Burkina Faso irtosi neokolonialismin kahleista

Naapuriseuran Sanomat vieraili kansainvälisellä panafrikkalaisella festivaalilla Burkina Fason pääkaupungissa Ouagadougoussa lokakuun puolivälissä. Pääsimme osallistumaan vallankumoussankari Thomas Sankaran salamurhan 38-vuotismuistotilaisuuteen, tapaamiseen maan presidentin kanssa sekä panafrikkalaisuutta käsittelevään tilaisuuteen. Selvitimme myös, mitä mieltä paikalliset ihmiset ovat maan uudesta suunnasta ja pyrkimyksistä vakauttaa maan itsenäisyys, suvereniteetti ja hallinta omista luonnonvaroistaan.

Sankaran perintö osoittaa suunnan

Burkina Faso oli nimeltään Ylä-Volta vuoteen 1984 asti. Maan nimen vaihtoi afrikkalaisempaan, vähemmän kolonialistiseen muotoon, vallankumousta maassa vuonna 1983 johtanut kapteeni Thomas Sankara. Hänet muistetaan johtajana, joka toteutti maassa terveydenhoitoon, maatalouteen, koulutukseen ja naisten oikeuksiin liittyviä uudistuksia. Sankara pyrki vapauttamaan maansa neokolonialismin kahleista, edistämään sen suvereniteettia, omavaraisuutta sekä Afrikan maiden välistä yhteistyötä.

Ranskalaiset murhasivat Sankaran 15. lokakuuta 1987, koska hän vastusti Ranskan ja muiden länsivaltojen ylivaltaa Afrikassa. Burkina Fason uusi hallinto on nostanut Sankaran muiston tärkeäksi osaksi kansakunnan identiteettiä. Toukokuussa 2025 murhapaikalle avattiin mausoleumi, joka tarjoaa viimeisen lepopaikan Sankaralle ja 12 muulle hänen salamurhansa yhteydessä kuolleelle henkilölle. Salamurhaa muistettiin Ouagadougoussa 38 vuotta tapahtuneen jälkeen näyttävällä sotilasparaatilla. Se osoitti, että Burkina Faso arvostaa vallankumoussankarinsa muistoa.

Maan johtajaksi vuonna 2022 noussut presidentti Ibrahim Traoré korostaa usein, että hän haluaa politiikassaan seurata Sankaran filosofiaa. Traoré onkin kansallistanut Burkina Fason viisi kultakaivosta.

Siinä missä aikaisemmin länsivaltojen etuja ajaneiden johtajien aikakaudella monikansalliset kaivosyhtiöt käärivät tuotot Burkina Fason maaperän rikkauksista, jättäen maan asukkaat hyötymättä suuremmin kaivostoiminnasta, on maa saanut Traorén johtokaudella kultakaivosten toiminnasta voittoina jo 18 miljardia euroa.

Burkina Faso on sopinut myös ydinvoima-alan yhteistyöstä Venäjän kanssa. Maan Venäjän-suurlähettiläs Ludovic Tapsoba on ilmoittanut Rosatom-yhtiön rakentavan maahan ydinvoimalan vuoteen 2030 mennessä. Rosatom myös kouluttaa burkinafasolaisia ydinvoima-alan ammattilaisia, jotta maa voi hallinnoida ydinvoimalaa tulevaisuudessa itsenäisesti. Ero menneisyyteen, jolloin länsimaat pyrkivät pitämään Afrikan maan riippuvaisuussuhteessa, on valtava.

Traoré jatkaa Sankaran työtä

Presidentti Traoré tapasi muualta Afrikasta ja muualta maailmasta saapuneita kansainvälisiä vieraita presidentinhallintonsa palatsissa. Presidentti korosti, että nykypäivän maailmanlaajuisessa kamppailussa on ainoastaan kaksi leiriä: sortajien ja sorrettujen. Hän totesi myös, että tässä taistelussa puolueettomuus ei ole mahdollista. Ne, jotka väittävät olevansa puolueettomia, ovat joko unohtaneet kytkeä aivonsa päälle tai työskentelevät tietoisesti tai tiedostamattaan vihollisillemme.

Traoré sanoi myös, että tärkein saavutus tämän päivän vapautustaistelussa on afrikkalaisen tietoisuuden rakentaminen. Hän kiitti niitä, jotka päivittäin osallistuvat tämän tietoisuuden rakentamiseen herättämällä mieliä ja levittämällä totuudenmukaista tietoa. Hän muistutti samalla, että vihollinen ei koskaan väsy myrkyttämään ja lannistamaan ihmisten mieliä valeuutisilla ja disinformaatiolla.

Presidentti totesi myös, että sotilaallisten, poliittisten ja henkisten taistelujen voittamiseksi Burkina Faso tarvitsee ihmisiä, joilla on korkea tietotaso ja koulutustaso, jotka tuntevat historiaa ja jotka ymmärtävät maan suunnan sekä nykymaailman geopoliittiset panokset. Hän kertoi myös, että Venezuelan presidentti Nicolás Maduro kiitti Burkina Fason presidenttiä puhumisesta suoraan Afrikan kansalle. Maduro muistutti, että hänen edeltäjänsä Hugo Chávez puhui omana aikanaan suoraan Venezuelan kansalle joka ikinen päivä. Kun Chávezilta kysyttiin,  miksi hän teki niin, Chávez vastasi kansan tarvitsevan sitä, sillä vihollinen kärkkyy mahdollisuutta myrkyttää kansan mielet valheilla.

Panafrikkalaisuus yhdistää

Kansainvälisen panafrikkalaisuuden festivaalin osanottajat keskustelivat tilaisuudessaan panafrikkalaisuuden sisällöstä. Monen mukana olleen mielestä tulevaisuuden afrikkalaisen yhteistyön keskeisiin rakennuspalikoihin kuuluvat anti-imperialismi, sosialismi ja panafrikkalaisuus.

Osanottajat tervehtivät ilolla Burkina Fason ja presidentti Traorén toimia imperialismia ja neokolonialismia vastaan, kuten myös presidentin visiota suvereenista ja omanarvontuntoisesta Afrikasta.

Panafrikkalaiset kansalaisliikkeet luovuttivat Ouagadougoussa presidentti Traorélle uuden panafrikkalaisuuden manifestin. Manifesti painottaa ajatuksia Afrikan vapaudesta, omanarvontunnosta ja suvereniteetista. Manifesti symbolisoi kehotusta toimiin uuden, aitoon suvereniteettiin ja kumppanuuksien monipuolistamiseen kiinnittyvän ja menneisyyden riippuvaisuussuhteet murtavan panafrikkalaisuuden luomiseksi.

Anti-kolonialismin tutkimukseen erikoistuneen poliittisen analyytikon Lian-woué Imhotep Bayalan mukaan panafrikkalaisuus on Traorén hallinnon ajaman vallankumouksellisen taistelun perusta kansainvälistä kolonialismia ja imperialismia vastaan. Traorésta on tullut panafrikkalaisuuden ja vallankumouksellisen taistelun symboli, joka antaa toivoa afrikkalaisille niin Afrikassa kuin myös muualla maailmassa.

Bayalan mukaan Traorén panafrikkalaisuus ei kuitenkaan miellytä kaikkia Afrikassa. Norsunluurannikko, Nigeria, Benin ja Guinea-Bissau ovat esimerkkejä maista, jotka ovat asettuneet avoimesti vastustamaan Traorén visiota suverenismista ja panafrikkalaisuudesta.

Tavoitteena suvereniteetti ja luonnonvarojen hallinta

Naapuriseuran Sanomat tapasi yrittäjä ja kansainvälisen Thomas Sankara -muistokomitean jäsenen Clément Kaborén. Hän kertoi suvereniteetin merkityksestä Burkina Fasolle sekä maansa uudesta ulkopoliittisesta linjasta.

”Poliittinen suvereniteetti merkitsee meille sitä, että voimme tehdä poliittiset päätökset ja solmia kansainvälisiä suhteita muiden valtioiden kanssa kysymättä asiasta ensin länsivalloilta”, totesi Kaboré.

Burkina Fason entistä siirtomaisäntää Ranskaa Kaboré kuvaili imperialistiseksi ja terroristiseksi valtioksi. Ranskan lisäksi hän totesi Yhdysvaltojen ja muiden länsivaltojen uhkaavan Burkina Fason suvereniteettia. Hän kertoi monen länsimaan lopettaneen suurlähetystönsä toiminnan Ouagadougoussa sen jälkeen, kun Burkina Fason uusi hallinto otti tavoitteekseen suvereniteetin rakentamisen ja riippuvaisuussuhteen katkaisemisen länsimaihin. Myös Ranskan kehitysyhtiö AFD lopetti toimintansa Burkina Fasossa sen jälkeen, kun maa ei enää halunnut alistua imperialismille ja neokolonialismille.

Kaborélla on selvä näkemys länsimaiden tarkoitusperistä. ”Kuten jo Thomas Sankara sanoi aikoinaan, apu, joka ei edistä kehitystä, ei ole apua, vaan orjuutta. Aikaisemmin länsimaat pitivät maatamme omanaan ja tekivät täällä mitä halusivat. Näin ei ole enää, vaan Burkina Faso on nykyään täysin itsenäinen valtio”.

Euroopan unioni rahoittaa, kouluttaa ja aseistaa Kaborén mukaan terroristeja. ”EU on meille todellinen terroristijärjestö”. EU saneli aikaisemmin lait Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisö ECOWAS:ille. ”Nyt kun emme enää kuulu ECOWAS:in, vaan olemme Sahelin valtioiden liiton AES:n jäseniä, EU:lla ei ole enää mitään vipuvartta meihin. Nyt voimme sanoa eurooppalaisille, että heidän ei enää tarvitse tulla tänne, emmekä tarvitse heidän apuaan”, totesi Kaboré.

Burkina Fason suhteet Kiinan ja Venäjän kanssa Kaboré näkee aivan erilaisina. ”Suhteemme Kiinan ja Venäjän kanssa perustuvat molemminpuoliseen etuun. Kyse on kahdenvälisestä yhteistyöstä.

Hänellä on myös selvä näkemys maansa suunnasta. ”Burkina Fason täytyy liittyä BRICS:in ja saada muiden Sahelin alueen valtioiden kanssa oma raha”.