”Tällä hetkellä uskallan väittää, että globaali itä on voittamassa tämän matsin”, taavallan presidentti Alexander Stubb sanoi puheessaan Keskuskauppakamarin syyskokouksessa arvioidessaan maailman tilannetta.
Stubbin mukaan lännen tulisi lopettaa sen leiriin kuulumattomien maiden moralisointi, koska globaaleja ongelmia ei voi ratkaista vain ”kavereiden kesken”.
Länsi ja itä kamppailevat nyt ennen näkemättömällä tavalla vaikutusvallasta. Presidentti listaa lännen vastapuoleen kuuluviksi esimerkiksi Venäjän, Kiinan, Iranin ja Pohjois-Korean. Globaaliin etelään, johon kumpikin leiri haluaa vaikuttaa, kuuluvat mm. Intia, Indonesia, Turkki ja Egypti.
”Itä” on siis voittamassa rakentamalla vahvaa infrastruktuuria ja luomalla taloudellisia riuippuvuuksia ”ilman mitään arvolatauksia”. Niinpä vaarassa on Stubbin käsityksen mukaan lännen koko arvovalta.
Presidentin ”arvopohjainen realismi” saa mielenkiintoisen tulkinnan: ”Meidän on ymmärrettävä, että nämä maat haluavat olla osallisia maailmanjärjestyksessä, joka tarkoittaa sitä, että meidän pitää muuttaa tapaamme kohdella ja toimia heidän kanssaan. Emme voi myöskään olla moralisteja, eli jos et ole demokratia, niin en tee sinun kanssasi yhteistyötä.”
Globaaleja ongelmia ei presidentin mukaan ole mahdollista ratkaista vain niiden maiden kanssa, jotka ovat lähimpänä omaa arvomaailmaa. Laajempaa yhteistyötä tarvitaan.
18 kommenttia julkaisuun “”GLOBAALI ITÄ VOITTAMASSA TÄMÄN MATSIN””
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Toisessa Ylen jutussa suojelupoliisin päällikkö Martelius sanoo, että kaiken laittaminen Venäjän syyksi hyödyttää Venäjää; antaa kuvan että Venäjä kykenee mihin vain. Tuossa ja missä tahansa ’luotettujen medioiden’ jutuissa oletetaan vihamielinen Venäjä. Heijastavatko nämä virkamiehet ja päättäjät omia tunteitaan Venäjään? Mihin tavallisen suomalaisen pitäisi perustaa tuo uusi kansalaiskunnon osoittaja, paranoia Venäjää kohtaan, kun tosiasioiden valossa vihamielinen on ollut ainoastaan Suomi?
Nythän herra Stubido on määrännyt venäjälle, että vetäytykää. Varmaankin siellä nyt harkitaan vetäytymis strategiaa.
Sanotaanpa näin, että jokuhan tuolla kertoi, että suomi jaetaan kahtia. Itä ja länsisuomi. Perhana vieköön kun olen juuri rajalla, ja ikäväkseni on pakko todeta, että hiukan lännen puolella.
Veikkaanpa, että itä voittaa tämän erän.
Oletettavasti joutuisivat ensin suurlähettilään kuulusteluun, ja sitten odottelemaan viisumeitaan jonkin aikaa..:)
Noin kävi minulle aikanaan työmatkaviisumin saannin kanssa jenkkeihin..
No niin! Tuo Stubin lausunto lienee paras jättää Ö mappiin, mutta jotain se toki kuvastaa, että nyt alkaa puheet silottumaan.
Voi sitä ilon ja onnen päivää, kun tulee hetki, jolloin nämä uhoajat lähtevät Moskovaan neuvottelemaan.
Delegaatiossa pitäisi olla Niinistön, Stubin, Marinin, Häkkäsen ja toki paljon muitakin typeryksiä.
Vuosikymmeniä sitten, kun vielä harrastin sotahistoriaa tulin hankkineeksi CD-levyillä kaikki Suomen (jatko-)sota-ajan viikkouutiskatsaukset. Niissä ensimmäisissä vuodelta 1941 käytettiin todella törkeää kieltä joissa mm. ”ryssiä” (siis neuvotoliittolaisia) rinnastettiin joihinkin iljettäviin eläimiin. Kun sitten vähitellen tultiin vuoteen 1944 (jolloin tappio oli selviö jo useimmille sotahaukoillekin), alkoivat puheet todella siloamaan. ”Ryssistä” tuli taas venäläisiä tai vihollisia ja vertailu eläinkuntaan katosi jonnekin. Myös sotatapahtumien kuvaus alkoi lähestyä todellisuutta. Suur-Suomesta ei puhuttu enää lainkaan ja Pien-Suomihan siitä sitten lopulta tulikin.
Tuossakin historia siis toistaa itseään. Toivottavasti meidän ei kuitenkaan tällä kertaa tarvitse läpikäydä sitä kuuman sodan vaihetta. Emme selviäisi siitä yhtä vähällä kuin edellisellä kerralla.
Yle kertoo, että ”Stubb epäilee Wall Street Journalin uutista, jonka mukaan Venäjällä oli näppinsä pelissä kaapelirikossa”. Taas pitää yllättyä. Jonkun muun sanomanahan tuo olisi Putinin asian edistämistä tms. Voihan olla, että Stubb jo katsoo eteenpäin ja pelaa sen mukaan. Nyt odotellaan. että alkaisi epäillä kotimaisiakin uutislähteitä.
Matsi? Tulkitsenko nyt oikein että globalistit pitävät mahdollista kolmatta maailmansotaa vain lännen ja idän välisenä matsina? ei pidä unohtaa että globalistisakki elää ja voi hyvin vaikka Trump aiheutti ”uuden uljaan maailman” rakentamisessa pienen viiveen. sopii toivoa että BRICS tulee aiheuttamaan suuremman viiveen, mielummin globalismin hautajaiset. mutta sitä ennen ehtivät niljakkaat lierot (vaikkapa pienten maiden presidentteinä) aiheuttaa paljon tarpeetonta tuhoa ja tuskaa.
En tulkitse Stubbin puhetta ideologisena täyskäännöksenä vaan sen ilmauksena, että ideologia saa antaa tilaa pragmaattisen taloudellisen järjen käytölle. Puhe on pidetty talouselämän päättäjille ja ehkä ovat tilanneet tällaisen puheenvuoron. Stubbin tähänastisten lausuntojen perusteella en usko, että puhe on syntynyt älyllisten pohdiskelujen tuloksena, mutta osoittaa kyllä tiettyä ryhdistäytymistä, kun talouselämän päättäjät eivät itse rohkene tässä ilmapiirissä sanoa, mihin ideologinen vouhotus on Euroopan talouden vienyt.
Ideologinen psyykkaus ei näytä laantumisen merkkejä, kun nyt avoimesti touhutaan sosiaalisen median kanavien sulkemista, jos ne eivät ala rajoittaa sananvapautta omatoimisesti. Uusia sanktioita rustataan. Ideologit ja talouselämän päättäjät ovat törmäyskurssilla. Jälkimmäiset ovat huomanneet, että Venäjän luonnonvarojen haltuunoton suunnitelma Venäjän hajottamisen kautta ei onnistinut, joten voisi palata hyväksi koettuun keinoon, kaupankäyntiin. Tätähän Venäjä on koko ajan halunnut ja länsi on ampunut itseään jalkaan sanktioilla niin, että se ei kohta pysty edes kävelemään.
Kuten vanhan vitsin juutalaispoika totesi, ”Moses is Moses but business is business”.
Nuo ideologit ovat paljolti Yhdysvaltain syvän valtion ohjauksessa ja tilanteesta onkin lähinnä hyötynyt aseteollisuus.
Onhan tuo vähän surkuhupaisaa. Kun ehdottomuus vaihtuu pragmaattisuuteen voi epäillä, kuinka aitoa idealismi on alunperinkään ollut. Jos globaali etelä ja itä olisivat asettuneet ’matsissa’ lännen puolelle, ei mitään itsetutkiskelua tarvittaisi ja luento olisi toisenlainen. Se, että Stubb osin tunnustaa tosiasioita, ei taida vielä kesää tehdä. Kun kuntelee vaikkapa Ursula von Der Leyeniä tai Viron puolustusvoimien komentajaa tai lukee Sauli Niinistön esseen ”Pahantahtoinen Venäjä voi käyttää hyväkseen demokratian arvoja”, optimismi asettuu takaisin olemattomaan tasoonsa. Niinistön kirjoitus enteilee jotain tasavallan suojelulakien tapaisten mahdollisuutta kun sanoo että ”Esimerkiksi sellaista, että kohdemaa ajetaan vaikeaan tilanteeseen, jossa joudutaan harkitsemaan joidenkin omien kansalaisten vapauksien rajoittamista.” Kun lukee ns. valtamediaa, on tietysti muistettava, että se kaiken aikaa pyrkii vaikuttamaan määrätyn lopputuloksen hyväksi ja kun sisällöt/tulkinnat usein eivät perustu tosiasioihin, niin katumus ja parannus, nimenomaan tosiasioiden hyväksi, on helppo tehdä kun se alkaa näyttää välttämättömältä.
Itse tulkitsen, että Suomen johto on kuin tuuliviiri – vailla yhtään omaa valtaa / tahtoa. Toisaalta myös selviää, että ovat varmaankin selvillä asioiden oikeista tolista, mutta tottelevat kuuliaisesti lännen pomoilta tulevia käskyjä.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Ehkä Stubbiakin on alkanut vähän mietityttää nyt kun Ukrainan häviö Venäjän asevoimille alkaa olla vaikeasti enää peiteltävissä samoin kuin se moraalisesta näkökulmasta täysin kestämätön raakuus, johon erilaiset ”lännen” tukemat ja kouluttamat aseistetut joukot parhaillaan syyllistyvät Gazassa, Länsirannalla ja Syyriassa kuin myös ovat tehneet tilaisuuden tullen Donbassissa ja Venäjälläkin.
Kova on ollut ponnistus sensuroida tietoa ja jatkaa moralisointia läntisen valtamedian propagandakoneiston avulla, mutta kenties Stubbille on maailmalla liikkuessaan selvinnyt, että länsipropaganda ei ole onnistunut ulottamaan omaa tarkasti rajatun näkökulman huppuaan muuta kuin oman väestönsä päälle – ja muu maailma on saanut tarpeekseen lännestä joka moralisoi samalla kun yllyttää maita sotiin ja rahoittaa palestiinalaisten kansanmurhaa ja jihadistiterroristien vallankaappausta Syyriassa.
On myös mahdollista, että mitä lähemmäksi kuilun reunaa Stubb on rehvakkaasti marssinut huutaen muita tulemaan perässä, niin häntä onkin alkanut mielensä sopukoissa hieman epäilyttää, että onko pikkuisen Suomen sittenkään järkeä ajatella, että voisi noin vain laina-aseillaan uhkailemalla hävittää olemattomiin suuren naapurimaansa, joka on vieläpä hampaitaan myöten aseistettu erilaisilla ydin- ja ultraääniaseilla.
Toivon näin, että tämä olisi sitä, että on tapahtumassa vähittäinen käännös kohti järkevämpää politiikkaa.
Mistä nyt tuulee? Järkevää puhetta, koska tähän saakka moralisointi Suomessa on koskenut lähinnä Venäjää ja sen ihmisoikeustilannetta, kun sen sijaan vaikkapa Saudi-Arabian kanssa on käyty kaikessa rauhassa kauppaa, vaikka siellä puolella kansasta eli naisilla ei ole ihmisoikeuksia.
Niljakas mies, toimii politiikassa ”kuin kala vedessä”!
Moninapaisella maailmalla on hyvinkin säännöt, ne ovat: kohdelkaa meitä kuten haluatte itseännekin kohdeltavan. Eikä kuten ”demokratiat” haluavat: säännöt ovat kuten me sanellaan – eli kaksoisstandardit. Viimeksimainitut ovat johtaneet sotiin, vanhojen siirtomaavaltojen halu jatkaa ryöstämistä uusin keinoin.
Singaporen Kishore Mahbubani muistuttaa aina siitä miksi ASEAN on ollut suuri menestys: hyvinkin erilaiset maat mutta toisiaan kunnioittaen.
En tiedä ehtiikö presidentti Stubb lukea mitään, mutta orava olkapäälläni kuiskaa, että hänen neuvonantajansa on luultavasti lukenut Emmanuel Toddin kirjan ”Länsimaiden tappio”. Vaikka YLE ja sen sohvaperunat eivät ole kirjasta kuulleetkaan se on tämän hetken hitti Euroopan älykköjen piirissä. Ranskalainen Todd nimenomaan kuvaa tappiota käyttäen Ukrainan sotaa viitekehyksenä mikä tekee siitä erityisen kiinnostavan ja ajankohtaisen. Todd on tiedemies, toisin kuin Zizek jota Chomsky luonnehti posööriksi, joka historian tarkkaa kehitystä kuvaillen selittää miksi tappio häämöttää ja miten siihen on päädytty. Kirja löytyy jo ruotsinnoksena, sopii toivoa, että Suomessa vielä on joku kustantamo joka saa sen käännettyä.
Ilmeisesti globalistit ovat oivaltaneet, että pitää keksiä ovelampia kepposia kun vanhat eivät enää toimi. Valta on heille kaikki. Pitää keksiä uusia ”globaaleja uhkia” joilla voi rahastaa ja hallita. Uusin hölmöys on lehmien röyhtäilyn ja piereskelyn säätely rehuun sekoitettavalla kemikaalilla. Protestiliike on jo meneillään Britanniassa mm. Arlaa vastaan ja Australiassa: haluamme puhdasta ruokaa, pitäkää kemikaalit loitolla siitä. Ja totta Mooses, se on jo Valiollakin käytössä, mutta Suomessa nukutaan.
Olin yllättynyt, että tuo juttu löytyi Ilta-Lehdestäkin. Stubbin mukaan ”on siirrytty moninapaiseen maailmanjärjestykseen. Mutta toistaiseksi tuolta järjestykseltä puuttuvat vielä säännöt.” Tämä on hänen mukaansa johtanut sotiin ja konflikteihin. Hm.. ellei sitten ole niin, että sotiin ja konflikteihin on johtanut se, ettei vanhoistakaan säännöistä ole pidetty kiinni. Stubb muiden mukana aiheuttaa epäselvyyttä puhuessaan sääntöpohjaisesta järjestyksestä, mutta ei nimenomaan YK:ssa sovitusta järjestyksestä. Sotiin ja kriiseihin olisikin johtanut tuo sääntöpohjaisuus, jolla peitellään sitä, että USA apureineen on tehnyt mitä on tykännyt. Lavrovkin sanoi jossain näistä säännöistä, että ne riippuvat, kuten he sanovat, ’aina Jumalan oikusta’.
Liekö Stubb salaa katsellut John Mearsheimerin luentoja..:)
Kriittinen väitteesi kansanedustajien kaksoismoralismista ja poliittisista taidoista herättää tärkeän kysymyksen: kuinka paljon politiikka on todellista palvelua kansalle ja kuinka paljon se on taitavaa peliä omien tavoitteiden saavuttamiseksi? Katsotaanpa tätä väitettä tarkemmin:
—
1. Kaksoismoralismi pitkän poliittisen uran edellytyksenä
Vastuu vs. imagonhallinta: Poliitikot joutuvat usein tasapainoilemaan lupausten ja todellisuuden välillä. Julkisesti he saattavat puolustaa arvoja, kuten rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta, mutta kulisseissa kompromissit ja taktikointi ovat välttämättömiä.
”Kaikki on politiikkaa”: Kaksoismoralismi syntyy, kun kansanedustaja puhuu julkisesti yhtä, mutta toimii toisin. Esimerkiksi lupaillaan suuria uudistuksia, mutta käytännössä priorisoidaan vallan säilyttäminen ja eturyhmien miellyttäminen.
Pitkä ura edellyttää joustavuutta: Poliitikon on osattava sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin, mikä voi joskus näyttää ristiriitaiselta äänestäjien silmissä.
—
2. Äänestäjien harhaanjohtaminen poliittisena taitona
Narratiivin rakentaminen: Poliitikot ovat mestareita luomaan tarinoita ja viestejä, jotka puhuttelevat tunteita. Todelliset faktat voivat jäädä taka-alalle, kun huomio keskittyy vaikutelman luomiseen.
Vaikeiden päätösten kaunistelu: Monimutkaiset ja epäsuositut päätökset selitetään usein yksinkertaisesti tai jätetään kokonaan selittämättä. Tämä voi johtaa äänestäjien harhaanjohtamiseen.
Vastuunsiirto: Poliitikot voivat syyttää toisiaan tai ulkoisia olosuhteita siitä, miksi lupaukset eivät toteudu. Tämä auttaa säilyttämään heidän omaa asemaansa.
—
3. Parhaat ”taiteilijat” vievät potin
Karisma ja puhetaito: Ne, jotka osaavat puhua vakuuttavasti ja rakentaa uskottavan julkisuuskuvan, pärjäävät politiikassa parhaiten.
Strateginen populismi: Parhaat poliitikot osaavat yhdistää yksinkertaiset viestit ja symboliset eleet, jotka vetoavat suuriin kansanjoukkoihin, vaikka taustalla todellinen politiikka olisi täysin erilaista.
Verkostot ja vaikutusvalta: Pitkä poliittinen ura vaatii myös vahvoja liittolaisuuksia. Taiteilijan taito ei ole pelkästään kansan vakuuttamisessa, vaan myös kabinettien vallankäytössä.
—
4. Mitä tämä tarkoittaa demokratiassa?
Äänestäjien vastuu: Harhaanjohtaminen toimii vain, jos äänestäjät hyväksyvät sen. Demokratia perustuu kansan tietoisuuteen ja aktiivisuuteen, mutta jos kansa ei kyseenalaista, kaksoismoralismi saa kukoistaa.
Media ja läpinäkyvyys: Tiedotusvälineillä on keskeinen rooli poliittisen kaksoismoralismin paljastamisessa. Ilman tutkivaa journalismia poliitikot voivat toimia varjoissa.
Pitääkö sopeutua?: Poliitikot eivät välttämättä ole luonnostaan kaksinaamaisia, mutta järjestelmä voi pakottaa heidät toimimaan näin, jotta he selviytyvät poliittisessa kilpailussa.
—
5. Lopuksi
Väitteesi osuu poliittisen toiminnan ytimeen: politiikka on usein peliä, jossa taitavin, ei välttämättä rehellisin, voittaa. Tämä ei kuitenkaan ole väistämätön totuus. Kansa voi vaikuttaa politiikan rehellisyyteen, jos se vaatii enemmän läpinäkyvyyttä, tiedostaa manipulaation ja pitää poliitikot vastuussa heidän teoistaan, ei vain sanoistaan.
Esimerkiksi, Israel on viime vuosina toteuttanut useita sotilaallisia operaatioita Syyriassa, perustellen toimiaan kansallisella turvallisuudella ja pyrkimyksellä estää aseiden, erityisesti kemiallisten aseiden, päätyminen äärijärjestöjen käsiin.
Israelin ilmaiskut ovat kohdistuneet muun muassa Syyrian hallinnon sotilaskohteisiin, asevarastoihin ja infrastruktuuriin. Esimerkiksi joulukuussa 2024 Israelin laivasto tuhosi Syyrian laivaston aluksia Latakian ja al-Baydan satamissa.
YK:n asiantuntijat ovat ilmaisseet huolensa näistä toimista, pitäen niitä kansainvälisen oikeuden vastaisina. Heidän mukaansa ennaltaehkäisevät iskut, joilla pyritään riisumaan vihollinen aseista ilman välitöntä uhkaa, voivat johtaa maailmanlaajuiseen kaaokseen, jos niitä ei säädellä kansainvälisen oikeuden mukaisesti.
Lisäksi Israelin maajoukot ovat ylittäneet demilitarisoidun puskurivyöhykkeen Syyrian rajalla, ottaen haltuunsa alueita, joita on perinteisesti pidetty puskurina maiden välillä. Israelin ulkoministeri on kuvannut näitä toimia väliaikaisiksi ja turvallisuussyihin perustuviksi.