Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös – Ukraina vastuussa Odessan verilöylystä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut Ukrainan hallinnon olevan vastuussa Odessan ammattiliittojen talossa toukokuussa vuonna 2014 tapahtuneesta tulipalosta, jossa 42 ihmistä menetti henkensä. Tuomioistuin päätös 13.3.2025 oli yksimielinen. Kymmenien ihmisten kuolemaan johtaneen murhenäytelmän taustalla oli tuomioistuimen mukaan ns. Maidanin tapahtumia seuranneet väkivaltaisuudet itäisessä Ukrainassa.

 

Tapahtumat alkoivat vyöryä traagisen päivän illansuussa, kun stadionilla oli tarkoitus pelata jalkapallo-ottelu, jossa olivat vastakkain Odessan Tšornomorets ja Harkovan Metallist. Kummankin joukkueen kovan linjan kannattajat eli ”ultrat” olivat sopineet järjestävänsä ennen peliä yhteisen marssin ”Ukrainan yhtenäisyyden puolesta”. Marssille osallistui myös jo Kiovan Maidanin aukiollariehuneita äärioikeistolaisen ”Oikean sektorin” jäseniä ja muita äärioikeistolaisia nationalistisia aktivisteja. Heillä oli varusteinaan kirveitä, pamppuja ja tuliaseita.

 

Odesssassa oli ollut jo aikaisemmin yhteenottoja Maidanin tapahtumia vastustaneiden paikallisten mielenosoittajien ja Maidanin kannattajien välillä. Venäläismielisiksi leimatut Maidanin vastustajat olivat perustaneet Kulikovin aukiolle kaupunkin keskustaan telttaleirin sekä itsepuolustusjoukon suojatakseen venäjänkielistä väestöä. Tilanne venäjänkielisessä Odessassa oli hyvin jännittynyt.

 

Ammattiliittojen talo sytytettiin palamaan – palokunta viivytteli sammutusta

 

Ihmisoikeustuomioistuin totesi päätöksessään, että ”turvallisuuspalvelun saamissa tiedustelutiedoissa oli merkkejä väkivaltaan yllytyksestä sekä yhteenottojen ja epäjärjestyksen vaarasta”. Sekä jalkapallohuligaanit että paikalliset Maidania vastustavat aktivistit olivat levittäneet sosiaalisessa mediassa jo etukäteen jyrkkiä ja uhkaavia viestejä.

 

Mielenosoittajien ottaessa yhteen molemmat osapuolet käyttivät polttopulloja ja heittelivät kiviä, tainnutuskranaatteja ja Molotovin cocktaileja. Noin klo 17.45 joku ampui useita laukauksia Maidan-vastaisia mielenosoittajia kohti metsästysaseella läheiseltä parvekkeelta. Kaksi Maidania vastustanutta mielenosoittajaa sai surmansa. Lisäksi kolme muuta sai surmansa yhteenotoissa kaupungissa tapahtuneissa yhteenotoissa. Heistä kaksi oli Maidanin kannattajia.

 

Maidanin äärioikeistolaiset kannattajat pääsivät niskan päälle ja Kulikovin telttaleiri poltettiin. Maidania vastustaneet mielenosoittajat pakenivat palavasta leiristä aukion laidalla sijatsevaan viisikerroksiseen ammattiliittojen taloon. He rakensivat talon ovien edustalle barrikaadeja kuormalavoista ja puisista sekä muovisista huonekaluista estääkseen sisäänpääsyn.

 

Maidanin kannattajat saivat lopulta yliotteen ja he ryntäsivät Kulikovon telttaleirin kimppuun. Telttojensa palaessa Maidan-vastaiset mielenosoittajat pakenivat aukion laidalla sijaitsevaan viisikerroksiseen ammattiliittojen taloon ja rakensivat talon oville barrikaadeja kuormalavoista sekä puisista ja muovisista huonekaluista.

 

Molotovin coctaileja heiteltiin sekä talosta aukiolle ja aukiolta taloon päin. Paikalla myös ammuskeltiin. Kello 19.45 ammattiliittojen talossa syttyi hyvin nopeasti levinnyt tulipalo. Palo syttyi rakennuksen neljännessä kerroksessa, jonka ikkunoita kohti torilta oli heitetty palopommeja. Sekä poliisi että monet yksityishenkilöt olivat pyytäneet läheistä palokuntaa avuksi sammuttamaan paloa, mutta palokunta ei tullut paikalle. “Huolimatta lukuisista kutsuista palokunnan aluepäällikkö nimenomaisesti kielsi henkilökuntaansa lähettämästä paloautoja Kulikovin aukiolle ilman hänen nimenomaista käskyään”, toteaa ihmisoikeustuomioistuin päätöksessään.

 

Osa palavaan rakennukseen jääneistä ihmisistä yritti pelastautua hyppäämällä yläkerrostenikkunoista, jolloin useita henkilöitä sai surmansa. Tuomioistuimen mukaan video- ja kuvamateriaali näyttää Maidan-mielisten mielenosoittajien hyökänneen alas hypänneiden ihmisten kimppuun. Paikalla olleen BBC:n kirjeenvaihtajan mukaan meneillään oli “puhdas lynkkaus”.

 

Palopäällikkö määräsi lopulta paloautot paikalle. Palomiehet menivät rakennukseen sisälle noin kello 20.30 ja sammuttivat palon. Tulipalo vaati 42 ihmishenkeä. Sitä edeltäneissä yhteenotoissa oli kuollut kuusi ihmistä. Odessan veripäivänä sai surmansa yhteensä 48 ihmistä.

 

Ukrainan viranomaiset eivät saaneet veripäivän tapahtumien tutkimuksia alkua pitemmälle, vaikka Ukrainan pääministeri Arseni Jatsenjuk oli luvannut heti murhapolton jälkeen, että Odessan tuhoisasta tulipalosta tehdään puolueeton ja perusteellinen tutkimus. Siksi kuolonuhrien omaiset valittivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

 

Ukrainalaisviranomaiset panivat vireille muutamia tutkimushankkeita, mutta niiden venyessä monet epäillyistä pakenivat ulkomaille. Monet muut vapautuivat rikosoikeudellisesta vastuusta, kun rikosten kymmenen vuoden vanhenemisaika täyttyi. Jotkut tapauksista etenivät myös vuosiksioikeudenkäynteihin ilman tuloksia. Tähän päivään mennessä ketään ei ole tuomittu Odessan verilöylystä. Valittajien mukaan tutkimukset olivat välttämättömiä totuuden ja syyllisten vastuun selvittämiseksi.

 

Tutkimuksia sabotoitiin ja todisteita väärennettiin

 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puoleen kääntyneet omaiset tekivät valituksen siitä, etteiUkrainan valtio ollut suojellut heidän omaistensa henkeä. Ja myös siitä, ettei murhapoltosta ollut suoritettu tehokasta kotimaista tutkintaa. Strasbourgin tuomioistuin antoi valituksista yhteisen päätöksen, jonka mukaan Ukrainan ”virkamiesten asenne ja passiivisuus ovat selittämättömiä”.

 

Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan turvallisuusviranomaisten olisi pitänyt heti saatuaan tiedustelutiedot ja sosiaalisen median viestit tehostaa turvallisuuden valvontaa kyseisillä alueilla ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin provokaatioiden havaitsemiseksi ja lopettamiseksi. Mitään ei kuitenkaan tehty.

 

Tuomioistuimen mukaan Ukrainan hallitus myönsi, että poliisiviranomaiset olivat jättäneet huomiotta saatavilla olleet tiedustelutiedot ja uhkavaroitukset. Iltaan oli varauduttu kuin tavalliseen jalkapallo-otteluun. Poliisivoimia ei lähetetty paikalle senkään jälkeen, kun tilanne oli jo kärjistynyt. Mitään ei tehty myöskään yhteenottojen estämiseksi. Tuomioistuin piti poliisin passiivisuutta yhteenottojen aikana todistettuna.

 

Tuomioistuin totesi myös, etteivät Ukrainan toimivaltaiset viranomaiset tehneet sitä, mitä niiltä kohtuudella voitiin odottaa Odessan väkivaltaisuuksien estämiseksi ja lopettamiseksi. Myöskään pelastustoimiin ei ryhdytty riittävän ajoissa ammattiliittojen taloon loukkuun jääneiden henkilöiden pelastamiseksi. Toimettomuus rikkoi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2. artiklaa.

 

Tutkintaviranomaiset eivät myöskään varmistaneet todisteiden säilyttämistä eivätkä arvioineet kaikkia todisteita asianmukaisesti. Ensimmäinen paikalla tehty tutkinta oli tehty vasta lähes kaksi viikkoa tapahtumien jälkeen ilman merkittäviä tuloksia. Ihmisten vapaa pääsy ammattiliittojen taloon sallittiin heti murhapolton jälkeen peräti 17 päivän ajaksi.

 

Tuomioistuimen mukaan vakavia puutteita havaittiin myös rikosteknisten todisteiden turvaamisessa ja käsittelyssä. Mitään rikosteknistä tunnistamista ei suoritettu käytettävissä olleiden valokuva- ja videotodisteiden pohjalta, vaikka ne osoittivat, että tietyt henkilöt käyttivät tuliaseita yhteenottojen aikana ja osallistuivat tulipalon uhrien pahoinpitelyyn. Yhtä Maidan-aktivistia vastaan tosinaloitettiin rikostutkinta mielenosoittajan ampumisesta, mutta se lopetetiin peräti neljä kertaa kunnes juttu kokonaan vanheni.

 

Myös yksi virkamies oli syytteessä siitä, ettei tiedossa olleiden joukkolevottomuuksien varalta tehtyjä valmiussuunnitelmia ollut toteutettu ja että toimeenpanoa koskevia asiakirjoja oli väärennetty. Jutun ollessa kesken virkamies vapautettiin rikosikeudellisesta vastuusta syytteiden vanhenemisen vuoksi.

 

Ihmisoikeustuomioistuin totesi myös, että tutkintaviranomaiset olivat useaan otteeseen hylänneet virheellisesti hakijoiden pyynnöt oikeudenkäynnistä tai jättäneet ne kokonaan käsittelemättä.

Tuomioistuin katsoi myös, ettei tutkinta ollut riippumaton. Koko tutkinnan olisi pitänyt olla poliisista täysin riippumaton, mutta näin ei ollut.

 

Johtopäätöksenä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, etteivät Ukrainan toimivaltaiset viranomaiset olleet käynnistäneet eivätkä toteuttaneet tehokasta tutkintaa Odessan vuoden 2014 toukokuun tapahtumista. Siten oli rikottu Euroopan ihmisoikeuksia koskevan yleissopimuksen 2. artiklan oikeusmenettelyä koskevia näkökohtia. Tuomioistuin määräsi Ukrainan maksamaanvalittajille sekä vahingonkorvauksia että oikeudenkäyntikuluja.

 

Suomalaismediassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös on jäänyt suurin piirtein huomiotta, vaikka meillä pitäisi olla ”maailman valppain ja vapaa” media.

 

Risto Uljas