Suomen ja Ruotsin puolueettomuus oli lähes puolen vuosisadan ajan tärkeä osa Neuvostoliiton ja Naton välisten puskurivyöhykkeiden säilyttämistä. Neuvostoliitto oli paljon voimakkaampi kuin Venäjä nykyään. Se oli myös käytännössä vastustamaton Itämerellä. Ja mielenkiintoista oli, etteivät Ruotsi tai Suomi jostain syystä tunteneet silloin tarvetta liittyä Natoon.
Ja jos ylipäänsä koskaan oli vaarana myyttinen Neuvostoliiton hyökkäys jompaan kumpaan maahan, se vaara katosi vuonna 1991. Jos Kreml ei hyökännyt Ruotsiin ja Suomeen ensimmäisen kylmän sodan aikana, se ei varmasti tekisi sitä nyt.
Raivoisa russofobia on kuitenkin erittäin vahingollinen rappeuttava sairaus. Se hämärtää ihmisten harkintakykyä ja saa heidät tekemään kaikenlaisia hätiköityjä ja selittämättömiä päätöksiä. Toisaalta muuten on myös mahdotonta selittää Naton laajentumista Pohjolaan. Tavoitteena on ympäröidä Venäjä vihamielisillä valtioilla. Yhtenä viimeisimmistä siirroista Helsinki antoi juuri Yhdysvalloille laillisen luvan sijoittaa joukkoja Suomeen. Eduskunta teki päätöksen yksimielisesti.
Washington DC:llä on 1. päivästä heinäkuuta alkaen pääsy vähintään 15 suomalaiseen sotilastukikohtaan, joihin on mahdollista varastoida Yhdysvaltain raskaita aseita. Ei ole täsmennetty, millaisista aseista ja varusteista on kyse, mutta sitä ei ole niin vaikea kuvitella.
Yhdysvallat yrittää jo nyt ympäröidä sekä Venäjän että Kiinan aiemmin kielletyillä keski- ja keskipitkän kantaman ohjuksilla. Tästä syystä se perustaa uusia sotilastukikohtia kaikkialle Euroopan ja Tyynenmeren alueelle. Viimeisin Suomen kanssa tehty sopimus, Defence Cooperation Agreement eli DCA-sopimus, ”antaa Yhdysvaltojen tuoda puolustustarvikkeita, tarvikkeita, materiaaleja ja sotilaita Suomeen”, kuten paikalliset lähteet kertovat.
Vielä pahempaa on, että sopimus antaa Yhdysvalloille lailliset perusteet luoda sotilaallisia suoja-alueita, jotka ovat vain Yhdysvaltain asevoimien henkilöstön käytettävissä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomi luopui itsemääräämisoikeudestaan, ja maasta voi tulla venäläisten ohjusiskujen legitiimi kohde. Yhdysvalloilla on samanlaisia ”yksinoikeudellisia” tiloja kaikkialla maailmassa.
Itse asiassa Kreml todella odotti tällaisia toimia, ja siksi se alkoi sijoittaa Luoteis-Venäjälle uusia ohjusprikaateja, joista osa on aseistettu ballistisilla ja hypersoonisilla ohjuksilla. Niiden kantama ulottuu koko Pohjois-Eurooppaan. Näiden aseiden nopeus antaa Kremlille mahdollisuuden käytännössä välittömiin kostotoimiin. Valitettavasti ne eivät näytä pelottavan Helsingin eliittiä.
Eduskunnan järjetöntä päätöstä vastustaa paljon suurempaa ydinaseilla varustettua naapurimaataan ei voi mitenkään perustella ”puolustuksellisella” tai muulla samankaltaisella perustelulla. Pelkästään se tosiasia, että Suomi sallii amerikkalaisten hyökkäyksellisten voimavarojen sijoittamisen Venäjän rajan läheisyyteen, riittää perusteeksi Venäjälle sijoittaa sellaisia aseita, joita vastaan Yhdysvalloilla ei yksinkertaisesti ole keinoja puolustautua.
Koska DCA-sopimus luo oikeudelliset puitteet amerikkalaisten pysyvälle sotilaalliselle läsnäololle Suomessa, se tarkoittaa myös sitä, että Kreml ryhtyy vastatoimiin varmasti. Tämä tekee Helsingistä paljon vähemmän turvallisen kuin ennen Natoon liittymistä, mikä mitätöi jäsenyyden syyksi ilmoitetun tarkoituksen.
Kansanedustaja Anna Kontula teki ehdotuksen, jossa kehotettiin muita kansanedustajia hylkäämään DCA-sopimus, mutta hänen esityksensä ei saanut kannatusta. Siksi eduskunta ”ei äänestänyt sopimuksesta, vaan hyväksyi sen yksimielisesti”, paikalliset lähteet kertovat.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi viime kuussa, että sopimus pitää hyväksyä kahden kolmasosan enemmistöllä, koska se vaikuttaa useisiin Suomen perustuslain eri näkökohtiin. Eli se on ristiriidassa perustuslain kanssa.
Suomi tekee kaikkensa miellyttääkseen Yhdysvaltoja ja Natoa, aivan kuten se halusi miellyttää Natsi-Saksaa yli 80 vuotta sitten. Jo ennen Ukrainan konfliktin kärjistymistä Suomi päätti luopua suvereenisuudestaan hankkimalla vuonna 2021 F-35 hävittäjiä, joiden datajärjestelmiä Yhdysvallat hallitsee. Hävittäjät lähettävät jatkuvasti kaikki lentotietonsa sekä koneet valmistavalle Lockheed Martinille että Yhdysvaltain asevoimille.
Vaikka vielä silloin ”puolueeton” Suomi ei olisi liittynyt Natoon, Pentagon olisi hallinnut tehokkaasti maan asevoimien ratkaisevan tärkeää osaa. Myös tämä olisi pakottanut Venäjän reagoimaan.
Drago Bosnic on toimittaja, joka on erikoistunut sotilasteknologiaan, maailmantalouteen ja geopolitiikkaan. Hän on keskittynyt erityisesti Lähi-itään, Balkaniin, Venäjään, Kiinaan, Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja suurvaltojen kilpailuun.
13 kommenttia julkaisuun “Suomi päätti luopua itsemääräämisoikeudestaan”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kyllä on Kekkosta ikävä ☹️☹️
Olen myöhässä, mutta pakko purkaa paineet.
Henkilökohtaisesti olen, (vaikka en ole uskon miehiä) odottanut sitä, että Tukholman profetia toteutuisi.
Suomi on suoraan sanottuna kuvottavassa tilassa. Kaikki hyvä ja positiivinen on heitetty kaivoon.
Olen esittänyt sitä, että Tämä profetia otettaisi sellaisena vastaan, että se edellyttäisi itäsuomen nostamista jaloilleen. Maatalous kuntoon yritystoiminta kaikkinensa taas toimimaan.
Nythän ollaan tyhjentämässä itäsuomea, että siellä olisi helpompi sotia. Mutta se tietää suomen tuhoa totaalisesti.
Sitä olen usein miettinyt, että onko nuo asioistamme päättävät henkilöt ihan oikeasti noin tyhmiä, vai mikä ajaa heitä tällaiseen tilaan? Eikö sieltä löydy lainkaan ihmistä, joka osaa laskea 1+1?
Viimeinen sammuttaa valot … no taitaa sähkö loppua jo ennen sitä. Korpraalilla on suunnitelma niinkuin kaikilla korpraaleilla. https://www.unz.com/mwhitney/nato-buildup-in-finland-puts-hostile-anti-russia-army-on-putins-doorstep/
Muistan tapahtuman, kun Putin tuli vierailulle Sauli Niinistön aikana. Niinistön naama oli niin kurtussa, että oli helppo päätellä mitä mieltä oli Putinista. Itse asiassa Niinistö pelkäsi Putinia. Sitten myöhemmin, kun Niinistö oli vierailulla USAssa, naama oli aivan hymyilevä. Tämä koko show alkoi Niinistön aikana, jolloin valmisteltiin liittymistä Natoon ja sitten DCA-sopimukseen. Seuraava sopimus lienee USAn osavaltio-sopimus. No, Suomen päättäjiä käy noutaja hakemassa tavalla tai toisella.
Minusta ”show” alkoi vaivihkaa jo presidentti Kekkosen erottua virastaan – siis lännettyminen ja koko poliittisen kentän hidas liukuminen oikealle (vauhdittajana mm. HS). Koiviston tultua presidentiksi ajattelin, että nyt se lännettyminen vasta toden teolla alkaa. Ei alkanutkaan niin kovalla vauhdilla kuten kuvittelin. Koivisto se vasta pelkäsikin itää.
Kun Neuvostoliitto hajosi, olisi Koivistolla ollut ”tuhannen taalan paikka” hankkia Suomelle Viipuri ja suuri osa luovutettua Karjalaa takaisin. Mutta mitä teki Koivisto? Ei mitään kuten ei yleensäkään. Pelkäsi liikaa Jeltsinin Venäjääkin. Jos presidenttinä olisi silloin ollut Kekkonen, meillä olisi nyt ”suurempi Suomi” ja silti erinomaiset suhteet Venäjään ja samalla myös länteen kuten Kekkosen aikana aiemmin . Nyt vallassa ovat saat*nan tunarit ja jälki sen näköistä.
Minäkin olen sitä mieltä, että aidosti ystävälliset suhteet Venäjään poikisivat paljon molemmille hyödyllisiä asioita (melkein vain mielikuvitus rajana) eivätkä olisi pois Suomen hyvistä väleistä muiden maiden kanssa. Tai jos joku maa alkaisi sen takia hyljeksiä Suomea, niin omapa olisi häpeänsä.
Myös Ukraina olisi hyötynyt runsain mitoin hyvistä suhteista Venäjään. En voi mitenkään uskoa, että Venäjä olisi vaatinut ystävyytensä ehdoksi Ukrainan asettumista länsimaita vastaan. Ystävyyteen kuuluu luonnollisesti mm. se, ettei ystävämaan kansalaisia sorreta ja se, ettei liittouduta sotilaallisesti ystävää vastaan.
Ongelma on USA-Nato, joka ei hyväksy ystävikseen tai edes tasavertaisiksi kumppaneikseen maita, jotka eivät jollain tapaa alistu sille. Venäjä ja Kiina eivät ole alistuneet. Siksi USA-Nato käy niiden kimppuun kaikkialta, missä alistutaan sen tavoitteille eli juurikin mm. Ukrainasta ja Suomesta käsin.
https://www.youtube.com/watch?v=Y6JBaYkraIQ
Linkissä Tuomas Malinen keskustelee aiheesta tunnin verran sveitsiäisen professorin Pascal Lottaz’in kanssa. Malinen on syystäkin järkyttynyt ja huolissaan.
Huomionarvoista on, että Malisella on ollut tiivis (vain ammatillinen) yhteistyösuhde ulkoministeri Elina Valtosen kanssa. X-kanavalla Malinen on kertonut siitä kuinka Valtonen käänsi takkinsa ja kurssinsa erään Bilderberg-kokouksen jälkeen ja yhteistyö päättyi. Videolla Malinen puhuu täyttä asiaa joskin on sanottava, että jos on ollut Valtosen kanssa yhteistyössä vaikka ennen takinkääntöäkin, niin kertonee se jonkin asteen sinisilmäisyydestä. Samoin kun se, että hän ilmeisen myöhään on herännyt havaitsemaan, että on kaksi Amerikkaa. Se työyhteisön Amerikka johon hän itse ihastui ja valtapiirien Amerikka joka hallitsee maailmaa.
Videolla sanotaan teknisesti oikein, että DCA-sopimus tehtiin yksimielisesti. Olisi kuitenkin syytä muistaa, että Anna Kontula esitti hylkäämistä mutta kukaan ei kannattanut. Siis oli kuitenkin yksi eriävä mielipide. Suomesta puuttuu oppositio kokonaan sanoo Malinen ja tämä asiantila tuli voimaan koronahysterian aikana.
ROSVOT KIINNI!
DCA-sopimuksen aikaansaaminen ja hyväksyminen on selvä törkeä maanpetos, johon valtaeliittimme syyllistyy. Myös valtamedia on syyllinen. Suomeen pitää saada aikaan perustuslakituomioistuin, sillä perustuslakia on törkeästi rikottu monet kerrat, eikä eduskunnan perustuslakivaliokunta ole lainkaan kunnioittanut perustuslakia. Ikävää, että mediapooli ja Hybriuhkien torjuntakeskus on saanut valtamedian aivopesemään koko kansan sotapsykoosiin.
Mutta kun suvereeni (läntinen) valtio saa tehdä kuinka se haluaa, oli ratkaisut sitten järkeviä tai ei. Väkisin tulee mieleen Nummisuutarin Esko näistä Suomen touhuista. Vai onko käynyt kuten Keijo Korhonen kirjoitti Suomen EU-jäsenyydestä, että valtaeliitti möi itsenäisyyden ”surkeiden henkilökohtaisten etujensa takia.” Pitkään valmisteltu hanke, askel askeleelta kohti NATOa ja tilaisuuden tullen sitten jäseneksi. Ja kun tilaisuuksia ei tule turhan usein, on solmittava myös ”puolustusyhteistyösopimus” eli tehtävä Suomesta Venäjän vihollisen tukialue. Ei tarvitse olla asiantuntija ymmärtääkseen että pieleen meni pahasti. Keijo Korhosen sanoin: ”Suomen nykyjohto ei ole oppinut mitään ja on unohtanut kaiken.” Tosin en ole varma onko ulkopoliittisia arvioita ja laskelmia tehty sen selvittämiseksi mikä olisi järkevää, koska toteutunut niin selvästi ei sitä ole. Jäljelle jää siis nämä ”surkeat henkilökohtaiset edut” sekä ideloginen ja alamittaisuuden tunteeseen perustuva pakkomielle länteen kuulumisesta.
Mutta kun Suomi ei ole enää suvereeni valtio. Eikä ole oikein koskaan ollutkaan.
Minusta Suomi oli suvereeni valtio 1945-1994. Takaoikealta kuuluu jupinaa, että entäs YYA ja suomettuminen?
Ensinnäkin suvereenilla valtiolla on oikeus tehdä sopimuksia – myös puolustuksellisia – naapurivaltionsa kanssa. YYA:n A-osio ei koskaan toteutunut (onneksi) ja Kekkonen esitti tiukan kiellon jopa Neuvostoliiton ehdottamille yhteisille sotaharjoituksille. Ei-suvereenin valtion olisi pitänyt vain taipua niihin.
Suomettuminen on vain pelkkä haukkumasana joka tarkoittaa selkokielle käännettynä puolueettomuutta. Ns. länsi, joka oli melko yksimielisesti Neuvostoliiton (ja sen satelliittien) vihollinen ei voinut sulattaa sitä, että joku eurooppalainen demokraattinen valtio oli todella puolueeton ja sotilaallisesti liittoutumaton myös suhteessa ”kommunistivaltio” Neuvostoliittoon.
Puolueettomia olivat teoriassa myös monet muut Euroopan maat, mutta niillä ei ollutkaan yhteistä rajaa Neuvostoliiton kanssa. Käytännössä nekin suhtautuivat siihen puolueellisen vihamielisesti ja ”puivat nyrkkiä” satelliittien selän takaa (Ruotsi puskurivaltionsa Suomen takaa). Suomella oli ja on edelleen 1300 km yhteistä rajaa ”idän karhun” kanssa. On viisasta politiikkaa ottaa se huomioon menettämättä silti suverennisuuttaan.
No, oli se ainakin parempaa aikaa kuin mitä nyt eletään.
”Kreikkalainen filosofian periaate, joka tunnetaan nimellä ”jälkeen, mutta ei seurauksena” (lat. ”post hoc, non propter hoc”), viittaa virheeseen syy-seuraussuhteessa. Tämä periaate tarkoittaa, että vain siksi, että yksi tapahtuma seuraa toista, ei välttämättä tarkoita, että ensimmäinen tapahtuma on toisen syy.”
Hyvä kysymys, miksi Venäjä aluksi varoitti ja sen jälkeen, kuin kukaan Lännestä ei halunnut aloittaa diplomattisesta keskustelua, Venäjä aloitti sotilaallisen operaation?