Kun sankarit lähtevät tai kuolevat, lesket ja äidit jäävät. He kantavat kuorman, jota eivät ole olleet lastaamassa.
Kuulun ikäpolveen, joka pantiin alulle sodan vielä jatkuessa Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Asiaa ei ole tutkittu, mutta olen varma siitä, että sota jätti jälkensä myös sisareni ja omaan elämääni ja oli osasyyllinen paitsi vanhempieni sota-avioliiton solmiamiseen, myös sen myöhempään purkautumiseen. Paljonko meitä oli, mitä meille kaikille tapahtui?
Kuva olisi varmasti kirjava eikä lähes tulkoonkaan kokonaisuudessaan julkaisukelpoinen. Isäni ei kuollut sodassa, eikä äitinikään, vaikka molemmat olivat aikansa rintamalla tai taistelualueella.
Jälleen on sota, jossa sankarit kuolevat ja lesket ja äidit jäävät hoitamaan lapsiaan, kuka missäkin oloissa. Millainen on Ukrainan väestöpyramidi, kun sota joskus loppuu? Siinä täytyy olla vakava anomalia aikuisten miesten, perheitten elättäjien, isien ja serkkujen kohdalla.
Jostakin olen lukenut, että jokainen maan työikäinen nainen vastaa tällä hetkellä kuuden lapsen elatuksesta ja hoidosta, matemaattisesti ja tilastollisesti. Miehistä on pula. Varakkaat siirtävät vastuun toisille, mutta äidit nuo toivossa väkevät, tekevät sen mitä ovat aina tehneet, kun sankarit ovat poistuneet tai kuolleet. Tai toinen vaihtoehto: syntyy kokonainen sukupolvi laitoslapsia, ilman vanhempia.
Eikö olisi korkea aika lopettaa sota ja viheltää heti poikki sotaan kansakuntia valmistava, koko mediakentän kattava henkinen sotavalmistelu?
Venäjän taholla rauhan ehdot eivät ole muuttuneet. Ukraina oli valmis ne hyväksymään vain pari kuukautta avoimen sodan puhkeamisen jälkeen. Mutta Ukrainan läntiset ystävät estivät sen silloin ja valmistautuvat nyt itse puuttumaan sotaan, myös aseellisesti. Näyttää mahdottomalta edes keskustella silloin sopiviksi koetuista rauhan ehdoista.
Kyllä sota Venäjääkin koettelee. Myös siellä syntyy leskiä ja orpoja. Mutta maa on suuri ja väkeä riittää. Myöskään resurssit ja infra eivät sodassa ratkaisevasti heikkene – elleivät sitten Ukrainan läntiset ystävät tee ratkaisevaa väärinarviota ja sekaannu sotaan, josta tekevät tekemällä omaansa.
Venäjän kannalta kyse on siinä tapauksesta olemassaolosta valtiona. Sen vastaus on äärimmäinen, myös Ukrainan olemassaolon ja Euroopan kannalta. Tätä sietää miettiä erityisesti tänään, äitienpäivänä 2025.
Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.
Lauri Viita
1 kommentti julkaisuun “Äitienpäivänä 2025”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Niin, luulisi että eurooppalaisia (ja suomalaisia) ihmetyttäisi, kuinka tämä sota niin kovin näkyy olevan ulkopuolisten asia. Vaikka onhan sekin selitetty, Ukraina sotii koko Euroopan puolesta, kauniisti sanottuna.
Kirjasta ”Loistava Olavi Paavolainen” löytyy Paavolaisen lausahdus: ”Maailman kohtalosta suomalainen porvari ei tunne mitään vastuuta; hänelle on pääasia, että atomipommi pudotetaan Moskovaan!”. Suomen ulkopolitiikka on viime vuodet ollut jotakuinkin tuollaisen periaatteen ja mentaliteetin mukaista; helvettiin vaikka koko maailma, kunhan omista päättömistä ja erittäin kyseenalaisista hankkeista ei, talvisodan hengessä, tarvitse antaa tuumaakaan periksi.