Ylipäällikkö Stubb valmistelee sotaa

Ylipäällikkö vie Suomea kohti tilannetta, jota hän, armeijamme tai kukaan muukaan ei voi hallita.

Mauno Saari

Tasavallan presidentti Alexander Stubb valmistautuu ja valmistelee sotaa Nato-Suomen ja Venäjän välillä. Iltalehden haastattelussa 25.05.2024, jonka Stubb on tiettävästi tilannut ja tarkistanut, hän korostaa asemaansa puolustusvoimain ylipäällikkönä ja kertoo suunnitelmista Venäjän suuntaan.

IL:n haastattelun on tehnyt Nato-haukkana tunnettu toimittaja Lauri Nurmi. Jutusta käy ilmi, että Stubb on tavannut puolustusvoimain komentaja, kenraali Janne Jaakkolan jopa kuudesti viikossa, ja että presidentin johtama ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta UTVA on harjoitellut toimintaa Venäjän sabotaasien tai suorien aseellisten iskujen varalta.

Stubbin mukaan Suomi varautuu nyt ”kaikkeen”, kuten siihen, että Venäjä sabotoi energiaverkkoja ja vesilöaitoksia, mutta myös hyökkää sotilaallisesti.

Jutussa lämmitetään uudelleen jo merkityksettömäksi todettu merirajakysymys ja liitetään se talvisotaan:

”Pelkästään tällä viikolla Venäjä on tehnyt rajasabotaasin Virossa ja vihjannut mahdollisista aikeistaan siirtää merirajoja yksipuolisella toiminnalla. Talvisotaa edelsivät venäläisten yksipuoliset ja oikeudettomat vaatimukset rajojen muuttamisesta Suomenlahdella”, toimittaja Nurmi kirjoittaa.

Sotaan valmistaudutaan. Aiotaan vahvistaa Muonionjoen siltoja niin, että yli 60 tonnia painavat panssarit voivat vyöryä Ruotsista Suomen ”operaatioalueille”, ja tietysti varastoidaan Suomen tarvitsemia ammuksia ”kaiken varalta” myös Ruotsiin ja Norjaan.

Sitaatti jutusta: ”Kun olemme liittokunnan jäsen, allekirjoittaneet DCA-puolustusyhteistyösopimuksen Yhdysvaltojen kanssa ja läheisessä suhteessa sekä Norjan että Ruotsin kanssa, se antaa meille mahdollisuuksia toimia laajemmalla rintamalla, ylipäällikkö Stubb painottaa.”

***

IL-haastattelu on ansiokas. Se kertoo selkeästi, että ylipäällikkö ei ole Suomen tasavallan presidentti, vaan Yhdysvaltain protektoriaatin kenraalikuvernööri, joka toteuttaa Washingtonin suunnitelmaa Venäjän kuristamiseksi.

Protektoriaattina Suomi on määritelmän mukaan luopunut täysivaltaisuudestaan kansainvälisissä suhteissa ja sotilallisesti.

Stubb selittää valmistautumista puolustuksena, mutta jos (ja todennäköisesti kun) eduskunnan 200 lampaan lauma vahvistaa DCA-sopimuksen ja maahan perustetaan Nato-varustuksien lisäksi 15 Yhdysvaltain tukikohtaa, Yhdysvaltain etulinja-alue Venäjää vastaan on muodostettu.

Turha sanoa, mutta sanon silti: Ylipäällikkö vie Suomea kohti tilannetta, jota hän, armeijamme tai kukaan muukaan ei voi hallita.

21 kommenttia julkaisuun “Ylipäällikkö Stubb valmistelee sotaa

  1. Suomi on jo käytännössä sodassa koska antaa niin suurta tukea Ukrainalle. Mutta se on vääjäämätöntä että Suomesta tulee itsestään suoranainen aseellisen sodan osapuoli. Ja siihen poliitikot, virkamiehet ja valtamedia myös ajaa maata. Kaikki on jo lähes valmista. Kansa on aivopesty sotakiihkoon, ”vihollinen” on epäinhimillistetty, aseellinen varustautuminen jatkaa kasvuaan kokoajan ja kaikki yhteydenpito Venäjään on katkaistu. Sota tulee, enää vain se on epätiedossa koska. Stubbilla voi olla siitäkin parempaa tietoa.

    1. On ilmaistu usealta(lännen) taholta, että Ukrainan pitää/tulee voittamaan sodan mm näyttelijälle on vakuutettu tulette voittamaan…Tästä voi vetää vain yhden ja ainoan johtopäätöksen, sen että lännessä on jo päätös tehty , että Venäjä murskataan tavalla tai toisella, eipä mitään, ei ole mennyt tähänkään mennessä suunnitelmat lännen mukaan ja on aivan selvää, että jos venäjä yritetään murskata ja silpoa niin siinä rytäkässä lähtee kaikki muutkin kiertoradalle, kannattaisi harkita tekojaan hyvin vakavasti ennenkuin on liian myöhäistä!

      1. Ja toisekseen on päivänselvä asia jos/kun sota eskaloituu niin Venäjä sitoo Naton joukot euroopassa ja Kiina tulee mukaan sitomalla Naton joukot Taiwanissa tekemällä offensiivin Taiwaniin(tilanne siellä kuuma jo tällä hetkellä).Jokainen ymmärtää kuinka mahdoton tilanne on Natolle kun pitää sotia ja huoltaa joukkoja noinkin eri puolille maailmaa.Sensijaan Venäjä ja Kiina toimisivat omilla lähialueillaan ja kaikkinainen huolto paljon paljon helpompaa kuin lännellä, eli uutta kannaksen läpijuoksua luvassa jollei järki/realismi ala voittamaan sota ideologiaa.

        1. Ilmeisesti Kiina on nyt ilmaissut seisovansa aseellisesti Venäjän rinnalla mikäli sota laajenee.On sen luokan uutinen, että tämäkin tuli laskelmoitua länneltä väärin.Nyt on korkea aika lopettaa revanssihenkisyys ja alkaa pikimmiten liennyttää, muussa tapauksessa suomea ei pelasta nato eikä kytö, tosin sama kohtalo muillekkin ”liittolaisille”.
          Toivottavaa on että länsi nyt ymmärtäisi järkiintyä oman etunsa nimissä ja oikeat aloitteet tulitauosta ja sen myötä rauhasta aloitetaan Venäjän kanssa rehellisillä ja huomioonottavilla tavoilla.

    2. Arthur Ponsonbyn kirjasta Falsehood in wartime (1928) on Anne Morelli uuttanut seuraavat sotaan pyrkivän tai sodassa olevan hallituksen propagandan periaatteet:

      1. Emme halua sotaa.
      2. Vain vastapuoli on syyllinen sotaan.
      3. Vihollinen on luonnostaan paha ja muistuttaa paholaista.
      4. Puolustamme jaloa asiaa, emme omia etujamme.
      5. Vihollinen tekee julmuuksia tarkoituksella; meidän vastaavat aikaansaannoksemme ovat vahinkoja.
      6. Vihollinen käyttää kiellettyjä aseita.
      7. Me kärsimme pieniä tappioita, vihollisen tappiot ovat valtavia.
      8. Tunnustetut taiteilijat ja intellektuellit tukevat asiaamme.
      9. Asiamme on pyhä.
      10. Kaikki, jotka epäilevät propagandaamme, ovat pettureita.

      Näistä tulee ensimmäiseksi mieleen meikäläisten tiedotusvälineiden toiminta erityisesti viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana. Ei kai tällaista operaatiota ole turhan päin laitettu pystyyn. Erityisesti kiusaa tuo kieltäytyminen yhteydenpidosta Venäjään, mikä osoittaa ettei asioita edes haluta ratkaista asiallisesti so. rauhanomaisesti. Tiedotusvälineet toteavat vuoropuhelun puuttumisen ja jatkavat että ”niin huonoiksi ovat maiden välit menneet”. Kun toimittajien mielipiteet toisinaan on nimetty ’analyysiksi’, niin tässä asiassa ei ole analyysistä tietoakaan, vaan suhteiden huono tila hyväksytään sellaisenaan. Aikaisemman perusteella tai kontekstista on tietysti tiedettävissä, että kaikki on tapahtunut hyvistä aikeistamme riippumatta.

      Ponsonbyn ajatus(wikipedia): ”Hetken pohdiskelu kertoisi kenelle tahansa järkevälle henkilölle, että tällainen ilmeinen asenteellisuus ei voi mitenkään edustaa totuutta. Mutta hetken pohdiskelu ei ole sallittua; valheita levitetään suurella nopeudella. Ajattelematon massa hyväksyy ne ja heidän innostuksensa horjuttaa loput (ihmiset). Sota-aikana isänmaallisuuden nimissä kaikissa maissa kulkevan roskan ja humbugin määrä riittää saamaan kunnon ihmiset punastumaan, kun he myöhemmin tajuavat aiemmat harhaluulonsa. ”

    3. Huomenna 29.5. klo 17.15 Helsingissä, elokuvateatteri Orionissa olisi tilaisuus katsoa Ville Suhosen dokumenttielokuvan ”Sodan ja rauhan lapset”. Dokkarin aiheena se, miten edellisellä kierroksella, 1930-40 -luvulla, militaristinen aivopesu Suomessa ei enää säästänyt lapsiakaan, jotka joutuivat laajasti sen kohteeksi. Tätä on kutsuttu myöhemmin ”sukupolviväkivallaksi.” Nyt tuntuu, että tavallisista ihmisistä sentään useimmat eivät enää tällaista hyväksyisi ainakaan muitta mutkitta. Ongelmana lienee siis ennen kaikkea poliitikot ja heitä ohjaileva/ tukeva media.

      https://cinemaorion.fi/elokuvat/sodan-ja-rauhan-lapset/

  2. Näinhän se on.
    Jotta jälkipolvi ei voi sanoa ”Miksi ette tehneet mitään, miksi annoitte kaiken vääryyden tapahtua?” ,
    kirjoitin 18 oman alueeni (Helsingin) kansanedustajalle sähköpostiviestin,
    että vastustan DCA-sopimusta. Lähetin viestin yksittäin, en ryhmäjakona.
    Kuten arvata saattaa, kukaan edustaja ei ole vastannut.

  3. FALSE FLAG -HYÖKKÄYS
    Suomalaiset on ajettu valtamedian toimesta sotapsykoosiin ja kun USA saa valmiiksi sotilastukikohtansa Suomessa, on USA:n erittäin helppo tehdä false flag -hyökkäys. Suomalaiset suorastan odottavat Venäjän hyökkäystä, mitä ei tule, vaan USA tekee false flag .hyökkäyksen. Suomesta tulee uusi Ukraina, joka palvelee yksinomaan USA:n etuja. Poliittinen johtomme syyllistyy törkeään valtiopetokseen lähtemällä mukaan USA:n hyökkäykseen. DCA-sopimus on Suomen itsemurha. Eduskunta tulee hyväksymään sen, koska koko eduskunta on sotapsykoosissa.

    1. Kiitos linkistä, taas yksi asiallinen kertaus tapahtumien kulusta ja vaihtoehtojen analyysi.
      Maunon raportin perusteella on vaikea nähdä, että kuvernööri Stubb voi oppia mitään. Hän uskoo vain voimaan, mihin hän on suggeroinut itsensä triatlon lenkeillä. Järki hoi, älä jätä!

  4. Venäjä ei halunnut Ukrainan kriisiä. Länsimaat halusivat ja loivat sen mm. järjestämällä Kiovan vallankaappauksen, aloittamalla Ukrainan sisällissodan (tai tukemalla sen aloittanutta osapuolta), sallimalla tai jopa suosimalla Ukrainan natsihenkistä kehitystä, estämällä kaikki rauhanaikeet ja tekemällä Ukrainasta kaiken aikaa yhä vaarallisempaa sotilaallista uhkaa Venäjälle ja ”Ukrainan” venäjänkielisille alueille.

    Venäjä ei ole halunnut oikeastaan koskaan sotaa myöskään Suomea vastaan ja – jos mahdollista – vielä vähemmän niinä vuosikymmeninä kun Suomi ei ollut NL:n hajoamisen jälkeen vielä ryhtynyt avoimesti Venäjän sotilaalliseksi uhkaksi ja lopulta viholliseksi (puhein, liittoutumalla Venäjän vihollisten kanssa, aseistautumisellaan, katkaisemalla kaikki yhteydet Venäjään, rikkomalla kaikki Venäjän kanssa voimassa olleet sopimukset, aseistamalla Ukrainaa ja vaikenemalla rauhan mahdollisuudesta sillä perusteella, että ”Venäjän täytyy hävitä”).

    Oliko se vuosi 2000, kun USA jo julisti Venäjän vihollisekseen. Sen jälkeen sen toimet ovat olleet jatkuvia yrityksiä järjestää ongelmia Venäjälle. Kun ongelmien järjestäminen Venäjän sisälle on ollut vaikeaa, niitä on järjestetty tai ainakin yritetty järjestää kaikkiin Venäjän naapurimaihin. Ukrainassa USA onnistui hyvin, Georgiassa vähän huonommin, jne. Suomessa kaikki kävi helposti Suomen antauduttua ilman laukaustakaan joidenkin russofobisten johtajien ja muutaman vuoden propagandan avulla.

    Venäjä on pragmaattinen. Ei Venäjälle tuota ylitsepääsemättömiä vaikeuksia se, jos Suomi ei halua olla sen kanssa missään tekemisissä. Se on ikävää ja käsittämätöntä, mutta Suomen oma valinta, he tuumaavat. Kuitenkin Venäjä reagoi, jos sen turvallisuutta uhataan Suomen kautta tai jos Suomi on mukana järjestämässä Venäjälle muita eksistentiaalisia ongelmia.

    Kannattaa muistella Kuuban kriisiä ja verrata sitä mm. Suomen kautta Venäjälle muodostettavaan uhkaan. Joidenkin arvioiden mukaan USA oli valmis vaikka sytyttämään WW3:n estääkseen ohjusten sijoittamisen Kuubaan. Järki voitti niin että NL ei ohjuksia Kuubaan vienyt ja vastavuoroisesti USA vei ohjuksensa Turkista. Mitä Venäjä tekee, jos sotilaallinen uhka Suomesta käsin käy sille sietämättömäksi? Löytyykö USA:sta edes sitä järkeä, mitä löytyi 1960-luvulla?

    Toisin sanoen Venäjän sotilaallinen kiinnostus Suomea kohtaan riippuu meidän tekemisistämme. Jos DCA-sopimus hyväksytään, se ei riipu enää edes niistä, vaan siitä, mitä USA päättää tehdä meidän maa-, vesi- ja ilmatilassamme. Tuntuu uskomattomalta, että USA uhraisi suomalaiset hegemoniansa alttarille, mutta uhraahan se sille kaiken aikaa ukrainalaisia. Onko suomalaisissa ja ukrainalaisissa suurtakaan eroa Atlantin takaa katsottuna?

  5. Historiassa tunnetaan yleisesti yhdeksän suurta ristiretkeä, jotka tapahtuivat 1100-luvulta 1200-luvulle.
    Kaikki ristiretket olivat pääasiassa länsimaiden, erityisesti katolisen kirkon ja Euroopan kristittyjen hallitsijoiden, järjestämiä.
    Ristiretket suuntautuivat eri kohteisiin ja alueille, ja niillä oli erilaisia tavoitteita. Tässä on katsaus tärkeimpiin kohteisiin:Ensimmäinen ristiretki (1096–1099):Kohde: Pyhä maa, erityisesti Jerusalem.Tavoite: Vapauttaa Jerusalem muslimien hallinnasta.Lopputulos: Ristiretkeläiset valtasivat Jerusalemin vuonna 1099 ja perustivat useita ristiretkeläisvaltakuntia.Toinen ristiretki (1147–1149):Kohde: Pyhä maa ja Damaskos.Tavoite: Vahvistaa ristiretkeläisvaltakuntia ja puolustaa Edessan maakuntaa, joka oli menetetty muslimeille.Lopputulos: Epäonnistuminen, sillä ristiretkeläiset eivät pystyneet valtaamaan Damaskosta.Kolmas ristiretki (1189–1192):Kohde: Pyhä maa, erityisesti Jerusalem ja muut tärkeät kaupungit.Tavoite: Valloittaa takaisin Jerusalem, jonka Saladin oli vallannut vuonna 1187.Lopputulos: Jerusalem jäi muslimien hallintaan, mutta ristiretkeläiset saivat useita muita kaupunkeja ja turvasivat pyhiinvaeltajien pääsyn Jerusalemiin.Neljäs ristiretki (1202–1204):Kohde: Alun perin Pyhä maa, mutta päätyi Konstantinopoliin.Tavoite: Alun perin Jerusalemin valloitus, mutta ristiretkeläiset hyökkäsivät ja ryöstivät Konstantinopolin.Lopputulos: Konstantinopolin valloitus ja Latinalaisen keisarikunnan perustaminen, joka heikensi Bysantin valtakuntaa.Viides ristiretki (1217–1221):Kohde: Egypti, erityisesti Damietta.Tavoite: Heikentää muslimien valtaa Egyptissä ja siten helpottaa Jerusalemin valloitusta.Lopputulos: Epäonnistuminen, sillä ristiretkeläiset joutuivat vetäytymään Damiettan valtauksen jälkeen.Kuudes ristiretki (1228–1229):Kohde: Pyhä maa, erityisesti Jerusalem.Tavoite: Neuvotella Jerusalemin palauttamisesta ilman suurta sotilaallista konfliktia.Lopputulos: Frederick II neuvotteli rauhansopimuksen, jonka mukaan Jerusalem annettiin kristityille kymmeneksi vuodeksi.Seitsemäs ristiretki (1248–1254):Kohde: Egypti, erityisesti Damietta.Tavoite: Valloittaa Egypti ja käyttää sitä tukikohtana Pyhän maan valloitukseen.Lopputulos: Epäonnistuminen, ristiretkeläiset kärsivät tappion ja Ludvig IX vangittiin.Kahdeksas ristiretki (1270):Kohde: Tunis.Tavoite: Hyökätä Pohjois-Afrikkaan ja käännyttää paikalliset muslimit kristinuskoon.Lopputulos: Epäonnistuminen, Ludvig IX kuoli ja ristiretki keskeytyi.Yhdeksäs ristiretki (1271–1272):Kohde: Pyhä maa.Tavoite: Tukea kristittyjä valtakuntia Pyhässä maassa.Lopputulos: Ristiretki ei tuonut merkittäviä muutoksia, ja se oli viimeinen merkittävä yritys Pyhän maan valloituksessa.Näiden suurten ristiretkien lisäksi oli myös muita ristiretkiä eri puolille Eurooppaa ja Lähi-itää.
    Ristiretki, joka kohdistui Venäjään, tunnetaan nimellä **Neva-ristiretki** tai **Nevan taistelu**. Tämä ristiretki tapahtui vuonna 1240. Ristiretken taustalla olivat Ruotsin ja paavin tukemat yritykset laajentaa lännen vaikutusvaltaa itään sekä käännyttää ortodoksinen Venäjä katolilaisuuteen. Nevan taistelun keskeiset piirteet ovat seuraavat:

    1. **Neva-ristiretki (1240)**:
    – **Kohde**: Novgorodin tasavalta, erityisesti Neva-joen alue.
    – **Tavoite**: Ruotsin kuninkaan ja katolisen kirkon tavoitteena oli valloittaa alueita Novgorodin tasavallasta ja levittää katolilaisuutta.
    – **Lopputulos**: Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevski voitti Ruotsin johtamat joukot Nevan taistelussa 15. heinäkuuta 1240. Tämä voitto estää lännen laajenemisen Venäjälle ja vahvisti Aleksanteri Nevskin mainetta Venäjän puolustajana.

    Vaikka tätä ei ehkä pidetä yhtenä suurista ristiretkistä Pyhään maahan, se oli merkittävä sotilaallinen konflikti, joka liittyi lännen ja idän välisiin uskonnollisiin ja poliittisiin jännitteisiin.
    Seuraavan retken järjesti
    Teutoniritarikunta. Tämä oli merkittävä osa Pohjois-Euroopan ristiretkiä ja Lännen yrityksiä laajentaa vaikutusvaltaansa Itä-Eurooppaan ja Venäjälle.

    Jään taistelu (1242) Peipsijärvellä (nykyisen Venäjän ja Viron rajalla)
    – *Osapuolet**: Teutoniritarikunta (ja sen liittolaiset) vastaan Novgorodin tasavalta, jota johti Aleksanteri Nevski.
    – **Tavoite**: Teutoniritarikunnan tavoitteena oli laajentaa alueitaan itään, käännyttää itäslaavit katolisuuteen ja heikentää ortodoksista Novgorodin tasavaltaa.
    – **Lopputulos**: Aleksanteri Nevskin johtamat Novgorodin joukot voittivat Teutoniritarikunnan joukot. Taistelu käytiin jäätyneellä Peipsijärvellä, ja se tunnetaan siitä, että osa Teutoniritarikunnan joukoista upposi jään läpi.

    ### Merkitys:
    – **Jään taistelu** oli ratkaiseva voitto Novgorodin tasavallalle ja se pysäytti Teutoniritarikunnan etenemisen itään. Tämä taistelu vahvisti Aleksanteri Nevskin aseman Venäjän puolustajana ja sankarina.
    – **Historiallinen vaikutus**: Taistelu vahvisti Venäjän ortodoksisen kirkon asemaa ja esti Länsi-Euroopan katolisten voimien laajenemisen Venäjälle. Se myös symboloi idän ja lännen välistä uskonnollista ja kulttuurista vastakkainasettelua.

    Jään taistelu on yksi merkittävimmistä tapahtumista Teutoniritarikunnan ja Venäjän välisissä konflikteissa ja sillä on tärkeä paikka sekä Venäjän historiassa että laajemmassa Euroopan keskiajan historiassa.

  6. Olen tuota miettinyt, että nyt Ukrainalle annetaan aseita, joilla voidaan ampua vaikkapa Pietariin. Niin ei ole kummakaan kynnys se, että niitä aletaan ampua myös Nato suomesta. Nythän on selkeä suunta se, kun Ukraina on häviämässä, niin pyritään ampumaan niin paljon kuin mahdollista venäjälle siviilikohteisiin. Siihenhän jopa kehotetaan. Olen melko varma siitä, että saamme sen sodan nykyisellä hallinnolla ja tyylillä.

  7. Venäjä luottaa 10 pitkänmatkan tutkaansa ydinhyökkäyksen ensivaiheen havaitsemisessa.
    Viime päivinä kahteen niistä on hyökätty brittiläis-portugalilaisilla drooneilla. Tutkien vaurioista ei ole tarkkaa tietoa, mutta toistuvat hyökkäykset antavataVenäjän ydinasedoktriinin (pykälä 19 C) mukaan oikeutuksen vastata ydinaseilla, arvioi sotilasasioita seuraava Mark Sleboda. .

    Venäläisen senaattori Dimitri Rogozof toteaa RT:ssä, ettei hyökkäystä olisi voitu toteuttaa ilman USAn myötävaikutusta.
    Venäjä parhaillaan kerää todisteita osallisista, jonka jälkeen se saattaa vastaa jollakin selkeällä tavalla saadakseen hyökkäyksst loppumaan.

    Lähteitä:

    https://marksleboda.substack.com/p/natokiev-targeting-russias-nuclea/
    Kohdasra 7.30 15.15 min.
    https://rumble.com/v4y0dfz-the-nuclear-radar.html
    https://rumble.com/v4y5fc3-russia-and-iran-under-threat-from-the-south-france-allowed-the-attack.-mili.html
    https://southfront.press/breaking-third-attack-of-nato-drones-targeted-russian-voronezh-dm-radar-in-armavir-krasnodar-region/

Vastaa