainan sota päättyy. Tärkeää on, että Ukraina säilyy itsenäisenä valtiona.

Ydinasekaudella kuitenkin vain yhteinen turvallisuus on mahdollinen. Siksi on olennaista, ettei Ukraina toimi jomman kumman osapuolen etuvartioasemana, vaan osapuolia yhdistävänä siltana.

”Ukraina ei muuten pysty suojelemaan edes itseään, ja se on jatkossakin riippuvainen muiden valtioiden antamista turvatakuista”, sanoo Kujat.

Kenraali Kujat toteaa myös uskovansa vakaasti Kiinan ehdotukseen. Sen etuna on Kujatin mukaan se, että molemmat osapuolet hylkäävät neuvottelujen aloittamista koskevat ennakkoehdot ja jatkavat neuvotteluja siitä, mihin ne keskeytyivät huhtikuussa 2022. ”Se on tällä hetkellä ainoa realistinen lähestymistapa. Putin on hyväksynyt Kiinan ehdotuksen useita kertoja ja tarjoutunut jatkamaan Istanbulin neuvotteluja.”, toteaa kenraali.

Jouko Jokisalon kirjoittama artikkeli julkaistiin 4.12.2024 hänen Kaspar Hauser-blogissaan Kulttuurivihkoissa.