Muutaman viikon virassaan ollut Saksan uusi liittokansleri Friedrich Merz yrittää pontevasti sovittaa jalkoihinsa hänelle tarjottuja suuren eurooppalaisen johtajan saappaita. Keinoksi hän on valinnut Ukrainan puolustamisen.
Hänelle ei riitä, että talousvaikeuksissa kituva Saksa kaikista Euroopan maista on eniten tukenut Ukrainan sotimista sekä aineellisesti, että taloudellisesti. Nyt Merz vaatii, että EU-maiden tulee lisätä Ukrainan tukea pakottaakseen Venäjä aselepoon. Aselepo on tällä hetkellä Euroopan entisten ”haluavien liittoutuman” avainsana. Ei rauha, vaan aselepo, joka avaisi EU-johtajien mielestä tien rauhanneuvotteluille Venäjän ja Ukrainan välille.
Otsikoihin liittokansleri Merz on kuitenkin noussut WDR Forumilla muutama päivä sitten esittämänsä näkemyksen johdosta. Hän tuli lausuneeksi, että Ukrainalle toimitettujen aseiden kantomatkaa ei tulla rajoittamaan. Myöhemmin Merz on mm. Suomessa käydessään toistanut ajatuksensa. WDR Europaforum on julkisen palvelun yleisradioyhtiö Westdeutscher Rundfunkin kansainvälinen keskustelufoorumi, joka keskittyy Euroopan politiikkaan ja ajankohtaisiin asioihin. Se järjestetään vuosittain ja tarjoaa alustan keskusteluille demokratian tilasta ja Euroopan tulevaisuudesta.
Kyseinen foorumi ei ole valtiollinen elin eikä hallinnollinen instanssi. Merzin uusi aseiden kantomatkaa koskeva lausunto ei ole ollut esillä sen paremmin liittotasavallan hallituksessa, kuin liittopäivillä eli parlamentissakaan. Tiettävästi myöskään mikään parlamentaarinen valiokunta ei ole aihetta käsitellyt.
Jokainen aihetta vähänkin pohtinut tietää, että pitkänkantaman ohjuksia navigoidaan yleensä niiden toimittajan järjestelmillä. Jos kyse olisi saksalaisista Taurus-ohjuksista, niin niiden hermokeskus sijaitsisi Wiesbadenin tukikohdassa Saksassa. Jokainen ymmärtää senkin, että Venäjä joutuisi omalle alueelleen iskevän Tauruksen kuittaamaan iskulla saksalaiseen tukikohtaan, jolloin helvetin portti aukeaisi.
Onko Merzillä hallituksensa tuki?
Jos Merzin hieman eri versioin esittämä uusi sotilaspoliittinen avaus toteutuisi Saksan hallinnon piirissä, sillä olisi välittömiä seurauksia. Kysymys kuuluukin, ovatko saksalaiset poliitikot kulissien takana jo hyväksyneet Taurus-ohjukset? Kysymys on aiheellinen. Hiljattain ilmoitettiin, että hallitus ei strategisista syistä enää halua julkisesti tiedottaa, mitä aseita Ukrainan saataville asetetaan.
Jos päätös olisi salassa jo tehty, se ei saa saksalaisilta jakamatonta tukea. Monet käsittävät asian historialliset ulottuvuudet – kuten myös sen, että kyse on 80-miljoonaisen kansan kohtalosta kansakuntana ja valtiona.
Kuitenkin puolustusmenojen kasvattaminen saa mielipidetiedusteluissa laajaa tukea. Puolustusmenojen suunnitellulle lisäykselle on paljon kannatusta. 70 prosenttia reilu viikko sitten tehtyyn kyselyyn vastanneista kannattaa lisää rahaa Bundeswehrille ja puolustukselle. Erityisen korkeat kannatusluvut ovat puolueiden CDU/CSU:n (89 prosenttia), SPD:n (74 prosenttia), vihreät (79 prosenttia) ja FDP-liberaalit (84 prosenttia) kannattajien keskuudessa. Vain 26 prosenttia hylkäisi korotuksen.
Fridrich Merzille houkutus jatkaa sotaisella linjalla on todennäköisesti hyvin suuri. Ns. haluavien liittoutuma lakastui Ukrainan aseleponeuvottelujen suhteen yhteistyön ja päätöksenteon ongelmiin. Saksaan ja sen johtoon kiinnitetään EU:n suurimpana talousmahtina suuria odotuksia – aivan siitä riippumatta, että Saksa perustaa sekä varustelunsa, että laajaksi mitoitetun infrauudistuksen ja jälleen kerran ohjelmaan otetun digiloikkansa jättimäiseen uusvelkaan. Sen kokonaismäärä lähenee 1000 miljardia euroa.
Merz ei suuria lukuja pelkää. Entisenä BlackRock-johtajana hän on erittäin varakas mies. Nyt on tarjolla sotahenkiseksi muuttuneessa ilmapiirissä myös suuren poliittisen johtajan rooli. Sitä Merz tuskin tulee torjumaan.
8 kommenttia julkaisuun “Liittokansleri Merzin suuret saappaat”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Merz jää historiaan miehenä, joka aloitti kolmannen maailmansodan.
Merzillä on BlackRockin tuki.
Military Summary, sotaa seuraava kanava puhui tästä Saksan viestistä, että saksalaiset lähtevät tukemaan Ukrainan omaa ohjustuotantoa. Ja tietäen ettei Ukrainalla nyt ole kapasiteettia, eikä paikkaa missä tätä tehdä, Taurukset vietäisi osina ja ne vain koottaisiin Ukrainassa. Sillälailla niistä tulisi ukrojen ”omia” ohjuksia. Tarina ei kertonut miten niiden laukaisu ja kohdistus onnistuisi ilman ulkopuolista apua. Ja suunnitelmakin olisi viimepäivinä nähty. Elikkä ukrot lähettää lennokkeja ja drooneja satoja ja taas satoja kohti Moskovaa. Luodaan ”käytävä”, josta saadaan venäjän ilmapuolustus ylirasitettua ja torjuntaohjukset vähennettyä. Ilmapuolustuksen resurssit kutistuisi. Ja sitten tätä käytävää pitkin lopulta pitkän matkan ohjukset. Ja siellähän on myös halukkaiden koalition ohjuksia, brittien ja ranskalaisten.
Saksa on tehnyt päätöksen ettei se enää ilmoita millaista sotilasapua se antaa, ettei sisäpolitiikassa tulisi vastustusta. Yleensä kun ukrot jotain suurempaa iskua suunnittelee, iskun aattona Zelenskyi lähtee Euroopan, tai maailman kiertueelle. Pois Kiovasta.
Tilanteet muuttuu nopeasti. Varaliittokansleri Klingbeil vastustaa kantomatkan muutosta. Eilen (28.5) Zelenskyi keskeytti vierailunsa Berliinissä ja palasi tyhjin käsin kotiin.
Olen pohtinut, että mikä on saanut Euroopan maat tähän tilanteeseen. Onko se suunniteltu jo kauan sitten vai onko se johtanut tilanteesta toiseen. Varmaa on se, että USA pani operaation käyntiin ensimmäisenä ja sitten myöhemmin Biden sai puhuttua Saksan, Ranskan, Britit ja Puolan + muut mukaan tähän ns. kultakaivokseen. Se, että uhrina oli ja on Ukraina, ei ole eikä ole ollut mitään merkitystä. Operaatioon tuli keskeytys, kun Trump voitti vaalit ja ilmoitti USAn pesevän kädet Bidenin aloittamasta konfliktista. Onko tämä totta vai ei, se selviää myöhemmin. Yllätys on ollut se, että Venäjä onkin kestänyt koko lännen yhteistyön, jotta Ukraina voittaisi, mutta nyt ollaankin sitten tilanteessa, jossa lännen kasvot eivät saisi tahraantua sokeiden ihmisten mielikuvissa, vaan rauhaa yritetään kammeta enemmän tipottain ja hammasta purren. Mutta Kremlin johdon luottamus on hävinnyt täydellisesti kaikkeen mitä länsi lupailee tai uhkailee. Häviäjät tiedetään ja ne ovat länsi ja Ukraina.
Ura Russia !
”Olen pohtinut, että mikä on saanut Euroopan maat tähän tilanteeseen. Onko se suunniteltu jo kauan sitten vai onko se johtanut tilanteesta toiseen.”
USA:n ulkopolitiikkaan sitten 60-luvun, on suuresti vaikuttanut eräs Zbigniew Brzezinski-niminen henkilö. Hän kirjoitti ”Suuri shakkipeli”-nimisen kirjan, jossa linjasi USA:n tulevaa ulkopolitiikkaa Kiinan ja NL:n suhteen. Jimmy Carter palkkasi hänet neuvonantajakseen 1975 käydessään presidentinvaalikampanjaansa. Ymmärtääkseni tuo teos on ollut noista ajoista lähtien Valkoisessa talossa istuvien ”ohjenuora”.
Varmaan Saksassakin kansan mielipiteet ovat valtamedian sotapropagandan ohjauksessa. Merz itse saattaa olla sukunsa perinteitä kunnioittava salanatsi kuten saattavat olla myös mm. monet suomalaiset poliitikot ja upseerit. Luullakseni näille rasistinen Venäjä-viha on voimakkain toimintaansa ohjaava ideologia.
Toivottavasti olen väärässä, mutta näin tosiaan uskon asioiden olevan. Entisenä russofoobikkona olen kokemusasiantuntija. Tilanne muistuttaa toista maailmansotaa sillä erotuksella, että Venäjällä on enemmän vastustajia kuin tuolloin. On toki muitakin eroja, mm. Venäjän kyky käyttää hädän tullen voimakkaita tuhoaseita.
Se taas johtaisi juurikin kolmanteen maailmansotaan (vaikkakin sen aloittaja olisi joku muu kuin Venäjä), joten uskon Venäjän muita vastuullisempana pidättäytyvän Ukrainan sodan eskaloimisesta jos suinkin mahdollista. Eli kuulun siihen olemattomana pidettyyn ymmärtämättömien joukkoon, joka ei pidä Venäjän vastaiskua Saksan tukikohtaan (mahdollisille Taurus-iskuille) ollenkaan varmana. Sen sijaan Venäjä pyrkii luultavasti tuhoamaan ne Ukrainan maaperälle ennen niiden käyttöä.
Esimerkiksi jos Ukrainan hallinto päättää ohjuksia käytettävän Krimin siltaa vastaan, saattaa Venäjä puolestaan pommittaa Kiovan siltoja.
Joka tapauksessa Ukraina joutuu maksumieheksi. Tämänhän me toki kaikki olemme aina tienneet ja puheet Ukrainan auttamisesta ovat tarkoitettu vain niille joille tarina on saatu syötettyä. Ketäänhän ei oikeasti kiinnosta vähääkään, eikä ole koskaan kiinnostanut Ukrainalaisten kohtalo. Ukraina tarjoaa vain pelikentän toiminnassa Venäjää vastaan. Jos Ukrainaa olisi tarkoitus auttaa, olisi tietenkin pitänyt jo aikoinaan toimia vallan kaapannutta hallintoa vastaan.
Ukrainalaisia on vaikea motivoida käymään sotaa jonka tarkoitusta he eivät ymmärrä. Tavallinen kansalainen ei tarvitse NATOn laajentumista ja maahan rakennettuja lukuisia hyökkäystukikohtia, eikä luotua logistista verkkoa hyökkäystarpeisiin venäjää vastaan. Koska 11 vuotta sotaa on verottanut innokkaita joukkoja, niin on kehitys huomattu niin sanotussa lännessä ja epätoivoissaan pyritään eskaloimaan sotaa. Epätoivo johtaa meidän kaikkien kannalta, niin arvaattehan.