Tulee vielä päivä, jona Suomi tarvitsee valtiomiehen. Henkilön, jolla on uskottavuutta, ammattitaitoa, karismaa ja rohkeutta kohdata todellisuus eli Venäjän johtajat. Nykyiset poliitikkomme, nämä maan tuhon tielle ajaneet saatanan tunarit, eivät täytä mittoja.
Kun Ukrainan sota loppuu, kysymys Suomesta nousee pöydälle vääjäämättä. Jo nyt jossain valtalehdessä kolumnisti pohtii Canossan matkaa. Että kuka ja millä eväillä sen tekisi?
Ulkopoliittinen johtomme on puhkunut Venäjä-vihaa ja sen lisäksi Venäjän uhkaa tietäen valehtelevansa. Suomi on saatettu illuusioon, uskoon että Nato-jäsenyys ja DCA-sopimus Yhdyvaltain kanssa ovat varma tae turvallisuudesta, kun tosiasiassa ne ovat kaksinkertainen hirttoköysi. Ikään kuin Yhdysvallat ajattelisi Suomen parasta, kun se todellisuudessa ajattelee pahinta Venäjälle, Suomenkin avulla.
***
Johtavat poliitikkomme tietävät hyvin, miksi Ukrainan sotaa käydään ja miksi se alkoi. On moninkertaisesti dokumentoitu lännen lupaukset siitä, ettei Nato laajene itään ”tuumaakaan”.
Se(kin) lupaus petettiin. Natoa laajennettiin, kunnes Ukrainan jäsenyyden kohdalla Venäjä laski puomin. Vuoden 2021 lopulla se esitti sopimusta järjestelyistä niin, ettei yhdenkään maan turvallisuusratkaisu muodostaisi uhkaa jollekin toiselle maalle.
Länsi torjui, Suomi korskeasti mukana. Mitä se Venäjälle kuuluu, mitä muut maat tekevät! Venäjä katsoi sen kuuluvan, jos Nato ohjuksineen tulee sen kynnykselle Ukrainaan. Meillä sanottiin Venäjän yrittävän estää Suomen jäsenyys sotilasliitossa, asiaa ei haluttu nähdä Moskovan silmin.
***
Suomen johto, esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö, tiesi takuulla ns. ison kuvan – että Yhdysvalloilla oli jo kauan tätä ennen päätetty ”Venäjän heikentämisestä”. Ukrainan käyttäminen välineenä sopi jenkeille. Edessä olisi voitokas sota, sillä Naton ja Yhdysvaltain aseistama ja kouluttama Ukrainan armeija kukistaisi heikon Venäjän.
Aluksi siltä näyttikin. Mutta kuten Napoleonin ja Hitlerin loistavissa ja syvälle ulottuneissa hyökkäyksissä, Venäjä herää hitaasti, mutta tuhoaa hyökkääjän suurin omin uhrauksin. Nytkin sen herääminen kesti, mutta lopputulos on sama.
Yhtä tärkeä kuin sota, on rauha – rauhan muoto ja rakenne, joka on joko hauras ja pettävä tai sitten stabiili. Ukrainan tulevan rauhan pohja ei pidä, jos Yhdysvaltain neoconien tavoite Venäjän tuhoamisesta pysyy voimassa. Siinä tapauksessa Suomen maantieteellinen ja poliittinen asema saattaa olla kriittinen. Ukraina kakkonen?
***
Läntinen media toistelee yhä valhetta, että Venäjä olisi aloittanut sodan. Varsinaiset sotatoimet aloitti Nato/USA:n avustama Ukraina järeällä hyökkäyksellä Donbassiin. Viikkoa myöhemmin alkoivat Venäjän aseelliset toimet, ”erityisoperaatio”.
Juuri nyt kansainväliset tarkkailijat ovat sitä mieltä, että kyseessä on jo Venäjän ja Yhdysvaltain välinen suora, kahdenvälinen sota. Ukraina ei kykenisi enää minkäänlaiseen vastarintaan ilman USA/Naton aseita, tiedustelutietoa ja asiantuntijoita, jotka hoitavat aseiden käytön niin pitkälle, että ukrainalaisten tehtäväksi jää vain napin painallus.
***
Tässä välillä käväisin ostamassa tupakkaa läheiseltä huoltoasemalta. Sen kahvilan nurkkapöydässä istui tuttuun tapaan viisasten kerho, juuri sellainen, jonka voi havaita melkeinpä jokaisessa ”esson baarissa” pitkin maata.
Meneillään kuulosti olevan ajankohtainen keskustelu. Kun poistuin, pöydästä kuului äänekäs huudahdus: ”Saatana, tästä mitään tule, Kekkonen takaisin!”
Olen samaa mieltä. Mutta Urho Kekkonen, jonka piti olla ikuinen presidenttimme, petti luottamuksemme, kun otti ja kuoli. Korvaajaa ei ole näköpiirissä.
***
Mistä me löydämme uuden Kekkosen? Nykyisten aktiivipoliitikkojen nimien selaaminen ei tuota tulosta. Entä kaukalon ulkopuolelta? Kenellä voisi olla uskottavuutta Vladimir Putinin ja Sergei Lavrovin kohtaamisessa? Eläkeläinen Heikki Talvitiellä, syrjään väen väkisin työnnetyllä Paavo Väyrysellä?
Miettikää, isänmaan ystävät!
21 kommenttia julkaisuun “KEKKONEN TAKAISIN!”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Hyvä kirjoitus Maunolta taas.
Kannattaa muistaa, että Napoleonin ja Hitlerin hyökkäyssotien ja niihin liittyvien valloitusponnistelujen edelläkävijä nk. Läntisessä maailmassa oli Ruotsin kuningas Kaarle XII. Tämän sotaretki Moskovan valloittamiseksi päättyi kunkun sotajoukkojen musertavaan tappioon Pultavan taistelussa. Napoleon lähti liikkeelle 600 000 miehen voimin sotakaluineen. Vain 10 000 palasi ryysyt roikkuen. Muut kääntyivät kylmään ja nälkään. Hitler lähti liikkeelle operaatio Barbarossansa kanssa 3 000 0000 miehen voimin, mutta lopputulos oli se, ”neukut” marssivat Berliiniin, eikä Hitler Moskovaan. Hitler lähipiireineen pakeni Etelä-Ameriikkaan, Argentiinaan mm. ja Kolumbiaan, taisi Boliviakin olla mukana maiden joukossa. Näiden kaikkien hyökkäyssotaretkien välissä oli n. 100 vuotta.
Nyt näyttää siltä, että syklit alkavat lyhentyä, ja tempo & vimma ovat samaa luokkaa revansistien taholla kuka missäkin, ilman realistisia odotuksia.
Sitä voisi miettiä kuinka paljon näissä Ruotsin kunkun sotajoukoissa oli ”kruunun” keräämää arsenaalia Suomesta, miehiä ja hevosia. Kuningas sitten pakeni tappion jälkeen ottomaanien hoteisiin ja sai sieltä käsin vielä jossain määrin epäjärjestystä aikaan suuruudenhullujen tavoitteidensa ajamiseksi, ja mitä sitten tapahtui Suomessa.
Kun Natohihhulointi Suomessa ja Ruotsissa eli parasta kukoistustaan kuin nousuhumalan huumassa, ennen nykyistä krapulaa, niin Ruotsissa uhoili joku naisihminen, poliitikko tietysti, en nyt nimeä muista, enkä viitsi edes hakea, kun niitä menee 20 tusinaan, että Pultavan tappiot on kostettava. Näin siis Swedulassa.
Sieltä käsin ”ryssäviha” on kotoisin, jota sitten Suomessa ajaa pääasiassa RKP tukijoukkioineen, ilman ymmärrystä niistä olosuhteista, jotka aikanaan johtivat talvisotaan. Tässä valossa Suomen poliittisen roskaeliitin toimet Ukrainan kysymyksessä on jossain mielessä selitettävissä, kun tarvittavaa ymmärrystä ei ole vieläkään.
Korjaan pari virhettä: Napoleonin joukot nääntyivät eikä kääntyivät, kylmään ja nälkään, -vaikkakin kyllä kääntyivätkin, ja Aatun porukassa oli lähdössä 3 000 000 ukkoa kaluineen, eikä dekadia suurempi määrä, kuten kommenttiin lipsahti, -myöhemmin 5 miljoonaa.
Katopa huviksesi Wikipediasta Kaarle XII kohdalta Kallen kallon kuvaa. Siinä on siisti luodinreikä ihan keskellä kalloa ja ohimoa. Laukaus ammuttiin Ruotsin sodassa Norjaa vastaan, jonka Kaarle aloitti melko pian palattuaan Ruotsiin Pultavalta pakomatkansa jälkeen. Kuva tukee sitä ajatusta, että on mahdollista että omat joukot olivat saaneet tarpeekseen sotahullun kuninkaansa jatkuvista sodista ja ampuneet tarkan laukauksen (läheltä) Kallen kalloon.
Saihan Kaarle XII toki aikaan sen, että Ruotsin suurvalta-asema päättyi – lopullisesti.
”Sitä voisi miettiä kuinka paljon näissä Ruotsin kunkun sotajoukoissa oli ”kruunun” keräämää arsenaalia Suomesta, miehiä ja hevosia.”
Ruotsin suorittamat sotaväenotot kuormittivat suomalaisia suuresti, olen lukenut, että otot olivat 1000 miestä ikäluokastaan. Ja kun poikalapsia syntyi vain 2000 henkeä vuodessa, sotiminen Ruotsin kuninkaan puolesta heikensi kansaa, kun raskaiden maanviljelystöiden miespuolisia tekijöitä ei ollut tarpeeksi.
Käydessäni Neuvostoliitossa noin kymmenen vuoden aikana, vietin siellä pari viikkoa kerralla. Kohtasin paljon Venäläisiä ihmisiä, heistä paistoi ystävyys Suomalaisia kohtaan, erittäin ystävällisiä ihmisiä! Useita kertoja monet kertoivat, kuinka siellä olisi Suomalaisille töitä, erilaisia rakennuksia, miksi Suomalaiset eivät niihin tarttuneet?
Minkälainen on tilanne nyt, onko ystävällisyys samanlaista. Tosin minulla on ystäviä facebookissa Venäläisistä.
Koko elämäni ajan olen saanut, tai joutunut kuuntelemaan ryssittelyä jne. Mistä se viha juontaa, onko tappio sodassa, vaiko mikä? Mutta että kansanedustajat eivät muka tiedä, mistä Ukrainan sodasta on kyse, voivatko he olla niin tyhmiä, vai onko se tarkoituksellista hämäystä? Ollaan kuin pupu pää piilossa, eikä nähdä todellisuutta!
Samanlaista Venäjä vihaa en kohdannut muissa länsieurooppalaisissa, vai olivatko he kohteliaita? Suomalaiset on opetettu vihaamaan Venäläisiä, jo armeijassa sen huomasi. Suomalaiset eivät osaa olla ystävällisiä edes toisilleen! Pitäisikö muuttaa Venäjälle? Tai Japaniin, mutta hekään eivät tiedä todellisuutta Ukrainan konfliktista, ovat sokeita valtamedian uutisia kuunnellessan! facebook kielsi minun viestejäni jälleen, tällä kertaa siirsivät alemmaksi , jotta joutuu etsimään. Eikä ollut mistään muusta kyse, kuin naapuriseuran ja MV lehden uutisista!
Missä leivät ja kalat?
Mielenkiintoinen dilemma. Kekkonen vastaan Stubb. Mitä teki Kekkonen hän edisti rauhaa ja suomen kansan parasta. Hän muun muassa hommasi kokonaisen kaupungin rakentamisen Neuvostoliittoon. Ja paljon muitakin hyviä projekteja, kuten Viru hotelli. Moni rakennusmies tienasi pienen omaisuuden niissä töissä. Ja hän edisti rauhaa ja turvallisuutta kaikin puolin. Hän ei kumarrellut eikä pyllistellyt vaan hoiti asiat kaikkien kannalta hyvin.
No entäs tämä Stubb? Hän törkeillä puheillaan ja herra Z:n kanssa kaulailemalla on tuhonnut välimme suureen naapuriimme. Hän kulkee pitkin maita ja mantuja moittien milloin Kiinaa ja esittämällä Venäjästä naurettavia paikkansa pitämättömiä väitteitä. Itse elin lapsuuteni ja ison osan nuoruuttani Urhon aikana ja rikkauttahan ei tullut, mutta elämä oli turvallista.
Hmm, arvausleikki: onko Kekkosen realismin palauttaja tällä hetkellä ylä-asteella, ala-asteella, päiväkodissa vaiko vasta Maijan ja Matin lempeissä katseissa. Pelkään, että lukiolaisten mieltä on jo muokattu niin vahvasti, että he ovat jo menetettyjä.
Suomi on hakeutunut imperialistisen maailmankuvan leiriin vaikka ei ikinä ole ollut imperiumina. Tosin pyrkimyksiä oli 40-luvulla mutta niille kävi kehnosti. Suomen pitäisi oman historiansa painolla pikemminkin kuulua globaalin etelän leiriin mutta kun omiin kokemuksiin ei uskota vaan uskotaan mieluummin Hollywoodin mielikuviin: olemme muiden yläpuolella.
Alkaa tulla lunta tupaan. Yle esitti taas viikolla ties monennen kerran rasistista ja valheellista kuvaa Kiina uiguureista. Ylen Kiina-kuva ei ole tältä planeetalta. Miten olen muistavinani, että Pasi Rutanen olisi ollut oikeilla jäljillä jo kolmekymmentä vuotta sitten, tosin jo vapaana toimijana. Viime viikolla netissä on pyörinyt nuoren kiinalaismiehen hilpeä kommentti amerikkalaisille missä hän parissa minuutissa tiivistää kuinka keskiluokkaa ja työväenluokkaa on viilattu linssiin neljäkymmentä vuotta: ”Ette te mitään tariffeja tarvitse, tarvitsette vallankumouksen oligarkiaanne vastaan”.
Viikon hyvä uutinen: JD Vance ja Tulsi Gabbard ovat saaneet Trumpin väistämään sotaa Irania vastaan, ainakin toistaiseksi.
Kiitos viikon hyvästä uutisesta, Jan Nybondas!
Syyria opetti kuitenkin kuinka imperialistiset voimat koko ajan suunnittelevat uutta hyökkäystä. Kun islamistit siirtyivät Idblidii, huokasin helpotuksesta. Venäjä syytettiin Alepon pommittamisesta, mutta entiset aleppolaiset pääsivät kotiin, eikä enää niin monta kaulaa katkottu Syyriassa..
Silloin USA alkoi keskittymään Ukrainan värivallankumoukseen ja sen muokkaukseen, kun menetti kasvonsa YKssa Syyrian suhteen. Venäjän aloitteesta YK päätti otta selvää Syyrian mahdollisista kemiallisista aseista ja tuhota ne yhteistyössä – Suomikin oli mukana tässä työssä. Näin estettiin USAn hyökkäystä Syyriaan. Mutta koko Ukrainan sodan aikana asekauppa on kukkinut ja niinpä islamistit tekivät USA:n puolesta vallanvaihdoksen Syyriaan. Meikäläiselle kirvas opetus: koskaan ei voi huokata helpotuksesta kun sotahaukat tekevät uusia suunnitelmia kaiken aikaa.
Todennäköisesti Kekkonen suhdanteiden miehenä toimisi samalla tavalla kuin hevonhammas!!
Muistan kyllä Kekkosen, mutta en ole tutustunut juurikaan hänen toimintaansa esim. Juhani Suomen kirjoista. Oman käsitykseni mukaan Kekkonen saattoi olla vaikka suhdanteidenkin mies, mutta Suomen parasta järkevästi ajatteleva sellainen toisin kuin nykyiset johtajamme. Suomenhan on järkevää pitää hyvät suhteet kaikkialle, mutta erityisesti Venäjälle.
Näin pitäisi toimia niidenkin, jotka inhoavat Venäjää tai venäläisiä tai kumpiakin. Stubb näyttäisi olevan sellainen ihminen. Suomen toimintaahan on perusteltu Ukrainan kriisillä ja Venäjän uhkalla sotilaallisesti liittoutumatonta Suomea kohtaan. Molemmista on valehdeltu silmät päästä. Jos Stubb ja kaverinsa tietävät totuudenkin eli että tulipa valehdeltua kansalle tosi roimasti, niin sen luulisi helpottavan suhteiden palauttamista Venäjän kanssa. Mikäli asia enää Suomesta riippuu.
Tosin en ole nyt oikein perillä siitä, missä mennään. Vieläkö Stubb puuhaa kansainvälisiä sotajoukkoja Ukrainaan, toivoo sodan jatkuvan, aseistaa edelleen Ukrainaa, jne.
Ennustaminen on aina vaikeaa, erityisesti menneisyyden. Kekkonen oli suhdanteiden mies sikäli että hän muutti asenteensa suhteessa itäiseen naapuriin. Mutta toinen mahdollinen selitys on elämänkokemuksen tuoma viisastuminen niin suhteessa kansainväliseen politiikkaan kuin russofobiaan. Kekkonen oli elänyt siihenastisen elämänsä maassa jossa ryssäviha oli kansalaisuskonto. Vihapolitiikan hedelmät nähtiin sodanjälkeisessä Saksassa.
Eroja Stubbiin on mm.: Kekkonen kirjoitti satoja artikkeleja ja kymmeniä kirjoja ja oli niistä päätellen sekä puheidensa ja tekojensa perusteella huomattavan älykäs mies.
Usa lähetti joku vuosi sitten satavuotiaan Kissingerin Kiinaan kun nuoremmat vierailijat huonolla käytöksellään ja harkitsemattomilla puheilla veivät suhteita vain huonompaan suuntaan.
Hs kirjoittelee ”sivistyneestä maailmasta” ja ”kristillisestä Euroopasta”. Kari kyseli edellisessä kolumnissa itsetutkiskelun perään, mutta sille ei selvästikään ole tarvetta, kun koetaan oltavan”sivistynyttä maailmaa” toisin kuin ne, jotka ovat eri mieltä asioista. Kaksi tuhatta vuotta väärinymmärrettyä kristinuskoa on opettanut eurooppalaiset esittämään omat pyyteensä moraalisina velvoitteina. Meikäläisen kulttuuripiirin ulkopuolella tämä varmasti nähdään vielä selvemmin ja ymmärretään, että kysymys ei ole yksinomaan tietoisesta vilpillisyydestä, vaan jostain pahemmasta, ylimielisestä ja omahyväisestä kuvitelmasta, että erinomaiset eurooppalaiset ajatukset on nuijittava jokaiseen kaaliin. Siten on mahdollista muukalaisenkin tulla ihmisarvoiseksi ihmiseksi, kääntymällä ja tunnustamalla syntinsä. Vaikka taitaa olla niin, että kaikki arvopuhe on sekin vain välineen asemassa ja kaiken takana on raha ja valta, niiden haaliminen, mutta jollain erikoisella oikeudella , jota muilla ei ole. Kollektivismi on vaarallista harvojen etuoikeuksille, joten edistetään individualismia, ja niinpä toinen toistaan erikoisempia (onnettomia) individeja alkaakin ilmaantua, kun joukosta erottautuminen käy kaiken aikaa vaikeammaksi. Olisiko uskottava, että he ovat kukin nyt omia itsejään tai juuri sellaisia kuin haluavat olla. Väliäkö hällä kunhan yksilön oikeus olla mitä tahansa tulee demonstroitua. Tästä sivuraiteelta takaisin suomalaisiin johtajiin ja pääosaan euroopan johtajista sekä heidän avustajakuntaansa, joka on suuri. Näiltä ’Venäjän kaatajilta’ puuttuu kunnioitus kaikkia muita paitsi kenties itseään kohtaan. Eli sanoisin, että huonolta näyttää.
Pitäisikö tilata Kiinasta Urho Kekkosen näköinen robotti, jolle on opetettu suomenkieli kirosanoineen. Voidaan sitten valita pysyvästi Suomen presidentiksi.
Muuten, lopeta Mauno tupakointi, se on epäterveellistä.
Toinen kaenae:lle.
Juuri se teki Kekkosesta Kekkonen, että hän osasi toimia luovasti, mikä robootti ei osaa. Tuntuu siltä että nuo nykyiset poliitikot toimivat robootin tavoin. Ovat saaneet Brysselista, Wef:istä, Washingtonista, Stratcomilta, Mediapoolilta ohjeet miten vastata tiettyihin sanoihin ja sitä ne sitten toistavat kuin robotit. Ongelmana on että kun sota tarkoittaa turvallisuutta – he eivät osaa nähdä pidemmälle, eivätkä ymmärrä mikä on turvallisuus ja rauhanomainen eläminen naapureiden kanssa niin, että kummallakin olisi hyvää olla. On aivan sama miltä näyttää, kun osaa kuunnella ja kuulla mitä toinen todella sanoo, sekä vastata siihen omista lähtökohdista ja tarpeista käsin. Voi tietysti olla että robootti osaisi kuulla paremmin kuin nykyiset poliitikot…
Kekkonen kirjoitti eri salanimillä juttuja lehtiin. Mm. yksi salanimi oli Känä. Siitä sain idean, että minä olisin Toinen Känä, mutta sisäänkirjautumisohjelma ei hyväksynyt ä-kirjainta, joten piti muuttaa se ae:ksi. Joten olen nyt sitten toinen kaenae.
Tunnettu tosiasiahan on, että maiden välisen diplomatian suhteet ja hoito onnistuu parhaiten, kun käytettävät kielert ovat hyvin hallinnassa: siis Talvitie.
Hyviä ehdotuksia Maunolla, mutta oman käsitykseni mukaan nykyisetkin johtajat täyttäisivät mitat paitsi että heillä on yksi ongelma: niin voimakas russofobia, että he haluaisivat murskata Venäjän ihailemansa läntisen maailman etujen ajamiseksi. Jos he kaikesta huolimatta syystä tai toisesta palauttavat suhteita Venäjään, se tapahtuu pakosta ilman vähäisintäkään aitoa ystävällistä tahtoa lähinaapuriamme kohtaan.
Olen pitkään puolittain uskonut, että kellokkaamme eivät todellakaan tiedä tai muista Ukrainan kriisin taustoja tai USA-Naton motiiveja Ukrainan suhteen. Puheidensa perusteella näin on. Pikkuhiljaa alan tajuta, että he ovat olleet mukana USA-Naton Venäjä-vastaisessa Ukraina-projektissa sen alusta alkaen ja puheensa ovat vain valheellista sumuverhoa kansan harhauttamiseksi. Eiväthän Suomen Nato-jäsenyyskään ja vastaavat olisi onnistuneet ilman kansalle Ukrainan kriisistä luotua väärää mielikuvaa höystettynä sillä valheella, että Venäjä olisi vaarallinen sotilaallisesti liittoutumattomalle Suomelle.
Mauno kirjoittaa, kuinka Ukraina aloitti sodan. Kyllähän me se täällä tiedetään, mutta sanotaan nyt ääneen sekin, että tavallaan nykyinen sota alkoi jo lännen agitoimasta Kiovan vallankaappauksesta ja sitä seuranneesta sisällissodasta. Esimerkiksi Saksan ja Ranskan suhtautumisen Minskin sopimuksiin olisi pitänyt kertoa, mihin USA-Nato pyrkii eli Venäjän provosoimiseen sotatoimiin asti, Venäjän syyllistämiseen propagandalla ja sitten Venäjän tuhoamiseen mm. talouspakotteita käyttäen. Vaikea sanoa, mistä alkaen Venäjä on tajunnut kupletin juonen.
Ei onnistu.
Äskeinen karkasi. Eli ei onnistu. Venäjä ei ala neuvottelemaan nykyisen Suomen hallinnon ja ulkopoliittisen johdon kanssa. Venäjä on petetty niin monta kertaa, että eivätköhän he osaa olla varuillaan. Koko porukka pitää vaihtaa sellaisiin, jotka eivät ole ryvettäneet itseään Ukraina-agendalla.
Trump on sysäämässä Ukrainan Euroopan syliin, ja hullut EU-militantit ovat haltioissaan. Se sota saadaan sittenkin! Saksan Mertz aikoo iskeä Taurus-ohjuksilla Krimin siltaan. Nyt vasta ne todella vaaralliset ajat ovat käsillä, ja Suomen asema on karsea. kiitos Niinistön, joka puliveivasi Suomen Natoon ja nyt Stubb astelee näennäisen ponnekkaasti kohti Niinistön junailemaa katastrofia.
Presidentti Trump on myös lausahtanut hiljattain, että ” Ei pidä ryhtyä sotaan noin kaksikymmentä kertaa suuremman valtion kanssa ja sitten toivoa, että muut varustavat ohjuksilla…”
Trumpin tyly kommentti sataa suoraan kylmää vettä niiden Suomen poliittisten päättäjien niskaan, jotka ovat saattaneet Suomen turvallisuuden vaarallisella tavalla riippuvaiseksi USA:n ulkopolitiikan käänteistä. USA:lla on pitkä historia siinä, miten se on yllyttänyt maita sotiin ja toisinaan jopa osallistunutkin niihin, mutta yleensä se on sitten lopulta kerännyt kimpsunsa ja vetänyt tukensa pois kun on saanut tarpeekseen . Tosiaan, mistä löytyisi Suomelle Kekkosen mittainen valtiomies tilannetta oikaisemaan? Sellaista kyllä nyt kovasti kaivattaisiin!