Suomen presidentinvaali 2024 järjestetään sunnuntaina 28. tammikuuta 2024 ja mahdollinen toinen kierros 11. helmikuuta 2024.
Vaaleissa valitaan tasavallan presidentti toimikaudelle 2024–2030. Istuva presidentti Sauli Niinistö ei perustuslain mukaan voi olla enää ehdolla.
Vuoden 2022 loppuun mennessä vain Liike Nyt oli valinnut ehdokkaansa. Hän on kansanedustaja Hjallis Harkimo.
Kansanedustaja Pekka Haavisto (Vihreät) ilmoitti halukkuutensa ehdokkaaksi 8. kesäkuuta 2023. Hän alkoi keräämään kannattajakortteja valitsijayhdistyksen avulla.
Entinen kansanedustaja Paavo Väyrynen ilmoitti halukkuutensa presidenttiehdokkaaksi 12. kesäkuuta 2023. Myös hän kerää kannattajakortteja vaaleihin valitsijayhdistyksen avulla. Väyrynen ilmoitti, ettei voinut kannattaa mahdollista Olli Rehnin ehdokkuutta.
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn ilmoitti halukkuutensa presidenttiehdokkaaksi 21. kesäkuuta 2023. Hänkin kerää kannattajakortteja presidentinvaaleihin valitsijayhdistyksen avulla.
Kokoomuksen listalla on mahdollisia ehdokkaita koko joukko. Presidentti Niinistön puolison yllättävä aktiivisuus ylätason politiikan piirissä tekee Jenni Haukiosta vakavasti otettavan ehdokkaan kilpaan.
Hallituskokemusta omaava Alexander Stubb on kansainvälisten suhteittensa vuoksi hyvä USA-vetoisen hallituksen päällekatsoja.
Sosiaalidemokraattien kirkkain tähti Sanna Marin taisi polttaa korkealle liidellessään siipiään siinä määrin, että hänen presidenttiytensä saatetaan kokea konservatiivisissa demaripiireissä riskaabeliksi. Tuomiojan ja Heinäluoman tavoin hän onkin viisaasti jo ennalta kieltäytynyt kunniasta.
Jäljelle jää kourallinen vähemmän värikkäitä ehdokaskokelaita kuten Antti Lindtman, Antti Rinne ja Erkki Liikanen. Piireissä pyörimään tottunut Jutta Urpilainen tuntuu demareista katu-uskottavimmalta – sikäli kuin tätä luonnehdintaa on korkea-arvoisesta komissaarista lupa käyttää.
Poikkeustila vaatii poikkeuksellisen presidentin?
Tässä vaiheessa kenenkään mahdollisen ehdokkaan menestystä on turha yrittää ennakoida. Ulkopoliittisesti kokenein, mutta vähän väritön on Pekka Haavisto. Kokenut on myös myös EU-komissaari Jutta Urpilainen. Hän on sanavalmis ja päättäväinen, mutta ehkä hitusen arkinen kuvaksi kansakunnan virallisille seinille.
Suomen asteittainen siirtyminen puoiviralliseen sotatilaan luo presidentin vaaleihn oman jännitteensä. Presidentti Sauli Niinistö on pitkäjännitteisen NATO-junailunsa avulla johtanut Suomen tilanteeseen, jossa maa sijaintiinsa ja resursseiinsa nähden on ottanut tavattoman voimakkaan ja näkyvän roolin Venäjän vastaisessa liittokunnassa.
Sen vuoksi voisi kuvitella, että presidentiltä jatkuvuuden nimissä odotetaan kokoomuslaista puoluekantaa. Kun isänmaallisella symboliikalla pelataan, maassa saatettaisiin hyvinkin nähdä naispresidentti, joka jatkaa pääministeri Sanna Marinin korkean profiilin geopolitiikaa valtakunnan korkeimmalta kukkulalta eli presidentin linnasta. Tässä vaiheessa draaman jatko saattaisi vaatia Jenni Haukion nostamista kokoomuksen ehdokkaaksi.
Tämänhetkiset kyselytutkimukset nostavat kärkeen vihreiden Haaviston ja keskustan Rehnin. Todellinen mielipidemylly ei kuitenkaan vielä pyöri täysillä kierroksilla. Jos tai kun Ukrainan sodassa tapahtuu käänne, sen suunta vaikuttaa välittömästi myös odotuksiin, joita tulevaan presidenttiin asetetaan.
Todellinen vaihtoehto, joka edustaisi kekkoslaista jatkuvuutta, ehdokaskandidaattien keskuudesta puuttuu. Ja jos sellainen jostain kaikkien yllätykseksi ilmaantuisi, Mediapooli pitäisi huolen siitä, että hänelle kävi kuten Paavo Väyryselle edellisten vaalien kamppailussa: Ei puhettakaan valtamedian taajuuksille.
Yksi on kuitenkin varmaa. Sisäpolitiikka ei kaikista haasteista huolimatta ole tulevankaan presidentin keskeinen huolenaihe. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Lähde mm. Wikipedia
6 kommenttia julkaisuun “Kuka on seuraava Suomen presidentti?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Eiköhän se Haavisto ole. Vähintäänkin pari vuosikymmentä on politiikassa meillä ja EU:ssa menty sillä kaavalla, että kun olet luullut, ettei enää matalammas pääse, olet joutunut toteamaan, että niinhän tässä taas kävi. Haavisto on läpeensä ideologinen toimija jolta puuttuu kyky nähdä realiteetteja vaikka ne laskeutuisivat hänen nenälleen. Hän on istuvaa presidenttiä ideologisempi mutta toivoa sopii, ettei hän sotaisuudessa ole hullumpi. Nyt kun Niinistön hyvin rasvaamat aseet ovat romuna Ukrainan aroilla saattaa seuraava areena jossa konfliktia yritetään olla NATO:n pohjoiskulma. Pelkään pahoin, että kunhan Haavistolle esitetään, että risteilyohjukset kulkevat vihreällä polttoaineella hän on heti niitä ostamassa.
Samana vuonna kun Suomessa vaihtuu presidentti vaihdetaan valtaa myös Suomen isäntämaassa USA:ssa. Demokraatit ovat juosseet itsensä paitsioon josta heidän on vaikea nousta takaisin. Biden on niin huonossa kunnossa, ettei hänestä ole kisaan, samalla kun Trumpin suosio kasvaa. Demokraateilla olisi heittää voittava haastaja kehiin mutta eivät sitä tule tekemään ellei kansa pakota. Tarkoitan Kennedyä jota demokraattien eliitti vihaa vielä enemmän kuin vihasivat Sandersia jonka saivat palautettua ruotuun.
Johtavatko tapahtumat kolmannen Kennedyn murhaamiseen ennenkuin vaalit on käyty ? Kennedyn viimeaikaiset paljastukset setänsä ja isänsä murhista vahvistavat käsitystä siitä, että ne olivat oman maan valtakompleksin tekosia. Molemmat Kennedyt edustivat linjanmuutosta joka olisi muuttanut sotaisan politiikan suunnan. Robert Kennedy jr sai pitkään tehdä työtään rauhassa ympäristövahinkojen vähentämiseksi. Hänen kriittinen suhtautumisensa USA:n lasten ylettömään ylirokottamiseen sekä myöhemmin koronatsaari Faucin ankara arvostelu on saanut rahapiirit raivostumaan. Media karttaa Kennedyä kuin ruttoa mutta kannatusluvut vain jatkavat nousuaan.
Suomenkin surkuhupaisalle medialle Kennedy on punainen vaate. Kun vaihtoehtoina ovat korruptoitunut sotaratsu Biden ja rehti Kennedy on selvää, että sotaratsu voittaa median äänet meilläkin. Kennedy on jopa Trumpia pahempi koska jälkimmäinen saatiin ainakin ensimmäisellä kaudellaan aisoihin. Trump on konna hänkin, vika on siinä, että hän on suorapuheisempi. Äskettäin hän valitti puheessaan, että USA joutuu maksamaan rahaa Venezuelalle hankittavasta öljystä. Trumpin mukaan, jos hänet olisi valittu, hän olisi anastanut öljyn muitta mutkitta niinkuin hän totesi tekevänsä Syyriassa.
Paavo Väyrynen.
Valitettavasti hänen äänensä tulevat ”katoamaan”. Mutta muita järkeviä ehdokkaita en näe. Jenni Haukio tulisi mustana hevosena keräämään runsaasti ääniä, kansa ajattelisi että taataan Niinistön jatkuvuus. Valitettavaa.
Harmi, että se Niinistön Lennu-koira kuoli, olisi ainakin parempi vaihtoehto kuin Jenni. Samassa tämä kommentti kertonee presidentin tehtävän arvostuksen, Niinistö on pilannut mitäänsanomattomuudellaan presidentti-instituution.
Pakka lienee vielä melko hajallaan. Ahtisaari tuli pakan ulkopuolelta ja joutui Lipposen epäsuosioon.
Entä hiukan leikkimieltä?
Ihan hypoteettisesti.
Jos suomalainen rivimies (tavis) valittaisiin seuraavaksi Suomen tasavallan presidentiksi, niin alku menisi näin:
Vannottuaan valansa,
käteltyään kaikki tarpeelliset,
onnistuttuaan laskeutumaan Eduskunnan jäiset portaat ,
otettuaan armeijan komentoonsa
uusi presidentti kävelisi Kauppatorille
ja menisi koeistumaan virkatuolinsa.
Ensimmäinen asia olisi puhelu Venäjän Vallulle (VVP). Keskustelu menisi jotenkin näin:
Helsinki: Moro
Moskova: Moro, moro. Kuinka hurisee.
H: Mitäs tässä. Lähetäänkö kaljalle?
M: En juo kaljaa.
H: Ei se mitää. En minäkä. Mennää silti.
M: No, mikä ettei.
H: Oisko sulla joku korkeampi paikka Imatran lähellä, rajan sillä puolella? Joku paikka, mistä näkyy auringonnousu.
M: Eiköhän se löydy. Onko muita toivomuksia?
H: Saunaa ei tarvi lämmittää. Kasvisruoka ilman sipulia ja vain vähän juustoa, lähdevettä.
M: Meinaatko heti huomen aamulla?
H: Käyhä sekin.
M: Ilmotan, kun kaikki on valmista.
M: klik
H: klik.
Tapaamisaamu:
M: Tervetuloa.
H: Kiitos.
M: Miten matka meni.
H: Vähä äänekästä se oli Imatralta alkaen, kun ajovat pillit päällä. En o aikasemmin ollutkaan poliisin kyydissä.
Isä kerto, että poliisit turvasivat muutaman kerran hänen matkaansa Tuusulasta Helsingin rakenteilla olevaan olympiakylään – kaksi autoa edessä ja yksi takana. Isä ajoi soraa ja poliisit epäili, että olisko ylikuormaa tai ainakin ylinopeutta.
M: Siihen tottuu aika pian – ylinopeuteen.
H: Pahottelut sen johdosta, että hyvät naapuruussuhteemme on ollu katkolla viime aikoina.
M: Sitähän sattuu.
Lounaaksi venäläiset huippukokit olivat loihtineet ihan uuden reseptin: Venäläinen kasvispitsa.
PS
Jos joku haluu kommentoida, niin venäläisen pitsan resepti 🙂 vain vähän juustoa, ilman sipulia.
Kirjoitin johonkin kommenttiketjuun : kokoomus haluaa Pahvi-Saulin seuraajaksi Aaltopahvin. Lause kuvastaa oikeastaan vain minua itseäni. Puoli vuosisataa olen suhtautunut politiikkaan vakavasti mutta viime vuodet ovat muuttaneet asennettani ja politiikka näyttäytyy Hullunkurisen Perheen toilailuna. Alkaa ehkä jo ikä painaa (75v). Siksi kai olen seuraavasta presidentistäkin sitä mieltä että ihan sama, surkeampi kuin niinistö ei voi kukaan olla.
Urpilainen voisi kyllä kelvata monelle kokomustallekin. Ollessaan Kataisen (kok) kakkosnaisena agitoi lähes hurmoksessa yhteisöveron alennuksen ’dynaamisia vaikutuksia’. Kiersi maata aisaparinaan Mikael Jungner (silloinen sd puoluesihteeri, nykyinen kok agitaattori). Muistettaneen myös Kreikan lainoilla tienaajana.
Afrikka-komissaarina on saanut vähän ulkopoliittistakin kokemusta EU:n ilosanoman viejänä, sitä ja Usan vastaavaahan vasallimaan presidentin työ on.
Kari ohittaa kansan ( = mm. Ylen) suosikin, Mika Aaltolan. Hänhän on myös nyt ihan viime päivinä myöntänyt pyrkiriytensä. Rouvakin on kuulemma jo tutustunut presidentillisen puolison tehtäviin.