Puuta ja muuta heinää

Kyllä maalla on mukavaa.

Maaseudulla aika kuluu kesällä rattoisasti, jos ei oteta huomioon korvissa usein iniseviä itikoita, tai ympärillä pörrääviä paarmoja, jotka päättivät laskeutua viimeiselle päivälliselle. Syrjäkylillä kunnolliset kaupat ovat kaukana. Mutta jos kuntoa ja intoa riittää, niin sähköpyörällä hyötyliikkuu helposti viikon evästarpeet muutaman kymmenenkin kilometrin takaa.

 On suorastaan ilo pyöräillä teillä, joilla montaakaan autoa ei reissun aikana näy, paitsi kaupan parkkipaikalla, jossa ne onneksi ovat pääsääntöisesti liikkumatta ja hiljaa. Jos ei satu olemaan sähköliittymää, niin jo muutaman kymmenen watin aurinkopaneelilla lataa pyörän akun seuraavaa kauppareissua varten. Kuten sähkötyökalujen akut ja digivehkeetkin.

Ja jos vesistö on lähellä, niin ravintoympyrään kuuluvat kalat voi vavalla tai verkoilla käydä nostamassa, jos vene ja luvat ovat kunnossa. Vuotavakin vene käy, jos sen saa äyskäröimällä pidettyä pinnalla. Soutaessa ja verkkoja nostaessa se on hankalaa, jos ei ole apuvoimia.

Jos tulee hyvä saalis, eikä ole perhettä, saati tuttuja, joille jakaisi, ja pakastelokero on hyvin pieni, kuten se usein kaasujääkaapeissa on, niin oiva säilytyspaikka niille kaloille, jotka eivät fileinä mahdu pakkaseen, on veneen kylkeen ripustettu lankasumppu, josta voi käydä täydennystä hakemassa.

Mutta jos lähinaapurustossa asustelee mukava vanharouva, jolla on pihalla omenapuu, omput voi jättää kauppaan, kun antaa jonkun kalasen vastavuoroisesti. Verkkoon kuollut kuha on hyvä vaihtoehto, niistä ei ole sumppukaloiksi. Liha, kana, maito ja munat pitää hakea kaupasta, jos ei ole navettaa eikä kanalaa omasta takaa.

Ja ehkä joku virvokepäkki sillointällöin pienimuotoiseen stimulointiin.

_ _ _

Rakentaminen on myös hyvää hyötyliikuntaa, kuten puiden kaataminen siihen liittyvine oheistoimintoineen. Varsinkin isommissa puissa kaatoloven oikea suuntaaminen on tärkeää, ja ettei tuule väärään suuntaan. Riskejä vähentää kaatosuuntaan vinssillä kiristetty köysi. Kotinarua ei kannata kokeilla.

Moottorisahoja pitää olla kaksi: ensimmäinen kaatamiseen ja toinen jumiin jääneen terän irrottamiseen. Jos toisenkin onnistuu jumittamaan, kannattaa soittaa metsurille. Metsässä on puiden lisäksi pienehköjä harmaanvalkeita vipeltäjiä, joilla on huono tapa hakeutua ihmisasumuksiin paskomaan ja tuhoja tekemään. Ne ovat erityisesti mieltyneet kivivillan reiittämiseen ja reitittämiseen.

Koska ne hakeutuvat nököhampaineen myös loukkuihin aseteltujen herkkujen tykö, voi niitä metsän sijaan nähdä ullakolla hyvinkin levollisen oloisina. Ne voi kiikuttaa kannon nokkaan uniaan jatkamaan, josta joku naapuruston kissoista voi ne viedä isäntäväelle ihmeteltäväksi.

Jos tuhoeläintorjuja neuvoo laittamaan loukut ulos, ei kannata neuvoa noudattaa. Joku kaunis aamu voi joutua kiikuttamaan ison kiven taakse esimerkiksi yhden punarinnan ja kolme tinttiä, mikä ei ole lainkaan kivaa eikä tarkoituksenmukaista. Punarinnasta anturan päälle imeytynyt veripisara saattaa taikauskoisessa herättää epämieluisia tunteita.

_ _ _

Jos on hiirillä ja linnuilla elämässä vaaransa, niin on hiiriverkon asentamisessakin omansa. Mikäli aikoo epätasaisella rinteellä kiivetä nojatikkailla katoksen rajaan tointa tekemään, tikkaiden tukemiseen kannattaa panostaa.

Jos erehtyy laittamaan toisen jalan alle pari läheltä löytynyttä kaatoloven palasta, ja parilla jalan painalluksella tukevuuden varmistamiseksi jätää loput ns. herran haltuun, voi käydä vähemmän herttaisesti. Voi nimittäin tikkaat lähteä alta, ja tuskin kissaa ehtii sanoa, kun mätkähtää selälleen ja pää tärähtää sopivasti hollilla olleeseen kiveen. Jos ei menetä tajuntaansa, tajuaa ainakin käyneen kipeästi.

Jos on joskus syytetty kovapäisyydestä, tässä tapauksessa siitä on hyötyä. Onneksi hätänumero on helppo muistaa, ja auto tulee paikalle kohtuurivakasti, kun kertoo asiansa.

Leposänky päivystyksestä löytyy nopeasti, ja valkosipuliverkkoon kääritty pää tyynyn. Hoitaja käy liimaamassa päälaen, josta hiukset ovat jo harvenneet, mistä seikasta on myös hyötyä. Pää-, kaula, ja rannekuvausten jälkeen lääkäri kertoo ilouutisen: voi lähteä kotiin. Kela-taksi alle ja menoksi.

_ _ _

Maanantaina soitetaan ja kerrotaan, että pitäisi hakea apukäteen kipsi: hyväasentoinen murtuma. Samalla hetkellä lattialla vilistää ihkaelävä hiiri. Puhelun loputtua alkaa jahti, minne se piru piiloutui? Ahaa, seinää vasten olevan vanerilevyn takana kyyhöttää. Osasi valita sen verran pienen levyn, että kenkää vaan.

Mikään väkivalta ei ole kivaa, mutta tässä tapauksessa ei kovinkaan suuria tunnontuskia herättävää, kun tyytyväisenä asettelee hiiren vakipaikalle, josta muutamakin veitikka oli viety parempiin suihin.

_ _ _

Lopuksi niksipirkkaa: Sinappiituubin loppupuristukseen oiva apuväline on peltipihdit. Eikä kaatolovea kannata käyttää muuna kuin polttopuuna, ellei  ole taipumusta itsetuhoisuuteen, tai muuten vaan halua testata sote-palveluiden tasoa.


Tue Naapuriseuran toimintaa!
Tilinumero FI 28 5549 6620 1299 93
Keräysluvan numero: RA/2024/1297

♣ ♣ ♣

2 kommenttia julkaisuun “Puuta ja muuta heinää

  1. Monenlaisia kokemuksia, osa meikäläisellekin tuttua. Muutama vuosi asuttiin isossa vanhassa talossa, johon tuli syksyisin hiiriä. Liki kymmenen aina pyydystin keittiön kaapista, sitten niiltä sai olla rauhassa seuraavaan syksyyn. Tikkaat lipesivät kerran niin, että putosin betonille aika korkealta. Ei siinä ehtinyt kissaa sanoa. Virolaiset nuoret keikkalääkärit katsoivat, että ei vikaa, mutta myöhemmin (kun kipu jatkui) todettiin ranteessa murtuma.

  2. ” Ne voi kiikuttaa kannon nokkaan uniaan jatkamaan, josta joku naapuruston kissoista voi ne viedä isäntäväelle ihmeteltäväksi.” Kissa ei kyllä kuollutta elukkaa syö, eikä vie minnekään. Ainakaan maalaiskissa. Mutta onhan siellä toki läjäpäin raadonsyöjiä, jotka siitä huolehtii.

Vastaa