Tietoja minusta
Suomessa tavatun uuden vieraslajin, Nato-larppaajan, tarkkailija. Tämä pelokas kanalintu on paitsi puolisukeltaja, myös sulkasatoa kyrilllisestä kirjallisuudesta kärsivä poliittinen broileri. Ei pärjää pakkasessa montaa päivää. Liian pieni, heikko ja hento tarhattavaksi, eikä maassa ole kuin kourallinen näitä harvinaisen tyhmiä tipusia. Nokka on lyhyt, luiskaotsaa löytyy ja valitettavan kova mölisevä ääni peittää alleen muiden lajien kauniit melodiat . Äänen tunnistaa helposti- se on riipivä, nariseva ja päättyy korkealle nousevaan " Ameerikän njuuklierbeis iis the pest." Ei osaa lentää, eikä paljon muutakaan. Syö paskaa lautaselta, kunhan sanoo, että se on jenkkikenraalin rektumista. Keekoilee mielellään tallentavien välineiden valokeilassa. Ukrainassa pesii yhtä pelokas mutta vaativampi serkkulaji. Tämä laji vaatii ihmisen hoivaa vieläkin enemmän. Ei pärjää edes leudossa ilmastossa. Tunnistus tapahtuu nokan alla sijaitsevasta atrainta muistuttavasta kuviosta. Tämä laji turvautuu ajoittain eskapistiseen transsiin kemiallisin metodein, jos jenkkikenraalin paskaa ei ole tarjolla, joten valkoinen jauhe voi peittää kuvion kokonaankin.
