Aikanaan Suomessa ne, jotka vastustivat fasismia, laitettiin Koverin keskitysleiriin kärsimään ja kuolemaan. Leiriä kutsuttiin häveliäästi siirtoleiriksi. Monista sen vangeista tuli myöhemmin kansanedustajia.
Politiikan objekti on tulevassa, josta kukaan ei tiedä mitään. Joten yksikään kansanedustaja ei voi tietää, onko hän itse pihalla ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vai ei. Kuitenkin he vain nyökyttelevät päitään eduskunnassa toisilleen hyväksyvästi oikealta vasemmalle. Oma kuviteltu käsitys toiminnan oikeellisuudesta on aina politiikan keskiössä myös silloin, kun he ovat väärässä.
Poliitikot eivät ole läheskään niin älykkäitä kuin luulevat, puhumattakaan siitä, että he olisivat järkeviä. Yrjö Kallinen tuomittiin kuolemaan monta kertaa. Tietenkin hänestä tuli kansanedustaja ja myöhemmin puolustusministeri. Hän oli siis aikanaan oikeassa toisin kuin hänen tuomitsijansa.
Suomalaiset ovat kuulemma pelänneet pitkään sitä, että Yhdysvallat ei auta Suomea mahdollisessa suuressa sodassa.
Toisessa maailmansodassa Yhdysvallat tuki Neuvostoliittoa sen sotaponnisteluissa natsi-Saksaa vastaan, jonka liittolainen Suomi käytännössä oli. Suomi tavoitteli sodalla silloin Suur-Suomea, joka käsitti suuria alueita idässä. Sittemmin asiasta ei ole enää juurikaan puhuttu. Väitettiin Suomen olleen vain ajopuu maailman virrassa.
Suomi on saanut toisen maailmansodan jälkeen elää rauhantilassa. Vasta hiljattain tapahtuneet muutokset Suomen ulkopolitiikan ja turvallisuuspolitiikan alueella ovat tuoneet mukanaan pelon sodan mahdollisesta läsnäolosta kotimaassa.
Suomi on kuin koskessa jumiin jäänyt kuollut puu. Kaikki muu liikkuu johonkin suuntaan, mutta Suomi on pysähtyneisyyden tilassa. Pieni valtio muistuttaa sientä, joka kuvittelee saavansa henkisen ravintonsa suuren puun juurella mielistelemällä sen ideaa täydellisestä kauneudesta ja suuruudesta.
Kuka sanoikaan olevansa federalisti?
Kuva: Ensio Immonen; Yrjö Kallinen. Lähde: Wikimedia Commons, lisenssi: CC BY-SA 4.0
4 kommenttia julkaisuun “Kuka todellakin on politiikassa pihalla?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Näkisin asian niinkin yksinkertaisena, että kannattaa olla välilöissä naapureiden kanssa. Jos joku naapureista ei halua olla kaveri, niin ei väkisin, mutta ei sitä silti uhkaamaankaan pidä ruveta. Suomen ja Venäjän tapauksessa Venäjä halusi olla meidän kaveri, mutta me torjuimme kaveruuden. Päinvastoin haimme isot jehut (Nato, Britannia, USA) kaveriksemme uhkailemaan Venäjää.
Ukrainan ja Venäjän tapauksessa kävi samalla tavalla sillä erotuksella, että sinne järjestettiin myös Venäjä-vastainen vallankaappaus ja ruvettiin sisäsotimaan maan venäläisväestöä vastaan kunnes Venäjän oli pakko puuttua peliin. Sitä Ukraina-hankkeen puuhamiehet varmaan odottivatkin. Ukrainalaisia sotilaita, propagandaa, kauppasotaa sekä Ukrainalle kannettua rahaa ja aseistuista hyväksi käyttäen Venäjä piti saada romahtamaan.
Moraalittomia Suomen poliitikot ovat olleet joka tapauksessa sekä aiheuttaneet lännen Ukraina-projektia intohimoisesti tukiessaan välillisesti valtavan määrän tuskaa ja kuolemaa, mutta muutenkin he arvioivat tilanteen väärin ainakin kahdella tavalla. Venäjä ei ole romahtanut ja toisekseen vihanpito Venäjää kohtaan on aiheuttanut meille itsellemme talousongelmia ja turvallisuushuolia.
”Suomi tavoitteli sodalla silloin Suur-Suomea, joka käsitti suuria alueita idässä. Sittemmin asiasta ei ole enää juurikaan puhuttu. Väitettiin Suomen olleen vain ajopuu maailman virrassa.”
..tai käyneen pelkästään omaa ”erillissotaansa” Neuvostoliittoa vastaan. Näin tosiaan väitettiin huolimatta siitä, että koko suur-Suomi-ajatus perustui siihen, että kun natsi-Saksa ensin voittaa ”ryssät”, voidaan helposti lähteä etsimään lisää ”lebensraumia” Karjalasta. Tuskin kukaan edes ”toiveajattelun luvatussa maassa Suomessa” kuvitteli, että 3,6 miljoonan asukkaan Suomi yksin mahtaisi mitään 170 miljoonaiselle Neuvostoliitolle.
Kyllä minä uskon, että Suomessa oli silloin toive ajattelijoita, joilla oli joku haamu päässä, joka kuiskasi Suomen voittavan sodan Neuvostoliittoa vastaan. Armeijan johdossa näitä oli varmaan paljon ja siviilissä myös. Uskomatonta tyhmyyttä. Kuten on nytkin.
Vastaus otsikon kysymykseen kuuluu: Koko EU!
Suosittelen katsottavaksi prof. Glenn Diesenin tekemän videon, jossa haastateltavana on EU-parlamentaarikko Michael Von der Schulenburg..
https://www.youtube.com/watch?v=TkhDWz08VDY