Maailmassa on monia pieniä kansoja, joiden kielet, perinteet ja kulttuurit ovat säilyneet vuosisatojen ajan. Globalisaatio ja valtakielten vaikutus voivat kuitenkin heikentää näiden kulttuurien elinvoimaa. Siksi suomalais-ugrilaisten kansojen yhteistyö on tärkeää: sen avulla voidaan säilyttää yhteistä kulttuuriperintöä ja siirtää sitä tuleville sukupolville.
Suomalais-ugrilaisiin kansoihin kuuluvat muun muassa suomalaiset, virolaiset ja unkarilaiset sekä useat pienemmät kansat. Venäjän federaation alueella asuu suomensukuisia kansoja, kuten karjalaiset, vepsäläiset, komit, udmurtit, marit, ersäläiset, mokšalaiset, hantit ja mansit. Myös saamelaisilla on läheiset kielelliset yhteydet muihin uralilaisiin kansoihin. Näillä kansoilla on omat kielensä, historiansa ja perinteensä, mutta monia yhdistävät yhteiset kielelliset juuret ja samankaltaiset kulttuuriperinteet.
Runsaasti yhtäläisyyksiä
Meillä on paljon yhteistä. Suomen, viron, karjalan, udmurtin, marin ja komien kielet kuuluvat uralilaiseen kielikuntaan. Kielten mukana ovat säilyneet kansojen historia, tarinat ja perinteet. Myös muinaisuskoissa ja luontosuhteessa on yhtäläisyyksiä. Metsät, vedet, eläimet ja pyhät paikat ovat olleet monille kansoille tärkeitä. Esimerkiksi marien perinteisessä uskonnossa pyhillä lehdoilla on edelleen merkitystä. Vaikka kansojen kulttuurit eroavat toisistaan, niiden yhtäläisyyksien tutkiminen auttaa ymmärtämään yhteisiä kulttuurisia juuria.
Suomensukuisten kansojen historia ulottuu kauas menneisyyteen. Volgan, Okan ja Kaman jokien seutua pidetään tärkeänä alueena monien uralilaisten kansojen varhaisessa historiassa ja muodostumisessa. Myös merjalaiset, sittemmin sulautunut suomensukuinen kansa, asuttivat nykyisen Keski-Venäjän alueita.
Kansojen historia ulottuu menneisyyteen
Merjalaisten asutusta oli myös nykyisen Moskovan seudulla ennen 1000-lukua, vaikka alueen varhaisesta asutuksesta ja sen ajoituksesta on vielä epävarmuutta. Tämä historia muistuttaa siitä, että suomensukuisten kansojen menneisyys ulottuu nykyisten valtiorajojen ulkopuolelle ja liittyy laajasti Itä-Euroopan historiaan.
Pienten kansojen vähäinen väkimäärä tekee yhteistyöstä erityisen tärkeää. Kun kielen puhujia on vähän, kieli voi jäädä valtakielten varjoon ja sen siirtyminen nuoremmille sukupolville vaikeutua. Yhteistyöllä voidaan julkaista kirjallisuutta, tuottaa oppimateriaaleja, järjestää kulttuuritapahtumia ja hyödyntää digitaalisia palveluja kielten ja perinteiden säilyttämiseksi. Jokainen kieli ja kulttuuri on ainutlaatuinen osa ihmiskunnan yhteistä perintöä, ja niiden katoaminen olisi korvaamaton menetys.
Myös nykyajan media ja digitaaliset palvelut tarjoavat uusia mahdollisuuksia suomensukuisten kansojen kielten säilyttämiseen. Venäläinen Periodika-kustantamo julkaisee karjalan-, vepsän- ja suomenkielisiä uutisia Oma Media-uutissivustolla.
Myös monet muut Venäjän paikallismediat julkaisevat uutisia vähemmistökielillä. Lisäksi Yandex on tuonut karjalan- ja vepsänkielisiä artikkeleita Ruwiki-tietosanakirjaan, ja karjalan kieli on lisätty Yandexin kääntäjään. Vepsän kielen lisäämistä kääntäjään on myös valmisteltu.
Hankkeet osoittavat, että teknologialla ja medialla voidaan vahvistaa vähemmistökielten asemaa, lisätä niiden näkyvyyttä ja tarjota uusia mahdollisuuksia käyttää kieliä arjessa.
Olen käsitellyt suomalaisuutta, kulttuuriperintöämme ja Suomen historiallisia yhteyksiä myös kahdessa kirjoittamassani kirjassa, Suomalaisuuden jäljillä ja Suomen ja Venäjän suhteiden historia. Näiden aiheiden tarkastelu on vahvistanut käsitystäni siitä, kuinka tärkeää on tuntea kansojemme historiaa ja kulttuurisia juuria.