Impiwaaran imperialistit

Yhdysvaltain presidentti George Bush lanseerasi vuonna 2002 käsitteen ”pahan akseli” (Axis of Evil) puhuessaan kongressille. Jo tuolloin Suomen ”imperialistinen koulukunta” näki tilaisuuden olla mukana rakentamassa läntistä imperiumia liittymällä kalliisiin sotaretkiin sekä Afganistanissa että Irakissa.

Sama näytelmä toistui vuonna 2011 Libyan kriisin yhteydessä, jolloin silloisen ulkoministerin Alexander Stubbin kädet syyhysivät päästä mukaan ”ilmaoperaatioon” eli pommittamaan Libyaa. Presidentti Tarja Halonen oli eri mieltä eikä Suomi osallistunut Naton operaatioon Muammar Gaddafin kaatamiseksi.

Vuonna 1998 Suomi oli myynyt muista pohjoismaista poiketen rahapoliittisen itsenäisyytensä siirtymällä pelkällä tiedonantomenettelyllä eurovaluuttaan. Tuolloin oli voimassa vielä hallitusmuodon 72 §, jonka mukaan ”Suomen rahasta säädetään lailla”. Siksi koko prosessin laillisuus voidaan perustellusti kyseenalaistaa.

Monille olikin yllätys, että Suomi voi vaihtaa rahayksikköään ilman lainmuutosta.

Jo ennen tiedonantoa – vuonna 1997 – julkaistu pääministeri Paavo Lipposen hallituksen selonteko ”Euroopan turvallisuuskehitys ja Suomen puolustus” esitti mielikuvituksellisen väitteen, että talous- ja rahaliitto vahvistaisi yhteisvastuuseen perustuvaa turvallisuutta.

Muut pohjoismaat eivät tällaista “turvallisuutta” halunneet ja ne jäivät euron ulkopuolelle. EU:n tukipaketit kertoivat myöhemmin, minkälaista tuo ”turvallisuus” sitten oli.

Lopullisena päämääränä Nato

Suomi otti miltei kaikki askeleet kohti Nato-jäsenyyttä heti EU- ja eurojäsenyyden jälkeen. Lopullinen määränpää oli jäsenyys Natossa.

Selonteko vuodelta 1997 kuvaa useissa kohdin Yhdysvaltain johtoaseman olennaista roolia ja toteaa suoraan, että Naton yhteinen puolustus nojaa viime kädessä Yhdysvaltain turvallisuustakuuseen.

Kun Yhdysvallat on voimiensa uupuessa vetäytymässä Euroopasta, jää Suomen päättäjien tehtäväksi uskotella, että ratkaisu löytyy ”eurooppalaisesta Natosta”. Eurooppa maksaisi kasvavat varustelukulut ja Yhdysvallat on mukana vain, jos se saa siitä riittävästi ns. transaktionaalista hyötyä.

”Imperiumiuskoon” liittyy kuitenkin piirre, joka on tuttu muistakin uskonlahkoista. On aina oltava kirkasotsaisempi ja entistä innokkaampi heittäytymään mukaan. Suomen ”imperiumiuskovaiset” pettyivät, kun imperiumi epäonnistui Iranissa. Toiveissa oli kokonaan jotakin muuta.

Alistetaanko Suomi Yhdysvaltojen imperialismille?

Suomi oli pitkään valmis rakentavaan kanssakäymiseen Kiinan kanssa. Nyt suomalaiset ministerit uhkailevat Kiinaa siksi, että se tekee yhteistyötä Venäjän kanssa. Aiemmin Kiinassa rikastunut Nokia näyttää poistuvan maasta, koska sen läsnäolo Kiinassa ei enää sovi Yhdysvalloille. Samalla on saatu ensimmäiset viitteet siitä, että Suomi yritetään saada luopumaan yhden Kiinan politiikasta.

Naapuriseuran Sanomat raportoi 15.8.2026 Suomen entisen pääministerin Sanna Marinin kovasanaisesta puheesta Taiwanissa.

Viimeisin askel oli, kun presidentti päätti 15.9.2026 perustaa konsulaattia hiukan pienemmän toimintayksikön Taipeihin 1.1.2027 alkaen, mikä on kova poliittinen signaali.

Oletuksena Suomessa siis on, että Yhdysvallat ei kaveeraa niiden kanssa, jotka eivät ärhentele Kiinalle. Kiinalaiset puolestaan toivovat suhteen EU:n kanssa kehittyvän vakaasti, ja tietysti on monen ison EU-maan etu, jos näin olisi. Tällöin Suomi voi joutua valintatilanteeseen, sillä Yhdysvallat ei välttämättä katso lipsumista hyvällä.

Eräiden arvioiden mukaan Yhdysvallat varoitti Espanjaa pakolaiskriisin avulla Ceutassa, koska maa oli kieltäytynyt antamasta tukikohtiaan USA:n käyttöön Iranin-vastaisissa operaatioissa.

EU:n Kiina-suhteet ovat herkässä tilassa ja EU on siirtymässä markkinansa jälkikäteisestä suojaamisesta suoraan etukäteen tapahtuvaan rajoittamiseen, mihin kuuluu viennin ja tuonnin etukäteissäätely. EU yrittää luoda Kiinan kanssa tilanteen, jossa kauppaa ja tuotemääriä säännellään poliittisella painostuksella vapaan markkinakilpailun sijaan.

EU:n kauppakomissaari Maroš Šefčovič vierailee Kiinassa lokakuun alussa. Kiina on etukäteen ilmoittanut, että käsittelyssä oleva EU:n teollisuuden vauhdittamispäätös (Industrial Accelerator Act) on osin jopa WTO:n sääntöjen vastainen ja siinä käytetään kyberturvallisuutta sekä teollisuuden kehittämistä protektionismin savuverhona.

Mitä ilmeisimmin Šefčovič on saanut jäsenmailta mandaatin vetää kovaa linjaa neuvotteluissa, koska kaupan epäsuhdan väitetään huolestuttavan EU:n jäsenmaita. Todellinen kysymys on, voivatko Kiina ja EU löytää yhteiset säännöt sellaisilla aloilla kuin ilmastonmuutos, tekoäly, julkinen terveydenhuolto ja kehitysrahoitus sen sijaan, että Kiinalta vaaditaan passiivista roolia länsimaisten sääntöjen alaisuudessa.

Euroopan syvenevä velkakriisi ja taloudellinen kurjistuminen

Saksassa autoteollisuuden kriisi on syvä. Volkswagen ilmoitti syyskuussa vähentävänsä 50 000 työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä, mikä aiemman ilmoituksen kanssa tarkoittaa 100 000 työpaikan vähennystä. Myös BMW vähentää 8 000 työpaikkaa ensi vuoden loppuun mennessä.

Ranskassa velkaantuminen jatkuu kiivaana ja on ylittänyt jo 3,5 biljoonan euron rajan. Kun tähän yhdistyy kasvava energian hinta, inflaatio ja koronnostopaine, on kyseessä vakava tilanne. Ranskassa on jo ollut mellakoita energian hinnan vuoksi, suurmielenosoitus on luvassa vielä syyskuun lopulla.

Lähes samaan aikaan kun Suomi liittyi Ranskan ydinpelotetta koskevaan ”eurooppalaiseen yhteistyöhön”, presidentti Emmanuel Macron järjesti 18.9.2026 hätäkokouksen, jonka teemoina olivat energian hinta ja geopolitiikka.

Asiantuntijapiireissä pidetään mahdollisena, että Macron voisi hätätilaa koskevalla lainsäädännöllä jopa pyrkiä lykkäämään presidentinvaaleja.

Myös Saksassa käydään aitoa sisäpoliittista keskustelua maan suunnasta. AfD:n menestyksessä on kyse myös Saksan ulkopolitiikan suunnasta eikä vain ”äärioikeistosta”, kuten Suomessa yksinkertaistetaan.

USA:n valtionvelka ja ”Impivaaran” sokea usko

USA:n valtionvelka ylitti juuri 40 biljoonan dollarin rajapyykin. Maalla on tähän vielä varaa, koska dollari on myös reservivaluutta. Yhdysvallat houkuttelee investointeja korkean korkotason ja ns. turvasatama-asemansa vuoksi. Energian hinnan nousu on kuitenkin herättänyt huolta myös maan johdossa. USA:n välivaalit voivat viedä presidentti Donald Trumpilta enemmistön senaatissa ja edustajainhuoneessa. Hän menettäisi samalla nimitysvaltansa loppukaudeksi.

Aloittaako Trump uudelleen sodan voittaakseen vaalit? Vai joutuuko hän myöntämään, ettei Hormuzinsalmen ongelmia voida ratkaista Yhdysvaltain ehdoilla?

Trumpin retoriikka EU:n suhteen voi myös koventua energiakriisin myötä. Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisesta keinovalikoimasta on siivottu pois yhteydet BRICS-maihin ja asiat yritetään ratkaista kuuliaisesti EU:n kautta, mutta sillä on hintansa.

Suomen jäsenmaksut EU:lle kaudella 2028–2035 nousevat 620 miljoonalla eurolla vuodessa. Muutos nykykauteen olisi käyvin hinnoin noin 7 435 miljoonaa euroa. Vuosittaiset maksut olisivat noin 1 060 miljoonaa euroa nykyistä suuremmat.

”Imperiumiusko” on myös mielikuvia

Suomelta kuluu 100 miljoonaa euroa pelkästään sen selvittämiseen, miten Pohjois-Suomeen saataisiin ”eurooppalainen” raideleveys ”sotilaallisen liikkuvuuden turvaamiseksi”, imperiumin hyväksi tietenkin.

Kesälomat pitää siirtää opettajien vastustuksesta huolimatta kaksi viikkoa myöhemmäksi. Opetusministeri Anders Adlercreutzin mukaan Suomi noudattaa nykyisin kesälomien ajoittamisessa ”venäläistä mallia” (MTV 20.8.2026).

”Imperiumiusko” ei hellitä, mutta vielä ei ole päätetty rakennetaanko Yhdysvaltain maailmanhegemoniaa vai EU-liittovaltiota? Molempiin, jos edes toiseen, ei taida impiwaaralaisilla ruutia riittää.

Kuvituskuva: OpenAI:n ChatGPT, tekoälygeneroitu, 2026.