Parlamentarismilla ja demokratialla on kielessä ja reaalimaailmassa vissi ero. Molemmat liittyvät vallan jakamiseen ja kansalaisten osallistumiseen yhteiskunnan päätöksentekoon.
Demokratia on sanakirjan tyyliin puhuen periaate, jonka mukaan valta kuuluu kansalle ja kaikki kansalaiset ovat tasa-arvoisia. Demokraattisessa yhteiskunnassa päätökset tehdään yleensä enemmistön mielipiteen mukaisesti, mutta samalla vähemmistöjen oikeuksia kunnioitetaan. Demokratian keskeisiä piirteitä ovat vaalit, sananvapaus, yhdistymisvapaus ja oikeusvaltio.
Parlamentarismi on hallitusmuoto, jossa valtion päämies (esimerkiksi kuningas tai presidentti) ei itse harjoita toimeenpanovaltaa, vaan tehtävä kuuluu parlamentissa enemmistön kannattamalle hallitukselle. Parlamentti valitsee hallituksen ja voi periaatteessa myös erottaa sen epäluottamuslauseella. Parlamentarismin keskeinen piirre on siis se, että toimeenpanovalta on sidottu parlamentaariseen enemmistöön. Taustalla sen luovat puolueet.
Tässä tullaan herkälle alueelle. On mahdollista, että maassa on virallisesti parlamentarismi, mutta demokratian kanssa on vähän niin ja näin. Se, miten tilanne kulloinkin nähdään yhteiskunnassa, muuttuu ajan myötä. Mikä on demokratian tila nyt, on hyvä kysymys, mutta vaikea vastata. Sillä kulloisessakin historian vaiheessa mennyttä katsotaan muodissa olevien silmälasien lävitse.
Esimerkistä käy mainiosti Suomen sodanjälkeinen historia. Tämänhetkinen optiikka tuntuu näyttävän, että Kekkosen aikana oltiin vaarallisesti kallellaan ja kuulolla itään. Nyt mm. tiedämme, että taannoin bilateraalisen kaupan nimikkeen alla suoritettu taloudellinen kanssakäyminen silloisen Neuvostoliiton ja Kekkosen Suomen välillä oli vanhanaikaista ja sitoi länteen halunnutta maata vaarallisesti itään. Samainen moderni optiikka näyttää juuri nyt idän suunnan tarkoittavan Suomelle imaginaarisen suurta vaaraa, jota torjutaan ilmassa, maalla ja merellä edestakaisin pörräävillä laitteilla.
Olemmeko tätä mieltä demokraattisesti? Siis että idästä uhkaa meitä suuri vaara? Sitä on vaikea mennä sanomaan kahdestakin syystä. Meillä on parlamentarismin pelisääntöjen mukaan asetettu hallitus. Oppositiosta ei kuulu ainakaan tämän kirjoittajan korviin merkittäviä nykyoptiikaa moittivia puheenvuoroja. Siltä osin kaikki on kunnossa.
Rohkenen silti väittää, että nykytilanteessa demokratia ontuu. Se johtuu siitä, että kaikki tavoittava media toimii keskeisissä, voisi sanoa maan kohtalon kysymyksissä hallituksen propagandatyökaluna. Jos sana propaganda maistuu pahalta ja tuoksahtaa itäiseltä, voidaan kysyyä, miksi Suomeen perustettiin vuoden 2014 jälkeen Mediapooli linjaamaan “vastuullisen median” linjauksia? Eikö luotettu siihen, että satalukuinen media eri kanavineen olisi ihan itsekin osannut olla vastuullinen? Kuka tai ketkä olivat sitä mieltä, että vallan vahtikoiran vahti tarvitaan?
Mitä kansan ääneltä voisi odottaa, jos kävisi niin, että eduskunnan valiokunnat sallisivat kansallisen olemassaolon perusasioita koskevan muutosaloitteen tulla kansanäänestykseen, niin, sillä rajauksella tietysti, että kyseessä olisivat vain neuvoa antavat.
Sitähän emme tiedä. NATO-liitoksesta ei kansalta kysytty. Ehkä vielä vakavampi ratkaisu, eli Yhdysvaltojen kanssa sovittu DCA-sopimus vietiin läpi niin, että oli hankaluuksia löytää asiaa koskevia analyyseja edes mediasta. Sopimuksen käsittely eduskunnassa oli poliittinen spektaakkeli.
Yleisesti ottaen voidaan katsoa, että demokratia on sitä laajempi ja syvempi, mitä enemmän kansalaiset voivat osallistua yhteiskunnan päätöksentekoon ja mitä paremmin heidän oikeuksiaan kunnioitetaan. Nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa mielipiteen muodostumisen pääasialliset demiurgit ovat Mediapoolin valvomien sääntöjen mukaan toimiva media, sekä puolueiden järjestämä, ajoittain hurjaksi äityvä poliittinen spektaakkeli tähtisolisteineen.
Oli miten oli, tässä ollaan. Ja tällaisessa järjestelmässä parlamentti voi toimia vain hallituksen kumileimasimena, eikä kansalaisten ääni todella voisikaan kuuluisi päätöksenteossa, jos se poikkeaisi virallisesta linjasta.
Kyllä, kyllä meillä on sääntöperustaisesti toimiva parlamentarismi tässä Suomessa. Sen demokraattisuudesta en kykene olemaan yhtä varma. Se on se pieni ero.
13 kommenttia julkaisuun “Se pieni ero?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Pitikö sen Domran työntää pukinsorkkansa tännekin ,saahan sitä säilyttää uskonsa Setä-Samulin hyvyyteen on ollut sotimatta koko itsenäisyydensä aikana 23 vuotta,
MIKÄ MIES
Toimittajalta pitää joskus edellyttää myös ajattelua. Pitkästä iästä on apua asioiden yhteyksien ymmärtämisessä – jos muisti toimii. Ensimmäisessä kommentissani mainitsin Mediapoolin synnyttämisen kannalta keskeisen henkilön ja instanssin. Lisään tähän vielä miehen perustiedot.
Markku Mantila on suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka on tehnyt merkittävän uran sekä mediassa että valtionhallinnossa. Hän syntyi 7. marraskuuta 1964 Kuopiossa ja on valmistunut valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta sekä suorittanut M.Sc.-tutkinnon London School of Economicsissa¹.
Mantila aloitti uransa toimittajana Ilkka- ja Turun Sanomat -lehdissä. Hän työskenteli ulkoministeriössä vuosina 1995–2002, muun muassa Suomen suurlähetystöissä Koreassa ja Espanjassa¹. Tämän jälkeen hän toimi päätoimittajana Pohjalaisessa (2002–2009) ja Kalevassa (2009–2014)¹².
Vuonna 2014 Mantila nimitettiin valtioneuvoston viestintäjohtajaksi, missä hän työskenteli vuoteen 2017 asti³. Tämän jälkeen hän siirtyi Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen yksikön päälliköksi¹. Vuodesta 2020 lähtien Mantila on toiminut Ilkka-Pohjalainen-lehden päätoimittajana¹.
Mantila on myös kirjailija ja on julkaissut useita teoksia, kuten Peräseinäjoen kunnan elämästä kertovan romaanisarjan².
(1) Markku Mantila – Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Markku_Mantila.
(2) Markku Mantilan Peräseinäjoki-trilogia imaisee mukaansa. https://www.vartija-lehti.fi/markku-mantilan-peraseinajoki-trilogia-imaisee-mukaansa/.
(3) Valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila eroaa … – Kaleva. https://www.kaleva.fi/valtioneuvoston-viestintajohtaja-markku-mantila-er/1637840.
(4) Markku Mantila valtioneuvoston viestintäjohtajaksi. https://valtioneuvosto.fi/-/markku-mantila-valtioneuvoston-viestintajohtajaksi.
(5) fi.wikipedia.org. https://fi.wikipedia.org/wiki/Markku_Mantila.
Kansanäänestykset voisivat toimia jokseenkin järkevällä tavalla, jos aiheista käytäisiin perusteellinen sekä riittävän laaja ja pitkäkestoinen julkinen keskustelu, jossa vastakkaisia kantoja edustavat aiheeseen perehtyneet ihmiset esittäisivät vapaasti argumenttejaan ja niitä pidettäisiin esillä näkyvästi ja tasapuolisesti.
Nythän ollaan mahdollisimman kaukana tällaisesta. Yleensä media ottaa sen saman kannan kuin johtavat poliitikot (tai toisin päin, eli globalistien etua, russofobiaa, titityy-ideologioita, yms. edistävän kannan) eikä asiallista keskustelua käydä käytännössä ollenkaan. Ns. asiantuntijoiden säestyksellä media ja poliitikot aikaansaavat haluamansa yleisen mielipiteen, jota on vaikea murtaa vaikka se olisi kuinka pielessä. Syntyy itseään ruokkiva kehä, joka saattaa olla voimissaan jopa vuosikymmeniä, vaikka itse substanssit olisivat epätosia tai vahingollisia.
En oikein luota demokratiaan, se on nähty ja kuultu ja toimimattomaksi todettu. Järkevä parlamentarismi toimii paljon paremmin. Kysymys on vain siitä, että kuka tai ketkä parlamenttiä pyörittää. Tällä hetkellä Suomen parlamentarismi on vailla järkeä täysin. Stubb, Orpo, Häkkänen, Valtonen, Purra ja muut ovat aivottomia kusipäitä. Eivät ole ilmeisesti kuulleetkaan mitään järjenkäytöstä, ainoastaan oman vallan kasvattamisesta.
Lähimpänä historiassa oli Paasikivi-Kekkosen aika, jossa Suomea johdettiin järkeä käyttäen, ja tulokset olivat näkyvillä. Mutta niin ne ovat nytkin, tosin päinvastaiset. Jos johtajat käyttäisivät järkeä, niin Suomen ulkopoliittiset suhteet ja taloudelliset suhteet olisivat erinomaisella mallilla. Siis kysymys on suhteista Venäjään. Tämä koko musta kokoomuksen koomikko viisikko ei ymmärrä eikä halua, että Suomi kuuluisi hyvinvoivaksi valtioksi. Samalla myös iso osa kansasta on aivopesty samaan kategoriaan.
Edward Bernays ’Propaganda’-teoksessaan(1928) kirjoittaa, että massojen mielipiteiden manipulointi on tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa ja että ne, jotka tuota manipulointia tekevät, ovat todellisia vallankäyttäjiä. Samoin Paasikivi päiväkirjassaan 1928: ”puoluepolitiikassa ei ole vaikuttava se, mikä on oikein ja tosi, vaan se, mitä ’yleinen mielipide’ luulee, pitää, katsoo oikeaksi ja todeksi. Sen vuoksi demokratiassa on ensin yleinen mielipide käännettävä oikean asian puolelle ja sitten vasta asia otettava esille.”(Matti Salmisen kirjasta Toisinajattelijoiden Suomi).
Noinhan tämä systeemi varmasti toimii ja suuresta vallasta kuuluisi seurata suuri vastuu, mutta pirunko vastuuta näillä on.
Jos olisi tosiasioita, jotka ovat saaneet nuo ministerit sun muut vakuuttuneiksi, että se mitä Suomi on mennyt tekemään, on välttämätöntä, niin eivätkö he luota, että samat tosiasiat voisivat vakuuttaa myös kansan noiden päätöksien taakse. Johtopäätöksen täytyy olla, että sellaisia tosiasioita ei ole, joten niitä on täytynyt keksiä. Kun ei myöskään voi olla uskomatta, etteivätkö kansanedustajat jne. ainakin jossain määrin tietäisi asioiden todellista laitaa, on pakko ajatella, että he todella uskovat asiaansa ja pitävät tätä lännen dominanssia niin ihmeellisenä asiana, että rehellisyys, ihmishenget, Suomen itsenäisyys ja koko tulevaisuus ovat sille uhrattavia asioita. Toden puhumista sopii kyllä vaatia muilta, mutta meitä tuollaiset vaatimukset eivät tietenkään sido. Tässäkin olemme tulleet tuon valtameren takaisen ystävämme kaltaiseksi.
Noam Chomsky mainitsee ihmiskunnan kohtalonkysymyksiksi ilmastokriisin ja ydinsodan uhkan. Chomskyn mukaan ihmisten tarvitsisi löytää yhteinen tahto näistä selviytymiseen ja kieltäytyä tekemästä kuten johtajamme kehottavat: ”puhukaa naapureille, liittykää järjestöihin ja aktivistiryhmiin tai menkää kaduille” (tarkoittaa kai mielenosoituksia). Vastoin aiempaa luuloani, suomalaisiakin on helppo saada kiihotetuksi jonkin asian taakse, jos asia on sopiva ja sillä on valtiovallan tuki; valtio ja kansa yhdessä jotakin tai joitakin vastaan. Asiaa tuntematta luulisi, että valtio on jotain jonka tulisi toimia kansan parhaaksi eikä niin, että valtio käyttää kansaa omien tai vieraiden päämäärien hyväksi. Varsinkin, kun on epäselvää mikä se valtio, joka kansaa käyttää oikeastaan on. Mikä on se Suomi, joka ensin ei tahdo ja kohta jo tahtoo Nato-joukkoja Suomeen. Sama Suomi oli valmistellut Nato-jäsenyyttä kolmekymmentä vuotta kansan tahdon vastaisesti ja ”puolustusyhteistyösopimusta” tuntemattoman ajan yhtälailla kansalta kysymättä. Tuo ”Nato-lähentyminen” on ollut pitkän ajan tapahtuma, hallituksista ja eduskunnan kokoonpanosta riippumaton, niin että Afganistanissa sitten jo sodittiin USA:n kanssa.
Se, että tuo Suomi poliitikkoineen, virkamiehineen ja TK-joukkoineen alkaisi kyseenalaistaa sitä, mitä tähän asti on julistanut ja varjellut suurimpana totuutena, tuntuu epätodennäköiseltä. Aina voi alkaa toimia toisin, mutta tähän asti on haettu ainoastaan vastakkainasettelua. Ehkäpä kun tarttuvat itseään niskasta ja kiskovat ylös tuosta suonsilmästä, johon ovat itsensä(ja siinä samalla koko kansan) puhuneet. Huomaan näitä kirjoittaessani kuvittelevani Suomen vielä itsenäiseksi toimijaksi. Joka tapauksessa Suomi on itsenäisesti luopunut tuosta itsenäisyydestä ja siitä on kyseenalainen kunnia ehdottomasti annettava niille, joille se kuuluu.
Jäljelle jää siis kansan valta, mutta paljonko siihen on luottamista. Jos tuollainen nationalistinen hetki ja tunne saakin kansan ”yhdeksi mieheksi” ja valmiiksi uhrauksiin, niin muiden asioiden suhteen tulee tulos jäämään vaatimattomaksi. Suomalainen ei ole mielenosoittaja, tai on mutta ei sillä tavalla. Suomalaisia hallitaan sosiaalisella kontrollilla ja häpeällä. Mihin tahansa kyseenalaistukseen on vasta-argumentit valmiiksi ladattuina ja ne ovat muotoa ’Putinin xxx’ tai ’suomettunut xxx’, esimerkiksi. Mieltään osoittamaan aikova ei ehdi ovesta ulos kun näitä miettiessään tulee jo katumapäälle.
Mediapooli kuvaa toimintaansa (toiminta-ajatustaan) seuraavasti:
”Mediapooli ylläpitää mediatoimialan tilannekuvaa ja tuottaa huoltovarmuustyötä tukevia selvityksiä. Pooli järjestää poolikokouksia, harjoituksia, koulutuksia ja seminaareja”
Mistä Kari Arvola on hankkinut tiedon (vai onko taas kyseessä jokin salainen tieto, jota tämän sivuston kynäilijöillä tuntuu yhdellä, jos toisellakin olevan asiasta kuin asiasta), että ”…perustettiin … mediapooli linjaamaan “vastuullisen median” linjauksia?
Olen ymmärtänyt Arvolan olevan sanomalehtimies. Uskooko Arvola todella tuollaiseen mediapoolisalaliittoon? Ja, jos uskoo, niin kuinka luotettavaa ja vailla ulkopuolista ohjausta on mahatanut olla toimitustyönsä.
Vastaan poikkeuksellisesti.
Mediapoolin perustaminen ei ollut salaliitto, mutta pantiin vireille hiljaisuudessa Huoltovarmuuskeskuksen yhteyteen.
Alusta pitäen sen toimintaa ohjasi ja koordinoi Valtioneuvoston kanslian tiedotusosasto. Keskeinen henkilö oli Markku Mantila.
Mantila oli valtioneuvoston kanslian viestintäjohtaja. Hän toimi tässä tehtävässä 1.11.2014–31.10.2019. Mantila vastasi hallituksen viestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta sekä ministeriöiden ulkoisen viestinnän koordinoinnista ja kehittämisestä.
Mediapoolin toimintaa on hiottu vuosien saatossa, mutta ei ole mitään syytä ajatella, etteikö jatkuva sotahenkinen kampanjointi ns. vastuullisen median tunnuksen alla olisi yhteydessä Mediapooliin ja etteikö valtamedian kokonaisuutta nykyisissä tunnelmissa ohjattaisi niillä periaatteilla, jotka silloin kymmenen vuotta sitten luotiin.
Näissä asioissa todellisuus on taruja ihmeellisempi.
Jos mediassa (esim. Naapuriseuran sanomissa) esitetään jatkuvasti olettamuksiin perustuvia teorioita, on se ongelmallista monella tavoin.
JA: tuo mediapoolitaru on kyllä totuutta ihmeellisempi ja puhdas salaliittoteoria.
Domra, jo vuosikymmeniä on, varsinkin läntisissä tiedotusvälineissä (mdia), ”syötetty” meille olettamuksiin perustuvia teorioita = ”pajunköyttä” ; Irakin joukkotuhoaseet, World Trade Centerin tuhoutuminen, ja tuorein olettamuksiin perustuva, pitkään elätetty teoria oli se, että Venäjä räjäytti itse kalliilla rakentamansa Nord Stream-kaasuputket.
VIELÄ KERRAN
Mediapooli perustettiin vuonna 2015 osaksi Suomen Huoltovarmuuskeskusta³⁴. Sen tehtävänä on kehittää media-alan varautumista kriisi- ja erityistilanteisiin sekä poikkeusoloihin, ja se toimii osana Huoltovarmuusorganisaatiota³.
(1) Etusivu | Mediapooli. https://mediapooli.fi/.
(2) Tehtävämme – Mediapooli. https://mediapooli.fi/tehtavamme/.
(3) . https://bing.com/search?q=Suomen+Huoltovarmuuskeskus+Mediapooli+perustaminen.
(4) Huoltovarmuuskeskus. https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/.
(5) Poolit – Huoltovarmuuskeskus. https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/toimialat/tietoyhteiskunta/poolit.
Tämä riittänee tästä aiheesta. Asioilla on taustansa ja historiansa, jota kannattaa tutkia.
Arvola haluaa lopettaa (Arvola: ”Tämä riittänee tästä aiheesta. Asioilla on taustansa ja historiansa, jota kannattaa tutkia) keskustelun mediapoolista ja kehottaa tutkimaan asioiden taustoja ja historiaa lähettämällä linkkien alla olevaa tekstejä luettavaksi. Ne eivät kuitenkaan mitenkään osoita todeksi väitettä mediapoolin mediaa ohjailevasta tai sääntelvästä roolista.
Minusta olisi kyllä syytä keskustella siitä kuinka Naapuriseura on synnyttänyt ja vaalii epätotuuksia kuten mediapoolisatua. Lehdistössä ja televisiokanavilla on kyllä usein epämieluista viritelmää ja vinoutunutta käsitystä monista asioista, mutta luotan kuitenkin siihen, että päätoimittajat ja toimittajat ovat kohtuullisen itsenäisiä toimijoita – ja, jos vaikka eivät olisikaan, on kovin arveluttavaa rakentaa selitykseksi salaliittonäkemyksiä.
Pidetään mediapoolin kyseenalaista roolia hypoteesina, turha tästä on riidellä.
”Mediapooli on mediayhtiöiden verkosto, jonka toiminnalla turvataan kansalaisten pääsy luotettavaan tietoon kaikissa tilanteissa. Luotettava tieto on toimivan demokratian edellytys. ——- Mediapooli on osa liike-elämän johtamaa huoltovarmuusorganisaatiota ja se toimii hallinnollisesti Medialiiton yhteydessä. Poolin toiminta rahoitetaan huoltovarmuusrahastosta. ” (https://web.archive.org/web/20200406154921/https://mediapooli.fi/)
Otin tuon lainauksen vanhemmasta sivuversiosta, siellä kun on vielä jotain sisältöä.
Jotakin tarkoitusta vartenhan tuollainen mediapooli on täytynyt perustaa. Ennen tulimme toimeen ilman mutta sitten tarvittiin mediapooli. Oletus on, että sen tavoite on tiedonvälityksen koordinointi niin, että lopputulos vaikuttaa uskottavalta. Luotettavaa tietoa sen avulla ei kuitenkaan ole kyetty jakamaan, mutta kyllä tuottamaan hämmästyttävän yksimielinen kansa, mitä tulee Venäjä-vihaan ja kaikenlaiseen Venäjä vastaiseen toimintaan ja varustautumiseen. Sekä on Suomi saatu keikautettua sotilasliiton jäseneksi. Ukrainan-sotaan ja Venäjään liittyvä tieto sen sijaan ei ole ollut luotettavaa, vaan mitkä tahansa arvailut ovat käyneet uutisista kunhan viesti vain on ollut oikea; Venäjä paha, Ukraina hyvä… ”Sotauutisointi on propagandan läpäisemää” (Markus Ojala, politiikasta.fi 7.6.2022)