Suomi aikoo käyttää uusien aseiden ja asejärjestelmien hankintaan sekä muihin puolustushallinnon menoihin ensi vuonna peräti 6 500 miljoonaa euroa. Orpon hallitus lisää puolustusministeriön käytössä olevia määrärahoja tästä vuodesta 554 miljoonalla eurolla. Menot kasvavat yhdeksän prosenttia.
Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) kertoi torstaina eduskunnalle, että vuoden 2025 talousarviossa tehdään lisäpanostuksia Suomen puolustuskykyyn, korvataan puolustusvoimille Ukrainan tueksi luovutettua suorituskykyä ja lisätään Nato-jäsenyyteen liittyviä määrärahoja.
Häkkäsen mielestä Naton pelotteen ja puolustuksen kehittäminen Suomessa sekä liittolaisvelvoitteiden täyttäminen on nähtävä pitkäjänteisenä työnä ja investointina maamme turvallisuuteen.
Puolustusministerin mukaan F-35 -hävittäjien hankinnan rahoitus on ”yksittäinen merkittävin puolustusbudjettia kasvattava tekijä, joka tulee näkymään aina 2030-luvun alkuun asti”.
Päätös hankkia amerikkalaisia F-35 -hävittäjiä on vuosi vuodelta tulossa yhä kalliimmaksi.
Vuodelle 2025 on varattuna F-35 -hävittäjien ennakkomaksuihin 1 850 miljoonaa euroa.
Lukuun sisältyy myös 150 miljoonaa euroa varautumista hävittäjähankinnan mahdollisiin valuuttakurssitappioihin. Häkkänen totesi tämän johtuvan siitä, että ”Yhdysvaltain dollari on edelleen vahva, kun taas globaalisti taloudella menee heikosti myös Euroopassa”.
Kun Suomi liittyi Naton jäseneksi, väitettiin, ettei Suomeen ole tulossa sen paremmin ulkomaisia asevoimia kuin tukikohtiakaan. Nyt Suomeen on tulossa sekä joukkoja että tukikohtia, jotka aiheuttavat Suomelle huomattavia kustannuksia.
Naton ”läsnäoloa” Suomessa rahoitetaan 67 miljoonan eurolla. Kaiken kaikkiaan Nato-jäsenyys maksaa Suomelle ensi vuonna noin 150 miljoonaa euroa. Jo aikaisemmin Nato-jäsenyyden kustannuksiin on osoitettu 65 miljoonaa euroa. Naton jäsenmaksuja maksetaan ensi vuonna 26 miljoonaa euroa.
Ukrainalle annettavaa sotilaallista tukea korvataan puolustusvoimien saamilla 261 miljoonalla eurolla.
”Kaksi prosenttia ei tule riittämään”
Häkkänen mukaan on paljon merkkejä siitä, että kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta ei tule riittämään. Kaksi prosenttia on sotilasliitto Naton nykyinen suositus jäsenmailleen. Suomi käyttää jo tällä hetkellä 2,4 prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustusmenoihin.
”Tapahtuuko tämä ihan heti lähiaikoina tai vuosina, en siihen lähden nyt ottamaan kantaa, mutta on ihan selvää, että merkit siihen suuntaan menevät, ja se tarkoittaa laajoille hyvinvointivaltioille tietysti isoja poliittisia kysymyksiä, että miten menot painotetaan, mitkä ovat verotasot, miten kasvua voidaan kiihdyttää”, Häkkänen sanoi.
Puolustusministeri viittasi myös ”vahvaan pohjoismaiseen tukeen”, ”vahvaan USA-tukeen” ja ”tietysti erityisen vahvaan Naton kokonaisvaltaiseen mukanaoloon kaikessa”.
Häkkänen mainitsi lisäksi vierailunsa Aasiassa indopasifisella alueella. Japanin ja Etelä-Korean puolustusyhteistyömallit tulevat puolustusministerin mukaan olemaan ”keskeinen palanen” myös sitä, miten esimerkiksi Suomen huoltovarmuuden järjestelyt tehdään.
Myös keskustan kansanedustaja Mikko Savola löysi jo uusia rahareikiä lähitulevaisuudessa.
”Maavoimien kehittäminen on se, joka tulee näiden nykyisten isojen hankintojen päälle. Se, että pysymme Naton vaatimassa vähintään kahdessa prosentissa bruttokansantuotteesta – jatkossa ehkäpä jopa isommassa, kahdessa ja puolessa tai jopa kolmessa prosentissa – vaatii sen, että investoinnit on saatava nopeasti liikkeelle.”
”Me oleme nyt itsevarma Suomi”
Kokoomuksen Jarmo Limnell mainitsi keskustelussa, ”ettemme ole enää siinä YYA-Suomen ajassa, jolloin puolustusbudjetti pidettiin pienenä Venäjän pelon vuoksi”.
”Nyt me olemme itsevarma Suomi. Tunnustamme realiteetit ja rakennamme puolustuksemme sen mukaisesti yhdessä meidän liittolaismaiden kanssa.” Hän piti hyvänä sitä, että hallitus panostaa Suomen ja suomalaisten ulkoiseen ja sisäiseen turvallisuuteen myös taloudellisesti tiukkoina aikoina.
”Se on viisautta. Viisas varautuu”, sanoi Limnell.
Perussuomalaisten Miko Bergbom puolestaan piti ”erittäin arvokkaana asiana, että tässä taloudellisessa tilanteessa Puolustusvoimille ja puolustusbudjettiin on löydetty näin merkittävä rahoitus”.
”Minä olen erittäin onnellinen siitä, että laajasti lähes koko eduskunta jakaa käsityksen siitä, että meidän pitää panostaa puolustuspolitiikkaa yhä enemmän ja meidän pitää laittaa sinne varoja yhä enemmän ja me ollaan valittu se linja, että me ei enää koskaan olla yksin. Nyt meillä on myös liittolaisia, millä muodostetaan se ennakkopidäke, että Suomi ei joudu sotaan, ja jos sinne joskus joudutaan, niin sinne ei enää koskaan jouduta yksin. Se on äärimmäisen arvokas asia.”
Varustautumiseen löytyy Bergbomin mukaan lisää rahaa sen takia, että ”meillä on naapurissa vihamielinen valtio, joka hyökkää yksittäisten valtioiden kimppuun, ja sitä vastaan pitää varautua. Niin nyt tehdään, ja haluan siitä kiittää koko eduskuntaa”.
Kansanedustaja Mika Kari (sd) sanoi sosialidemokraattisen puolueen pitävän tärkeänä, jopa välttämättömänä, että Suomi ja suomalaiset parlamentaariset puolueet sitoutuvat tähän Naton kahden prosentin tavoitteeseen bruttokansantuotteesta myös tulevina vuosina.
Suomi on hänen mukaansa hoitanut puolustuksensa hyvin, ja vuosikymmeniä ollaan investoitu omaan puolustukseen samaan aikaan, kun moni eurooppalainen maa on tässä ollut huomattavasti leväperäisempi, jopa passiivinen.
Kari näki vaarana, että puolueet lähtevät vaalien alla erilaiseen huutokauppaan jopa puolustusbudjetin nostamisesta.
Keskustan kansanedustaja Hanna Räsänen piti ”erinomaisena asiana”, että puolustushallintoon ei ole tullut leikkauksia.
”Ja toden totta siihen ei tarvitse tulevaisuudessakaan tulla, ja näin myös uskon.”
”Ukraina taistelee koko Euroopan puolesta”
Vasemmistoliiton kansanedustaja Timo Furuholm totesi, ettei kiristyneessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ole tilaa ”naivismille eikä turhalle pullistelulle”, vaan ”turvallisuudesta on kylmäpäisesti pidettävä kiinni”.
Furuholmin mielestä Venäjän toiminta on aiheuttanut sen, että täällä Suomessakin joudutaan varautumaan monenlaisiin skenaarioihin. ”On selvää, että tässä sen lisäksi, että me hoidamme omat asiamme hyvin, on meidän jatkettava tukeamme myös Ukrainalle, joka käy kuluttavaa taistoa koko Euroopan puolesta”.
Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja Otto Andersson kiitti hallitusta, ministeri Häkkästä ja myös oppositiota siitä, että Suomen oma vahva puolustuskyky turvataan.
”Puolustus ja ulkoinen turvallisuus ovat valtion ehdottomia ydintehtäviä etenkin tässä erittäin vaikeassa turvallisuusympäristössä, ja nyt olemme onneksi myös Naton turvatakeiden suojassa”, Andersson sanoi.
Vihreiden Pekka Haavisto kiitti hallitusta Ukrainan tuen systemaattisesta jatkamisesta ja siitä, miten on ”ikään kuin uitu Naton rakenteisiin, ja myöskin näistä tulevista esikuntaratkaisuista ja tämäntyyppisistä”.
Kokoomuksen kansanedustaja, entinen puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg piti armeijan aktiivihenkilöstön määrän suhdetta reserviin kansainvälisesti poikkeuksellisen alhaisena. Valmiutta kohotettaessa lisähenkilöstön tarve on hänen mukaansa ilmeinen.
Kansanedustaja Pia Kauma, kokoomuksesta hänkin, kiitti Häkkästä Israelista tehdyistä ilmapuolustuksen materiaalihankinnoista. Suomi teki viime vuoden lopulla päätöksen ostaa sotaa käyvästä Israelista 316 miljoonalla eurolla Daavidin lingoksi nimettyjä ilmatorjuntaohjuksia.
Rovaniemeläinen kansanedustajana Johanna Ojala-Niemelä (sd) kiitteli Nato-joukkojen läsnäoloa Lapissa ja suuria Nato-harjoituksia, jossa on ollut kymmenen tuhatta sotilasta.
”Huomaa, että kyllä Nato-joukkojen läsnäolo tuolla kaupunkikuvassa on huomattavasti lisääntynyt, ja se on minusta hyvä asia. Lapin elinkeinoelämä on nojautunut matkailuun, malmeihin, metsiin, ja nyt sanoisin, että tämä maanpuolustus on tullut vahvana neljäntenä jalkana. Kiitos siitä.”
19 kommenttia julkaisuun “SUOMEN VARUSTELUMENOT NOUSEVAT RAJUSTI”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ollaksemme rehellisiä on kierre on sellainen, jota on paha ja jopa mahdotonta katkaista.
Meitä ajetaan koko ajan pahempaan ja pahempaan suuntaan.
Olen tuota asiaa pähkäillyt ja pakkohan se on todeta, että jotain radikaalia on tapahduttava. Ei meillä ole sellaista oppositiota, jolla olisi mitään merkitystä. Koko eduskunta ja kaikki puolueet ovat saman agendan vallassa.
Löytyykö suomesta sellaista selkärankaa ja oikeaa tekemistä millä saataisi käännettyä suunta 180 astetta oikeaan? Löytyykö maastamme sellaista henkilöä/ryhmää, jolla olisi kykyä, halua ja osaamista puuttua tähän maamme perikatoon saattamiseen? YouTubessa itketään jonkin kaapelin katkaisun vuoksi, mutta silakat on tosi pieniä joulukaloiksi. Jotain suurempaa pitää tapahtua, että sillä olisi painoarvoa avata keskustelua rauhan puolesta.
No nämä on vaan yhden ihmisen ajattelua ja voihan se olla niin, että ohrana vielä minut löytää.
Ihan totta, mihin tämä päättyy. Tietenkin moni meistä saattaa ehtiä kuolla ennen muutosta (miten se sitten tapahtuukaan), mutta on silti kiehtovaa pohtia kysymystä. Jos tulee sota, se on joka tapauksessa katastrofi, vaikka USA-Nato-Suomi ns:sti voittaisi. Vaikka pääosa suomalaisista säilyisi hengissä, niin olisiko edes russofobeilla sitten hyvä mieli, kun olisivat onnistuneet tappamaan miljoonia venäläisiä.
Jos ei tule sotaa lähivuosina, mutta Suomi ei parane russofobiastaan, vaan jatkaa Venäjän uhkaamista ja panettelemista, niin sekö se sitten on tavoittelemisen arvoista onnellista elämää. Okay, Venäjä-vihaajamme tietty odottaisivat Venäjällä tapahtuvan sellaisia muutoksia, jotka tarkoittaisivat Venäjän alistumista länsivalloille. Odottavan aika voi käydä pitkäksi.
Onnellinenkin muutos on toki mahdollista kunhan päästäisiin ensin eroon tästä sotapsykoosista. En usko sellaiseen muutokseen kotimaisin voimin (ilman että tapahtuu jotain järisyttävää), mutta jos maailman ykkösjohtajat näyttäisivät esimerkkiä, omat kellokkaamme tuskin kehtaisivat kovin kauan yksin kiukutella. Käytännössä on kyse Yhdysvalloista. Se on nämä ongelmat aiheuttanut ja pystyy ne halutessaan myös ratkaisemaan.
Jos olisin Trump ja tulisin valituksi, sopisin Putinin kanssa Ukrainan kysymyksestä kutakuinkin Putinin ehdottamalla tavalla. Samalla sanoisin hänelle Suomea koskien, että hei, annetaan tunteiden rauhoittua. Kyllä he pikkuhiljaa huomaavat, mistä Ukrainassa oli kysymys. Sovitaan, että me ei viedä Suomeen mitään vaarallista ja voidaan lähteä sieltä pikkuhiljaa kokonaankin, niin älä sinäkään kanna niille kaunaa. Kiva, että ollaan taas sovussa ja jos jotain ongelmaa tulee, niin kilautellaan. Se on muuten sun vuoro tulla meille ensi kerralla.
Kansantalouden muuntaminen sotataloudeksi on kovassa vauhdissa. Ja mikä on ollessa, kun eduskuntavasemmistokin kannattaa verotulojen siirtämistä aseteollisuudelle samalla kun kotimaan siviilipuolen välttämättömistäkin menoista leikataan armottomasti. Emme ole virallisesti sotatilassa, mutta asiallisesti ottaen muutos on jo tapahtunut, odotamme vain lisämääräyksiä Pentagonin ja Washingtonin suunnalta.
Voi olla, että me suomalaiset tarvitsemme jälleen uuden, kovan muistutuksen siitä, ettei sotiminen ole pienelle koskaan hyvä vaihtoehto. Venäjä ei sitä muistutusta tarvitse, mutta lienee siihen valmis, jos täällä riittävästi uhotaan. Sota Ukrainassa on osoittanut, kuinka nopeasti aseisiin uhratut miljardit saadaan tuhottua ilman mitään näkyvää hyötyä (ihmislihan tuhoaminenhan on halpaa lystiä, siihen ei modernia teknologiaa tarvita). Suomi on valmis alentamaan ihmisten elämisen tasoa, jotta aseita voidaan hankkia lisää joko ruostumaan varastohalleissa tai tuhoutumaan tarpeettomissa konflikteissa.
Miten rauhaa rakastavasta, sotilasliittoihin kuulumattomasta Suomesta kuoriutuikin tällainen militaristinen junttila, jossa edes vasemmisto ei puhu rauhasta ja puolusta sitä jokaisessa äänestyksessä. Mitä esimerkiksi Vasemmistoliiton kansanedustajille on luvattu siitä hyvästä, että he hyväksyvät kaiken, mitä armeija esittää tai vaatii? Ilmeisesti yleinen russofobinen näkemys maailmanpolitiikasta riittää, eikä muuta tarvita. Masentavaa.
Että mitäkö on Vasemmistoliitolle luvattu? No, sehän tuli selväksi jo EU vaaleissa. Li Andersson, Jussi Saramo ja Merja Kyllönen lähetettiin Brysseliin rauhoittumaan. Saatiin kokoomukselle 100% valta eduskuntaan. Toistaiseksi.
Tuo ”militaristinen junttila” on sopiva ilmaus. Siitä palautui mieleeni Douglas Macgregorin ihmettely Suomen NATOon liittymisestä. Olisiko sittenkin mahdollista, että me, Jeffrey Sachs`in, Jaques Baud`in ja Macgregorin sanomisia kuunnelleet, olisimme aivopestyjä..? Mitä mieltä ”raati” on?
On kieltämättä tullut mieleen tämän vyörytyksen kestäessä. Miten on mahdollista, että itse olisin oikeilla jäljillä ja valtava enemmistö on väärässä. Mitä tulee tosiasioihin, siihen mitä on tapahtunut, olen muiden antaman tiedon varassa ja voin yhtä hyvin uskoa mitä tahansa. Kuitenkin meikäläinen tiedonvälitys, jonka esittämien väitteiden paikkansa pitävyyttä en helposti voi saada selville, todistaa itse itseään vastaan tosiasioista riippumatta. Uutisten, kommentaarien jne. ikäänkuin muoto(ja volyymi sekä vaihtoehtoisten kantojen puute) osoittaa niiden propagandistisuuden. Uutiset ovat olleet kaukana uutisen entisestä ja kai nykyisestäkin ideaalista. Kun sitten kaivelee maailman tapahtumia, voi saada käsityksen, että Ukrainan sotaan liittyen Venäjän johtajien puheet perustuvat johonkin todelliseen, kun taas lännen vastaavien väitteet vaikuttavat mielivaltaisilta. Väitetään jotain ja sillä sitten perustellaan haluttu politiikka. Lännen (sota)politiikan teko ei siis tunnu lähtevän tosiasioista, vaan halusta ja toiveista, mikä saattaa kyllä aiheuttaa sen, että sotaisat väitteet jälkikäteen muuttuvat joiltain osin epätosista tosiksi.
Sitä mieltä, että olemme paljon paremmin perillä asioista kuin keskiverto suomalainen. Esimerkiksi vaimon veljen kanssa tuli pikkaisen puheeksi Orban ja Putin. Piti heitä vaarallisina diktaattoreina ja kun selitin, että valtansa perustuu kannatukseensa vaaleissa, ei oikein uskonut. Ukrainan sodasta tiesi sen verran, että isompi kävi pienemmän kimppuun, siinä kaikki. Kun tieto on tuolla tasolla, ymmärtää senkin miksi valtaan on äänestetty nämä nykyiset sotakiihkoilijat. Tosin oliko siellä edes ehdolla muunlaisia.
Aiemmin kun meitä ei uhannut mikään, olimme peloissamme. Nyt kun olemme ydiniskun ensikohde, olemme turvassa. Hyvin on propaganda uponnut kansanedustajiin.
Eikä aseistus edes tuo turvaa. Jos aseita on 10 miljardilla, naapuri tuo niitä 20:llä. Jos 20:llä, naapuri tuo 40:llä. Joten mikä on pointti, paitsi rahan totaali tuhlaaminen?
Ja kaikki vain pönkittääksemme Yhdysvaltojen globaalia hegemoniaa sairaalloisessa russofobiassamme. Russofobiaa on ylläpidetty vuosikymmenten ajan, mutta huippuunsa ja koko kansan keskuuteen se viritettiin viime vuosien propagandalla Venäjästä ja erityisesti Ukrainan kriisistä. Sehän on ollut alusta asti – siis yli 10 vuotta, mutta sitäkin kauemmin – USA-Naton hanke Venäjän heikentämiseksi tai romahduttamiseksi.
Venäjän pääasialliset toiveet niin Ukrainan kuin Suomenkin suhteen ovat olleet ystävyys, kaupankäynti ja turvallisuus. Lännen agitaattoreiden ja paikallisten yhteysmiestensä vaikutuksesta niin Ukraina kuin Suomikin ovat katkaisseet ystävyyden ja kaupankäynnin. Venäjä on niellyt tämän kaiken, mutta sen tarve turvallisuudesta ei ole kadonnut minnekään. Yhdysvallat ei sietäisi hetkeäkään mitään vastaavaa omilla rajoillaan.
Jos tämä Naton ja Venäjän välinen proxy-sota tästä vielä eskaloituu, mielipuoli Zelenskyi tai paremminkin hänen taustallaan vaikuttavat banderista-natsit iskevät pitkän kantaman tuhovoimaisilla ohjuksilla johonkin Venäjän suurkaupunkiin (USAn avustamana, koska yksin eivät edes pystyisi).
Tuolloin Venäjä ei voi kasvojaan menettämättä enää olla noudattamatta uudistettua sotilasdoktriiniaan. Sen on pakko iskeä johonkin Nato-maahan. Minne se iskisi?
Tuskin kuitenkaan heti ydinaseilla tai suoraan Yhdysvaltoihin, koska se sytyttäisi 100% varmuudella III maailmansodan ehkä jopa ydinsodan. Se olisi maailman loppu.
Todennäköisin kohde olisi joku pikkuvaltio, jolle USAlla ei ole paskan vertaa merkitystä. Tällaisia kohteita olisivat sotahullut Baltian maat tai sotakiihkoinen Suomi. Jostain niiden kaupungeista tulisi rauniokasa.
Sen jälkeen Naton eli käytännössä USAn johto toivottavasti huomaisi mihin tämä johtaa. Siirryttäsiin neuvottelu-uralle eli järki voittaisi.
”Kokoaan suuremman” Suomen sotahullut johtajat tietenkin himoitsisivat revanssia eli hyökkäämistä Venäjälle. Siitä ei kuitenkaan tulisi mitään, jos USA sanoisi Stop! Voisi toki käydä niinkin, että syntyisi uusi sijaissota. Nato-maista virtaisi aseistusta Suomeen ja Suomessa ruumisarkkuja hautausmaille, jotka pian täyttyisivät samaa tahtia kuin valtion kassa tyhjenisi.
Se olisi Suomen loppu. Sellaista ”turvaa” se Nato Suomelle tuo. Jos sotaa ei syty, seuraa ainoastaan taloudellinen romahdus asevarustelun muodossa, joka on jo käynnissä. Jos taas syttyy sota Naton ja Venäjän välille, ajaudumme siihen 100% varmuudella riippumatta siitä mistä se alkaa.
Baltian maista ei ole edes kunnolla sotimaan. Ne pystyvät ainoastaan uhoamaan isomman selän takana ja ottamaan vastaan sen mitä Venäjä lähettää.
Koko eduskunta ja kaikki puolueet ovat täysin pihalla, jokunen yksittäinen edustaja voi ajatella itse eikä usko kaikkea paskaa. Mikä on tulevaisuus? Melkein toivoisin, että Suomen eduskunta saisi sellaisen iskun, jolla saataisiin porukka vaihdettua. Tämä nykyinen sakki ei lupaa Suomelle hyvää.
Turha on pommeja haikailla, kun uusilla ilmastohävittäjillä sotimisen harjoitteluissa tulee palamaan viikossa miljoonia litroja kerosiinia. On siinä publikaanienkin keuhkot kovilla!!
Ihminen ei muutu. Tappamiseen löytyy aina lisää rahaa.
On häpeällistä että nuo sotakiimaiset apinat kutsuvat itseään KANSANEDUSTAJIKSI. Amerikan kabineteissä miljardöörit paukuttavat toisiaan selkään niin että pauke kuuluu melkein tänne : ”Saatiimpas ne suomi-idiootit ansaan. Nyt ne tekee meille rahaa niskat limassa ja kohta ne antaa myös henkensä.”
Mitä suurempi ja kovempi puolustus on, niin sitä ankarampi ja kovempi tulee olemaan isku, jolla lamautetaan Suomen asevoimat totaalisesti. Tämä tapahtuu heti, kun Suomi joko itse aloittaa konfliktin tai antaa Naton joukkojen käyttää omaa maaperää aloittaa hyökkäys Venäjää kohtaan. Ja miksi? Ainoa syy on lännen talouden alasvajoaminen ja romahtaminen, jonka esteen länsi kuvittelee voittavansa sodalla Venäjää ja koko Itää vastaan. Kovin on lyhytnäköistä ajattelua ja toimintaa.
Silloin, kun Suomella oli YYA-sopumus Venäjän kanssa, maassa vallitsi rauha ja ystävyys kansojen kesken. Entä nyt? Jos nämä lännen marionetit haluavat olla lännen mallinukkeja, niin menkööt jokaikinen Atlantin toiselle puolelle.
Ai, Limnell valaisee että YYA-aikana puolustuspudjetti pidettiin pienenä Venäjän vuoksi. Oon luullut, että NL edellytti Suomelta uskottavaa omaa puolustusta. Ainakin rajoitukset Suomen puolustusvoimien vahvuudelle ja aseistukselle saneltiin sodan jälkeen lännestä. Ehkä on noin kuin Limnell tietää. Kylläpä on kansanedustajat innoissaan NATO:sta ja sotilaista ja sotilasmenoista. Ei tuohon oikein osaa sanoa mitään.
Suomalaisilla politiikoilla on uskomaton tarve toimia muita miellyttääkseen. Kiitosta tulee USA:lta ja Natolta ja poliitikot kihelmöivät tyytyväisinä. Valitettavasti tämä näkyy kaikessa toiminnassa, kuvitellaan, että meitä arvostetaan kun saamme olalle taputuksia. Useimmat muut maat eivät pistä omia rahojaan puolustukseensa kuten entiset Itä-Blokin maat ja jopa Saksa ei ole valmis siihen. Suomessa kuvitellaan, että hyödymme jotain tästä ennennäkemättömästä varustelusta ja rakastamme Viron ajatusmaailmaa. Useimmat suuret euroopan maat ajattelevat, että sota loppuu ja haluavat jatkaa suhteitaan Venäjään. Suomen poliittinen johto varmaankin ajattelee, että korvaamme Venäjän kaupan tulevaisuudessa Ukrainalla ja USA:lla. Totuus on kuitenkin toinen, Suomi ei ole kilpailukyinen jo pelkän sijaintinsa johdosta. Ainoa läheinen kumppani on Venäjä. Helsingistä muutamassa tunnissa yli 6 milj kuluttujaa. Nykyiset politiikot toimivat kuin olisimme sodassa Venäjän kanssa, mutta näinhän ei ole, vaikka alkaa tuntumaan siltä, että sitä aika moni toivoisi. En myöskään usko, että kannatus Natoon liittymisestä olisi ollut kansan parissa niin suuri kuin väitettiin. Tilastolaskelmien avulla saadaan kyllä helposti sellaisia tuloksia kuin toivotaan. Jos julkisuudessa alettaisiin tuomaan voimakkaammin esiin mitä summia asevarusteluun ja NATOon upotetaan, en usko, että kansa olisi kovin innoissaan. Eikä Ukrainaan lähettettyjä rahojakaan paljon mainosteta. Kansa ei taida todellakaan ymmärtää, että olemme nyt lännen puskurivaltio ja mukavaahan se on esim. Ruotsalaisille kuten eräs Ruotsalainen Kenraali sanoi juuri ennen Ruotsin NATO:n liittymistä (Ruotsin uutisissa) emmehän me ole kriittisessä asemassa ja jos sota tulee, rintama on Suomessa ja Ruotsalaiset toimivat lähinnä kuin postikonttorina lähettäen aseita Suomeen.
Tilanne muistuttaa -30-luvun laman Saksaa, jossa kansa hurrasi saadessaan töitä asepajoissa. ”Rapakon takana” lienee samanlainen tilanne.