Oman kertomansa mukaan Valtonen antoi Lavrovin kuulla kunniansa. Lavrov tuskin pienen maan nuoren ja menestysjanoisen ministerin käytöstapojen puutteesta paljonkaan häiriintyi. Valtosen teolla on kuitenkin syvä symbolinen merkitys.
Se osoitti, millaiseen tilaan Ety- järjestö on vuosien saatossa ajautunut tai ajettu. Etyjin alkuperäinen idea oli tarjota jäsenvaltioille foorumi, jonka kautta kansainvälisiä konflikteja ja ongelmia voidaan ratkoa neuvotteluin monipuolisen seurantatiedon ja tietojen vaihdon perusteella. Skopjen kokous osoitti, että järjestön toiminta-ajatus on hukattu.
ETYKin perintö
Etyjin taustalla ovat vuoden 1975 ETY-kokouksen ja ja sitä seuranneiden jatkokokousten luomat menettelytavat ja periaatteet. Kokousta on hyvin perustein pidetty presidentti Urho Kekkosen suurtyönä. Kylmän sodan ja rautaesiripun maailmassa se oli myös suomalaisen diplomatian suuri saavutus. Reaalisosialismi oli tuolloin voimissaan.
Asiat oli vuoden 1975 kokouksessa niputettu kolmeen “koriin”.
Ensimmäinen käsitteli Euroopan turvallisuutta ja yhteistyötä, kuten valtioiden suvereenin tasa-arvon, alueellisen koskemattomuuden ja rajojen loukkaamattomuuden, rauhanomaisen ristiriitojen ratkaisun ja aseidenriisunnan periaatteita. Tämä kori sisälsi myös Helsingin julistuksen, joka oli Etykin päätösasiakirjan ydinosa.
Toinen kori käsitteli taloudellista, tieteellistä, teknistä ja ympäristöllistä yhteistyötä Euroopassa, kuten kaupan, energian, liikenteen, teollisuuden, maatalouden, tieteen ja kulttuurin aloja. Tämä kori sisälsi myös useita konkreettisia yhteistyöprojekteja, kuten ympäristönsuojelun, vesivarojen hallinnan ja merentutkimuksen aloilla.
Kolmas kori käsitteli ihmisoikeuksia ja humanitaarisia kysymyksiä, kuten sananvapautta, uskonnonvapautta, kokoontumisvapautta, vaalioikeutta, oikeusvaltioperiaatetta, vähemmistöjen oikeuksia ja kansojen itsemääräämisoikeutta. Se sisälsi myös sitoumuksia edistää ihmisten välistä yhteydenpitoa ja yhteistyötä, kuten matkustamisen, opiskelun, kulttuurivaihdon ja perheenyhdistämisen helpottamista.
ETYKin vaikutukset näkyivät välittömästi esimerkiksi molempien Saksojen tunnustamisena ja rautaesiripun läpi tapahtuvan kanssakäymisen helpottamisena. ETY-järjestön perustamisella tähdättiin ETYKin periaatteiden saattamiseen käytännöksi kaikkien 57 jäsenmaan alueella.
Etyjin toiminnan periaatteet ja käytäntö
Ety-järjestön peruskirja konkretisoi ETYKin perusperiaatteita. Luettelonomaisesti ne ovat seuraavat:
Valtioiden suvereenin tasa-arvon kunnioittaminen. Tämä tarkoittaa, että kaikki valtiot ovat yhtä arvokkaita ja niillä on oikeus päättää omista asioistaan ilman ulkopuolista painostusta tai puuttumista.
Valtioiden alueellisen koskemattomuuden ja rajojen loukkaamattomuuden kunnioittaminen. Tämä tarkoittaa, että valtioiden alueita ja rajoja ei saa muuttaa väkivalloin tai vastoin kansainvälistä oikeutta.
Rauhanomaisen ristiriitojen ratkaisun periaate. Tämä tarkoittaa, että valtioiden väliset erimielisyydet ja konfliktit on pyrittävä ratkaisemaan neuvotteluin, sovitteluin, välimiesmenettelyin tai tuomioistuimen päätöksin, eikä sotilaallisin tai muin voimakeinoin.
Valtioiden välisen yhteistyön periaate. Tämä tarkoittaa, että valtiot pyrkivät edistämään yhteisiä etujaan ja arvojaan eri aloilla, kuten taloudessa, ympäristössä, ihmisoikeuksissa ja demokratiassa.
Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen periaate. Tämä tarkoittaa, että valtiot sitoutuvat noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja turvaamaan kansalaistensa oikeudet ja vapaudet, kuten sananvapauden, uskonnonvapauden, kokoontumisvapauden, vaalioikeuden ja oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Kansojen itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen periaate. Tämä tarkoittaa, että valtiot tunnustavat kansojen oikeuden päättää omasta poliittisesta ja sosiaalisesta järjestelmästään ja tulevaisuudestaan, sekä kunnioittavat vähemmistöjen oikeuksia ja identiteettiä.
Mukana monien konfliktien selvittelyssä
Periaatelista osoittaa, että tavoitteet olivat korkealla. Asettamalla käyttöön tarkkailijoita ja eri maita edustavia raportoijia Etyj onkin osallistunut monenlaisten konfliktien seurantaan, raportointiin ja sovitteluun.
Ety-järjestö oli mukana esimerkiksi rauhanprosesseissa ja kriisinhallinnassa entisen Jugoslavian alueella 1990-luvulla, kun alueella käytiin verisiä sisällissotia. Ety-järjestö lähetti tarkkailijoita, sovittelijoita, ihmisoikeusasiantuntijoita ja poliisitarkkailijoita eri osapuolten välille. Ety-järjestö myös tuki demokraattista siirtymää ja jälleenrakennusta alueella. Järjestöllä on edelleen toimistoja Bosniassa ja Hertsegovinassa, Kosovossa, Pohjois-Makedoniassa ja Serbiassa.
Ety-järjestö on ollut aktiivinen myös Ukrainan kriisissä vuodesta 2014 lähtien Maidanin vallankaappausta seuranneiden vuosien levottomuuksissa ja sisällissodassa. Järjestö on lähettänyt erityistarkkailun valtuuskunnan (SMM) valvomaan tulitaukoa ja vetäytymissopimusta sekä edistämään vuoropuhelua ja luottamusta osapuolten välillä. Se on myös tukenut omalla tavallaan Ukrainan uudistusprosessia ja ihmisoikeustilannetta.
Ety-järjestö on ollut mukana myös Nagorno-Karabahin konfliktin ratkaisemisessa vuodesta 1992 lähtien, kun Azerbaidžan ja Armenia kävivät sotaa tästä vuoristoisesta alueesta, joka on kansainvälisesti tunnustettu Azerbaidžanin osaksi, mutta jota hallitsee etnisesti armenialainen hallinto.
Järjestö perusti Minskin ryhmän, joka koostuu osallistujavaltioista ja jota johtavat Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat. Minskin ryhmän tehtävänä on välittää neuvotteluja ja tarjota rauhansuunnitelma konfliktin ratkaisemiseksi. Vuonna 2020 konflikti kärjistyi uudelleen, ja Ety-järjestö kehotti osapuolia lopettamaan väkivaltaisuudet ja palaamaan neuvottelupöytään.
Lisäksi Ety-järjestö on ollut mukana Moldovan ja Transnistrian, Georgian ja Etelä-Ossetian, Kyproksen ja muiden konfliktien ratkaisemisessa.
Toiminnan “politisoituminen”
Toiminta on vuosien mittaan saanut kasvavaa kritiikkiä ilmeisen puolueellisuutensa takia. Läntiset valtiot kuuntelevat mielellään “omien” tarkkailijoittensa raportteja, jotka saavat myös lännen tiedotusvälineissä tilaa aivan siitä riippumatta, ovatko raportit oikeita tai relevantteja. Johtopäätökset tilanteista voivat olla aivan vastakkaisia siitä riippuen, kuka niitä tulkitsee.
Esimerkiksi Vuoristo-Karabahin konfliktista puhuttiin laajasti Venäjän hyökkäyksenä, vaikka se Etyjin tarkkailijoitten mukaan kiistatta sai alkunsa Georgian silmittömästä hyökkäyksestä.
Ukrainan konfliktista on vuoden 2014 jälkeen saatu esimerkiksi täkäläisessä mediassa lukea enimmäkseen läntistä informaatiota, vaikka ns. kontaktilinjan yli tapahtuneet hyökkäykset, laukausten vaihto ja ohjusiskut ovat hyvinkin tarkkaan olleet tiedossa ja tilastoituja.
Kertomatta on jäänyt esimerkiksi se, että ennen Venäjän joukkojen puuttumista Poroshenkon käynnistämään “terrorismin vastaiseen kampanjaan” eli hyökkäykseen Donbasin alueen separatistien asemiin, Kiovan tykistö pohjusti mittavalla keskityksellä suunniteltua maavoimien hyökkäystä Itä-Ukrainan kapinallisten kukistamiseksi.
Vastaavia esimerkkejä löytyy vuosien varrelta lukuisia. Skopjen kokous oli symbolinen osoitus tilanteesta, jossa Suomi tuskin saa enää johdettavakseen Ety-järjestöä vuonna 2025, kuten sen vuoro olisi.
Kansainvälisen politiikan kuumaksi kysymykseksi nousee paradoksaalisesti uuden tyyppinen, järjestelmien välinen konflikti. Vastakkain eivät ole enää reaalisosialistinen leiri ja läntiset demokratiat, vaan USA liittolaisineen ja muu, omien kehitystavoitteittensa mukaan etenevä maailma.
Rauhanomaiset ratkaisut näyttävät politiikan arjessa muodostuvan yhä vaikeammiksi. Kun tiedetään, että hegemoniasta kamppailevat valtiot eivät juuri koskaan ole päätyneet voittoon sotimatta, on kaikki syyt pelätä pahinta. Huolestumiseen antaa lisää aihetta yhteiskuntien nopeasti lisääntynyt militarisoituminen.
Militarisoituminen vauhdissa
Militarismi on poliittinen ja ideologinen ilmiö, joka korostaa sotilaallisen voiman merkitystä ja käyttöä valtion tai kansakunnan etujen edistämisessä. Militarismi voi ilmetä eri tavoin, kuten sotilasvallan, sotahenkisyyden, sotilaallisen interventioismin tai sotilaallisen teollisen kompleksin paisumisen muodossa.
Militarismi ja aseellinen konflikti ovat molemmat käsitteitä, jotka liittyvät sotilaalliseen toimintaan ja väkivaltaan. Niillä on kuitenkin eri merkitys. Aseellinen konflikti on tilanne, jossa kaksi tai useampi osapuoli käyttää aseellista voimaa toisiaan vastaan.
Suomen hallituksen käytännön ja ilmeisesti myöskin teoreettisen orientoitumisen takaa on mahdoton näinä päivinä löytää enää pyrkimystä ongelmien ratkaisemiseen ETYK-kokouksen hengessä Etyjin perusperiaatteiden mukaisesti. Militarismin voimistuminen ja laajeneminen kansalaisyhteiskuntaan pohjustaa median lietsomaa kehitystä kohti tilannetta, jossa ollaan valmiita jo aseellisiin selkkauksiin ja sotaan.
Kun esimerkiksi jossakin suomalaisessa koulussa saatetaan opettaa ampumista, on yhteiskunnan militarisoituminen edennyt nopeasti ja huomaamatta pitkälle. Sama voidaan todeta seuraamalla keskusteluja erilaisilla some-alustoilla, kuten entisessä Twitterissä, X-kanavilla.
Lännen geopoliittinen perusfilosofia rakentuu nykyisin sotilaallisen voiman varaan. Vastapuolelle asetetut eivät enää vuosiin ole olleet tasavertaisia kumppaneita, joiden näkemykset tulisi ottaa huomioon ja pyrkiä etsimään eri osapuolia tyydyttäviä ulospääsyjä ongelmista.
Jos militarismi ja voimapolitiikka korvaavat diplomatian ja sovittelun, lopputuloksena voi olla vain sota.
3 kommenttia julkaisuun “Pitkä matka Etykistä voiman politiikkaan”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tuli mieleen kolme huomiota tai kysymystä. 1) Mitähän Lavrov mahtaa tuumia Valtosen ja vastaavien käytöksestä. Pitääkö hän heitä tietämättöminä russofobisen aivopesun uhreina vai asioista tietoisina puolensa valinneina Yhdysvaltojen globaalin hegemonian ajajina, joille totuus ja oikeudenmukaisuus ovat sivuseikkoja.
2) MV-lehdessä kerrotun mukaan ETY-järjestön epäiltiin vuotavan sotilaallisia tietoja Ukrainalle. Myöhemmin muistaakseni kaksi (paikallista?) henkilöä sai asiasta vakavan syytteenkin. Konfliktin eskaloiduttua järjestö lähti kiireesti livohkaan. Kertokaa, jos muistatte tai tiedätte tarkemmin. Olenko siinä oikeassa, että Etyjinkään raporttien mukaan Venäjän asevoimat eivät osallistuneet sisällissotaan ennen helmikuuta 2022? Raporttien mukaan vapaaehtoisia venäläisiä taistelijoita oli kuitenkin, mutta alle sata.
3) En ole tiedostanut mainittua Minskin ryhmää, jonka johdossa ovat siis olleet Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat. Kyseisen ryhmän kokoontumiset (jos niitä on ollut) ovat mahtaneet olla aikamoista näytelmää. Siis rauhaan tähtäävä ryhmä samaan aikaan, kun käynnissä on Yhdysvaltojen aloittama ja ylläpitämä projekti tuhota Venäjä Ukrainan avulla sekä Ranskan ja Saksan myöhemmin tunnustama Ukrainan aseistaminen asioiden ratkaisemiseksi sotilaallisesti. Onkohan Venäjä ollut tietoinen näytelmästä vai uskonut tosissaan rauhaan Minskin sopimuksen pohjalta? Jos uskoi, niin missäköhän vaiheessa ja mistä syystä silmät avautuivat.
Kiitos Karille hyvästä ja asiallisesta kirjoituksesta, jossa tuli tiiviisti paljon tietoa Ety-järjestön vaiheista. Vaikka järjestön periaatteet ehkä tässä matalamieliseen käytökseen vajonneessa ajassa vaikuttavatkin olevan jossain tavoittamattoman korkealla, niin ne ovat kuitenkin johdannaisia yleisesti hyväksytyistä ja aikaa kestävistä inhimillisistä eettisistä periaatteista, joihin monet uskonnot ja filosofiat ovat päätyneet: tärkeimpinä ehkä yleisen ihmisarvon kunnioittamisen periaate sekä reiluuden ja johdonmukaisuuden periaatteet, joiden varaan keskinäisen luottamus ja siitä seuraava kyky kansainväliseen yhteistyöhön rakentuvat.
Kekkosen aikaansaannokset näiden periaatteiden edistämisessä maailman poliittisella kentällä olivat todella kansainvälisesti arvostettava ja myös tämän pienen maan taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta hedelmällinen saavutus. Olen saanut nauttia siitä, että olen voinut olla maailmalla matkustaessani ylpeä suomalaisuudestani. Suomella oli pitkään hyvä maine maailmalla tämä poliittisen perinnön ansiosta.
Nyt tämä Ety-kokouksessa niskojaan nakkeleva Suomen ulkoministeri, rajojen sulkeminen ja suunnitellut alueluovutukset USA:n armeijalle menevät yli ymmärryksen. Mitä hyvää nämä ihmiset oikein ajattelevat niillä saavutettavan Suomen tai ylipäänsä kenenkään tulevaisuuden kannalta? Mikä oikeuttaa sen, että maksamme heidän matkansa ja palkkansa verovaroistamme, jos he eivät kykene edes tervehtimään naapurimaamme ulkoministeriä saatikka sitten etsimään neuvotteluratkaisuja aikamme kasaantuviin kriiseihin?
Yle:n mukaan Kissinger piti Suomen tapaa hoitaa suhteitaan Venäjään järkevänä: ”Suomesta tuli Euroopan ystävä, mutta se säilytti suhteensa Venäjään, mikä teki tarpeettomaksi sotilaalliset toimet.”. Tuo kuulostaa ihan järkeen käyvältä ja toisaalta tuntuu turhalta esimerkiksi Valtosen meneminen koko kokoukseen tuollaisella asenteella jos tarkoitus kuitenkin on etsiä ratkaisuja kansainvälisiin ongelmiin. Tuli vastaani youtube-video, jossa Professori Stubb todisteli miksi John Mearsheimer on väärässä. Yksi videon kommentoija toivoi jonkinlaista väittelyä Stubbin ja Mearsheimerin välille. Tuota ajateltuani jotenkin tajusin, ettei tuollaisessa väittelyssä olisi mitään järkeä, koska väittelijät samasta aiheesta puhuessaankin puhuisivat kuitenkin aivan eri asiasta. Tässä on kyllä sanottava, että jos Stubb ja hengenheimolaisensa tunnustaisivat tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, olisi Stubb, vaikkakin professori, jo paljon heikommilla. Läntisen tiedotuksen anti on ollut sellaista uskonkappaleiden toistelua, että sitä vastaan on huono järjen asein käydä vaikka tuntuisi ettei siihen niin paljonkaan järkeä tarvittaisi.