”Es entwickelt sich, Genossen Bauern”. Lause on saksaa ja sen kerrotaan olevan peräisin DDR:n alkutaipaleelta. Puolueagitaattori siinä yritti kannustaa pienviljelijöitä liittymään maatalousosuuskuntiin, koska siellä on tulevaisuus ja tekninen kehitys.Saksan suosittu puolustusministeri Boris Pistorius (SPD) ilmoitti eilen luopuvansa sosialidemokraattien (SPD) kansleriehdokkuudesta tulevissa vaaleissa. Jo aikaisemmin tuli tieto, että hän asettui tunnetussa ohjuskiistassa yllättäen tukemaan liittokansleri Olaf Scholzin linjaa.
Scholz on valtaisesta ulkoisesta ja sisäisestä paineesta huolimatta pysynyt kannassaan Ukraina-politiikan suhteen. Sen mukaan Saksa tukee Ukrainaa, mutta keskipitkän kantaman Taurus-ohjuksia Ukrainaan ei toimiteta. Eiliseen asti puolustusministeri Pistorius on äänekkäästi ajanut ohjustoimituksia ja siten asettunut tukemaan kristillisdemokraattien johtajan Friedrich Merzin sotaisaa linjaa. Saksassa kristillisdemokraatit ovat ennusteiden mukaan tulevien liittopäivävaalien voittajia, jos ja kun ne vaalit joskus tulevat. Sosialidemokraatit ovat ennusteiden mukaan kärsimässä suuren tappion. Ensin on kuitenkin äänestettävä nykyisen hallituksen luottamuksesta.
Suurvaltapolitiikassa mitään ei tapahdu sattumalta. Vaikka sotilasstrategia on vuosien saatossa kehittynyt ja monimutkaistunut, preussilaisen Clausewitzin peruskäsitykset sodan poliittisesta luonteesta ja sodankäynnin epävarmuudesta ovat edelleen keskeisiä. NATOn ja sen pientenkin jäsenkellokkaiden äänessä kaikuu itsevarmana puhe uhkakuvista ja pelotteista.
Tunnetusti Clausewitzin mukaan sota on politiikan jatkamista muin keinoin. Pelote on tässä yhteydessä poliittinen, lähes inflaation kärsinyt propagandaväline, jonka avulla oletetaan vaikutettavan vastustajan päätöksiin ilman avointa sotaa. Pelote on NATO-perustelu, jolla köyhäkin maa saa siirrettyä miljardeja sotapeleihin sivistyksen ja terveydenhoidon tarpeista. Pitää olla pelote, jolla vihollinen torjutaan.
Modernissa sotapelissä ydinasepelote on suurin mahdollinen. Koska jokainen osapuoli tietää, että ydinasein käytävässä sodassa ei ole voittajia, sotilaallinen strategia siirtyi vuosiksi painottamaan pelotetta ja aseellisen ratkaisun toissijaisuutta. Tavoitteena on ollut välttää sota. Se oli vastakkaisten sotilasblokkien välisen liennytyksen idea. Venäjä liennytti purkaen Varsovan sotilasliiton, mutta USA liittolaisineen ei. NATO alkoi vastoin lupauksiaan laajentua. Kartta kertoo, että laajeneminen tarkoitti pihtiliikettä Venäjän ympärillä.
Ukrainan konfliktin kärjistyttyä avoimeksi sodaksi 2022, ns. länsi asettui avoimesti Ukrainan tueksi. ”Osallisuus” kiellettiin, eihän länsi. Ukrainalle toimitetun aseavun massiivinen luonne kouluttajineen ja mm. läntisen satelliittipaikannuksen tarjoaminen käyttöön on tehnyt lännestä käytännössä lännen osalliseksi. Ilman USA:n tukea Ukraina ei kävisi sotaa. Myös Suomi tärkeisiin-pöytiin-pyrkimisen -doktriininsa mukaan on kantanut kortensa kekoon. Niin kauan kuin tarvitaan, kuuluu iskulause.
Vaikka EU:ln komissiolla ei ole komennossaan ensimmäistäkään sotilasdivisioonaa, se osallistuu Ukrainan sotaponnistuksiin aktiivisuudella, joka laiskansitkeän EU-byrokratian historiassa on ennen näkemätöntä. Jopa niin, että Yhdysvaltojen väistyminen Ukrainan aktiivisesta tuesta ollaan valmiita korvaamaan Unionin, lue sen jäsenmaiden toimenpiteillä. Avoin kysymys kuuluu: Miten kauan jäsenmaat jaksavat, mitkä ovat Euroopan unionin ensisijaiset arvot?
Venäjä on Ukrainan konfliktin edetessä ilmoittanut muutaman kerran, että se on valmis käyttämään myös ydinasetta, jos sota alkaa uhata sen olemassaloa. Uhkausta ei ole ymmärretty. Punaisen viivan ylitys on läntisten poliitikkojen suussa vitsi, jolla tilanteen vakavuus ohitetaan. Omalla voimallaan kohti suursotaa johtavan propagandamyllyn pyöritystä vauhditetaan. ”Onhan se nähty, Venäjä vain uhkailee”. ”Venäjän kanssa ei neuvotella”. ”Putin ymmärtää vain voimaa. Se tarkoittaa lisää aseita Ukrainaan”.
Saksan hiljainen ja saamattoman oloinen liittokansleri Olaf Scholz on ymmärtänyt, koko ajan. Ei ohjuksia Ukrainaan. Hänen tukenaan on mahdollisuus, että Donald Trump ja hänen hallintonsa todella pysäyttää Ukrainan sodan. Puhelinsoitto voi keskeyttää sodan ja avata tien neuvotteluille.
Spekulointi siitä, miten vaikeiksi neuvottelut turvatakuista tulevat, on turhaa ja ennenaikaista. On hyvä ymmärtää, että turvatakuut tarvitaan konfliktin jokaiselle osapuolelle, myös Venäjälle. Toisin sanoen, kyse on uudesta eurooppalaisesta tarvallisuusarkkitehtuurista, joka vasta Ukrainan turhan sodan jälkeen mahdollisesti nousee neuvottelujen pöytään. Tässä oli ja on Ukrainan sodan perustava syy.
Niille, jotka eivät tätä muista tai ole käsittäneet tiedoksi, että Venäjän turvallisuus on ollut presidentti Putinin puheiden ja politiikan keskeinen teema aina vuoden 2001 puheesta lähtien. Silloin lännessäkin juhlittu Putin puhui Saksan parlamentissa yleisölle, joka aplodeerasi seisaalleen nousten. Putinin vetoomukseen yhteisestä rauhanpolitiikasta NATO vastasi itälaajennuksella.
Mitä Saksan liittokansleri Scholz ajattelee? Ehkä hänen ajatuksissaan sittenkin on muistuma Nobelilla vuonna 1971 palkitusta Willy Brandtista ja liennytyksen vuosista? Ehkä on käyty parikin puhelua myös Yhdysvaltojen tulevan johdon kanssa? Ehkä taktinen liitto Vaihtoehto Saksalle (AfD) – puolueen ja Wagenknechtin BSW:n kanssa epäluottamuslauseäänestyksessä riittää pitämään hallituksen koossa pahimman vaihtoehdon, suursodan torjumiseksi?
Ehkä tarvittiin Venäjän ballistinen ohjushyökkäys miljoonakaupunki Dniproon? Se demonstroi sodan todellisen olemuksen siinä tapauksessa, että se muuttuu totaaliseksi. Emme tiedä. Mutta sen ymmärtää nyt jokainen omalla järjellään ajatteleva poliitikkokin, että on olemassa punainen viiva, jota Venäjä ei anna ilman seurauksia ylittää.
Es entwickelt sich, Genossen Bauern.
♣ ♣ ♣
15 kommenttia julkaisuun “Punaiset silmät ja linjat”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Usein tuntuu siltä, että ”länsi”, ennen muuta Yhdysvallat ja sen kautta Nato, ovat jatkaneet aggressioita Venäjää vastaan punaisista viivoista piittaamatta silkasta raivosta ja pettymyksestä sen jälkeen, kun Neuvostoliiton hajoaminen ei johtanutkaan johtavien läntisten suuryritysten valtaan Venäjällä ja varsinkin sen jälkeen, kun Putinin hallintokausi vakiinnutti Venäjän perinteisen suurvaltaroolin vastauksena Naton säilymiselle.
Jatkuville propagandapuheille Venäjän pyrkimyksestä valloittaa naapurimaansa sotilaallisesti ei ole tosiasiallista katetta. Venäjä on Putinin aikana pyrkinyt varmistamaan (sotilaallista) turvallisuuttaa Krimillä, jossa sijaitsee Mustanmeren ainoa kunnollinen suursatama. Putin on joutunut nielemään sen, että KAIKKI eurooppalaiset naapurimaat ovat liittyneet Natoon Valko-Venäjää ja Ukrainaa lukuun ottamatta. Mutta Ukrainan kohdalla Venäjä ei tule – uskoakseni koskaan – hyväksymään sen liittymistä Natoon. Sotilaallisesti neutraali Ukraina, jopa joskus tulevaisuudessa EU:n jäsenenä, sen Venäjä sietää.
Uskon, että Pentagonin ammattilaiset ymmärtävät Ukrainan strategisen merkityksen Venäjän puolustukselle ja aktiivisuus sen vyöryttämisestä Natolle on peräisin siviileiltä, joissa riittää epärealistisia sotahulluja liiankin kanssa. Joskus – vaikkakin vain joskus – ajattelen, että olisi turvallisinta, josta sodasta ja rauhasta päättäisivät kenraalit ilman siviilien sotkeutumista asiaan. Sotilaat ymmärtävät toisiaan paremmin kuin siviilit sotilaita ja sotilaat siviilejä.
Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Vladimir Putin teki Saksan valtiopäivillä aloitteen, jossa kutsui ”Eurooppaa yhdistämään voimavaransa Venäjän inhimilliseen, alueelliseen, taloudelliseen, kulttuuriseen ja sotilaalliseen potentiaaliin”.
”Syyskuun 11. päivän jälkeen Venäjä ehdotti terrorismin vastaista liittoumaa, joka saisi inspiraationsa natsit toisessa maailmansodassa voittaneesta liittoumasta. Yhdysvaltojen vastaus tuli kolme kuukautta myöhemmin, kun se sotilaallisesti ylivaltaan pyrkien irtautui ballististen ohjusten torjuntasopimuksesta.”
2008 ”Venäjä lähetti joukkoja Etelä-Ossetiaan pysäyttämään Georgian presidentin offensiivia ja torjumaan epäsuorasti Naton uutta laajentumista…Hän ei kuitenkaan luopunut vuoropuhelusta, vaan ehdotti lokakuussa 2009 jopa uutta Euroopan turvallisuussopimusta. Ehdotukseen ei vastattu.”
Rubinski edelleen: ”Venäjän johtajilla tuskin on enää harhaluuloja erityissuhteista Eurooppaan, jonka he katsovat asettuneen Yhdysvaltojen vihamielisen politiikan puolelle.” ja Aleksander Samarin, lähetystösihteeri Venäjän lähetystössä Pariisissa: ”Kun Eurooppalaiset tulevat järkiinsä, olemme aina valmiit rakentamaan suurta Eurooppaa.”
Yllä oleva sitaatti on jarkko turkian kommentista. Putin ajatteli, että länsi hyväksyisi Venäjän täysivaltaiseksi kumppanikseen, mutta ei. Lännessä ei ole ollut todellisia älynjättiläisiä.
Le Monde Diplomatique/Novaja Gazeta-lehdessä 5/18 on hyvä artikeli ”Kun Venäjä uneksi Euroopasta”. Siinä kerrotaan Gorbatšovin paneurooppalaisesta unelmasta ja sen sortumisesta Neuvostoliiton romahdettua ja kuinka entiset kansandemokratiat ja Baltian neuvostotasavallat sitten liittyivät Natoon ja Euroopan unioniin. Neuvostoliiton vaikutusvallan patoamisopin isä, George F. Kennan, vastusti Naton laajentumista ”Amerikan sodanjälkeisen politiikan kohtalokkaimpana virheenä”. Kennanin mukaan ”tämä päätös tulee haittaamaan demokratian kehitystä Venäjällä ja tuo takaisin kylmän sodan ilmapiirin — Venäläisille ei jää muuta mahdollisuutta kuin tulkita Naton laajentuminen sotilaalliseksi toimeksi.”
Belgradin pommitukseti lman YK:n valtuutusta -99 saivat Naton näyttäytymään Venäläisille ”sotakirveenä, jota käyttivät voimistaan varmat voittajat valtapiirinsä ulkopuolellakin”. Juri Rubinskin, Venäjän Pariisin lähetystön poliittinen sihteerin(1987-97), mukaan ”Naton Belgradin pommitukset olivat syvä pettymys kaikille meille, jotka uskoimme ’yhteisen kodin projektiin’.
Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Vladimir Putin teki Saksan valtiopäivillä aloitteen, jossa kutsui ”Eurooppaa yhdistämään voimavaransa Venäjän inhimilliseen, alueelliseen, taloudelliseen, kulttuuriseen ja sotilaalliseen potentiaaliin”.
”Syyskuun 11. päivän jälkeen Venäjä ehdotti terrorismin vastaista liittoumaa, joka saisi inspiraationsa natsit toisessa maailmansodassa voittaneesta liittoumasta. Yhdysvaltojen vastaus tuli kolme kuukautta myöhemmin, kun se sotilaallisesti ylivaltaan pyrkien irtautui ballististen ohjusten torjuntasopimuksesta.”
2008 ”Venäjä lähetti joukkoja Etelä-Ossetiaan pysäyttämään Georgian presidentin offensiivia ja torjumaan epäsuorasti Naton uutta laajentumista…Hän ei kuitenkaan luopunut vuoropuhelusta, vaan ehdotti lokakuussa 2009 jopa uutta Euroopan turvallisuussopimusta. Ehdotukseen ei vastattu.”
Rubinski edelleen: ”Venäjän johtajilla tuskin on enää harhaluuloja erityissuhteista Eurooppaan, jonka he katsovat asettuneen Yhdysvaltojen vihamielisen politiikan puolelle.” ja Aleksander Samarin, lähetystösihteeri Venäjän lähetystössä Pariisissa: ”Kun Eurooppalaiset tulevat järkiinsä, olemme aina valmiit rakentamaan suurta Eurooppaa.”
Miksi Venäjää ei hyväksytä tasavertaiseksi maaksi ja yhteistyökumppaniksi? Eikö venäläiset ole samanlaisia ihmisiä kuin muutkin? Vai onko Venäjällä jotain sellaista mitä länsi haluaa itselleen? Taitaa olla; alueet, malmit, kaasut, öljyt.
” Vai onko Venäjällä jotain sellaista mitä länsi haluaa itselleen? Taitaa olla; alueet, malmit, kaasut, öljyt.”
Siinäpä se lyhykäisyydessään!
Lisäksi minun mielestä vaikuttamassa on myös voimakas rasismi venäläisiä kohtaan.
Koko asia on lännen viisaiden järkeilemänä jotain sellaista, josta en ymmärrä mitään. Charles Kupchan (https://www.sgseura.fi/index.php/15-ajankohtaista/192-harrisin-ja-trumpin-ukraina-politiikka-amerikkalaisessa-keskustelussa-3-11-2024) kehuu Bidenin hallinnon politiikkaa Ukrainan tukemisessa ja moittii Trumpia siitä, ettei tämä ymmärrä, että Ukrainaa tukemalla loppuun asti estetään Venäjää saamasta lisää voittoja. Mutta vähän myöhemmin Kupchan sanoo, että ymmärtää, ettei Venäjä halua Naton työntyvän naapurimaahan, jonka kanssa sillä on tuhat mailia yhteistä rajaa ja että ”Me, Yhdysvallat, vietimme 19. vuosisadan potkimalla kaikki muut suurvallat pois läntiseltä pallonpuoliskolta, eikö niin? Ensin ranskalaiset, sitten espanjalaiset, sitten venäläiset, sitten britit, ja nyt ilmestymme Ukrainaan ja sanomme venäläisille: ”Hei, rentoudu. Älä huoli siitä.” Tämä on vastoin geopolitiikan alkeiskurssin oppeja, ja mielestäni meidän pitäisi olla johdonmukaisempia tässä asiassa.” Mikä siis on Kupchanin mielestä viisasta toimintaa?
Jotenkin samalla tavalla hämmentävää on, kun uuden uutukainen varautumisopas kertoo, että sotilaallisia uhkia estetään ”ulkopolitiikalla ja diplomatialla”. Tietoa tuntuu olevan mutta ei ymmärretä mitä se tarkoittaa tai osata pitää sitä mielessä niin kauan, että se näkyisi käytännön toimissa impulsseja hilliten, vaan tehdään juuri päinvastoin.
”On hyvä ymmärtää, että turvatakuut tarvitaan konfliktin jokaiselle osapuolelle, myös Venäjälle.”
Nimenomaan, ja turvatakuut myös Itä-Ukrainan venäjänkieliselle väestölle, jota Ukrainan nationalistinen hallinto alkoi heti valtaan tultuaan jahdata. Voisi olettaa, että jos Itä-Ukraina jäisi rauhanneuvotteluissa Ukrainan osaksi, ratkaisu ei tulisi onnistumaan nykyisenkaltaisen hallinnon vallitessa sen lietsoman venäläisvihan takia.
EU on yrittänyt hillitä Ukrainan vinoa kielipolitiikkaa, mutta mielestäni ei haluta ymmärtää, että se kielipolitiikka on ilmaus Ukrainan hallinnon äärinationalistisesta aatemaailmasta. Siitä vaietaan visusti.
Hyvin hiljaa on Suomen media ollut Vironkin nationalistisesta kieliuudistuksesta, jonka takia alku- ja esiopetuksessa olevien venäjänkielisten lasten koulukieleksi tuli viro tästä vuodesta alkaen. Kuitenkin juuri alkuopetuksessa (1.- 4. -luokat) oman äidinkielen käyttö on oppimisen ja ajattelun kehittämisen kannalta olennaista. Tässä tapauksessa kirjaimistokin on erilainen. Nyt Virossa on jouduttu korvaamaan alkuopetuksen päteviä venäjänkielisiä opettajia epäpätevillä vironkielisillä. Hullua touhua, jonka tarkoitus on vain purkaa kaunaa entisiä vallanpitäjiä kohtaan, ei lasten etu.
Eikä EU ”korvaansa lotkauta”..
Putin antoi esimakua tulevasta, jos ns. länsi (tällä hetkellä USA ja Britannia) jatkavat valitsemallaan tiellä.
Näppäimistöpaholainen ollut asialla. Putinin puhe saksan kielellä oli tietysti vuonna 2001 jolloin kansanedustajat nousivat seisomaan osoittamaan suosiotaan. Tämä osoittaa sen pitkän perspektiivin jossa olisi ollut aikaa tehdä hyviä asioita eikä hairahtua tuhon tielle. Vuonna 2007 asiat olivat jo heikommin kun Putin piti puheensa Münchenissä ja esitti kipakkaa arvostelua kehittyvää yksinapaisuutta kohtaan. Eturivissä istui John McCain, johtava sotaratsu Yhdysvalloista, ja hänen naamansa vääntyi irvistykseen. Angela Merkel oli se joka käänsi Saksan kurssin kohti sotia, hän kun pyyteli anteeksi, ettei Saksa osallistunut Irakin sotaan.
”Es entwickelt sich Genossen Bauern” tuo mieleen viime viikkoisen huumoripläjäyksen. Saksassa YouTube -tuottaja oli keksinyt laittaa Saksan meneillään olevan taantumisen ja kriisin ja paketoida se DDR-formaattiin noudattaen silloisen uutistoimuksen mallia. Videon kommentit olivat haltioituneet, nauroimme kyyneleet silmissä sanoivat kaikki.
Päivittämällä selaimen näytön voi todeta, että Putinin Berliinin puheen vuosiluku on korjattu oikoluvun jälkeen.
Hyvä kolumni. Hyvä se on alusta loppuun ja varsinkin muistutus Putinin, ym. rauhantahtoisuudesta (ja Naton vastauksesta siihen) on tervetullutta. Aivan erityisesti pidin tästä: ”Toisin sanoen kyse on uudesta eurooppalaisesta turvallisuusarkkitehtuurista, joka vasta Ukrainan turhan sodan jälkeen mahdollisesti nousee neuvottelujen pöytään. Tässä oli ja on Ukrainan sodan perustava syy.”
Niin se varmasti on, vaikka olennaista oli myös Donbassin väestön fyysinen ja henkinen suojeleminen. Tavoitteena oleva denatsifikaatio taas tähdännee yhden ongelmien juurisyyn poistamiseen. Turvallisuus, väestön tahtotila, henkiset tekijät – nämähän myös kietoutuvat toisiinsa eivätkä siis ole toisistaan erillään vaikuttavia tekijöitä.
En malta olla vertaamatta Suomeen. Täällä väestön tahtotila ja muut henkiset tekijät on saatu propagandalla vihaamaan Venäjä ja vähät välittämään Suomen itsenäisyydestä tai tuon vihan aiheuttamista talousongelmista. Propagandalla aivopesty kansa on saatu kannattamaan myös sellaista turvallisuusratkaisua, joka on tosiasiassa tehnyt turvallisesta Suomesta turvattoman.
Tämä kohta kolumnissa hiukan särähti: ”Ukrainan konfliktin kärjistyttyä avoimeksi sodaksi 2022 ns. länsi asettui avoimesti Ukrainan tueksi.” Tuosta voi saada sellaisen käsityksen (mitä kirjoittaja ei tietenkään tarkoita), että tuolloin länsi kiiruhti Ukrainaan. Länsihän aiheutti koko konfliktin ottamalla Ukrainan käytännössä haltuunsa vallankaappauksella vuonna 2014 ja aiheuttamalla sisällissodan. Ukraina oli/on lännelle iso saalis, mutta tarkoitus oli/on myös aiheuttaa mahdollisimman suurta vahinkoa Venäjälle Ukrainan avulla tarvitsematta uhrata omia kansalaisia.
Painavaa pohdintaa!