Valtiotieteiden tohtorin Tuomas Malisen mielestä Ukrainan kannattaisi seurata Suomen toimintaa vuonna 1944 eli antautua ja ruveta neuvottelemaan rauhasta.
Mutta mitä tuo suomalainen toiminta oli? Kun talvella 1943 alkoi selvitä, että saksalaiset olivat jäämässä alakynteen aloittamassaan maailmansodassa, suomalaisille kanssasotijoille tuli tarvis tiedustella Neuvostoliitolta rauhan mahdollisuuksia.
Itänaapurista kantautui tietoja ehdoista: Paluu vuoden 1940 rajalle eli Suomen olisi vedäydyttävä talvisodan päättäneen Moskovan rauhan mukaisille rajoille. Se olisi tiennyt sitä, että jatkosodassa vallatut alueet ja Itä-Karjala pitäisi jättää. Karjalankannas ja Laatokan Karjala olisi luovutettava uudelleen.
Lisäksi Suomen olisi suoritettava viidessä vuodessa 600 miljoonan dollarin sotakorvaus. Tämän päälle tuli Petsamon alueen menettäminen ja suhteiden katkaiseminen Saksaan. Suomen oli karkotettava maassa olevat saksalaisjoukot.
Suomen eliitti, poliittinen johto piti ehtoja mahdottomina eikä niiden pohjalta haluttu aloittaa rauhanneuvotteluja. Tahdottiin jatkaa sotaa.
Mitä tästä seurasi.
Neuvostoliitto aloitti kesäkuussa 1944 suurhyökkäyksen, jonka seurauksena noin 13 000 suomalaissotilasta kaatui ja 45 000 haavoittui. Esimerkiksi hyökkäyksen toinen päivä 10.6.1944 oli jatkosodan verisin yksittäinen päivä. Silloin kaatui lähes 800 suomalaista.
Vasta tämän jälkeen havahduttiin pikku hiljaa siihen, että sota piti saada loppumaan. Se loppuikin syyskuun ensi viikolla, Suomi antautui.
Entä saatiinko tuhansia miehiä tapattamalla ja haavoituttamalla paremmat rauhanehdot? Ne olivat seuraavat:
Suomen piti palata vuoden 1940 Moskovan rauhan rajoihin eli luovutettava Karjalankannas ja Laatokan Karjala). Lisäksi Suomen oli luovutettava Petsamo kokonaan Neuvostoliitolle.
Lisänä rikka rokassa; Porkkalan vuokra-alue. Talvisodan jälkeisen Hangon vuokra-alueen (30 vuoden) sijasta Neuvostoliitto saisi Porkkalan alueen sotilastukikohdakseen 50 vuoden ajaksi.
Suomelle määrättiin 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta sotakorvauksia, jotka maksettiin pääasiassa teollisuustuotteina, kuten laivoina ja vetureina.
Saksalaisten karkottaminen maasta oli nytkin ehtona.
Kummasti vuoden 1943 ja 1944 rauhanehdot muistuttavat toisiaan. Jälkimmäisten hinta oli vain inhimillisesti musertavan paljon kovempi.
Mutta entisen pääministerin mukaan Suomi voitti sodan.
Kuva, Puolustusvoimat, sot.vrkm. Unto Hämäläinen. Lähde: Wikimedia Commons, lisenssi CC-BY-SA 4.0
16 kommenttia julkaisuun “Suomi hyväksyi rauhanehdot kun miehiä oli kaatunut tarpeeksi”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ex-mieheni menetti isänsä kesäkuussa 1944. Hän oli silloin 1v ja 3kk.
Nykyisen avopuolison isä tuli kotiin sodasta, mutta menetti jalkansa kesäkuussa 1944.
Isäni tuli kotiin sodasta ja synnyin 1947 samana vuonna kuin Pariisin rauha. Sota on kuitenkin koskeattanut lapsena painajaisissa ja myöhemminkin muiden ihmisten kautta.
Kun Suomi sai nuotin 1958, veljeni kertoi asiasta. Kysyin: Mikä on nuotti? Veljeni sanoi että kun tulee nuotti voi tulla sota. Rupesin miettimään missä olisi turvallista jos tulee sota. Ajattelin Ruotsia ja sitten Amerikkaa mutta tajusin että sota voi tulla sinnekin. Tajusin että perunankellari on ainoa jokseenkin turvallinen paikka, vaikka sekin puutteellinen….
Myöhemmin tutustuin rauhanliikkesseen ja Kemin Äitien Rauhankomitean kautta tutustuin ihmisiin, jotka olivat kerännyt niniä rauhanadresseihin, Tukholman vetoomukseen jne silloin, kun olin lapsena pelännyt sotaa. Olen ikuisesti kiitollinen heille siitä, sekä heidän osoittamasta toveruudestaan. Olen myös kiitollinen Suomen presidentteille Paasikivelle ja Kekkoselle, jotka johdonmuksiesti toimivat rauhan puolesta.
Koskettava kannanotto. Miten monet lapset joutuvat tänä päivänäkin kohtaamaan sodan kauhut.
Henkilökohtaiset kokemukset vaikuttavat. Isä oli sodassa. Häneen se vaikutti ainakin tyytyväisyytenä rauhaan. Yleisesti ottaen Suomessa russofobia vaikuttaa oikeastaan kaikkialla, mistä johtuen nykyiselle propagandalle oli otollinen pohja.
Jos Suomi tekisi viisaasti, laatisimme ainakin koululaitoksen, Yleisradion ja Puolustusvoimat kattavan pysyvän ohjelman, jonka avulla kitkisimme pikkuhiljaa pääosan russofobiastamme. Ohjelma sisältäisi ankaran Venäjä-vastaisen kiihottamisen kiellon ja totuudellista historian kerrontaa, jossa huomioitaisiin tasavertaisesti Neuvostoliiton/Venäjän näkökulma.
Lisäisin tuohon Selenskyin työrukkaslistaan selvennykseksi vielä Naton. Mahtoikohan Elina Valtonen ”valaistua” siitä, että Naton, joka perustettiin 1949 voidaan nähdä perustaneen myös 1954 Bildeberg- ryhmän Rockefellerieiden ja muun ” deepstaten”avulla.
Venäjä pommittaa nyt Kiovaa ja Kiovasta uumoillaan tulevan jo talvella asumattomaksi jäävä suurkaupunki. Tuleeko siitä uusi maastamuutto- aalto ja jos niin kuka ottaa vastaan lisää ukrainalaisia pakolaisia? Saksako ja entä Suomi?
Venäjä voi hyvästä syystä sanoa sotivansa Natoa vastaan. Naton EU-liitolaisethan, kuten Suomikin ja britit toteuttavat koko ajan jo Naton 5 artiklaa , siis kukin haluamallaan tavalla. Ukrainaan on lähetetty ja lähetetään edelleen aseita, miljardeja, tiedustelutietoja .ja myös neuvoa antavia sotilashenkilöitä.
Meillä Suomessa ei oteta tarpeeksi huomioon Trumpin perusteltua väitettä, että sota Ukrainassa on ”Bidenin sota”. Voi vain harmitella, että me suomalaiset joudumme 2027 äänestämään Bidenin sotaa kannattavia puolueita, muitahan eduskunnassamme ei ole.
”Tuleeko siitä uusi maastamuutto- aalto ja jos niin kuka ottaa vastaan lisää ukrainalaisia pakolaisia?”
Ennusmerkit on olemassa. Eilen Ukrainan Pääministeri ehdotti, että heikosti toimeentulevat (”..residents with disabilities and limited mobility..”) muuttaisivat pois Kiovasta..
Paasikivi kysyi Mannerheimilta v. 1943, eikö sodasta pitäisi jo päästä pois. Mannerheim myönteli mutta totesi, ettei ollut löytänyt tietä ulos. Tarkoittaen, että aivopesty kansa ja ylin upseeristo seisoi rauhan tiellä. Juhani Suomi on Mannerheim-teoksessaan sitten laajalti kertonut v. 1944 kesästä kuinka Mannerheimilla myös oli pyrkimys näyttää taitojaan strategina vaikka ymmärsi, että sota oli hävitty.
Se, että Neuvostoliitto hyökkäsi rajusti juuri kesäkuussa liittyi siihen, että Stalin oli luvannut tukea länsivaltojen maihinnousua, D-Day, sillä, että samanaikaisesti hyökättäisiin idässä. Ja idässähän hyökättiin, Bagration, kaikkien aikojen hyökkäys koko rintamalla kohti Saksan sotavoimia.
Parhaat ehdot Suomi kuten Ukraina olisi saanut jos olisi jättänyt sotimatta kokonaan. Kanadalaisen Michael Jabara Carleyn tuore tutkimus ”Stalin’s Great Game” vahvistaa tämän. Ja ihme ja kumma Churchill, Hitler ja Per Albin Hansson kaikki kolme olivat samaa mieltä: Vaihtakaa ihmeessä, älkää sotiko. Jos Suomi olisi hyväksynyt Stalinin aluevaihdon mitään sotaa ei olisi ollutkaan. Ellei Suomi sitten jostain syystä kuitenkin olisi lähtenyt kuten Unkari, Romania ym. maat Hitlerin apureiksi 1941.
Itse asiassa sodat ovat useimmiten yhden henkilön aikaansaannoksia lisättynä tukihenkilöillä.
Suomen nykyinen poliittinen – ja varmaan myös sotilaallinen – johto vaikuttaa minusta samanlaiselta tai vieläkin sotaisammalta ja russofobisemmalta kuin vastaava ennen talvisotaa. Taipumaton, Venäjä-vastaisten ulkovaltojen käytettävissä oleva ja pahantahtoinen Venäjää kohtaan. Silloin tosin viholliseksi luokiteltiin sosialistinen Neuvostoliitto. Käytäntö on osoittanut, ettei ratkaisevaa ollut maan talousjärjestelmä, vaan – niin, mikä?
”Sota on kuitenkin koskeattanut lapsena painajaisissa ja myöhemminkin muiden ihmisten kautta.”
Tämä asia tuntuu Suomen nykyjohdolta räysin menneen yli hilseen ja yleisen käsityskyvyn.
Sota ei kosketa ainoastaan sitä sukupolvea joka sotaa käy, vaan myös seuraavia sukupolvia, eri muodoissaan. Suomen 1. sotapropagandistina toimiva ”hammasstleetti” on syntynyt aikana, jolloin vitamiineja ja hivenaineita on ollut kasvuikäisten saatavilla niin päivittäisessä ravinnossa kuin apteekin hyllyiltäkin. Hampaat kyllä hohtavat, josta voisi ajatella että luusto on kunnossa, uumpiluuta myöden. Siitä huolimatta jokin puutostila, on jäänyt vaivaamaan. Olisiko se ymmärryksen puute? ”Tasavallan” presidentiin liittyvänä sellainen puutostila on kansakunnan kannalta katastrofi. Muita selityksiä voisi olla korruptioon kytkeytyvän palkinnon odotus, tai globalismin infektoima sairas mieli. Mistä on kysymys jääköön itse kunkin omaan harkintaan.
Isoäitini puhui monesti juuri tuosta, että aluevaihdot olisi pitänyt hyväksyä. En silloin lapsena ja nuorena oikein ymmärtänyt koko asiaa.
Jos tilannetta katsoo historian näkökulmasta, niin nappula-asetukset muistuttavat Hitlerin ooperaatio Barbarossan asetelmaa. Saksan tilalla on nyt Nato.
Mitä aiemmin Ukraina olisi antautunut tai muutoin sopinut asioista Venäjän kanssa, sitä vähemmän kärsimystä, kuolemaa ja materiaalisia menetyksiä. Toki vielä huikeasti esimerkiksi kevään 2022 rauhaakin parempi, ettei olisi alkujaankaan lähtenyt Venäjä-vihamielisille linjoille.
”Talvella 1943 alkoi selvitä, että saksalaiset olivat jäämässä alakynteen.” Samoin Ukraina uskoi pärjäävänsä Naton tuella ja halusi siksi lähteä sotimaan. Syyllisyyden kannalta katsoen sillä ei ole väliä, kumpi ns:sti voittaa. Hitler ja kumppaninsa olisivat olleet yhtä syyllisiä, vaikka Neuvostoliitto olisi hävinnyt maailmansodan. Eri asia sitten, olisiko tullut tuomituksi.
Samoin USA-Nato käytännössä ja Ukraina periaatteessa ovat suurimpia syyllisiä Ukrainan ongelmiin riippumatta siitä, miten tämä päättyy. Todellisuudessahan on kysymys USA-Naton yrityksestä kaataa Venäjä. Jos yritys Ukrainaa hyväksi käyttämällä käy tehottomaksi tai epäonnistuu täysin, jää nähtäväksi, jatketaanko yritystä muuta kautta.
Uskotko, että Suomen ylin johto välittää sodassa kaatuneista ja kaikesta muusta tuhoutumisesta?
Kun katsoo Ukrainan tilannetta, niin kaatuneita on jo 2,5 miljoonaa ja koko maa on tuhottu, eikä vielä ole tullut halua antautumiseen. Zelensky ja muu Ukrainan johto on otettava kiinni ja pantava vastuuseen. Mikä se vastuu sitten on, sanoisin, että vähintään 100 vuotta vankeutta ankeissa oloissa.
Oppiiko ne mitään, en usko, mutta näkevät kuitenkin mihin se voi johtaa ?
”Zelensky ja muu Ukrainan johto on otettava kiinni ja pantava vastuuseen.”
Ymmärrykseni mukaan Zelenski on CIA:n, EU:n ja ”deepstate”n työrukkanen, joka on kerännyt siinä sivussa hyvän tilin….
”Ymmärrykseni mukaan Zelenski on CIA:n, EU:n ja ”deepstate”n työrukkanen, joka on kerännyt siinä sivussa hyvän tilin…+”
Niin on monen muunkin ymmärryksrn mukaan,- myös minun. Tästä aiheesta hetää myös kysymyss kenen työrukkasia ovat Elina Valtonen, joka kuulemani mukaan koki ”Valaistuksen” Bilderberg-kokouksesta tultuaan. Entä sitten TP ja Petteri Orpo? Sanna Marinin osaltahan tämä asia on jo selvinnyt. Tässähän se suomalaisten Zelenskyin tukijoukko on.
Minä en lähtökohtaisesti usko mihinkään uhrilukuihin. Haavoittuneet saattavat lisäksi sisältyä lukuihin, jopa rintamalta karanneet. Olennaisinta on kuitenkin se, että valehtelu tai vääristely uhriluvuista on yksi tapa tehdä propagandaa. Luotettavampia lukuja on saatavilla, kun sodasta on riittävän kauan eivätkä vastuulliset ole vastaamassa kiusallisiin kysymyksiin.