Ehkä sittenkin tulee kevät.
Uusi elämä palaa muuttolintujen siivissä.
Ehkä harvinainen töyhtötiainen pesii katajassa mökkini vieressä.
Ehkä metsikkö soi pesinnän riemua.
Kaivopolkuni vieressä sinnittelee sinivuokko.
Se ei lisäänny eikä kuole karussa rinteessä.
Toivo on elämän toinen puoli,
kumpikaan ei elä ilman toista.
On edessä kuoleman musta seinä.
Nyt mahdollinen,
ydintalven jäinen tuonen maa.
Ruokkikaamme toivoa elämän medellä.
Pisaroista syntyy vuolaat virrat.
Toivosta happi elämälle.
♥