Tuoreessa blogissaan Paavo Väyrynen sanoo Suomen olevan kuilun partaalla. Hän perustelee kantaansa monisanaisesti käyden läpi oikeiston valtaan nousun historian Esko Ahon ja Paavo Lipposen hallitusten toiminnasta lähtien.
Saman asian lyhyempi versio: Suomi on kääntänyt selkänsä lähes 80 vuotta jatkuneelle puolueettomuudelle, huikealle menestykselle – kääntänyt selkänsä itselleen. Seurauksena on talouden romahtaminen, uuden kurjaliston syntyminen, jyrkkä eriarvoistuminen, sosiaalinen sekasorto ja ulko- ja turvapoliittinen umpikuja.
Oikeiston valta on nyt luja huolimatta siitä, että poliittinen johtajisto näyttää irtaantuneen todellisuudesta. Talouden kohta esiin putkahtavasta noususta puhutaan yhdestä suupielestä samalla, kun toinen suupieli supattaa varoituksen sanoja kuin sadevakuutuksena: edessä olevat vaikeudet eivät johdu meistä vaan suhdanteista, maailmantilanteesta, jolle me emme voi mitään.
Sanomatta jää, että Suomi on omilla päätöksillään köyttänyt itsensä kohtaloonsa – taas kerran. Eu-jäsenyydestä ja euroon siirtymisetä isäntämaasopimukseen, Nato-jäsenyyteen ja lopulta sotilaalliseen diiliin Yhdysvaltain kanssa tulee myöhemmin näyttäytymään polkuna kohti kuilun reunaa. Vastavoimaa ei ole, ei oppositiota eikä peruutusvaihdetta. Vasemmisto on imaistu oikeiston ruoansulatukseen.
***
Media on pitkään jatkuneella kampanjallaan tukenut oikeiston valtaannousua. Vihan lietsonta Venäjää kohtaan on saavuttanut tavoitteensa. Vaikka vain viidesosa kansasta tuoreen mielipidekyselyn mukaan luottaa hallituksen kykyyn tehdä pitkäjänteisiä päätöksiä, Venäjä-vastaisuus on lähes kattavaa. Siinä olemme jo saavuttamassa Viron, jossa venäjäkielistä väestöä kohdellaan avoimen rasistisesti.
Helsingin Sanomat kertoi äskettäin Itä-Suomen yliopiston rajatutkimuksen professori Jussi P. Laineesta, joka on saanut törkypostia ja tappouhkauksia, koska hän on kritisoinut hallituksen toimenpiteitä, nimenomaan rajasulkua. ”Kuinka paljon olemme valmiita etääntymään niistä arvoista, joiden varaan yhteiskuntamme on rakennettu”, Laine kysyy.
Tutkija haastaa rivien välissä presidentti Alexander Stubbin loitsun, ”arvopohjaisen realismin” ja pitää pelkkään uhan mahdollisuutta huonona perusteluna rajan pitkäaikaiselle sululle, koska se rajoittaa perustavalla tavalla kansalaisten oikeuksia.
”Jos Suomi on valinnut strategiakseen odottaa, että siirtolaiset poistuvat Venäjältä, pitäisi odottaa vuosikymmeniä”, Laine sanoo. Hän kokeilisi vaikkapa yhden rajanylityspaikan avaamista. Jos sen kautta syntyisi ryntäys maahan, se voisi olla todiste uhan todellisuudesta.
Mutta niin harhainen hallitus ei todennäköiseesti tee vaan ylläpitää ja ehkä jopa uskoo Venäjän aggressiivisuuteen, myös sodan mahdollisuuteen, jota media puolestaan korostaa päivästä toiseen.
***
Suomi-paralla on kautta historiansa ollut vaikeuksia ymmärtää itseänsä. Arkuus ja pelokkuus, vapiseva mieli on saanut vastapainokseen pullistelun ja nyt jo röyhkeyden, nyrkin puimisen mahtavan liittolaisen selän takaa.
Kun marssitaan selkä edellä kohti tuntematonta, katseen suunnassa luulisi olevan menneisyys. Mutta sitä eliittimme ei halua nähdä. Media tukee sokeutta ”suomettumisella”, vääristelemällä tuon loistavan ajan nöyristelyksi, kun kysymys oli arvopohjaisesta realismista, todellakin!
Arvopohja oli isänmaan pelastaminen ja sen asukkaiden hyvinvoinnista huolehtiminen. Realismia oli rajan takainen suurvalta ja maantiede. Oli pakko tulla toimeen itsensä ja maailman kanssa.
Puolueettomuuden ja itsenäisyyden säilyttäminen oli taitolaji, oikeastaan taidetta. Nyt se on museoitu.
***
Jälkikirjoitus: Naapuriseuran sääntöjen ydinajatus on, että Suomella tulee olla hyvät suhteet kaikkiin naapureihinsa. Venäjä on tässä korostunut jo ennen Ukrainan sotaa median viharoihun vuoksi, ja siksi, että Suomen ulkopoliittinen linja käännettiin ylösalaisin.
Sitä paitsi muiden rajanaapureiden kanssa ei ongelmia juuri ole ollut: Norjan suunnalla on rauhallista ja sodan uhka Ruotsin kanssa oli päällämme vain hetken 1920-luvulla. Virosta en juuri nyt rohkene sanoa enempää.
18 kommenttia julkaisuun “SELKÄ EDELLÄ”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Paavo puhuu asiaa youtubessa
https://youtu.be/2kxm2T7TapQ?si=89cq-PuAF1XhoPx3
Maunon kirjoitus on oikeaan osuva tässä russofobisessa persläpienpublikaanien keskellä. Hevonhammastakin Nahlroos rahoitti sadoilla tuhansilla, että sellaista demokratian irvikuvaa!!
Suomettuminen oli toki totta eikä se ollut aina kaunista katseltavaa. Kekkonen ansaitsee kritiikin vaikka puoltaviakin ääniä voidaan esittää.
Mutta enemmän Suomi nyt on suomettunut kuin silloin, ja se on vielä vähemmän mieltä ylentävää.
”Suomettuminen oli toki totta eikä se ollut aina kaunista katseltavaa.”
Näin oli. Mutta mielestäni Kekkonen ei ollut siihen syypää, vaan hänen hännystelijänsä ja äärioikeitolaiset tahot, jotka käyttivät sitä sisäpoliittisena lyömäaseena. Ekhkä ”tulisieluisin” kekkosvihaaja oli Kauko Kare-niminen toimittaja. Äärioikeistolaiset poliitokot, Jori C. Ehrnrooth, Kullervo Rainio ja Tuure Junnila harrastivat Eduskunnassa ”neulanpistopolitiikkaa” niin Kekkosta, kuin NL:kin kohtaan.
Tuo on hyvä pointti että syy Kekkosen kokoomus-antipatiohin oli lähinnä kotikutoiset asiat, ei niinkään suomettuminen.
”Suomettuminen” oli sama kuin puolueettomuus _myös Neuvostoliiton suhteen_. Sitä Natomaat eivät voineet sulattaa. Siis Suomen puolueettomuutta kuvaavaksi termiksi kehitettiin haukkumasana ”suomettuminen”. Todellisuudessa sen ajan Suomi suhtautui Neuvostoliittoon kuin mihin tahansa naapurivaltioon. Käytiin (Suomelle hyvin edullista) kauppaa, pidettiin yllä hyviä suhteita kuten muihinkin naapureihin. Matkustus tosin oli rajoitetumpaa Neuvostoliiton suuntaan ja etenkin sieltä tänne, mutta se ei suinkaan johtunut Suomesta.
Kokonaan eri asia on se, että monet poliitikot olivat suorastaan rähmällään neukkuihin päin koska arvelivat sillä tavoin hankkivansa lisää ”ulkopoliittisia pisteitä”. Se oli sitä rumaa katseltavaa. Nyt ovat rähmällään länteen ja minusta vielä paljon rumemmalla tavalla koska se edellinen ei maksanut Suomelle mitään.
Tämä nykyinen rähmällään olo on maksanut Suomelle käytännössä (de facto) itsenäisyyden ja lisäksi miljardeja euroja niin, että olemme jo liki konkurssitilassa.
Kekkonen ja hänen vaikutuksestaan kansan enemmistö ei ”rähmällään oloon” sortunut. Sitten oli se VOMin mainitsema porukka, jonka kanta ulkopolitiikkaan oli tasan päinvastainen kuin Suomen virallinen politiikka. He olivat pieni vähemmistö aivan kuten me nyt, mutta saivat äänensä hyvin kuuluviin oikeistolehdissä sekä Helsingin Sanomissa.
Meidän eri mieltä olevien mielipiteet eivät tänään pääse esille kuin tällaisissa pienissä nettijulkaisuissa – toistaiseksi. EUssa suunnitellaan paraikaa miten meidänkin suumme voisi tukkia myös netissä. Olemme suunnilleen samassa asemassa kuin toisinajattelijat Neuvostoliitossa aikoinaan. Tosin Suomessa ei ”väärää mieltä olemisesta” vielä rangaista esim. vankeudella – vielä.
Kekkonen ei millään tavoin ollut vastuussa joidenkin poliitikkojen rähmällään olosta. Hän ei näin ollen ansaitse siitä minkäänlaista kritiikkiä. Päinvastoin Kekkonnen teki kaiken Suomen etujen mukaan niin hyvin kuin osasi. On kuitenkin muistettava, että kaikessa kanssakäymisessä on vähintään kaksi osapuolta. Se neuvostoliittolainen osapuoli ei aina toiminut kuten Kekkonen olisi halunnut.
Täällä on jo kaikki tärkeimmät asiat tuotu julki ja hyvä niin. Itse koen omalla kohdallani tuon rajasulun olevan kaikista suurinta vi**uilua koska se syy miksi se tehtiin oli täydellinen tekosyy. Tokihan pakotteet näkyy myös sähkölaskussani ja polttoaine pumpuilla.
Elätin jo toiveita, että kesällä raja avataan, mutta turha liene toiveeni ja haluni lähteä taas sinne lomamatkalle.
Nythän kysymys on enää siitä, että ei pystytä diplomatiaan, kun ei ylpeys anna periksi. Trump avaa kyllä pikkuhiljaa tiet sinne, kun olisi vaan kykeneviä ihmisiä asioita hoitamaan.
Suomen rajavartiolaitos ja Norjan vastaava elin kertoivat tutkimuksissaan, että Venäjä valtiona EI OLE maahanohjauksen synnyttäjänä tai opastajana rajallemme. Kun rajasopimus lakkautettiin Suomen käännyttyä naapuruussuhtiessaan, voivat Venäjälle tulleet poistua tai yrittää poistua maasta vapaasti. Kännykkä aika mahdolistaa viestien sinkoilun. Opastusta tulee vuolaasti mistä kannattaisi yrittää EU puolelle. Salamana syntyy myös yksityisbusinesta, joka auttaa rajalle roudaamisissa maksua vastaan.
Tästähän muistaakseni Venäjää syytettiin Suomessa, että kun ”rikkoi” rajasopimuksen. Unohtui toimittajilta kertoa, että Suomi lakkasi noudattamasta rajasopimusta vuosi ennen kuin Venäjä lakkasi sitä noudattamasta. Suomi lopetti sodan alettua, Venäjä vasta kun Suomi liittyi Natoon vuosi siitä.
”Politiikan vasemmalla laidalla ei ollut mahdollisuuksia julkiseen toimintaan vuosina 1930–1944. Kun kommunistit ja muut vasemmistolaiset syksyllä 1944 pääsivät vapauteen ja saivat takaisin toimintaoikeutensa, alkoi järjestöelämän uusi nousukausi. Suomen Kansan Demokraattinen Liitto perustettiin 29. lokakuuta 1944. SKDL osallistui valtakunnallisiin vaaleihin vuosina 1945–1988. Korkeimmillaan liiton kannatus oli heti sotien jälkeen ja 1950-luvun lopussa. Vuoden 1958 eduskuntavaaleissa SKDL nousi historiansa ainoan kerran suurimmaksi puolueeksi saaden 23,2 prosenttia äänistä.” Lainaus Työväenliikkeen 100 itsenäisyyden vuotta.
Sama kaiku on askelten nyt. Ihan laeilla perustellaan, mistä on aiheellista uutisoida. Mitä ei nyt uutisista näe, on tietysti dis-, ja mis-informaatiota. Eli venäläis- tai Venäjän mielisten, vaikuttamista. Mutta jonkinlaisen tilannekäsityksen saa, kun uutisen lukee 180 astetta käännettynä. Suomi lähtee kohta nousuun, ennuste tulevalle kasvulle on jo kokonaisen prosentin yli. Ja Venäjä luhistuu tuossa tuokiossa. Siinä yksi esimerkki. Irvokasta tuo kun päätöksiä perustellaan kansan tahdolla. Kun olemme äänestäneet, niin sillä olemme päättäneet että tällaista politiikkaa tehdään. Nyt ajetaan Ay- liikettä nurkkaan. Ainoa joukkovoima jolla saadaan tarvittaessa tavallisen kansan ääni kuuluviin. Kun meitä kansalaisia varten luotu perustuslaki ei meitä enää suojele, niin mikä, tai kuka, meitä puolustaa?
Viimeksi luin jauhelihan loppumisen olevan Venäjän syytä. Kaikki päätökset joita hallitus esittää ja eduskunta päättää ovat jollain lailla venäläisten toiminnan muovaamia. Ja minä en ole vielä äänestänyt yhtään venäläistä ?? Nyt rupean vaan mielenkiinnolla odottamaan koska minä pääsen venäläistä äänestämään, jos he kerta päätöksetkin tekevät.
Jauhelihan ja muunkin lihan loppuminen johtuu siitä, että Suomessa kauppa maksaa tuottajille vähemmän kuin lähes kaikissa muissa Euroopan maissa (tuotantokustannukset voivat vaihdella). Samaan aikaan kuitenkin kuluttajahinnat ovat Euroopan kalleinta luokkaa. Ei ole kauan aikaa siitä, kun luin jostain (en muista enää mistä), että Suomessa kaupan kannattavuus on parasta Euroopassa. Ei ihme, sillä meillähän on päivittäistavarakaupassa ollut ”kahden kartelli” (jota kolmas eli Lidl peesaa) jo vuosikymmeniä. Tässä maassa ei ole todellista kilpailua ja tämänkin ”lampaat” hyväksyvät lähes määkimättä.
Sanoisin, että Suomen päättäjien toiminta paljastuu ennenpitkää maanpetokseksi. Joku tai joku asia tulee ilmi ja julkisuuteen, niin siitä se sitten alkaa, nimittäin yleinen mekkala. Jos joku tietää jotain, niin nyt kannattaa paljastaa asia, jotta saadaan petturit tuomiolle.
Rajan sulkemisessa ei ole kysymys siirtolaisuhasta, eikä Nato-jäsenyydessä (ja vastaavissa) siitä pelosta, että Venäjä olisi uhka sotilaallisesti liittoutumattomalle Suomelle. Kyse on siitä, että Suomi aikoi osallistua aktiivisesti Venäjän murskaamiseen Ukrainaa hyväksi käyttäen.
Suomi suunnitteli siis ryhtymistä USA-Naton apuna venäjänkaatotalkoisiin. Projektissa tulisi olemaan omat riskinsä, minkä vuoksi osana suunnitelmaa Suomen piti liittyä Natoon, sulkea raja, jne. Kansa saatiin kannattamaan tehtyjä ratkaisuja valtavalla disinformaatiokampanjalla, joka jatkuu.
Niin. Yksi asia tiedetään varmasti, eli rajan sulkemisessa ei ole ainakaan kysymys pakolaisuhasta. 2023 vuonna Suomeen saapui jotakuinkin kuutisen tuhatta pakolaista ja näistä 1300 itärajan yli. Siis on suljettu väärä raja. Joinakin vuosina Suomeen on saapunut pakolaisia useampia kymmeniä tuhansia, länsirajan yli.
Toisin sanoen Natoon mentiin sen uhan vuoksi, minkä ryhtyminen Venäjän viholliseksi länsimaiden yhteisyrityksessä alistaa Venäjä aiheuttaisi. Noin sen nyt uskon ja käsitän. Yksinkertainen asia, jota en ole tajunnut aiemmin. Mitkään totuudet tai oikeudenmukaisuusnäkökohdat eivät tue yritystä, siksi tarvittiin iso sumutuskampanja, joka edelleen jatkuu.
Tähän asti olen vain suuresti ihmetellyt, miten päättäjämme eivät tajua sotilaallisen liittoutumattomuuden ja ystävällisen kanssakäymisen olevan Suomelle ylivoimaisesti tehokkain ja taloudellisesti edullisin turvallisuustae. Nyt oikeistopiireissä vaalittu russofobia on levitetty koko kansaan ja suhteet itänaapuriin tuhottu.
Ukrainan sotilasavun ja sotapuheiden lopettaminen sekä päättäväinen ja luotettavasti toteutettu luopuminen uhkaamasta Venäjää sotilaallisesti Suomen kautta tai Suomen avulla olisi varmaan nopein ja kaikin puolin paras tie aloittaa paluu normaaliuteen. Epäreilujen ja laittomien pakotetoimien korvaamisen sekä syrjivien lakien kumoamisen lisäksi tietysti.
Jos olisin Stubb, lähettäisin jo diplomaatin Moskovaan kertomaan noita uutisia anteeksipyynnön kera. Venäjän näkökulmasta ajatellen voi toisaalta olla vaikea antaa noin vain anteeksi, onhan Suomi ollut mukana yrityksessä kaataa Venäjä ja aiheuttanut ehkä satojen venäläisten kuoleman. Venäjähän ei halunnut Ukrainaan sotaa, vaan sota on seurausta USA-Naton toimista ja halusta.
On tullut luettua ’Suomen työväen henkinen perinne’ -kirjasarjaa ja siinä eri kirjoittajat kertovat mm. 30-luvun tunnelmista, sotaa ihannoivasta ilmapiiristä, vihan lietsonnasta Venäjää kohtaan, AKS/IKL/suojeluskuntaväen kiihkosta ja revanssihengestä. Neuvostoliitto kuvattiin savijalkaiseksi jättiläiseksi eikä sitä pidetty kummoisena vastustajana. Kurjensaari jossain kirjassaan mainitsi, että kun talvisota sitten syttyi, Suomesta löytyi kyllä väkeä joille se oli toiveiden täyttymys.
Nythän tuo vaikuttaisi pyrkimys olevan sama. Ei haluta puhua ja neuvotella vaan sumutetaan omaa kansaa vihan lietsomiseksi, rakennellaan aitaa rajalle ja annetaan ymmärtää, että asiat on ratkaistavissa ainoastaan aseellisesti varustautumalla. Mitenköhän tämä militarismi on yhteensovitettavissa kyllästymiseen asti toistellun demokratian kanssa? On tullut mieleen, että tuo rajasulku ja raja-aita taitavat olla enemmän tarkoitettu tuottamaan ja vahvistamaan henkistä eroa ja etäisyyttä Venäjään suomalaisille itselleen, kuin että niistä kuviteltaisiin olevan jotain konkreettista hyötyä. Se selittäisi, miksi rajan sulkemisasiassakin on oltu niin jääräpäisyyteen asti ehdottomia.
Suomalaiset poliitikot, joiden tehtävänä on hoitaa suomalaisten asioita, ovat hankkineet Suomen ja suomalaiset vaikeuksiin ja vaaranalaiseksi jostain syystä. Hyvin on aivopesu toiminut kun ei kansa suuremmin ole päättäjiensä järjetöntä ulkopolitiikkaa kyseenalaistanut.
Mutta suvereeni Suomihan suuntaa ulkopolitiikkansa EU:n mukaisesti, missä eurooppalaisia kansoja ulko-ja turvallisuuspolitiikassa edustaa ja diplomatiaa harjoittaa Kaja Kallas. Kun turvallisuus ja diplomatia ovat tuollaisen fanaatikon käsissä, ei kenenkään pitäisi nukkua öitään rauhassa.
Koska suomi-poika ja suomi-tyttö kerjää verta nenästään, niin on lopetettava uhoaminen ja suun soitto. Tai tehtävä hyökkäys itään ja katsottava, että tuleeko turpaan. Jotta saataisiin Suomen nykyjohto Iivantiiran Ypykkään, niin toivon jälkimmäistä ratkaisua, muuten räksytys vain jatkuu.
Ajatellaanpa tätä ratkaisua, Suomi olisi lyöty jo vuorokaudessa. No, tulisiko kukaan apuun? Ei tulisi, korkeintaan meuhkaisivat mediassa. Trumppikin sanoisi, että itseppä löivät päänsä Karjalan mäntyyn.
”Tai tehtävä hyökkäys itään ja katsottava, että tuleeko turpaan.” Voi hyvä tavaton teidän toiveitanne. Taannoin Naapuriseuran Facebook-sivullakin TOIVOTTIIN, että Venäjä hyökkäisi Suomeen. Onneksi tällä tavalla ajattelevia on maassamme vain pieni sisäänlämpiävä joukko.