Aamujen aamua, toivotti aikoinaan myös Niilo Tarvajärvi, majuri evp, Mannerheimin tykistöupseeri, amerikkalaisviihteen aktiivinen tuoja Suomen televisioon, Joulumaan ideanikkari, Saabeja poliiseille -aktivisti ja ”ylös, ulos ja lenkille” -kehotuksillaan television Palapelinsä yleensä päättänyt viihdeikoni.
Miksihän minä häntä muistelen heinäkuisen sunnuntain aamuna, miksi Mannerheimia ja myös kesää 1939?
Tarvajärven muistan henkilökohtaisesti, Mannerheimin hautajaiset porvariperheen lapsena hyvinkin, mutta en kesää 1939. Minut pantiin alulle vasta vuonna 1943, luultavasti juhannuksen tienoilla, isäni piipahtaessa sodasta lomalla.
Kesä 1939 oli poikkeuksellisen kuuma. Hellepäiviä koettiin 50, kun tavallinen luku oli 33. Kesän lämpöennätys 34⁰ mitattiin Heinolassa. Maan taloudessa oli korkeasuhdanne. Suomella meni hyvin. Kauppa kävi ja rakennustoimnta jatkui vilkkaana. Myös sotilaallisesti oltiin valppaina. Linnoitustyöt etenivät ja maanpuolustushenki oli korkealla.
Elokuussa järjestettiin suuret sotaharjoitukset, vaikka 23. elokuuta tietoon tullut Saksan ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus ruokki kaikesta historiasta huolimatta uskoa rauhasta poliitikkojen piirissä.
Suomen henkinen ja sivistyksellinen suuntaus Saksaan oli jatkunut aktiivisena. Vuoden 1918 kuningashanke Hessenin prinsseineen oli kaatunut Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansotansa. Kuninkaan sijaan Suomi valitsikin itselleen tasavallan ja presidentin, ja ensimmäinen presidentti oli K.J. Ståhlberg. Suomen kuningaskunta ei koskaan toteutunut.
Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus tuuditti hetkeksi ulkopoliittisen uneen, vaikka koko tuoreen itsenäisyyden vuosikymmenet oli haastettu neuvostovaltaa bolshevikkeineen hiiden kattilaan.
Sotaisaa mielialaa ylläpiti 20-luvulta lähtien Suojeluskuntien julkaisema sotaisa ja russofobinen aikakauslehti Hakkapeliitta. Erkki Tantun luoma Rymy-Eetu pisti ryssää matalaksi, vaikka jatkoi vielä sotien jälkeenkin kansan rauhanomaista huvittamista.
Lehden päätoimittajana toimi myös nuorten kirjailijana vuosikaudet tutuksi ja suosituksi tullut Tauno Karilas. Hän oli tunnettu etenkin poikakirjoistaan, mutta hääräsi aktiivisesti lukuisissa muissakin julkaisuissa pitäen maanpuolustushenkeä ja perinteisiä arvoja korkeassa kurssissa.
Kun Neuvostoliitto kutsui Suomen hallituksen neuvotteluihin Moskovaan lokakuun 5. päivänä, sodan vaara alkoi vähitellen tulla todeksi. Moskova esitti konkreettisen ehdotuksensa Leningradin alueen turvatakuista, mutta Suomen hallitus pysyi lujana kaikkien kolmen neuvottelukierroksen ajan: ei tuumaakaan.
Hallitus eli uskossa, ettei Venäjä hyökkää, ja jos hyökkää, niin meillä on Saksa. Mannerheim oli alueluovutusten suhteen varovaisen myönteinen ja myös Saksasta Suomen jyrkkää linjaa ystävällisesti arvosteltiin. Tilanne ei ollut vielä valmis.
1.9.1939 Saksa käynnisti sodan Euroopassa hyökkäämällä Puolaan. Vasta 30.11.1939 sota Neuvostoliiton ja Suomen välillä alkoi Mainilan laukauksin. Keskeinen alueluovutuksia ja joustavutta vastustanut henkilö oli ulkoministeri Eljas Erkko, myös Helsingin Sanomista tuttu nimi.
Loppukin on historiaa. Sodan päätyttyä 1945 saksalaisten aseveljien pois ajamiseen Lapista Suomi luovutti kaiken vaaditun ja enemmänkin. Porkkalan alueelle Neuvostoliitto rakensi tukikohtansa. Sen tykkien kantama ulottui Helsinkiin saakka.
Kunniamme päivät eli menestyksekkäästi taistellun talvisodan Suomen nykyiset poliitikot muistavat. Sen sijaan aivan oikein jatkosodaksi kutsutun historian vaiheen vain harva poliitikko haluaa muistaa. Sen tuloksena kun oli häviö ja pakkorauha. ”Kaik män, vain haetar jäi pöyvälle soimaan”.
Jos lukija löytää yhtymäkohtia nykypäivän ja kesän 1939 välillä se ei ole kirjoittajan vika.
Kun muutettavat muutetaan saatetaan ehkä sanoa, että historia toistaa itseään ivallinen virne suupielessään.
Mutta minä juon nyt kahvia.
6 kommenttia julkaisuun “Aamujen aamua”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Pakko on jankata samasta asiasta. Suomi teki emämunauksen liittyessään Natoon ja tehdessään DCA-sopimuksen USAn kanssa. Parempi olisi ollut pysyä TÄYSIN puolueettomana ja luoda suhteita itään Kiinaan asti. Mutta ei, nämä älykääpiöt olivat niin hullaantuneita länteen, että eivät osanneet muuta ajatellakaan. Suurin syyllinen on media ja ennenkaikkea YLE ja Hesari. Jos joskus halutaan muutos tähän, niin YLEn johto on vaihdettava KOKONAAN ja otettava Hesari haltuun ja ohjaukseen.
Ei liene ihme, että Adolf Ehrnrooth`in ”torjuntavoittoon” päättynyt (, vältettävissä ollut,) jatkosota on unohtunut, koska siinä menetettiin kaatuneina noin 63 000 miestä. Vertailtaessa nykyistä ”ilmapiiriä” vuoden -39 vastaavaan, niin nythän kansa on jopa villiintynyt odotellessaan kahakkaa, kiitos median. Valtiojohtokin kansanedustajia myöten, hekumoivat nyt julkisesti, toisin kuin silloin.
Siitä saitte onnettomat persujen ja muiden publikaanien äänestäjät. Ei tarvitse olla tohtori ymmärtääkseen, että tämä ei tule etenemään ilman sotimista!!
Muistan hyvin ne ”nuorisokirjat” joita 50-luvulla luettiin. Perustyyppejä kirjoissa olivat nokkelat helsinkiläispojat ja tyhmät ryssät. Pojat ratkoivat ryssien tekemiä rikoksia ja poliisin tarvitsi vain pidättää roistot. Kirjat olivat propagandaa ja aivopesua mutta eihän sitä nuori poika tajunnut. Herää vain kysymys että millä keinoilla tämänpäivän nuoria aivopestään globalistien apulaisiksi.
Silloin natsi-Saksa. Joskus ennen mm. Ruotsi ja Napoleon. Nyt globaali länsi, joka vihaa Venäjän patriotismia ja pitää sitä (aivan oikein) uhkana maailmanherruustavoitteilleen. Vai olisiko realistisempaa sanoa, että Venäjän kukistamisen avulla länsi yrittää ylläpitää maailman yksinapaisuutta ja päästä käsiksi Venäjän luonnonvaroihin.
Ukrainahan on – kuten tämän palstan lukijat melkein kaikki varmaan tiedostavat – propagandan ohella lännen väline tavoitteidensa saavuttamiseksi. Ikävä kyllä Suomikin on antautunut globalistien käyttöön Venäjän kukistamiseksi. Naapuriseuran tuottama informaatio on meidän tapa vastustaa tätä mielettömyyttä, mutta muutoin otetaan tosiaan rennosti sekä huolehditaan itsestämme ja läheisistämme.
Niin, kun katsomme Suomen, siis valtiojohdon, median ja asiansa tuntijoiden, tekemisiä ja sanomisia viime vuosilta, ei lie epäilystä millä asialla Suomi on. Siis tämä Suomi, joka lehtijuttujen mukaan aina tahtoo ja aikoo milloin mitäkin vaikkei asia olisikaan vielä kansanedustajille tuttu mutta tulee kyllä olemaan. Ja kun pohjatyöt on hyvin tehty, niin eduskunnan tahto on myös tämä jo esitelty Suomen tahto. Tosiasiat yhteen luettuna Suomi on vastakkainasettelun ja sodan asialla. Sikäli kaikki puheet Suomen rauhantahtoisuudesta ovat pötypuhetta.