Vain yhdeksän vasemmistoryhmän europarlamentaarikkoa kannatti Ukrainalle annettavan sotilaallisen tuen jatkamista ja myös iskuja syvälle Venäjälle. Joukossa olivat kaikki kolme suomalaista vasemmistoliiton europarlamentin jäsentä Li Andersson, Merja Kyllönen ja Jussi Saramo. Vasemmistoryhmään kuuluu 46 jäsentä. Europarlamentti äänesti asiasta syyskuun lopulla.
Andersson sanoo Venäjän olevan myös reaaliuhka.Europarlamentin vasemmistoryhmä, johon myös suomalaismepit kuuluvat, hajosi äänestyksessä. Europarlamentin hyväksymä päätös koski Ukrainalle annettavan sotilaallisen tuen jatkamista. Vasemmistoryhmän jäsenistä 20 vastusti europarlamentin hyväksymää päätöslauselmaa.
Vain yhdeksän vasemmistoryhmän 46 jäsenestä kannatti sotilaaallisen tuen jatkamisen ohella myös sitä, että Ukraina saisi laajentaa sodankäyntiään pitkän kantaman ohjusiskuilla syvälle Venäjälle. Kaikki vasemmistoliitosta valitut europarlamentin jäsenet antoivat tukensa sodan tosiasialliselle laajentamiselle.
Käytännössä iskujen salliminen pitkän kantaman ohjuksilla syvälle Venäjälle merkitsee askelta kohti sodan eskaloitumista, jos Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Saksa antavat Ukrainalle luvan käyttää ohjusaseistustaan iskuihin.
Toistaiseksi esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Joe Biden ja Saksan liittokansleri Olaf Scholz eivät ole halunneet antaa lupaa tällaisiin iskuihin. Ranskan ja Britannian ohjuksissa olevat amerikkalaiskomponentit vaativat maiden ohjusten käytölle myös Yhdysvaltain luvan.
Andersson on kuitenkin toista mieltä ja sallisi ohjusiskut syvälle Venäjälle.
Iltalehdessä 3.10.2024 haastateltu Andersson sanoo vasemmistoryhmässä monen parlamentaarikon ajattelua johtavan tavoite rauhasta ja rauhanajattelun perinteestä. Andersson sanoo, että pohjoismaiden meppien vastaus on, että rauhan tavoittelu ja aseapu Ukrainalle eivät ole toisiaan poissulkevia tavoitteita.
”Jokainen meille annettu ääni menee juuri sille Ukraina-politiikalle, jota olemme edustaneet vaaleissa ja sen puolesta teemme töitä Euroopan parlamentissa”, perusteli Andersson tukeaan sotilaalliselle tuelle.
Eurovaalien edellä Andersson, Kyllönen ja Saramo ilmoittivat kannattavansa Ukrainalle annettavaa sotilaallista tukea. Nyt he kannattavat myös pitkän kantaman ohjusiskuja Venäjälle.
”Rauhan saaminen edellyttää aseellista tukea”
Andersson sanoo tavoitteena olevan ”oikeudenmukaisen rauhan”.
”Ja jotta ehdot voisivat olla Ukrainalle hyväksyttäviä tai mieluiten hyviä, se edellyttää myös aseellista tukea. Ilman sitä on uhka, että rintamalinja romahtaa ja Venäjä pystyy miehittämään huomattavasti isomman osan Ukrainasta kuin tähän mennessä”.
Andersson sanoo, että näyttää siltä, että Ukrainan tuen puoltamiseen vaikuttaa mepin kotimaan sijainti ja historia.
Vasemmistoliiton europarlamentin jäsen sanoo häntä ”pännivän se, että maantiede on niin merkittävä, kuin se vaikuttaisi olevan”.
Anderssonin mukaan kaikki eivät ymmärrä sitä, millä tavalla Venäjä on reaaliuhka. Ja mitä se tarkoittaa maille, jotka ovat Venäjän vieressä, Andersson sanoo Ukrainalle annnettavan sotilaallisen tuen vastustajista.
Pohjoismaissa ymmärretään hänen mukaansa erittäin hyvin mistä on kyse, mutta Etelä-Euroopassa on enemmän periaatteellinen asenne, että aseet eivät tuota rauhaa. Anderssonista pitäisi olla päivänselvää, että Ukrainaa tuetaan sotilaallisesti.
39 kommenttia julkaisuun “Li Andersson kannattaa iskuja syvälle Venäjälle”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
No näillähän pääsee jo aika pitkälle..
https://yle.fi/uutiset/lyhyesti/74-20120052
Äänestin Anderssonia eurovaaleissa, jotta saisimme hänet pois sotkemasta Suomen politiikkaa ”äänivallattoman Europarlamentin keskustelukerhoon” ja bonuksena paljon paremman ehdokkaan Yrttiahon tilalle eduskuntaan. Se meni jopa yli odotusten, sillä Andersson sai uskomattomat 250 000 ääntä eli jopa enemmän kuin Esko Seppänen aikoinaan. Mukana taisi olla myös puolueeseensa pettyneiden ja turhautuneiden demarien ja EU-kriittisten persujen ääniä (niillähän vaalit menivät tosi kehnosti).
Taisi silti olla virhe lähettää Andersson Brysseliin. Hänet olisi sen sijaan pitänyt lähettää syvälle Venäjälle. Sinnehän hän tuntuu halajavan.
Ei jukoliste, siis tämmöiset tytön hupakot, suoranaiset mielenvikaiset pissikset ja kana-aivot täällä linjaa asiat sodan ja rauhan suhteen.
Me ollaan todellakin käytännössä jo mennyttä.
UPI:ssakin on sadan tonnin palkoilla Tyynejä, Sinikukkia ja Iroja. Mihin näitä tarvitaan??
Vasemmiston muodonmuutos
Parin kolmen viime vuosikymmenen aikana vasemmistolaisuuden ilme on muuttunut työväen ja rauhan aatteesta kymmenien erilaisten syrjittyjen vähemmistöjen ja identiteettien kirjoksi, kaikissa sateenkaaren väreissä. Taloudellisen tasa-arvon tuoman oikeudenmukaisuuden tavoite on hukkunut ja korvautunut identiteettipolitiikalla. Tämä on sopinut hyvin talouseliitin tavoitteisiin, kun sen ei enää tarvitse kokea asemaansa uhatuksi. Minusta tuntuvatkin uskottavilta väitteet, että identiteetti -ajatukset ja ”woke” liikkeet (mitä ne sitten ovatkin) ovat lähtöisin oligarkkien rahoittamista ajatushautomoista. Ihmeen helpolla ne on saatu myytyä (entiselle) vasemmistolle. Marxilaisuus on nyt lähinnä Groucho Marxin ideologiaa: minulla on kyllä periaatteita ja jos ette pidä niistä, minulla on kyllä toisenlaisiakin periaatteita. Tähän voisi lisätä: jos hinnasta sovitaan. Suomessa koettiin radikaaliksi vedoksi se, että Arhinmäki meni Pietariin jalkapallopeliin heiluttamaan sateenkaarilippua.
Tuo on osa nykyvasemmiston postmodernia todellisuuskäsitystä, jossa asiat ovat niin kuin ne ovat sosiaalisesti tai oikeasti median luomien mielikuvien mukaisesti määräytyneet. Taloudelliset, geopoliittiset, kulttuuriset ja jopa biologiset realiteetit voidaan laittaa syrjään, jos niin halutaan. Näin vasemmiston ideologiassa Venäjä nähdään perinteiden kahleisiin jääneeksi maaksi, joka vain kuvittelee olevansa suurvalta ja jonka kansallisista turvallisuusintresseistä ei tarvitse välittää. Uhkaksi on maalattu se, että Venäjä ei alistunut Lännen raaka-ainelähteeksi vaan alkoi puolustaa itsenäisyyttään ja omia arvojaan. Kun vasemmistoliiton keulahahmot elävät tällaisessa satumaailmassa, he voivat laukoa kaikenlaisia älyttömyyksiä. Kannustimena voi mahdollisesti olla muitakin arvoja, mutta joka tapauksessa he ovat tilivelvollisia niistä perusteista, joilla he tukevat väitteitään.
Oikeistolaisia russofobeja eivät välttämättä rasita nuo ideologiset ’ihmisoikeuskysymykset’. Heille tärkeintä olisi saada Venäjä hajalle ja päästä käsiksi sen luonnonvaroihin. He kuitenkin ymmärtävät nyt, että Venäjää ei lyödä perinteisen propagandan välinein eikä edes perinteisin asein. Sen Ukraina on opettanut. Tänään näin Youtubessa raportin ministeri Valtosen Financial Times lehdelle antamasta haastattelusta, jossa hän totesi lännen johtajien alkavan väsyä Ukrainan tukemiseen. Tämä heijastelee amerikkalaista näkemystä, että katseet pitää suunnata Lähi-Itään ja Aasiaan. EU: n kellokkaat jäävät keskenään surkuttelemaan Ukrainan kohtaloa.
Tärkeitä pointteja. Itsekin olen jossain yhteydessä pohtinut, kuinka paljon lgbtq-ideologiat (menikö kirjaimet oikein ja onko niitä riittävästi) aiheuttavat russofobiaa ja suoranaista Venäjä-vihaa suomalaisten poliitikkojen ja kansankin keskuudessa. Asioita lisäksi mielellään vääristellään. Käsittääkseni Venäjän homot saavat olla rauhassa, mutta homopropaganda on kielletty. Ensin se kai kiellettiin, jos kohdistui lapsiin. Liekö ollut tehoton sääntö, mutta sitä taidettiin kiristää. Silti kyse on vain ns. homopropagandan kieltämisestä, ei esimerkiksi homojen vainoamisesta.
Seksuaalikasvatuksessa konservatiivien ja liberaalien välillä on iso ero. Länsimaiseen ajatukseen, että homoseksuaalisuus olisi luonnollinen osa seksuaalisuutta, ei käsittääkseni Venäjällä uskota. Niinpä siellä ei esim. haluta tarjota lainsäädännössä samansukupuolisten suhteille samanlaista asemaa kuin heteroiden avioliitolla on, joka historiallisesti onkin muodostettu miehen ja naisen liitosta syntyvien lasten suojelemiseksi.
Tällä Venäjän kannallahan on suurin osa maailmaa, mikä Euroopassa helposti unohtuu.
Identiteettipolitiikalla on juuret amerikan talouseliitin pyrkimyksissä hajoittaa eliitin vastainen rintama. Tässä taustoja: https://youtu.be/VYwwnetSOaw?si=-se28lPfYwM7RiNZ
Ironista on, että vasemmisto hyvää tarkoittavissa pyrkimyksissään tosiasiassa tukee talouseliittiä ja Yhdysvaltojen hegemoniaa. Putin on todennut, että LGB++ väellä on sijansa Venäjällä.
Se, että Li Anderssonin ryhmä jäi pieneksi vähemmistöksi EU:n vasemmiston parissa on kuvaavaa Suomen kannalta. Suomi on niin vahvassa sotapsykoosissa, ettei kykene enää pelastumaan omin voimin. Saksassa AfD:n Alice Weidel ja vasemmiston, nyttemmin BSW:n Sahra Wagenknecht ovat yhtä mieltä siitä, että Ukrainan sota oli virhe alun pitäen ja että EU:lla olisi ollut kaikki välineet sen estämiseksi, mutta niitä ei käytetty. Aseapu on lopetettava välittömästi ja neuvoteltava rauhasta heidän mukaansa. Niin, ja kyllä Saksassa tiedetään paremmin mitä sota tarkoittaa kuin Suomessa. Kokonaisia suurkaupunkeja hävitettiin kuten Dresden, Hampuri, Berliinin keskeiset osat ym. Että se siitä maantieteestä. Weidelin ja Wagenknechtin puolueet pyyhkivät lattiaa etenkin liittokansleripuolue demareilla kahdessa Saksan osavaltiovaalissa äskettäin. Hämmästyttää Anderssonin likinäköisyys, eikö oman karsinan yli voisi vähän kurkistaa ja kuvitteleeko hän olevansa Keski-Eurooppalaisia viisampi. Millä näytöillä ?
CIA:n veteraani Ray McGovern jolla on laaja syväkurkkujen verkostonsa maansa hallinnossa on vahvistanut, että Pentagon oli se taho joka esti antamasta pitkän kantaman ohjusten käyttöluvan. Myöskin briteiltä jotka eivät kykene käyttämään omiaan ilman Yhdysvaltain tukea. Siis rauhankyyhkyt löytyvät Pentgonista ja sotahaukat Suomen vasemmistosta. Tällä todistuksella voi kyllä marssia puoluerekisteriin ja esittää puolueen konkurssihakemus ja lakkauttaa se.
Niin ja tuohon voisi vielä lisätä, että vihreät puolueet Euroopassa kannattavat lämpimimmin tämän sodan eskalointia eli Euroopan luonnon totaalista turmelemista.
Jos Andersson haluaa oikeudenmukaisen rauhan, niin miksi piti kaataa Minskin ja Istanbulin sopimukset?
Sinäpä sen sanoit.
Maantiede toimii nykyisin nurinperin. Ne maat jotka joutuvat sotatantereeksi haluavat sotaa, ne jotka ovat kauempana ovat rauhallisempia.
Anderssonin pitäisi lukea vähän Paasikiveä ja historiaa, ehkä tulisi järkeä päähän. Eikä usko väkivaltaan ydinasevaltaa vastaan olisi niin rajatonta.
Melkein mutta ei ihan. Mietihän USA:aa.
Joku Vasemmistoliiton naispuheenjohtajaehdokkaista sanoi radiossa, että Vasemmistoliitto ryhtyy tekemään ihmisoikeuspolitiikkaa Naton johdolla.
Milloin vasemmistolaisista tuli noin sinisilmäisiä? Pitäisi vähän katsoa, mistä aplodit tulevat.
Kiinnitti huomiota Vasemmistoliiton NAISpuheenjohtajaehdokkaista, on näköjään muotia, että puheenjohtajat ovat naisia tai löysäpeppuisia miehiä. Puheenjohtajaksi ON AINA VALITTAVA MIES, eikä mikään feministi pyrkyri.
Kaikki kolme puheenjohtajaehdokasta Vasemmistoliitossa näkyvät olevan naisia, ja lähes samanikäisiä, vajaa nelikymppisiä.
Itseäni hirvittää kyllä se, miten vähäisellä elämänkokemuksella tätä maata tällä hetkellä johdetaan hallituksessakin.
Elämänkokemusta aloin arvostaa enemmän ja enemmän, mitä vanhemmaksi isäukkoni eli, liki satavuotiaaksi. Tajusin, että kokemusta ei voi ostaa mistään, se pitää itse hankkia. VOM varmaan ymmärtää, mitä tarkoitan.
Isäni, sotaveteraani, kiteytti näkemyksensä maailmanpolitiikasta v. 2022: ”Amerikkalaiset haluaa hallita koko maailmaa. Putin on ainut järkimies kaikista.”
Kyllä se sota sieltä saadaan. Li Andersson ja kumppanit voivat sitten huoahtaa helpotuksesta.
Olen varma, että venäjällä huomataan kaikki lausunnot ja ne kyllä tullaan muistamaan. Onhan se niin, että aikuisten ihmisten on oltava vastuussa sanomisistaan.
Kyllä Likin tulee huomaamaan tulevaisuudessa mitä sammakoita tulikaan into piukeana päästeltyä. Minä odotan sitä aikaa, kun nämä meidän ”älyköt” joutuvat vastuuseen.
Se on moro nyt. Olen koko ikäni äänestänyt vasemmistoliittoa (nyk. nimi) . Se on nyt loppu. Yrttiaholle laitoin s-postia, josko olisi kiinnostunut luomaan oikean puolueen, ei ole vastannut!? Löäytyykö täällä kiinnostusta? ????????? JK: kerran äänestin ahtisaarta, saisinko jotenkin ääneni pois?
Anderssonilla ja vastaavilla on vainoharhainen käsitys Venäjä-uhkasta olettaen, että ovat oikeasti sitä mieltä. Kuka hyvänsä tasapainoinen ihminen käsittää helposti, ettei Venäjä olisi ollut minkäänlainen uhka Suomelle tai Ukrainalle, joka ei olisi liittoutunut sotilaallisesti uhkaamaan Venäjää (ja Ukrainassa maan venäläisväestöä). Suomi liittoutui virallisestikin vuosien mittaan yhä syvemmälle niiden alaisuuteen, joiden tavoite on tuhota Venäjä. Ukraina alistui samaisille tahoille epävirallisemmin mm. vallankaappauksen myötä.
Uskon kuitenkin, että osa niistä, jotka sanovat pitävänsä Venäjää uhkana, käsittää miten asiat ovat oikeasti. Miksi he sitten laulavat propagandakuorossa? Varmaan säilyttääkseen asemansa niissä yhteiskunnissa, joissa melkein kaikki on saatu aivopestyiksi aivan väärään käsitykseen Venäjästä ja Ukrainan kriisistä. Kukaan ei uskalla kertoa, ettei kuninkaalla ole vaatteita.
Toistaiseksi Venäjä on vapauttanut sellaisia entisiä Ukrainan alueita, joiden asujaimisto haluaa kuulua Venäjään. Jatko riippuu Anderssonin tapaisista päättäjistä. Venäjä ei voi sopia sellaista rauhaa, jonka seurauksena Ukraina olisi sille tulevaisuudessa jatkuva turvallisuusuhka. USA ei sallisi rajoillaan mitään sellaista, mitä Anderssonin ja vastaavien mielestä Venäjän pitäisi hyväksyä.
En mene tähän syvemmälle, mutta jos Andersson on ateisti ja kehitysoppiin uskova, niin looginen hän kieltämättä on. Oma etu edellä, kuolkoot muut (Ukrainassa kuolee paljon ukrainalaisia ja venäläisiä). Vahvemman oikeus, heikot sortukoot elon tiellä. Emme ole vastuussa Jumalalle, jota ei ole ja kun yhteiskuntakaan ei sotimisesta rankaise (vaan rohkaisee ja tukee), niin antaa mennä vaan. Epäloogisuus tulee siinä, että kun tarpeeksi uhoaa ja uhkailee (tai peräti sotii), niin voi mennä se omakin henkiriepu.
Tätä ”Venäjän uhka” -spekulaatiotahan ei milloinkaan jatketa lännen propagandassa pitemmälle, esim. kysymällä, mitä Venäjä saavuttaisi miehittämällä vaikka Puolan. Ja mitä sitten tapahtuisi, kuinka kauan miehitystä jatkettaisiin, mites sissivastarinta? Entä pitäisikö miesten käydä välillä oikeissa töissä, noin niin kuin kansantalouden kannalta? Ja kuinka moneen rajavaltioon niitä venäläisiä sotilaita oikein riittäisi?
Lisäksi Venäjän konflikteja rajamaidensa kanssa, esim. Georgiassa, käsitellään Suomessa hyvin sumeasti, epätarkasti, perehtymättä monimutkaisiin tilanteisiin.
Ihmisten poliittisissa uskomusjärjestelmissä häilyy taustalla myös ehkä Neuvostoliiton aika ja sen pyrkimys levittää maailmanvallankumousta. Tällaista agendaa ei Venäjällä ole.
Myös Kiinan ”tulevasta hyökkäyksestä” näköjään puhuvat USA:n propagandistit, vaikka kuten Heikki sanoi, Kiinaa kiinnostaa käydä kauppaa eikä sotia, sama Venäjällä. Mutta sehän juuri on uhka USA:lle, planeettamme koulukiusaajalle, joka ei halua irrottaa otettaan yksinvallastaan.
Hyvä pointti. Olen samaa mieltä, mutta en mene yleensä noin pitkälle, koska Venäjä-uhkan ylläpito on muutoinkin niin absurdia. On siis siis emävalhe, että Venäjä olisi ollut uhka Suomelle, joka ei olisi uhannut tai jonka kautta ei olisi uhattu Venäjää. Ukrainaan pätee sama sillä erotuksella, että entisessä Ukrainassa asui (ehkä nykyisessäkin Ukrainassa asuu) miljoonia venäläisiä, joita (tai joiden laillisuusvaatimuksia) alettiin vainota.
Nythän tilanne on toinen. Mutta Venäjällä ei edelleenkään ole halua tai tarvetta vallata lisää maata. Oliko se itse Putin, joka totesi tämän jo vuosia sitten. Ukrainassa on kysymys venäläisväestöstä ja Venäjän turvallisuustarpeesta lännen globalisteja vastaan. Jos Venäjä joutuu puolustustaisteluun Suomenkin suunnalla, kyse olisi vain lännen aiheuttamasta Venäjän turvallisuustarpeesta, ei mistään muusta.
Venäjän turvallisuushuolet ja konfliktit rajavaltioidensa kanssa on saatu lännessä näyttämään sen valloitushalulta. Minulle oli yllätys, kun hiljattain luin, miten aktiivista oli USA:n pinnanalainen toiminta ajatushautomoineen Georgiassa ennen Georgian sotaa. USA toistaa metodejaan valtioiden kaappauksessa kuin amerikkalainen sarjamurhaaja omiaan.
Minua ihmetyttää se, että monet suomalaiset eivät maalaisjärkisesti kysele näiden Venäjän väitettyjen valloitusskenaarioiden realistisuutta.
Lainaus:
”En mene tähän syvemmälle, mutta jos Andersson on ateisti ja kehitysoppiin uskova, niin looginen hän kieltämättä on. Oma etu edellä, kuolkoot muut (Ukrainassa kuolee paljon ukrainalaisia ja venäläisiä). Vahvemman oikeus, heikot sortukoot elon tiellä. Emme ole vastuussa Jumalalle, jota ei ole ja kun yhteiskuntakaan ei sotimisesta rankaise (vaan…”
Nyt täytyy kyllä olla Naalin kanssa eri mieltä ateistin moraalista ja mennä tosiaan hieman syvemmälle. Olen haistavinani yllä olevassa myös hieman kreationismia, jota en voi sietää. 😉
Minä olen ollut ateisti koko pitkän aikuisikäni. En ole samaa mieltä tuosta lainauksessa mainitsemastasi. Olen pasifisti, mutta suoritin kyllä 1960-luvulla varusmiespalveluni, sillä en halunnut mennä pariksi vuodeksi vankilaan sen sijaan (joka oli ainoa vaihtoehto siihen aikaan).
Uskon myös tieteeseen (nimenomaan luonnontieteeseen, joka on myös omaa alaani) ja sitä kautta kehitysoppiin eikä se millään tavoin oikeuta ”vahvemman oikeuteen”, sotiin, jne. Ateisti on ihan itse vastuussa moraalistaan. Ateisti ei voi mennä ”jumalien” taakse suojaan ja siirtää vastuutaan niille.
Kun katsoo maailman historiaa, välittyy sieltä valtavasti tietoa siitä miten uskontojen nimiin on tapettu mieletön määrä ihmisiä ja tehty muuta pahaa. Myös ns. ateistisissa valtioissa (reaalisosialistiset maat aikoinaan) on tehty paljon pahaa. Siis ”pahuus” ei ole mitenkään jumaliin uskovien tai ateistien yksityisomaisuutta. Kaikki pystyvät julmuuksiin. Moraali (joka sekin toki muuttuu aikojen saatossa) on aina ihmisestä itsestään lähtevää. Se ei millään tavoin riipu siitä uskooko ihminen jumaliin vai ei.
Ateismin ja jumaluskon (jota minä kutsun taikauskoksi) ero on pohjimmiltaan siinä minkä oletetaan olevan kaiken perustana materia vai henki. Ateisti uskoo, että alussa oli materia ja sen jalostuessa tarpeeksi (kehitysopissa) syntyi ”henki” eli elävät olennot.
Kun ”henkinen materia” menee rikki (kuten ihmisen tai minkä tahansa elävän olion kuollessa), henki katoaa – siis päivastoin kuin jumalusko uskottelee. Materiaa on aina ollut ilman henkeä, mutta henkeä ei voi olla olemassa ilman materiaa. Myös luonnontiede tukee tätä käsitystä, vaikka – paradoksaalista kyllä – kaikki luonnontieteilijät eivät sitä tunnusta.
Ateismi nousee mielestäni juuri (luonnon)tieteestä, joka on tutkinut materiaa ja sen olemusta. Henkeä sieltä ei löydy. Jumalusko on valtavasti vanhempaa ja se tulee mielestäni ihan ihmisen omista tunteista – ahneudesta, itsekkyydestä, jne. Emme millään tahdo hyväksyä sitä tosiasiaa, että ”sielumme” katoaa eli lakkaa olemasta, kun kuolemme. Olemme elävinä olentoina niin saamarin ahneita ja itsekkäitä.
Myös Li Andersson on ihan itse vastuussa tekemisistään tai tekemättä jättämisistään oli hän ateisti tai ei. Anderssonin vastuu on kuitenkin paljon suurempi kuin Vasemmistoliiton perusjäsenen tai äänestäjän. Li on/oli johtaja, joka vastaa/vastasi koko puolueensa politiikasta.
Olen itsekin myös ateisti ja pohtinut tätä jumaloppia. Käsitykseni siitä on sellainen, että aikoinaan tuhansia vuosia sitten muualta tuli ufoilla alienit tai humanoidit, miten vain halutaan näitä nimittää. Kun nämä lähestyivät aluksillaan ihmisiä, jotka eivät tienneet näistä mitään, niin alienit olivat ihmisille jumalia. Mitä tulee ihmisten henkiseen puoleen, niin siitä ei tiedetä mitään varmaa. Ehkä nämä humanoidit kertovat meille joskus asiat niin kuin ne ovat,
Kristittykin on vastuussa teoistaan, mutta lähinnä Jumalalle, jonka ”perustuslaki” on 10 käskyä (joita Jeesus täsmensi). Hyvillä teoilla kukaan ei silti pelastu. Osa kristityistä on löytänyt Raamatusta hyvät perusteet uskoa, ettei sielu (ihminen) ole kuolematon (kuten käärme väitti) ja ettei helvetti ole paikka, jossa sinne joutuvia piinattaisiin loputtomasti.
Nämä ovat ihmeellisiä asioita. Kun alkaa oikein pohtia, syntyy lukemattomia päteviä vastauksia vaille jääviä kysymyksiä miten ja miksi materiasta tai jopa tyhjästä syntyi elämää kaikkine ihmeellisyyksineen ja informaatioineen. Monet ovat sitä mieltä, että ateismi vaatii paljon enemmän uskoa kuin usko Jumalaan.
Elämän synnyn arvoitus on tieteeltä tosiaan vielä ratkaisematta. Koko ajan päästään kuitenkin lähemmäs. Kun se joskus ratkeaa, on silloinkin varmaan vielä paljon (enemmistö?) jumaluskoisia ihmisiä, jotka kiistävät sen. Samaan tapaan kuin ilmaston lämpenemisen kiistäjät pysyvät varmaan kannassaan vielä silloinkin, kun meri nousee pysyvästi Helsingin kauppatorilla ihmisiä puolisääreen.
Ei ole kyse vain elämän syntymisestä tilanteessa, jossa materia oli jo olemassa. Vaan kaiken olemassaolon arvoituksesta. Siinä on vain se, että loogisesti ajatellen vaihtoehtoja on hyvin rajallisesti. Joko 1) kaikki mitä kutsumme ”luonnolliseksi” on syntynyt itsekseen ilman syytä ja aiheuttajaa, 2) on ollut ”aina” olemassa, jolloin ajalla on myös alku, ja tarvitsee alkusyyn, tai 3) kaiken takana ja perimmäisenä alkusyynä on voima, joka on itse ajan, materian ja luonnollisen yläpuolella ja näistä riippumaton. Ts. ikuinen yliluonnollinen henkiolento.
Mutta tälle keskustelulle lienee toisia alustoja.
Koko äänestys aikani, vuodesta 1980 olen äänestänyt vasemmistoa. Nato päätöksen jälkeen en äänestä. Jos Li olisi hajottanut hallituksen viime kaudella olisin äänestänyt. Tämä senku lisää päätöseni perusteita. SotaNato (sama asia) vasemmistoa en äänestä.
Tämä Suomen vasemmistoliiton kolmikko on syönyt kaiken uskon ja luottamuksen poliittisen järjen käyttöön. Ja Li Andersson naiivina johtajana. Nyt voidaan sanoa, että 50 ja 60-luvun aate ja suosio on hävinnyt olemattomiin. Jostakin naiivista syystä nämä Suomen naispoliitikot ovat kaikki reaalijärkensä hukanneet tai sitä ei ole paljoa ollutkaan, kunnianhimoa sitäkin enemmän, puolueesta riippumatta. Sanna Marin otti ykköspaikan tässä kategoriassa.
Jotta tämä kaikki olisi totta, niin se täytyi pystyä todistamaan jollain tavalla. Ja sehän löytyi. Eli tämä trio kannatti ohjuksien ampumista Kremlin sisäpihalle. Ja minä kannatan Vapauden liittoa, ainakin toistaiseksi.
Lisäksi sanoisin, että kaikki on lähtöisin feminismistä. Siitä se on kummunnut.
Vasemmistoliitto on syöty sisältäpäin tyhjäksi ja jäljellä on vain typeryyttään koliseva tynnyri. Tuosta anderssonista olen jo kauan ollut sitä mieltä että se on RKP:n myyrä, yksi vasemmistoliiton syöjistä. Kahta muuta, kyllöstä ja saramoa en tunne mutta vahva opportunismin lemu niistäkin lähtee. Minäkin, typerys, kuvittelin että hillotolpan metsästäjiä on vain demareissa ja siitä oikealle. Olin väärässä. Vasemmistoliitto on samaa roskasakkia kuin muutkin puoleet.
Biden matkustaa 18.10 Saksaan. Ukrainan sotaa seuraava sivusto ennakoi jo matkan tarkoituksen. Liittokansleri Olaf Scholzin pään kääntäminen Tauruksilla tehtäviin iskuihin syvälle Venäjälle. Ja Venäjä tietää että lupa tulee. Sen takia sotilaallinen yhteistyö Pohjois-Korean kanssa.
Suomalaisen parlamenttivasemmiston liukuminen jyrkän militaristisen ulkopolitiikan aktiivisiksi ajajiksi on yksi 2020-luvun masentavimmista ilmiöistä. Olen pohtinut, oliko erityisesti Vasemmistoliiton hyppy perinteisestä rauhanpolitiikasta militarismiin hinta, joka katsottiin välttämättömäksi maksaa siitä ilosta, että päästiin Marinin hallitukseen. Sieltähän olisi lennetty ulos viimeistään 2022 ilman mukautumista Marinin haukkamaiseen ulkopoliittiseen linjaukseen.
Ikävämpi vaihtoehto tietenkin on, että Vasemmistoliiton johdon kääntyminen Nato-uskovaisuuteen on ollut tietoinen ideologisen ajattelun muutos, jolla on haluttu mukautua EU-tasoiseen alistumiseen Yhdysvaltain johtaman yksinapaisen maailmanjärjestyksen säåäntöihin. Tiedämme, ettei Li Andersson ole eikä ole koskaan ollut ulkopolitiikkaa painottanut puoluejohtaja, mutta silti tämä jyrkkä 180 asteen käännös pois kansainvälisessä rauhantyön tukemisesta on ollut todella ikävää seurattavaa. En osaa edes kuvitella, miten Vasemmistoliittoa äänestäneet rauhanaktivistit pystyvät nukkumaan.
Anderssonin selittely ”Venäjän uhkasta” ei sisällä mitään, mitä ei olisi kuultu Yhdysvaltain propagandakoneistolta kautta vuosien ja vuosikymmenten. Suomi on tehnyt viime vuosina kaikkensa ärsyttääkseen Venäjän edes joihinkin ”reaaliuhkaaviin” toimiin, mutta turhaan. Rajalla on hiljaista, siellä kuuluu korkeintaan aitaa rakentavien suomalaisten työkalujen kilkatus. Se on totta, että Venäjä yhdessä muiden BRICKS-maiden kanssa on uhka Yhdysvaltain yksinapaiselle hegemonialle, mutta siitä ei seuraa mitään sotilaallista uhkaa Suomen kaltaisille Naton etuvartioasemille. Esimerkiksi Kiina on antanut selkeästi ymmärtää, ettei sitä kiinnosta sotiminen, vaan kansainvälinen kauppa ja yhteistyö, jossa ”napoja” on useita. Venäjällä ei ole mitään intressiä uhata EU-maita oma-aloitteisesti. Venäjähän haluaisi kaupankäyntiä, EU on asettanut pakotteita sitä estämään, ei Venäjä.
Anderssonin ulkopoliittista kokemattomuutta lienee, että hän on ottanut Yhdysvaltain Ukraina-propagandan todesta ja puhuu vakavalla naamalla ”oikeudenmukaisesta rauhasta”. Ei onneksi sentään ”voitosta”, josta yksikään päättäjä Pentagonissa ei varmaankaan enää haaveile. Aseilla käytävä sota on jo ratkennut, kysymys on siitä, miten sotimisesta päästään eroon niin, ettei provosoija joudu koskaan myöntämään provosointiaan, joka on tullut Venäjän lisäksi todella kalliiksi myös Yhdysvaltain kansalaisille, joiden sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen ei Bidenin hallinnolta ole riittänyt sen paremmin myötätuntoa, halua kuin rahaakaan, koska kaikki irroitettavissa oleva on tuhlattu sotimiseen Ukrainassa ja Israelin kansanmurhaan Gazassa.
No jos minulta olisi kysytty olisin tiennyt ettei venäjää voi sodassa voittaa. Ei kysytty. Niin se asia on ollut jo tuhannen vuotta, mutta aina vaan yrittäjiä riittää. Aikuisten oikeasti syyt asiaan johtuu ihan kokonaan lännen herroista ja rouvista. Ei se rauha olisi muuta vaatinut kuin vaatia Porozenkkoa ja Zelenskiä toteuttamaan se mitä minskin paperissa luki. Ei vaadittu.
Jos vasemmisto näkee, että Venäjän kapitalismi on uhka naapurille, onko oikeutettua tukea toisia kapitalistisia valtioita, jotka hyödyntävät Suomen ja Ukrainan väestön henkeä estääkseen Venäjän kapitalistiset pyrkimykset valloittaa markkinoita?
Eikö vasemmistolaisesta näkökulmasta ei pidetä oikeutettuna tukea kapitalistisia valtioita, jos niiden omat intressit johtavat hyväksikäyttöön tai kansalaisten turvallisuuden vaarantamiseen?
Minun mielestä vasemmistolaisessa ajattelussa painotetaan kansainvälistä solidaarisuutta ja vaihtoehtoisia keinoja tukea yhteisöjä ja ihmisiä ilman, että turvaudutaan muihin kapitalistisiin valtioihin, jotka saattaisivat asettaa etusijalle omat intressinsä.
Myös herää kysymys RKP:lle: olisiko Jeesus hyväksynyt palestiinalaisten siviiliuhreja estääkseen Hamasin pyrkimyksiä pyyhkäistä pois Israel? Kumpi kansa on Luojalle rakkaampi?
”Anderssonin mukaan kaikki eivät ymmärrä sitä, millä tavalla Venäjä on reaaliuhka”. Niin, millä tavalla se on reaaliuhka? En ole tuohon muuta muuta selitystä kuullut, kuin että Venäjä hyökkäsi provosoimatta Ukrainaan ja hyökkää pian Nato-maiden kimppuun pienemmistä alkaen. Paremminkin, en ole kuullut minkäänlaista selitystä, ainoastaan tuollaisia perustelemattomia tai valheellisia väitteitä. Ellei Andersson sitten tarkoita, että Venäjä nyt on reaaliuhka, kun poliitikot ovat epäonnistuneet tehtävässään ja saattaneet Suomen muun Euroopan muassa reaalisen uhan alaiseksi. Ehkäpä myös Ukrainalle koetaan oltavan velkaa sille edulliset rauhanehdot, vaikka mikä tahansa sodan pitkittäminen vain kasvattaa tuota velkaa. Andersson enempää kuin muutkaan lännen poliitikot eivät velkaansa pysty maksamaan.
Voihan vi(lttiha)ttu!! Li on jo toinen suomalainen vasemmiston (?) nopeasti kannatustaan kasvattanut naispoliitikko Sannan ohella, joka huitaisee meikäläistä märällä rätillä päin pläsiä! Mistä oikein on kyse?