Jauri Varvikko
Helsinki Shipyardin telakan omistivat ennen venäläiset. Tilaukset valmistettiin Helsingissä. Viimeinen tilaus, Norilsk Nickelin LNG-käyttöinen alus piti olla suurin Suomessa koskaan valmistettu diesel-sähkökäyttöinen jäänmurtaja. Suomen valtio torppasi laivanvalmistuksen.
Sanktioiden seurauksena venäläiset veivät projektin Venäjälle ja Helsinki Shipyard myytiin kanadalaisille. Helsinki Shipyardin telakan omistaa nykyisin kanadalainen firma Davie. Suomalaiset odottivat innolla, että USA tilaa uudet jäänmurtajansa Suomesta. Asiaa lobattiin aina Stubbin voimalla.
Mitä kävi? Kaikki jäänmurtajat valmistetaan nyt Texasissa. Suomessa valmistetaan vain yksi Kanadalle tuleva jäänmurtaja. USA laskee jäänmurtajaprojektin tuovan USA:han 9 000 työpaikkaa ja sen taloudellinen kokonaisvaikutus on yli 9 miljardia dollaria.
Eli mites tämä menikään? Suomalaiset sössivät Venäjä-yhteydet ja osaaminen vietiin Venäjälle. Nyt sössittiin USA-kaupat ja Kanada kuppasi osaamisen Jenkeille. Eroaako tämä mitenkään siitä Suomen osaamisen ja varallisuuden tyhjennyksestä, mitä on tapahtunut jo hyvin pitkään?
Suomea on ajettu jo kauan sivuraiteelle ja meidän ’osaava’ poliittinen johtomme on avustanut asiaa jatkuvalla syötöllä. Annamme tuhkatkin pesästä, kunhan vain venäläiset eivät saa mitään. Ero entisessä ja nykyisessä vain on, että venäläiset olivat valmiita sijoittamaan Suomeen. Se koettiin kuitenkin turvallisuusriskiksi ja nyt kaikki viedään muualle, eikä meille jää mitään.
Kysymys kuuluukin, että koska oli tiedossa, että jäänmurtajat valmistetaan Jenkeissä, niin miksi tietotaito myytiin ja meille selitettiin asia positiivisessa valossa? Todennäköisesti siksi, että asiaan liittyy ulkopoliittista suhmurointia ja pyllistelyä, asehankintoja ja muuta kyseenalaista. Taustoja ei kansalle kerrota turvallisuuteen vedoten. Tällainen johto Suomella on.
Suomi on käytännössä työnnetty ulos koko Arktiselta alueelta. Meitä tai meidän osaamistamme ei siellä enää tarvita. Venäjän osalta pelasimme itsemme ulos omatoimisesti. Nyt teemme saman myös USA:n ja Kanadan osalta. Suomen talouden perusta on saada omaan maahan investointeja ja työpaikkoja. Meidän johtomme kuvittelee saavansa jotain menemällä liian isoihin pöytiin pelaamaan. Niissä pöydissä meidän taskumme tyhjennetään ja johtomme vain hymyilee, koska luulee, että kutsu pelipöytään tarkoittaisi jotain arvonantoa. How stupid is that?
22 kommenttia julkaisuun “Suomalaiset jäänmurtajat annettiin Texasiin”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ei pidä unohtaa että maata nyt johtaa ”kykypuolue”. Siitä puhe mistä puute. On ilmeistä että maatamme johtavilla hallituksillä ei ole minkäänlaista teollisuusstrategiaa eikä liioin teollista osaamista. Vuosikymmeninä hankittu osaaminen myydään yksityistämisen ohella ulkomaille alihintaan. Kun juuri nyt ei ole kysyntää. Viisaat hallitukset tekisivät investoinnit halvalla ja vastasyklisesti. Meidän kyvykkäät säästävät maan lamaan jokaisessa laskussa. Nyt jo kolmatta kertaa. Poliittinen muisti taitaa olla alle vaalikauden.
Vuosikymmenet hehkutettiin mahdollisuuksista toimittaa Yhdysvalloille jäänmurtajia vastakauppoina. Asiassa oli ja on yksi mutta,Yhdysvaltojen lainsäädännössä jäänmurtajat ovat strategisia kohteita,joten ne tulee valmistaa Yhdysvalloissa. No nyt asia sitten hoitui,ja suomalaiset itkevät tuomarinsa perään. Pahat pojat kun vei sen.
Kunpa kyse olisikin ainoastaan jäänmurtajista tai muista yksittäisistä kaupoista.
Ruotsin valtakunnankanslerin Axel Oxenstierna (1583–1654) lausui joskus pojalleen, että ”tietäisitpä, poikani, miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan”. En ole viime vuosiin asti uskonut tuohon väitteeseen, sillä tokihan valtion saati maailman johtaminen vaatii suurta taitoa ja järkeä. Nyt olen kuitenkin alkanut uskoa siihen kuin pukki sarviinsa – ainakin mitä tulee Suomen hallitsijoihin. Täysin ala-arvoista porukkaa.
Jos Axel eläisi nyt, hän sanoisi pojalleen:”…, miten valehtelemalla (kirkkain silmin) mailmaa hallitaan”..
Rähmällään olo USAn ylivallan edessä on käsittämätöntä, kun asiaa katsoo Suomen kansallisen edun näkökulmasta. Se on kuitenkin selitettävissä siitä ideologisesta perusteesta, että Amerikan nöyristelijät tietävät, että jos USAn talous romahtaa, koko läntiseltä elämänmuodolta, rahan ylivallalta, menee pohja. Korttitalo sortuu. Nöyristelijöillä ei ole enää mitään näköaloja oman valtansa ylläpitämiseksi. Siksi kansallinen etu voidaan unohtaa, antaa USAlle kalkki mitä se pyytää ja keskittyä propagoimaan läntisten ”vapauksien” ja (vale)demokratian ihanuutta.
Ns. suomettumisen aikana oli päinvastoin. Ideologiasta ei välitetty vaan ajettiin maamme etua.
Suomettuminen-sana tarkoittaa (todellista) puolueettomuutta. Länsivallat, jotka jo vuodesta 1917 lähtien ovat vihanneet Neuvosto-Venäjää/Neuvostoliittoa/Venäjää kuin ruttoa, eivät millään voineet hyväksyä sitä, että joku ”vapaan Euroopan” valtio (Suomi) voisi suhtautua puolueettomasti siihen. Siksi Suomen puolueettomuuspolitiikalle keksittiin haukkumasana ”suomettuminen”. Näin ainoa oikea tapa, jolla pieni suurvallan naapurivaltio voi suhtautua suureen naapuriinsa vaarantamatta turvallisuuttaan, saatiin näyttämään jotenkin vastenmieliseltä. Vastenmielistä Suomen puolueettomuus olikin erikoisesti Nato-valtioille ja Suomen sisällä tälle samalle joukolle (kyseessä olivat silloin toki eri henkilöt), joka nyt yrittää saada aikaiseksi revanssia Venäjän kanssa.
Heidän uskonsa ja toivonsa on kova kuin uskovaisilla kuunaan. He uskovat, että yhdessä Naton kanssa voidaan hyökätä Venäjälle ja vallata takaisin edellisessä hyökkäyssodassa menetetyt alueet. He eivät lainkaan tajua, että Nato on jo (de facto) käynyt yli 3,5 vuotta sotaa Venäjää vastaan ja on paraikaa häviämässä sen. Vain tuon sodan sotilaat tulevat Naton ulkopuolelta. ”Vihreän peikon” hallinto on uhrannut Ukrainan sotanäyttämölle jo yli miljoona sotilastaan.
Lännen miekkalähetyksen kannattajien käytössä suomettuminen on sana, joka otetaan käyttöön kun asiantuntija itsekin huomaa, että annetuista lähtökohdista on taas puhunut itsensä umpikujaan tai jos ymmärtää, että mitään loogista todistelua on turha yrittääkään. Youtube-haastattelussa Jukka Savolaiselta kysytään Ukrainan Nato-jäsenyydestä, jota Venäjä vastustaa, että ei kai USA sen paremmin hyväksyisi vihamielisten valtioiden sotilasliittoja rajoillaan. Hän vastailee aluksi kuinka historian valossa suurvalta ei juuri koskaan suosiolla luovu asemastaan. Vastaus jatkuu muistinvaraisesti lainattuna, että ’niin juu, tottakai…. mutta on oltava tarkkana tällaisen suomettumistyyppisen ymmärtämisen kanssa’. Savolainen puhui indopasifisesta alueesta, Thukydideen ansasta, historiallisesta aksioomasta ja jättää mainitsematta USA:n nimeltä sekä vastaamatta itse kysymykseen. Näköjään Savolaisenkin tapauksessa jäljet johtavat sylttytehtaalle eli USA:han. Suomessa on tapahtunut kaikessa hiljaisuudessa, vuosien kuluessa vallankaappaus, mikä nyt tietysti selittää nykyisen surkean tilanteemme.
Suomettumisen käsitehän (Finnlandisierung) keksittiin alun perin Länsi-Saksassa maan sisäpoliittisiin tarkoituksiin.
Apulaisprofessori Anni Kangas kirjoittaa v. 2014 artikkelissaan ”Unohtakaa suomettuminen”, lainaten Max Jakobsonia:
”Neuvostoliiton vaikutusta suomalaiseen poliittiseen elämään ei käy kiistäminen, mutta poliittisen toimintamarginaalin menettämisestä saatikka ’sovjetisoitumisesta’ ei Suomen tapauksessa ole perusteltua puhua. Taas se, että pienet valtiot tasapainottelevat ja myötäilevät suhteissaan suurvaltoihin, on Suomen ja Neuvostoliiton suhdetta yleisempi ja ikiaikaisempi ilmiö.
Suomen tapauksessa kävi päinvastoin kuin suomettumisskenaario antaa olettaa. Maan valinnat ja kohtalo toisessa maailmansodassa olivat johtaneet tilanteeseen, jossa poliittisen liikkumatilan voitiin perustellusti olettaa olevan varsin rajoitettu. Kuitenkin ’1960-luvun loppuun tultaessa poliittisen vapauden marginaali oli ollut paljon laajempi kuin juuri kukaan oli osannut odottaa’.”
https://politiikasta.fi/unohtakaa-suomettuminen/
Suomessa 1960-luvun lopulta aina 1980-luvun puoliväliin sana oli täysin vapaa. Äärioikealta (esim. Pekka Siitoinin natsit) äärivasemmalle (esim. taistolaiset äkkijyrkät kommunistit). Sitten kokoomus päästettiin hallituksiin ja uusliberalistiset talousopit ja globalismi rantautuivat Suomeenkin ja sananvapauskin alkoi polarisoitua. Olen itse elänyt nuo ajat (aikuisena) joten tuo ei ole mistään luettua vaan ihan omakohtaista kokemusta.
Pekka Siitoin pantiin sitten 1977 vankilaan taistolaisten Kursiivi-kirjapainon tuhopoltosta joka oli rikos siihenkin aikaan. Moni olisi varmaan halunnut panna kaikki taistolaisetkin vankilaan, mutta eihän se käynyt koska eivät tehneet mitään rikollista. Käyttivät vain sananvapauttaan. Tänä päivänä taistolaiset pantaisiin varmaan vankilaan pelkästä ”lännen” arvostelusta tai ”venäjämielisyydestä” (vaikka Venäjä ei olekaan enää sosialistinen valtio).
Itsenäinen ja sotilaallisesti liittoutumaton Suomi hyötyisi suuresti taloussuhteista kaikkiin ilmansuuntiin eli siis mm. valtavaan Euraasiaan, johon maantieteellisesti kuulummekin. Jos olisimme oikein hyvissä ystävyyteen ja luotettaviin pitkälle tulevaisuuteen tähtääviin sopimuksiin perustuvissa väleissä Venäjän kanssa – mikä olisi vain normaalia – meillä olisi varmaan hyvät mahdollisuudet suuntautua myös Jäämerelle.
Suomi on tosin osoittautunut epäluotettavaksi sopimuskumppaniksi. Tilanne on oikeastaan traaginen. Jos meidän kanssa ei voi sopia mistään, niin miten niitä hyviä suhteita ikinä luodaan vaiko mitenkään. Tietysti on se mahdollisuus, että pyydetään anteeksi sopimusrikkomuksia sekä Ukrainan ja Venäjän kansoille aiheuttamaamme kärsimystä ja aloitetaan uudelta pohjalta.
Hesarissa kirjoittaa Andrés Velasco, Eurooppaa tarkoittaen, että ”Maailman ainoan jäljellä olevan hyvän tyypin on noustava esiin.”
Kun oppinut henkilö kirjoittaa tuollaista, on kaksi vaihtoehtoa. Joko hän on onnistunut aivopesemään itsensäkin tai kirjoituksillaan valmistelee eurooppalaisia tuleviin yhteenottoihin pahiksien kanssa toistelemalla näitä infantiileja luokitteluja hyviin ja pahoihin toimijoihin. Jos nuo luokittelut edes perustuisivat tosiasioihin, mutta kun aina tahtoo olla niin että itse ollaan hyvän puolella ja nyt jo kaikki muut pahoja. Eurooppalaisen itsetutkiskelun suurin saavutus on viime aikoina ollut ”olemme olleet liian pidättyväisiä Ukrainan tukemisessa” tms. eli olemme olleet liiankin oikeassa mutta suotta epäilleet asiaamme. Tuota tuskin voi kutsua onnistuneeksi tulokseksi oman toiminnan kriittisessä arvioinnissa ja ajatus että itse olemme ainoita ”hyviksiä” tällä pallolla, on eurooppalaisten ajatelmien pohjanoteeraus. Se ei kuitenkaan merkitse, ettei tuollainen ajattelu hyvin kuvaisi johtajiemme ja suuren osan euroopan maiden kansalaisten käsitystä omasta erityisestä erinomaisuudestamme kaikkiin muihin verrattuna. Aika usein tuntuu, että ylimieli on aivan aitoa, eikä sitä itse lainkaan käsitetä. Huono lähtökohta se kuitenkin on kauppasuhteiden tai muidenkaan suhteiden luomiselle tai parantamiselle.
Aivan varmasti länsi-ihmisten ja varsinkin johtajiensa ylimieli, itseihailun kulttuurista nouseva ylivallan ideologia (opin tuon Pauli Bratticolta YouTubesta), on aitoa. Se on niin aitoa, ettei sitä edes käsitetä rasismiksi, vaan päinvastoin sitä pidetään luonnollisena oikeutena ajattelematta asiaa ollenkaan vastakkaisen osapuolen kannalta. Reilu oikeudenmukainen kilpailu on sitten aivan eri asia. Valtiotasolla siinäkin otetaan huomioon myös toisten – varsinkin lähimpien naapureiden – etu, koska pitkässä juoksussa se hyödyttää kaikkia osapuolia.
Kyllä on järisyttävää tekstiä. Onko päätökset ja teot henkilökohtaisia ja poliittisia hölmöilyjä vai onko kysymyksessä myös lahjonta tai muu rahan arvoinen toiminta. Joka tapauksessa nämä asiat on tutkittava ja selvitettävä perinpohjin ja tarvittaessa saatettava syytteet akuuteiksi. Tämän hetkistä poliittista tilannetta arvioitaessa, saattaa olla tilanne se, että Suomen ylin päättävä johto on syyllistynyt vakaviin taloudellisiin ja poliittisiin rikoksiin. Ennenkuin kaikki romahtaa päällemme, niin on asiat tuotava julkisuuteen ja yleiseen tietoisuuteen ja tutkintaan.
”Ennenkuin kaikki romahtaa päällemme, niin on asiat tuotava julkisuuteen ja yleiseen tietoisuuteen ja tutkintaan.”
Totisesti, -tapahtukoon niin.
Mikä on peruskysymys mikä tähän aiheeseen liittyy?
Se on tietysti siinä että millä mandaatilla nk. päättäjät aiheuttavat niiden kansalaisten kärsimykset, jotka maksavat heidän palkkansa suojatyöpaikassaan olemisesta, vaikka eivät aina edes ole työpaikallaan työhönsä ja mandaattiinsa liittyviä kannanottoja tarvittaessa.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mitä hyvänsä ei voi tehdä kansakunnan vahingoksi, ilman nk. seuraamuksia, olipa sitten repäisty mistä hyvänsä ladon seinästä päättämään asioista, joista ymmärrys on kyseenalainen.
Jos ei ole tehtäviensä tasalla, pitää erota tehtävistä. Suosittelisin nykyiselle valtioneuvostolle.
Hyvä kirjoitus, ja hyvä kun toimitus nosti asian nk. pöydälle. Eräitä näkohtia ja asiaan liittyviä seikkoja voisi vielä tähän lisätä.
Päätökset joita valtiossa tehdään, aina henkilöityvät joihinkin yksilöihin. Valtio ei päätä mitään, vaan henkilöt tekevät päätöksiä valtion nimissä, joko mandaatilla tai ilman. Tässä tapauksessa henkilö oli ulkoministerinä toiminut Pekka Haavisto joka ei antanut ko. jäänmurtajille vientilupaa. Siis jäänmurtajille, – kysymys kun tilaukseen liittyvine optioineen oli kaiken kaikkiaan 4:stä kappaleesta jäänmurtajia. Hän, siis Pekka Haavisto torppasi koko tilauksen. Arviolta 4 miljardia €uroa. Tässä yhteydessä ei kannata edes yrittää selittää, mikä vahinko tässä tehtiin paitsi telakkateollisuudelle, työllisyydelle, alan projektiosaamisen säilyttämiselle, ja etenkin alan alihankintastruktuurille, sekä tuotekehitykseen. Kyseessä olevalla yksilöllä on poliittisessa historiassaam muitakin ”suuremman porukan” hyväksi ja taloudelliseksi eduksi tehtyjä toimia”.
Jatkuu..
Mitä sitten tulee jäänmurtajatilauksiin USA:sta, niin aikanaan saamani tiedon mukaan jäänmurtajat luetaan sotalaivastoon kuuluviksi, ja lakinsa mukaan sotalaivoja ei voi tilata ulkomaisilta telakoilta. Näinpä USA:n jäänmurtajat tehdään Texas:issa. Se että Suomessa on poliitikkojen taholta on edes odotettu jäänmurtajatilauksia USA:sta on samaa yleistä poliitikkojen typeryyttä kautta linjan, joka nyt vasta on oikein päässyt kliimaksiinsa.
Jatkuu..
Ennen kuin Hietalahden telakka siirtyi venäläisomistukseen, Masa-Yardsin aikoihin siellä oli suunnitteilla mm. Antarktiksen tutkimuksiin tarkoitettu erikoisalus eräiden muiden projektien lisäksi, jotka liittyivät arktisissa olosuhteissa tehtäviin
tutkimuksiin joko öljyn/kaasun etsintään poralauttojen huoltotehtäviin tai muunlaisiin erikoisaluksiin. Kallista ja monialaista Instrumentointia olivat tarjoamassa saksalainen, norjalainen, ranskalainen ja amerikkalainen alan yritys. Niistä eurooppalaiset sitten aikanaan fusioitiin Schlumberger konserniin. Tässä oli tarjolla tilaa monenlaiselle erikoisosamiselle. Hankkeet kuitenkin kuivuivat kokoon suomalaisten osalta Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä. Eikä niihin sitten myöhemmin palattu. Se mitä on sen jälkeen tapahtunut, on juuri kuten kirjoittaja toteaa, Suomi on ajettu sivuraiteelle. Se ei olisi onnistunut ilman typeriä ja tietämättömiä poliitikkoja, joiden ideologiat näyttivät keskittyvän pääasiassa omaan hyvinvointiin. Kailotus arktisesta osaamisesta kuitenkin jatkuu, vaikka ymmärrystaso on pääasiassa siinä, että kieltä ei pakkasella pidä työntää metalliin kiinni, hyvä jos siinäkään.
Jatkuu..
”Suomi on käytännössä työnnetty ulos koko Arktiselta alueelta.” Tämän sinetöi muuan Suomen pohjoisosassa yhteisissä läntisen ”sukkahousuritarikunnan” sotaharjoituksissa touhuillut korkea arvoinen USA-upseeri sanoessaan. ”Emme me ole täällä puolustaaksemme Suomea, vaan valvoaksemme omia arktisia intressejämme”. Voiko asiaa enää sen selkeämmin sanoa. Vertaa Suomen hallinnon selityksiin.
Jenkit eivät koskaan voineet hyväksyä sitä, että Motorola, joka aikanaan oli eräs suurimmista ja kauneimmista elektroniikka-alan erikoisosaamisyrityksistä, ei pärjännytkään kaikilla markkinoilla ja hävisi Nokialle kännykkäbisneksessä.
Suomen Moka silloin oli se, että kaikki satsattiin Tekesiä, Sitraa HTKK:ta ja VTT:tä myöten Nokiakuvioihin, ja kuinka sitten kävikään, -koko business katosi nk. ”huitsin Nevadaan”.
Aivan täysin sama on nyt tapahtunut telakkatuotteiden osalta, paitsi että tietämäni mukaan Hietalahden telakka ei koskaan ollut kiinnostunut muualta tulevista. -apurahoista, ”Wärtsilä Marine” – vaiheen jälkeen, vaan rahoitti tuotekehityksensä omista varoistaan.
Kuvaavaa tälle ”Sitra” kuviolle on mm. se että käytyään USA:ssa opissa ja sitten luennoimassa… (Mitä hän luennoi, ja missä luennot ovat?), (kuten pahat kielet väittävät, päästäkseen uhkapeliveloistaan), Esko Ahosta tehtiin Sitran pääinnovaattori. Pääinnovattori on tietysti se, jonka kautta päätökset, siitä mikä saa Suomen itsenäisyyden nimissä rahoitusta ja mikä ei, kulkee hänen työpöytänsä kautta. Siis kysymyksessä on sama Esko Aho, joka pääministerinä ollessaan lähetti allekirjoitetun, käytännöllisesti katsoen blancopaperin Euroopan Unionin jäsenhakemuksena, jossa etukäteen hyväksytään kaikki jo tehdyt sopimukset ja myös tulevat. Sillälailla Kannuksen elinkeinosiamies EskoAho. Minusta tämä
on opetustarina, jota jotkut äänestäjät implisiittisine sisältöineen eivät ole oppineet vieläkää, vaan sama hölmöys vain jatkaa elämäänsä, ja voi hyvin.
Jatkuu ..
Ajatellaan menetettyjä jäänmurtajatilauksia etc. menetettyjä, -niitä ja näitä muita..
Viime-aikoina on hehkutettu Suomen teknologiasaavutuksia militaaritekniikan alalla. Nekin ovat nyt käytännöllisesti katsoen allokoitu aivan muihin tarkoituksiin, kuin Suomen puolustustarkoituksiin, jakamalla osakkeita pitkin nk läntistä maailmaa.
Suurin raha toki liikkuu siellä, ja Suomen eläkevakuutusyhtiötkin sijoittavat nyt sotatarviketeollisuuteen. Tämä ei kuitenkaan tuo arkipäivän rahaa yksityistalouksiin, jolla ruokaa hankitaan pöytään, ostetaan pelimailat kakaroille jne.. Suomen naiset aikoinaan kutoivat lapasia jms. rintamalla toimiville, jotta olisi pärjätty siinä mitä kansakuntaa puolustavat miehet tarvitsivat, kun suurvallat järjestelivät intressejään.
Tämä sama asia voidaan myös kansakunnallisesti ulottttaa laajempiin kehyksiin. Lapasten tilalla ovat nyt muut aviisit. Tästä kehityksestä herää kysymys siitä, että luodaanko tässä nyt sellaista yhteiskunnallista kehystä Suomen osalta, jossa syklisesti välillä käydään sotaa ja sitten taas jälleen rakennetaan, ja kuka siinä on puikoissa. Suomi on vedetty siihen mukaan typerien poliitikkojensa myötävaikutuksella. Suomen osalta siinä hukataan kaikki aikaisempien sukupolvien työ, positiiviset aikaansaannokset myös rauhanaikaisten olosuhteiden ylläpitämiseksi, kansallisen jatkumon takaamiseksi. niin kulttuurin, tieteen/teknologian, kuin taiteidenkin tahoilla.
Jostain ihmeen syystä sukupolvet toinen toistaan vain näyttävät tyhmistyvän realiteettien ja inhimillisen sivistyksen suhteen, josta on osoituksena Suomen nykyinen, ja pari sitä edeltävää hallintokoplaa.
Herää kysymys mm. myös siitä, että menivätkö eläkevakuutusyhtiöiden aviisit Eurooppakolhoosin vaatimusten vakuudeksi, jonka vuoksi nämä sijooitukset En minä vaan tiedä, -joku tietää.
Miten tämä kaikki nyt sitten liittyy kirjoituksen aiheeseen? Se liittyy siten, että jäänmurtaja kysymys tässä on osa sitä kokonaisuutta, jolla Suomi vähän kerrassaan on pelatttu pois vaikuttamasta itsenäisesti yhtään mihinkään geopoliittisesti, edes omaan selviytymiseensä nk. kansainvälisessä kilpailussa, ts. vaikuttamasta suvereenisti edes omaan kohtaloonsa ja territorionsa hallintaan. Homma on hoidettu sillä, että poliitikot tavalla tai toisella on saatettu tarvittavaan ojennukseen ja järjestykseen.
Jäänmurtajakysymys on tästä eräänlainen konkreettinen esimerkki.
Päätän nämä kommentit tästä asiasta siihen väittämään, omakohtaisiin havaintoihin ja kokemuksiin perustuen, että Suomessa on innovatiivista ja pystyvää potentiaalia kaikkien kansalaisten hyvinvoinniksi, mutta Suomen hallinto ei ole kykeneväinen sen kanavoimiseen yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla, joko omista henkilökohtaisista syistään, rajoittuneisuudetaan, ja/tai poliittisista sidonnaisuuksistaan johtuen.
Mistä tämän tietää..?
Sen tietää siitä, että Suomi on euroalueen johtava kärkinimi.. – Bruttokansantuotteen negatiivinen kehitys on tässä mittatikkuna.
Nyt en tiedä, pitäisikö itkeä, vai nauraa…?