Tuore uutinen kertoo, että Venäjän Federaatio on irtisanonut ns. raja-alueyhteistyösopimuksen Suomen kanssa. Sopimus solmittiin vuonna 2012.
Väistämättä tulee mieleen eräs toinen sopimus, joka oli voimassa vuoteen 1992 asti. Se oli YYA-sopimus, eli ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus, Neuvostoliiton ja Suomen välinen valtiosopimus.
Se solmittiin Moskovassa Saksan rinnalla käydyn, raskaaseen tappioon päättyneen sodan jälkeen, 6. huhtikuuta 1948. Sopimuksen tarkoituksena oli vahvistaa maiden välistä ystävyyttä, yhteistoimintaa ja keskinäistä avunantoa, opetella uutta elämää. Uutta Suomea johdattelivat rauhanomaiseen kanssakäymiseen presidentit Paasikivi ja Kekkonen.
Vuonna 1973, kun sopimus täytti 25 vuotta, sitä juhlistettiin iloisen värikylläisellä YYA-filmillä. Haastatteluissa Suomen ja Neuvostoliiton kansalaiset sekä poliittiset johtajat kertoivat ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta, niinkuin se silloin nähtiin.
Neuvostoliiton romahdus loi uuden tilanteen. Vuonna 1992 YYA-sopimus korvattiin Suomen ja Venäjän Federaation välisellä uudella sopimuksella ”hyvästä naapuruudesta ja yhteistyöstä”. Sopimus on tiettävästi edelleen voimassa.
Siinä on kiinnostava 4. pykälä: ”Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle”.
Pykälää ei ole käytännössä toteutettu, vaikka Venäjä on viimeaikoina joutunut useaan otteeseen Ukrainan sotilaallisten hyökkäysten kohteeksi. Suomi ei ole aktiivisesti pyrkinyt ristiriitaa ratkomaan. Päin vastoin: Suomi on asettunut toisen, vastakkaisen osapuolen tueksi toista, sopimuskumppaniaan vastaan.
Tämä voisi olla huumoria tai vähintäänkin historian ivaa. Mutta ivan keskeltä löytyy myös historian opetus. Pienen maan olisi viisainta solmia sellaisia sopimuksia, joiden perusteella se ei joudu suurten välisten ristiriitojen osapuoleksi.
Venäjän ilmoitus raja-alueyhteistyön sopimuksellisesta päättämisestä on vavahduttava esimerkki tilanteesta, johon Suomi ja suomalaiset harhaisen sotilaallisen hybriksen saattelemana on ohjattu.
Pahinta tässä on se, että tähän on tultu vaikutusvaltaisen poliitikkojen ja heidän taustavaikuttajiensa ryhmittymän tietoisella ja järjestelmällisellä toiminnalla. Se on maan ja kansan pettämistä, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Historia havisuttaa suuria siipiään.
6 kommenttia julkaisuun “Historian suuret siivet”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Revanssihenki näyttää yhä enemmän nostavan päätään. Saksan tilalla on nyt USA…
Suomen Johtavat psykopaatit ovat nuolleet Usan persettä yya sopimuksen aikaankin. Se on tehty vain verhon takana. Nyt se kieli on liimattu siihen vakoon tiukasti! Kuka osaisi perustaa demokraattisen Suomen?
”Pahinta tässä on se, että tähän on tultu vaikutusvaltaisen poliitikkojen ja heidän taustavaikuttajiensa ryhmittymän tietoisella ja järjestelmällisellä toiminnalla. Se on maan ja kansan pettämistä, sanan varsinaisessa merkityksessä”.
Ei ole mikään ihme, että Venäjä on purkanut raja-alueyhteistyösopimuksen Suomen kanssa. Suomeen on luotu näiden Yhdysvaltojen nöyrien taustavaikuttajien agressiivisella toimilla Suomeen pahempi Venäjä-viha kuin mitä Hamas vihaa Israelia.
Tavallinen kansalainen ei voi ymmärtää, miksi Suomen alue luovutetaan eturintama-alueeksi Yhsysvaltojen proxy-sotaan Venäjää vastaan.
Alkaa yhä enemmän näyttää siltä, että Suomen taloudellinen kukoistusjakso ja rauhan sekä turvallisuuden kausi oli välivaihe. Suomen herrat pakotettiin olemaan siivosti. Tämä käy selkeästi ilmi Juhani Suomen uudesta teoksesta ”Kuin lastu laineilla”. Välittömästi itsenäistyttyään Suomi rupesi hakemaan vastakkainasettelua, ensin jopa suoraan hyökkäilemällä rajan yli, Mannerheim olisi halunnut Pietariin asti. Ja kun saatiin Tarton rauha ja siinä lahjaksi Petsamon rikkaudet ja satama ei sekään riittänyt. Alettiin sekaantua Itä-Karjalan asioihin vaikka rajasta oli sovittu. Ja koko ajan haettiin tukea ulkovalloilta, mistä vaan ikinä olisi saatu. Ensin Saksalta mutta kun se meni häviämään sodan. Sitten Englannilta ja Ranskalta, mutta kun ne päinvastoin yrittivät neuvoa Suomea olemaan kunnolla, yritettiin Puola-baltti akselia. Kun Weimarin Saksa aloitti yhteistyön Neuvostovenäjän kanssa oli se Suomelle järkytys.
Suomen pitäisi miettiä ja tutkia maamme 1800-lukua ja verrata sitä Irlannin kokemuksiin vastaavana aikana. Irlantilaiset eivät voisi kuvitella, että mahtava naapuri kohtelisi sitä niin suopeasti kuin Venäjä Suomea. Irlantia riistettiin ja poljettiin yhtä rajusti kuin merentakaisia siirtomaita. Suomen kehitystä kohti kukoistusta sen sijaan rakennettiin rauhassa ja sovussa. Miten olisi suomen kielen käynyt Ruotsin alaisuudessa, puhuttaisiinko meänkieltä vai svenskaa.
Niinistö survoi Suomen Natoon vieraiden tahojen käskystä. Siitä ei seuraa mitään hyvää Suomelle. Suomi on kohta historiaa.
Karilta hyvä kirjoitus.
”Pienen maan olisi viisainta solmia sellaisia sopimuksia, joiden perusteella se ei joudu suurten välisten ristiriitojen osapuoleksi. ”
Tähän voisi lisätä myös sen, että pienen maan olisi syytä myös pysyä tekemissään sopimuksissa. YYA-sopimusta edelsi Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947, joka on edelleenkin Suomen valtiosopimusten joukossa. Mitään evidenssiä ei ole siitä, että tämä sopimus ei olisi jostain syystä edelleenkin muuttamattomana voimassa. Asiasta on käyty aikaisemmin debattia paitsi ”Vastavalkea” nimisen nettijulkaisun sivuilla myös suoraan mm. presidentinkanslian ja mm. ministeri Matti Vanhasen kanssa. Mikään näissä yhteyksissä esitetty argumentti ei kumoa sitä että Pariisin rauhansopimus ei olisi edelleenkin muuttamattomana voimassa. Noudattamalla ko. sopimusta ongelmat joissa Suomi nyt on, olisi voitu välttää, jä pysyä suvereenina valtiona, ilman niitä taloudellisia sosiaalisia ja hallinnollisia ongelmia, jotka nyt ovat konkretisoituneet.