Esson baarilla mietimme, miksi monille on niin vaikeaa ymmärtää ennusteen ja skenaarion eroa. Ennustehan on sitä, että ”todennäköisesti näin käy”, kun taas skenaario on kuin savolainen vastaus: ”suattaa se näin käävä, mutta suattaa olla käämättäkkii”.
Viimeksi Sanna Marin jossakin Euronewsin haastattelussa ”ennusti”, että Venäjä hyökkää Eurooppaan, jos Ukrainaa ei tueta riittävästi. Näin Sanna tuli todistaneeksi, ettei ole ainakaan savolainen, sillä ”suattaa se Venäjä olla hyökkeemättäkii”.
***
Kaikissa maissa kenraalit laativat erilaisia skenaarioita liukuhihnalta. Jokainen vähemmilläkin sotilasnatsoilla varustettu kulkija ymmärtää, että skenaariot vaihtelevat ääripäästä ääripäähän, mutta miksi poliitikot ja media poimivat niistä aina sen ääripään, jossa ”Venäjä hyökkää”, sopii kysyä.
Skenaarioita tulee niin paljon, että Iltalehden tapaisilla propagandalehdillä on runsaudenpulaa, josta valita joka päivälle uusi skenaari, josta toimittaja sorvaa lähes varman ennusteen.
Yleensä ketju lähtee Virosta ja päättyy tarvittaessa suuren ja mahtavan Luxemburgin asevoimien skenaarioon ”Venäjän hyökkäyksestä vähintään Alpeille saakka”.
Pohjois-Suomen puolustamisesta tehdyt skenaariot laatii Iltalehteen lapsiaikuinen ”politiikan toimittaja” Lauri Nurmi, joka ei skenaariokirjon ääripäästä erehdy.
***
Kenraaleitakin pahimpia ovat erilaiset ajatushautomot. Viimeksi jokin ”kuninkaallinen” brittihautomo, raportoi että Britannian on kiireen vilkkaa lisättävä sotilaita maan asevoimiin ja varauduttava Venäjän uhkaan, olisi kuulemma pitänyt aloittaa varustautuminen jo kymmenen vuotta sitten.
No, kukas se tämän poimi suomalaiseen mediamaailmaan? Iltalehtipä tietysti, tällä kerralla ennusteiden poimintavuorossa oli Alisa Valta, joka ryyditti uhkakuvaa otsikolla ”Aika on lopussa”. Tähän ei Laurikaan olisi kyennyt.
Esson baarilla päätimme jättää nämä ennustajaeukot omaan arvoonsa. Kolehmaisen Pena sen sanoi, kauhuskenaarion savolaisittain: ”Suattaa olla, ettei se Venäjä hyökkeekään – ainakaan kanaalin yli”.
***
Niinhän siinä sitten kävi, että Lauri ei kestänyt nuoremman kollegansa ”Aika on lopussa” -otsikkoa ja kateellisena päätti jo seuraavassa lehdessä panna paremmaksi. Niinpä hän haastatteli Suomen Nato-joukon komentajaa, ruotsalaista (!) everstiä, joka parhaillaan kokoaa Suomeen 5 000 sotilaan prikaatia torjumaan ”Venäjä uhkaa”.
Pettymyksekseen Lauri ei keksinyt otsikkoon sen kummempaa kuin ”Aikaa on vähän”. Päätimme Esson parlamentissa, että Alisan ”Aika on lopussa” kovempi otsikko. Juttukin oli vanha, sillä asiasta kerrottiin jo kaksi vuotta sitten, mutta silloin ei ollut jostakin syystä ”kiire”!
Vähän meitä parlamentissa on huvittanut tämän yli-innokkaan Lauri Nurmen jutut, joiden tarkoituksena on saada lukijat ”Venäjän uhasta” melkein hysterian partaalle. Ei hän tietenkään ole ainoa toimittaja, joka pyrkii samaan, mutta keittiöpsykologina Pera epäili, että häneltä jos keneltä on lapsuudessa puuttuneet lelupyssyt.
Kuva: AI-kuva
5 kommenttia julkaisuun “Skenaariot eivät ole ennustuksia”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
On hyvä että on skenaarioita. Niitä pitääkin olla. Lööppilehtien ja poliitikkojen hoteissa käsittely vain jää puolitiehen. Esitetään skenaariota joita itsessään pidetään totena. Asiaan kuuluu kuitenkin, että skenaarioon liittyy ains olennaisena osana tietty todennäköisyys/toteutumisen riskiennuste. Skenaarioiden paletista sitten tunnettuihin faktoihin ja loogiseen päättelyyn perustuen karsitaan ne jotka eivät edusta merkittävää riskiä tai toteutumistodennäköisyyttä syystä tai toisesta. Tämä oleellinen käsittelyprosessi näistä propagandaskenaarioista aina puuttuu.
Asioita vokdaan käsitellä joko asianmuksisesti, tai Sanna Marinin logiikalla, joka tuntuu olevan vallitseva käytäntö Suomen ulkopolitiilassa.
Oivallisen harjoitustyömateriaalin
tässä suhteessa tarjoaisivat esim. Valtioneuvoston ulko-, ja turvalliduuspoliittiset selonteot. Niillä kun on kansallista merkitystä.
”Oivallisen harjoitustyömateriaalin
tässä suhteessa tarjoaisivat esim. Valtioneuvoston ulko-, ja turvalliduuspoliittiset selonteot.”
Niinpä. Mutta useamman hallituskauden aikana skenaarioiden laadintaan osallistuneiden ”maailmankuvat” (, oletan,) ovat olleet lähes yhteneväiset, joka väistämättä vähentää eri variaatioden lukumäärää, ja samalla kaventaa poliittista liikkumatilaa.
Nämä aivottomat poliitikot ja lopputiliä pelkäävät kenraalit suoltavat kerta kerran jälkeen mitä hulluimpia satuja. Jos haluan lukea satuja, niin haen kirjastosta Tuhannen ja yhden yön sadut-kirjan. Oli muuten hyvä satukirja.
Mahtavatko James Bondin virkaveljet pelätä tosissaan Venäjän hyökkäystä Brittein saaripahaseen? Jo pelkkä ajatuskin on aivan järjetön. Saattaapi olla päinvastoin, että sotiin tottunut Britannia hyökkää mieluummin itse Venäjälle saadakseen kaikki luonnonvarat kuninkaalle.
Tämä jatkuvasti aivottomana ajatuksena oleva Venäjän hyökkäys ja valloitussota pitää vain russofobiset poliitikot ja muut ihmiset pihalla kuin lumiukot talvella.
Vakavasti ottaen uskooko nämä omiin tarinoihinsa vai onko kaikki hyvin suunniteltua suurta huijausta. Venäjähän ei tänne tai Britanniaankaan hyökkää, ellei sitä pakoteta hyökkäämään (= puolustautumaan).
Suomessa ja melkein koko Nato-Euroopassa puhutaan siis jatkuvasti absurdista Venäjän uhasta. Venäjä kuittaa puheet sen vaarallisuudesta Euroopan maille hölynpölyksi ja olettaa niiden tarkoituksena olevan vain höynäyttää kansoja hyväksymään lisääntyvät sotilasmenot. Mutta onko kaiken takana kuitenkin tarkoitus jatkaa karhunkaatoa epäonnistuneen Ukraina-projektin jälkeen (tai sen vielä jatkuessa) isommalla rytinällä?
Kuulostaa tosi tyhmältä ja itsetuhoiselta, mutta moni seikka viittaa siihen. Tunteilla (propagandalla pumpatulla vihalla ja rasismilla) on valtava voima. Totuuden sanoakseni nämä medioiden vihanlietsojat ovat vaarallisia ihmisiä, mutta toimivat kaikesta päätellen valtiovallan suojeluksessa elleivät suorastaan toimeksiannosta.
Sillä ”näköhavaintokokemuksella”, minkä olen kauppojen tiskinvieruslööpeistä saanut, eppäilen iltapäivälehtien olevan kilpasilla siitä, kumpi kykenee useamman skenaarion suomalaiselle lukijakunnalle vuoden mittaan esittämään. Uskolliset, uteliaat lukijat tuskin malttavat kunnolla aamiaistaan nauttia, kun pitää jo kiiruhta ostamaan tuorein skenaario..