Liittokansleri Olaf Scholzin yritys selvitä maan taloudellisesta ja poliittisesta kriisistä syntipukin avulla on vain uusi luku maan monivuotisessa sairaskertomuksessa.
Liberaalidemokraattien (FDP) rahaministeri Christian Lindnerin asettuminen puolustamaan lakisääteistä maan velkajarrua vuosien odottelun jälkeen ei ole Ukrainan avun sydämetöntä torppaamista, vaan tappiosta toiseen kulkevan pienen puolueen tekohengitystä. Puolue kärsi rökäletappion Itä-Saksan kolmissa osavaltiovaaleissa ja uhkaa kadota poliittiselta kartalta 3-4 prosentin kannatuksellaan.
Scholz ei ole ollut kovin huolestunut maan velkaantumisesta. Äkillinen sydämistyminen rahaministerin asettumisesta poikkiteloin lisälainan ottamiseen selittynee rahoitustarpeen ilmeisestä kohteesta: Saksa haluaa rahoittaa Ukrainan sodankäyntiä ja tukea epätoivoisesti maahan houkuteltuja investointeja. Scholzin kahden vuoden takaista suurta käännettä ”aikakauden vaihtuessa” on varustelun osalta rahoitettu erillisen rahaston lainoilla tavoitteen ollessa 100 miljardin euron tasoa.
Kun liittokansleri seisoi uljaasti valokuvaajien edessä Yhdysvaltojen presidentin Bidenin rinnalla tämän uhatessa Itämeren kaasuputkien tuholla, Scholz tuli kuvanneeksi ikonisesti omaa ja maansa tilaa. Koordinaatit ovat kadoksissa.
Saksaa johtaa nyt liberaalien häädön jälkeen sosialidemokraattien ja vihreiden vähemmistöhallitus. Vaikka eletään marraskuuta, hallituksella ei ole tulevalle vuodelle talousarviota.
Budjetin kokoluokka on noin 480 miljardia. Sen lisäksi valtiovalta käyttää budjetin ulkopuolisia rahastoja, joilla rahoitetaan varustelun lisäksi ”kunnianhimoisen” ympäristöpolitiikan hämmästyttäviä investointeja. Vhreän siirtymän nimikkeen alla päätöksiä tekee lastenkirjailija Robert Habeck. Hänen suuriin ideoihinsa kuuluu mm. Saksan kaupunkien ikivanhan kaasuverkon pois repiminen, koska lämpöpumput. Itäkaasun kirouksen vuoksi LNG-kaasua tuodaan Yhdysvalloista ja Qatarista.
”Normaalin” lisävelkaantumisen estää lakisääteinen velkajarru.
Saksan valtion talouden lakisääteinen velkajarru eli “Schuldenbremse” on perustuslakiin kirjattu sääntö, joka määrää, että Saksan liittovaltion uusi velka ei saa ylittää 0,35 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT) vuodessa. Saksan BKT oli vuonna 2023 4,19 biljoonaa euroa. Tällä luvulla Saksa oli maailman kolmanneksi suurin talous Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen.
Velkajarru otettiin käyttöön vuonna 2009, ja sen tarkoituksena on varmistaa julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä. Poikkeuksia tähän sääntöön on kuitenkin tehty, kuten vuosina 2020–2022 koronapandemian ja Ukrainan sotaan liittyneen energiakriisin takia.
Velkajarru voidaan jättää huomiotta vain perustuslakituomioistuimen toteamalla hätätilanteen olemassaololla. Sellaista ei nyt ole. On vain nopeasti kutistuva talous, lisääntyvät menot ja poliittinen valta ilman perspektiivejä.
Sosialidemokraattien aika
Scholz pelaa ilmiselvästi sosialidemokraattista aikaa. Hän on ilmoittanut mittauttavansa hallituksensa luottamuksen vasta tammikuussa. Se tarkoittaa, että vaalit pidettäisiin maaliskuussa. Tuoreen mielipidemittauksen (ZDF Politbarometer) mukaan liittokansleripuolue voisi saada edelleen 16 prosenttia äänistä. Mutta suurimman oppositiopuolueen kristillisdemokraattien 33 prosentin kannatus on jo vakiintunut. Liittokanslerin tuolille olisi nousemassa CDU:n puheenjohtaja Friedrich Merz – jos hän vielä keväällä haluaa. Mielipidemittaus lupaa hänelle kannatusta, mutta se kertoo muutakin.
Saksan kauhukakaraksi nostettu Vaihtoehto Saksalle, AfD, on vakavasti otettava tekijä myös tulevissa vaaleissa. Scholzin ajanpeluuseen kyllästyneet ovatkin esittäneet kysymyksen, miksi Friedrich Merz ei laukaise tilannetta AfD:n kanssa solmittavalla strategisella liitolla?
Siihen ”palomuurilla” politiikan kentällä eristetyllä AfD:llä olisi todennäköisesti suurtakin kiinnostusta. Saksan perustuslain mukaan hallitus voidaan vaihtaa parlamentaarisen enemmistön epäluottamuslauseen voimin, jos tulevasta pääministeristä, eli liittokanslerista on ennakkoon sovittu. CDU:lla lienee moraalisten esteiden ohella ”epäpyhään” liittoon myös talouteen liittyviä ongelmia, jos yhteistyöstä AfD:n kanssa keskustellaan. AfD haluaa lopettaa vihreän siirtymisen Habeckin malliin sallimalla polttomoottorit. AfD ei myöskään allekirjoita yleispätevää väitettä, jonka mukaan syyllinen kaikkeen on Venäjän presidentti Putin. Yhteistyö katkeaisi viimeistään siihen, kun Merz yrittäisi jatkaa Ukrainan sodan rahoittamista tuoreella velkarahalla.
Joten Saksa odottaa. Odottaa, kuten koko läntinen Eurooppa, mitä valtameren takaa kuuluu. Sahra Wagenknecht, vajaan vuoden ikäisen BSW-puolueen perustaja on kiteyttänyt tilanteen osuvasti:
Saksan tulisi päättää, ottaako se moninapaisessa maailmassa itsenäisen roolin vai haluaako se jatkaa Yhdysvaltojen vasallina.
4 kommenttia julkaisuun “Euroopan sairas mies”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Saksan uusien vaalien jälkeen toteutuu ei kahta ilman kolmatta, kun natsit tulevat valtaan. Onhan sieltä lähdetty kaksi kertaa maailmansotiin!!
Kaikki tollaset velkajarrut ovat täyttä puppua ja vai oikeen laki, kun niitä ei muutoinkaan noudateta julkisen vallan puolelta.
Paras ja ainoa toimiva ratkaisu on järkevä ja pitkäjänteinen talouspolitiikka.
On niitä Euroopassa muitakin sairaita miehiä ja naisiakin kuin Olaf Schulz. On huomattavasti helpompi luetella terveet kuin sairaat. Suomessakin sairaita on iso kasa, päällimmäisenä Stubido ja Niinistö, onneksi Sanna Marin sai muualta propagandahomman ja häipyi. EUsta Ursula von der Leyer, sille pitää antaa mRNA-rokotetta ainakin 10 tuubia. Sitten on vielä Baltian maiden sairaat johtajat.
Tämä Zelenskyn tauti on saatava ensin hoidettua ennenkuin ihmiset alkavat tervehtyä, ja tähän menee aikaa.
Poikkeustilahan jatkuu edelleenkin, kiitos Ukrainan konfliktin ja Mr Bidenin (Nord stream-putkien räjäytys)