Venäjän talous selviää talouspakotteista sodan olosuhteissa paremmin kuin pakotteiden asettajat. Eurooppa ja G20-maat saavat olla kateellisia Venäjän talouden paineensietokyvylle.
Venäjän suurlähetystössä oli keskiviikkona jo perinteeksi muodostunut vuotuinen kaupallisen osaston katsaus Venäjän talouteen. Naapuriseuran ja Kallio-Vallilan Venäjä-seuran jäsenet olivat kutsuttuja tilaisuuteen. Paikalle kokoontui lähes sata seurojen jäsentä kuuntelemaan Venäjän kaupallisen edustajan, Jevgeni Rubinchikin luentoa.
Ukrainan sodan rasitus Venäjän taloudessa heijastuu talouskasvuun, joka hiukan hyytyi viime vuodesta. Tälle vuodelle odotetaan 1-1,5 % bkt:n kasvua, kun se viime vuonna oli 4,1 %. Venäjän budjettialijäämä on tänä vuonna 1,9 % bkt:st. Maan julkinen velka on noin 15-20 % bkt:sta, kun Euroopassa on maita, joiden valtionvelka on jo yli sadan prosentin, kuten Ranska, Italia, Espanja ja Kreikka.
Myös Venäjän työllisyystilanne lyö maailman suurimmat taloudet, G20-maat kirkkaasti. Venäjällä työttömyys on 2,2 %, mikä on G20-maiden alhaisin luku. Murhetta tuottaa Venäjällä vain inflaatio, joka laukkaa tänä vuonna 6-7 % tahtia, mutta ensi vuonna sen oletetaan olevan enää 4 %. Tähän päästään pitämällä keskuspankin ohjauskorko korkealla 17 prosentissa.
”Venäjällä pankit valittavat, että keskuspankki tappaa yritykset korkealla korolla. Keskuspankki on itsenäinen tekijä, eikä sen päätöksiin voi vaikuttaa ulkopuolelta. Sen tavoitteena on inflaation hillitseminen, joten korko pysyy korkeana”, Rubinchik sanoo.
Ulkomaankauppa irtautuu dollarista
Venäjän ulkomaankauppa on irrottautunut viime vuosina sekä dollarista että eurosta. Kun vielä vuonna 2021 Venäjän ulkomaan kaupasta 85 % käytiin sekä dollareilla että euroilla, tänä vuonna luku on enää 13 %. Merkille pantavaa on, että jopa viennistä EU:n maksetaan vain neljännes eli 25 % dollareilla ja euroilla.
Venäjä ei ole Rubinchikin mukaan siirtynyt sotatalouteen. Venäjällä on kansallisen hyvinvoinnin rahasto, johon luonnonvarojen viennistä saadut varat sijoitetaan. Rahastoa käytetään uusiin hankkeisiin kuten uuden junaratayhteyden saamiseksi Pietarin ja Moskovan välille.
”Sotilasmenot eivät syö rahastoa”, Rubinchik vakuuttaa.
Puolustusteollisuus talouden veturina
Venäjä on sotilaallisen erikoisoperaation myötä ryhtynyt panostamaan puolustusteollisuuteen. Se on yksi talouden vetureista. Venäjä kehittää uusia aseita, joista mainittiin Oreschnik-ohjus. Se on ballistinen keskimatkan ohjus, jota Venäjä testasi Dniprossa viime vuoden marraskuussa. Venäjä kehittää myös omia sekä sotilas – että siviililentokoneita. Tavoitteena on saada tuotantoon myös siviilikäyttöön lentokone, joka on tehty alusta loppuun Venäjällä.
Venäjän ulkomaankauppa kasvoi viime vuonna 2 prosenttia. Venäjän vientituotteita ovat tänäkin vuonna metalli- ja kemianteollisuuden tuotteet ja metsäteollisuuden tuotteet. Vientimarkkinat ovat Aasiassa, Afrikassa ja Lähi-idässä. Myös kaasuputki Siperian Voima 2 on uusi aluevalloitus Venäjältä. Kaasu lähtee nyt virtaamaan Siperiasta Euroopan sijasta Kiinaan.
Hyvien aikojen muisteloita
Venäjän kaupallinen edustusto järjesti vierailleen yllätyksen ottamalla videon välityksellä yhteyden vanhaan Suomen ystävään ja talouden hyväntekijään, Valeri Sljaminiin Petroskoissa. Hän puhuu hyvää suomea ja on toiminut Venäjän kaupallisena edustajana Helsingissä vuosina 2003-2017. Sljamin on ollut Suomen ja Neuvostoliiton välisessä taloudellisessa yhteistyössä mukana jo 1970-luvulta lähtien, kun Kostamuksen rakennusurakka alkoi. Hänen avullaan suomalaiset saivat 300 hanketta rajan yli Karjalaan, jotka toivat töitä niin suomalaisille kuin venäläisille. Hän sanoi edelleen muistelevansa lämmöllä suomalaisia yhteistyökumppaneita.
”Suomen ja Neuvostoliiton välillä tehtiin runsaasti kaupallista ja teollista yhteistyötä. Se herätti kateutta ja ärtymystä muissa. Tunnen edelleen syvää kunnioitusta suomalaisia liikemiehiä kohtaan”, hän sanoi.
Hän muistutti, että Venäjä on aina avoin molempia osapuolia hyödyttävään yhteistyöhön.
Sljamin on taloustieteiden tohtori ja Petroskoin yliopiston rehtoraatin neuvonantaja. Hän on Pohjois-Euroopan ja arktisen tutkimuksen instituutin tieteellinen johtaja.
Fortumin miljardit kiinnostivat
Yleisö sai esittää kysymyksiä tilaisuuden lopuksi. Heikki Kurttila kysyi Suomen ja Venäjän taloussuhteiden tulevaisuudesta. Rubinchik katsoi, että Suomen kaupan dynamiikka Venäjän kanssa ohjautuu EU:sta ja sen pakotteista.
”Jos pakotteet poistetaan ja toimitaan vapaan kaupan olosuhteissa, taloussuhteet olisivat helpompia hoitaa”, hän sanoi.
Myös Fortumin Venäjälle jääneet miljardit kiinnostivat. Fortum on sijoittanut Venäjän energiasektoriin 11 miljardia euroa, jotka ovat nyt jumissa Venäjällä. Rubinchik kommentoi yleisellä tasolla, että Venäjä katsoo jokaisen yksittäisen investoijan kanssa asiat erikseen. Tällä hetkellä Venäjä ja USA tutkivat mahdollisuuksia, miten amerikkalaiset voisivat palata jatkamaan investointejaan Venäjän energiasektorille.
Sami Heikkilää kiinnosti, miten ulkomaiset investoijat pääsisivät hyötymään Venäjän nousevista osakemarkkinoista ja korkeista koroista tilanteessa, missä lännessä pörssikurssit ja korot laskevat. Rubinchikin mukaan Venäjällä on heinäkuun alussa ryhdytty valmistelemaan lisätakuita ulkomaisille omistajille, jotka haluavat sijoittaa venäläisten yhtiöiden arvopapereihin. Toistaiseksi ulkomailta ja epäystävällisistä maista kiinnostus Venäjän osakemarkkinoihin on ollut vähäistä.
Investoijia etsitään
Rubinchik muistutti, että Venäjä ei ole sulkenut oviaan Suomelta. Ensi keväänä järjestetään toukokuussa 2026 Kaukasuksen investointifoorumi, jonne halukkaat pääsevät mukaan. Venäjän terveysministeriö kehittää puolestaan terveysvientiä siten, että ulkomaisille asiakkaille pyritään antamaan Venäjän parhaissa klinikoissa syöpä- ja sydänsairauksiin hoitoa. Yksi Venäjän suurimmista pankeista, VTB kehittää maksusysteemiä, joka olisi läpinäkyvä ja toimiva nykyisissä oloissa.
Venäläiset jaksavat olla vaikeissa tilanteissa ystävällisiä ja kannustavia suomalaisia kohtaan. Suurlähettiläs Pavel Kuznetsov totesi, että Venäjä ei torju ketään.
”Venäjä ottaa huomioon sen epäluulon ja petoksen, jonka kohteeksi olemme joutuneet. Emme enää luota läntisten kumppaniemme rehellisyyteen, mutta emme kieltäydy yhteistyöstä”, hän sanoi tilaisuudessa.
Alkuperäinen juttu Kansan Ääni -lehdessä
9 kommenttia julkaisuun “Venäjän talous selviää pakotteista – vain keskuspankin kaksinumeroinen ohjauskorko rumentaa talouslukuja”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Leenalle Terveisiä Pietarista! On sanottava, että on täällä hinnat nousseet niin, että sen huomaa. Ei kaikki, mutta esimerkiksi ruoka, kaupoissa. Tonnilla ei saa juuri mitään. Huoneet jne taitaa olla suunnilleen saman hintaisia kuin olivat kesällä kun viimeksi olin aistimassa Venäjän ilmapiiriä. Nyt vielä ruplan arvo näyttää vahvistuvan kun eroa kuukaudessa on syntynyt 6% ruplan hyväksi. Mistä sekin johtuu, kukaan tiedä. Loppukesästä huiteli 100Rub=1€ ja nyt 93
Lännen puppugeneraattori on nyt jo vuosia syytänyt kaikenlaisia valheita Venäjältä. Kerrotaan mm. että kaupoissa etenkin Moskovan tai Pietarin ulkopuolella ei ole enää kummoisiakaan elintarvikkeita, kananmunat ovat lopussa ja sitä rataa.
Tällä videolla: https://www.youtube.com/watch?v=gzwlMbYyduo Sergei Baklykov näyttää millainen tuotevalikoima on tavanomaisessa marketissa Boksitogorskin kaupungissa, joka sijaitsee satojen kilometrien päässä Venäjän suurkaupungeista. ”Lännen” mukaan nuo suuret kaupungit ovat mukamas ”Potemkinin kulisseja” joihin vähäiset tavaravalikoimat on asetettu näytteille.
Kaikkea mitä Suomenkin kaupoista voi ostaa näyttää löytyvän myös Venäjän pienestä maaseutukaupungista. Yksi oleellinen ero kuitenkin löytyy, kun muuntaa hinnat euroiksi (päivän kurssi on n. 1€ = 94 rbl ). Onpa halpaa suomalaisille, jotka ovat joutuneet viime vuosina toteamaan miten hirveän korkeiksi hinnat kaupoissamme ovat nousseet. Taisipa löytyä todellinen syy rajan sulkemiselle. Kumpi se oikein ”lännen” pakotteista kärsiikään Venäjä vai Suomi?
Tässä: https://www.youtube.com/watch?v=qzKokns7-EI on toinen mielenkiintoinen video kanadalaisesta suurperheestä (maanviljelijöitä), jotka muuttivat Venäjälle.
Kun taloudesta puhutaan, niin kertokaapa te viisaammat ja tietävämmät, onko tuo jäänmurtajajuttu Suomelle kultakaivos vai katastrofi? Valtamedia hehkuttaa asiaa menestyksenä, mutta ainakin Juha Korhonen näyttää olevan päinvastaista mieltä. Korhosen kysymyksiä:
Miksi Suomi kouluttaa kilpailijansa?
Miksi valmistus siirtyy Yhdysvaltoihin?
Miksi hallitus vaikenee todellisista ehdoista?
Miksi suomalainen teollisuus on hiljaa, vaikka näkee, mitä on tapahtumassa?
Hyviä kysymyksiä. Omien tuotteiden valmistustekniikkaa ei pidä koskaan kertoa muille, tuotevakoiluakin on jo riittävästi. Miksi valmistus siirtyy USAhan? No, katsopa kuka on pääsyyllinen Suomessa, Stubb turvaa tulevaisuuttaan tällä tavalla. Kaupan ehtoja ei voi paljastaa, koska maanpetturit selviäisivät heti. Muu teollisuus on hiljaa, koska näkee mitä hallitus tekee pitkällä juoksulla Suomen teollisuudelle ja elinkeinoelämälle.
Uskomatonta ja sokean tyhmää toimintaa. Syylliset tiedetään.
Voidaan vain arvailla, miksi Natomaa- ja EU-Suomi ”antaa kaiken pois”.- Nokia-casea näyttää pukkaavan.
Miksi Suomi sitten kouluttaa kilpailijansa? Yksi vastaus voisi olla: Olet meidän puolella ja teet kuten ”me imperiumi ”käskemme. Alex Krainer puhuu brittiläisen imperiumin jatkumisesta. Joku toinen kuvaa asiaa USA:n Euroopan kolonisaationa.Suomen johdon tiedossa on varmasti kuka varsinaisesti johtaa USA:ta ja Trumpia?
Trump uhkasi koko maailmaa tulleilla elleivät siirrä yrityksiään USA:han. Stubb esiintyy kyllä rauhallisena, mutta ei pysty kuten eivät pysty muutkaan EU-maiden nykyiset johtavat edistämään todellisuudessa oman maansa taloudellisia intressejä.
Mitä ilmeisimmin Stubbin kaltaiset suhtautuvat läntiseen maailmaan kuin omaansa eli eivät todellisuudessa isommin välitä kansakunnasta saati valtiosta nimeltä Suomi kunhan pidetään yhtä USA-Naton kanssa Venäjää, Kiinaa ja niihin myötämielisesti tai neutraalisti suhtautuvia vastaan.
EU-jäsenyys kertoo Stubbin ja vastaavien asenteista, mutta selkein esimerkki on Nato-jäsenyys ja Niinistöjen jo sitä ennen tekemät lukuisat sotilaalliset sopimukset. Tästä kaikesta – ja ennen muuta taustalla vaikuttavista asenteista – seuraa se, ettei totuudella ja oikeudenmukaisuudella ole vaikutusta näiden käytökseen. He ovat puolensa valinneet riippumatta tapahtumista Suomessa tai Suomen ulkopuolella.
Ongelma on kansa, joka voisi kiinnittää kiusallista huomiota totuuteen, oikeudenmukaisuuteen, kaksoisstandardien käyttöön, jne. Siksi tarvitaan yhtenäinen valtamedia tuottamaan jatkuvaa narratiivin mukaista propagandaa eli demonisoimaan Venäjää ja muita kohteeksi otettuja, jotka eivät ole antautuneet USA-Naton puolelle. Samalla tietysti vaietaan monista asioista tai jos ei kokonaan vaieta (ettei herätettäisi liikaa huomiota propagandaan), niin vääristellään.
USA-Nato on onnistunut aivopesuoperaatiossaan niin hyvin, että muutosta on vaikea kuvitella tapahtuvan muutoin kuin merkittävien vaikeuksien kautta. Venäjä ei halua laajentaa länsiyhteisöä vastaan käymäänsä sotaa Ukrainasta, mutta jos länsi onnistuu sen laajentamaan esimerkiksi false flag -iskulla (tai niiden sarjalla kuten on nähty) tai pakottaa Venäjän aloittamaan jotain vaikka Suomeen tuomallaan aseistuksella, niin sitten sodan kautta.
Mutta kun Venäjä ei halua laajempaa sotaa, niin ilmeisesti taktiikkansa on olla loputtoman kärsivällinen ja vetäytyä länsimarkkinoilta kunnes länsi on taas halukas ystävyyteen. Vetäytyminen ei ole tietenkään täydellistä, vaan esimerkiksi Itämeren on oltava Venäjän vapaassa käytössä sodankin uhalla. Kuitenkin ensisijainen taloudellisen huomion kiinnittäminen Siperiaan ja Aasiaan on Venäjältä varmasti järkevä teko tässä tilanteessa.
Pelkkää kusetusta kaikki tyynni !
Tulkitsen, että Venäjällä ymmärretään Suomen kansan joutuneen propagandan uhriksi. Kaupallinen ja vastaava kanssakäyminen voi Venäjän puolesta jatkua, mutta Venäjän epäluulo kohdistuu karvaiden kokemusten jälkeen varsinkin mm. Suomen poliitikkoihin. Onhan se varmasti outo tilanne, kun miehen sanan (viittaan mm. lupauksiin olla laajentamatta Natoa) lisäksi ei oikein voi luottaa edes kirjallisiin sopimuksiin.
On siis vähintään ymmärrettävää, että jos Ukrainaan ikinä solmitaan rauha, sen allekirjoittaja ei voi olla Zelenski (ellei sitten uusi mandaattiaan vaaleilla). Näillä näkymin Suomen kanssa tuskin solmitaan mitään. Ehkä Venäjä olisi jopa valmis uusiin sopimuksiin kaikesta huolimatta, mutta esteenä on Suomen poliitikkojen Venäjä-viha. Melkein toivottava este olisi poliitikkojemme häpeä kaiken jälkeen.