Moninapaisen maailman puolustajat tapasivat Venezuelassa

Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa järjestettiin heinäkuun lopulla Kansainvälinen foorumi humaanin yhteiskunnan puolesta sekä Kansojen huippukokous rauhan puolesta sotaa vastaan. Moninapaisen maailman puolustajien tapaamiseen osallistui ihmisiä 80 eri maasta.

Sakari Linden, suomalainen geostrategi, joka työskenteli aikaisemmin europarlamentissa, edusti Suomea Caracasissa. Hän asuu nykyisin Belgiassa.

Kansojen huippukokouksessa Venezuelan Latinalaisen Amerikan asioiden varaulkoministeri Rander Peña Ramírez sanoi, että pohjoisamerikkalainen imperialismi pyrkii aggressiivisilla ja rikollisilla toimilla sammuttamaan itse elämän ja ihmiskunnan. Velvollisuutemme on hänen mukaansa pelastaa ihmiskunta agressioilta. Hän viittasi Lähi-itään ja Latinalaiseen amerikkaan ja varoitti taantuvan imperialismin käyttävän nyt aiempaa agressiivisempia ja voimakkaampia toimia etuoikeuksiensa säilyttämiseksi. Venezuelan ulkoministeri Yván Gil puolestaan ilmaisi Venezuelan haluavan olla käynnistämässä oikeudenmukaista rauhanprosessia, joka ottaa huomioon kansojen tarpeet.

Venezuelan ministerien sanoma oli, että maailma tarvitsee aitoa moninapaisuutta, jotta kansainvälinen järjestelmä voisi olla nykyistä reilumpi. Samalla tapaamiset korostivat tarvetta vastustaa länsimaiden hegemoniapyrkimyksiä, jotta valtiot voisivat saavuttaa suvereniteetin. Kansallinen suvereniteetti oli monen puhujan mielestä avain siihen, että valtiot voivat edistää kansalaistensa hyvinvointia.

Venezuela Bolívarin tiellä

Etelä-Amerikan vapaustaistelija Simón Bolívar syntyi Caracasissa vuonna 1783. Hän johti Bolivian, Kolumbian, Ecuadorin, Perun ja Venezuelan vapaustaisteluja Espanjan siirtomaavaltaa vastan 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Venezuelan virallinen nimi nykyään on Venezuelan bolivariaaninen tasavalta. Maan hallitus pyrkii seuraamaan Bolívarin esimerkkiä ja jatkaa Etelä-Amerikan vapauttamista ulkomaisesta ylivallasta.

Venezuelalainen historiantutkija Anabel Díaz nosti tapaamisessa esille, että Simón Bolívar on voimakas symboli kansoille niiden pyrkimyksissä saavuttaa suvereniteetti omien luonnonvarojensa hallinnassa. Díazin mukaan Bolívar on niin ikään symboli kansanjoukkojen mobilisaatiolle. Hänen mielestään Etelä-Amerikan on yhä jatkettava Bolívarin hegemonismin vastaista hanketta, jotta mantereen valtiot voivat itse hallita omia luonnonvarojaan. Venezuela on hänen mukaansa valmis jakamaan öljynsä koko mantereen kanssa.

Venezuelan kansalliskokouksen jäsen Juan Romero korosti, että Bolívar ymmärsi suvereniteetin kansojen oikeutena päättää omasta tulevaisuudestaan. Romeron mukaan suvereniteetti on kansojen luonnollinen oikeus. Suvereniteetti on kuitenkin mahdollista myös hävittää ja sen estämiseksi valtion tulee puolustaa sitä kansalaisten koulutuksen avulla. Romeron mukaan suvereniteetista ei neuvotella ja ulkomaiden sekaantumista maan sisäisiin asioihin on vastustettava tiukasti. Venezuelan on hänen mielestään vastustettava aktiivisesti etenkin pohjoisamerikkalaista imperialismia.

Venezuela on ollut kovien länsimaiden asettamien pakotteiden kohteena, koska se ei ole halunnut alistua länsimaiden globalistisen eliitin uusliberaaliin talouspoliittiseen linjaan eikä länsijohtoiseen yksinapaiseen järjestelmään kansainvälisessä politiikassa. Venezuela on kuitenkin selvinnyt kovista paineista huolimatta. Nykytilanteessa maan asema on aikaisempaa paljon parempi, sillä yhä vahvemmin moninapaisessa maailmassa sillä on nyt aikaisempaa enemmän tukijoita ja liittolaisia. Todellisuus maassa on silminnähden parempi kuin mitä länsimedian jakama disinformaatio antaa ymmärtää.

Venezuela on esimerkki maasta, jonka johdolla on selvä visio maan linjasta ja tulevaisuudesta. Samalla maa ja sen johto ovat esimerkkejä poikkeuksellisesta vakaumuksellisuudesta oman aatteensa ajamisessa ja maan itsenäisyyden ja suvereniteetin puolustamisessa.

Moninapaisuus porttina lännen ylivallan jälkeiseen maailmaan

Ranskalaisen Le Monde Diplomatique -lehden entinen päätoimittaja ja lehden espanjankielisen toimituksen nykyinen johtaja Ignacio Ramonet sanoi, että länsimaiden 300 vuoden ylivalta maailmassa on tullut päätökseensä. Hänen mukaansa BRICS tarjoaa jo tällä hetkellä tarvittavan vastapainon lännen ylivallalle. Hänen mukaansa BRICS ei kuitenkaan ole länsivastainen, vaan ei-länsimainen yhteisö, jota tarvitaan maailmanjärjestelmän länsipainotteisuuden päättämiseksi.

Ramonetin mukaan sodasta on tullut länsimaiden suhteellisen vaikutusvallan laskiessa poliittinen väline. Siinä missä valtiot aikaisemmin keskustelivat YK:ssa, on sodasta tullut nyt poliittisen argumentoinnin tapa. Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin periaate ”rauha voiman kautta” jättää muille ainoastaan mahdollisuuden alistumiseen, eivätkä suvereeniuteen pyrkivät valtiot voi sellaista hyväksyä.

Myös uruguaylaisen Gabriela Cultellin mukaan olemme todistamassa aikakauden muutosta, imperialismin ja yksinapaisen maailman loppua. Puertoricolainen sosiologi Ramón Grosfuguel puolestaan totesi, että yksinapainen maailma on ilmentymä läntisestä imperialismista. Hänen mukaansa alkanut moninapaisuuden aikakausi tarjoaa kansoille enemmän suvereniteettia ja mahdollisuuden vastarintaan läntistä imperialismia vastaan. Grosfuguel lisäsi, että pakotteet täydentävät sodankäyntiä välineinä painostaa läntisestä imperialismista irti pyrkiviä valtioita. Pakotteet ovat hänen mielestään epäsuora murhan muoto.

Rauhan huippukokouksessa puhunut brasilialainen Maria do Socorro Gomes julisti, että olemme nähneet kansallisen suvereniteetin voiton Venezuelassa. Venezuela saavutti yhteenotossa Yhdysvaltoja ja sen pakotteita vastaan sankarillisen voiton. Myös hän korosti BRICS:in merkitystä taistelussa läntistä ylivaltaa vastaan ja toivoi Venezuelan voivan liittyä pikaisesti BRICS:n jäseneksi.

Brasiliaisen toimittajan José Reinaldo Carvalhon mukaan maailma on tällä hetkellä vaarallisessa tilanteessa. Hän näkee Yhdysvaltojen ja Euroopan imperialismin vaarana maailmanrauhalle. Länsivallat eivät hänen mukaansa voi hyväksyä ylivaltansa loppua, vaan ne muuttuvat yhä agressiivisemmiksi kaikkia niille alistumattomia tahoja kohtaan. Tämän vuoksi palestiinalaiset ovat kansanmurhan kohteena. Sen vuoksi Kiina, Pohjois-Korea, Iran, Venäjä, Venezuela ja muut Yhdysvaltojen ylivaltaan alistumattomat valtiot kohtaavat yhä kovempaa painetta.

Venäjän ja Kuuban suhteita parantamaan pyrkivän Fidel Castro -säätiön johtaja Leonid Savin toi venäläisen näkökulman Caracasin tilaisuuteen. Hän korosti tarvetta jatkaa länsipainotteisuuden lopettamista. Hänen mukaansa on normaalia, että länsi ei voi hallita koko maailmaa poliittisesti, taloudellisesti eikä kulttuurisesti. Savin korosti Venäjän olevan osa globaalia itää ja yhteydessä globaaliin etelään. Hänen mukaansa maailmaa tarvitsee moninapaisuutta tasapainon saavuttamiseksi maailmanjärjestelmässä.

Sahelin alueen maat länsimaiden uuskolonialismia vastaan

Venezuelan tapaamisiin osallistui myös paljon vieraita Afrikan Sahelin alueelta. Burkina Faso, Mali ja Niger ovat perustaneet yhdessä Sahelin valtioiden liiton. Sen tarkoituksena on yhdistää alueen valtioiden voimat, jotta ne voisivat vahvistaa suvereniteettiaan ja vastustaa terrorismin uhkaa.

Malilainen poliittinen aktivisti Ibrahima Kebé kertoi, kuinka Sahel on imperialistisen ja uuskolonialistisen myrskyn keskipiste. Kebén mukaan ulkomaiset monikansalliset yritykset ovat takavarikoineet Sahelin rikkaudet eli kullan, uraanin ja öljyn paikallisten eliittien myötävaikutuksella. Eliitit ovat myyneet kansallisen itsemääräämisoikeuden etuoikeuksien ja ulkomaisen suojelun vastineeksi. Siksi rikkauksista ei ole ollut mitään hyötyä paikallisille ihmisille, jotka elävät köyhyydessä ilman koulutusta tietämättöminä ja sairaina.

Kebé kertoi, kuinka ulkomaiseen valuuttaan ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n sanelemiin määräyksiin sitoutuminen estävät taloudellisen itsemääräämisen. Tämä on johtanut valtion omistamien yhtiöiden hallitsemattomaan yksityistämiseen ja väestön massiiviseen köyhtymiseen. Länsi on pakottanut Sahelin alueen hyväksymään omien normiensa mukaisen mallin  ”monipuoluedemokratiasta”. Se on Keben mukaan ollut vain institutionaalinen valeasu uudistetulle uuskolonialismille.

Kebé kertoi, että Sahelin alueen terrorismin vastaisen toiminnan varjolla ulkomaiset joukot  miehittivät suuren osan alueesta. Näin länsivallat pääsivät saalistamaan luonnonvaroja ja hallitsemaan alueen maita. Alueen epävakaus perusjuuret löytyvät ennen muuta sotilasliitto Naton imperialistisesta sodasta Libyaa vastaan. Kebé piti välttämättömänä, että Sahelin vastarinta kansainvälistyisi, sillä  alueen maat tarvitsevat kaikkien maailman imperialisminvastaisten voimien tuen.

Burkinafasolainen Fatou Balora totesi Venezuelan ja Venäjän olevan jo nyt Sahelin valtioiden suurimpia tukijoita. Myös hän toivoi, etteivät Sahelin maiden ystävät salli alueen muodostuvan uudeksi Libyaksi. Balora sanoi Malin, Burkina Fason ja Nigerin sotilasvallankaappausten viitoittaneen tietä imperialisminvastaiselle taistelulle Sahelin alueella.

Maiden välinen valtioliitto perustettiin vastustamaan terrorismin uhkaa alueella, koska Länsi-Afrikan maiden yhteistyöjärjestön yksikään jäsenvaltio ei halunnut tukea maita. Balora kertoi Burkina Fason myös kehittävän elintarvikeomavaraisuuttaan ja rakentavan ydinvoimalan yhteistyössä Venäjän kanssa.

Sahelin valtioiden liitto keskittyy Keben mukaan nyt suvereniteetin palauttamiseen alueelle. Se on aloittanut kaivoslain tapaisten strategisten lakien muutttamisen kansallisten etujen mukaiseksi. Valtioliitto koordinoi nyt useita yhteisiä hankkeita puolustuksessa, diplomatiassa, taloudessa, energiassa, kulttuurissa ja sosiaaliasioissa.

                                                                   X  X  X

Venezuelassa järjestetyt tapaamiset osoittivat, että kovien kansainvälisen oikeuden vastaisten, länsimaiden asettamien pakotteiden kohteena ollut valtio pysyy järkähtämättä omalla uusliberaalin kapitalismin ja imperialismin vastaisella linjallaan. Samalla tapahtumien osallistujat ja heidän sanomansa havainnollistivat, että länsivallat eivät ole onnistuneet eristämään Venezuelaa. Sitä tukevat niin monet valtiot kuin vielä useampien valtioiden vasemmistovoimat ja yhteiskunnalliset liikkeet.

Suomi ja Venezuela ovat asettuneet maailmanpoliittisessa pelissä eri puolille. Siinä missä Venezuela puolustaa maailmassa nousevaa moninapaista järjestelmää, on Suomen poliittinen eliittilaskenut kaiken Yhdysvaltojen ylivallan ja yksinapaisen maailmanjärjestelmän varaan.