Reutersin mukaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ennakoi lokakuun puolivälissä Venäjän talouden kulkevan kohti romahdusta. Suomen pankissa tällaiset skenaariot kiistetään. Mutta median mukaan myös Suomen pankin asiantuntijat arvioivat, että Venäjä on syönyt eväänsä, että sen rahat ovat lopussa ja itse asiassa Venäjän talous ei tervettä päivää enää näe.
Media kertoo otsikoissaan, että Venäjä on ajautumassa vaikeuksiin. Tunnetut amerikkalaiset ja jotkin eurooppalaiset uutissivustot kuitenkin myöntävät, että Venäjä on selviytynyt hyvin kiristyvistä pakotteista. Foreign Affairs -lehdessä julkaistussa laajassa artikkelissa myönnettiin jopa, että ”Venäjä on voittamassa strategisen sopeutumistaistelun Ukrainaa vastaan”.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjän talouden kasvuvauhti olisi hidastunut tai että pakotteilla ei olisi vaikutusta. Mutta koska talouden kasvuvauhti on hidastumassa lähes kaikissa muissakin suurissa talouksissa, on tarpeellista selvittää hidastumisen syitä.
Mitä tarkoitetaan sotataloudella?
Venäjän talouden tuleva kasvu riippuu sekä maan omista resursseista ja päätöksistä että geopolitiikan ja -talouden käänteistä. Tästä näkökulmasta Venäjän haasteet kiteytyvät budjettimenojen rahoitukseen ja taloussuhteiden kehitykseen Aasian maiden kanssa.
On arvuuteltu, minkälaisia ongelmia sotatalous aiheuttaa Venäjän kehitykselle, koska Ukrainan sodan seurauksena puolustusmenojen osuus budjettimenoista on noussut huomattavasti. Ja koskavaltion budjettivaje on kasvanut, voidaan väittää, että sotatalouden eväät on nyt syöty loppuun.
Näissä arvuutteluissa ei juuri kerrota, mitä sotataloudelle tarkoitetaan. Jos Venäjän talous on sotatalous, niin millä nimellä pitäisi kutsua Ukrainan taloutta? Olisiko supersotatalous hyvä käsite? Onhan puolustusmenojen osuus kolmannes Ukrainan bruttokansantuotteesta.
Valtioiden tasolla eväät yleensä kerätään veronmaksajilta veroina tai lainoina niiltä, joilla on rahaa. Eväiden kasvattaminen vaatii puolestaan investointeja. Nyt ”sotatalouden” väitetään olevan tiensä päässä, koska ”Putinin sotakassa” on tyhjenemässä. Mikä on tämä salaperäinen sotakassa?
Sotakassalla tarkoitetaan rahastovaroja, joista valtaosa on Venäjän kansallisessa hyvinvointirahastossa. Europarlamentaarikko Ville Niinistö valittiin Euroopan Unionin Venäjä-valtuuskunnan puheenjohtajaksi kesällä 2024. Hän siis tietänee, mistä puhuu. Hän väitti jo helmikuussa 2025, että pakotteiden vaikutus on ajanut Venäjän nurkkaan ja että rahastovaroja Putinilla olisi jäljellä enää vain parin kuukauden sotaan.
Tyhjeneekö ”sotakassa” tänä vuonna?
Nyt eletään jo vuoden 2025 viimeisiä kuukausia eivätkä rahastojen varat ole vieläkään lopussa.
Uusi Suomi väitti vielä tämän kuun alussa, että Suomen Pankin asiantuntijan mukaan ”Venäjän jättirahasto jo lähes tyhjä”. Väitteen todenperäisyys on tarkistettavissa tilastoista.
Hyvinvointirahaston muutosta voi seurata kuukausittain esimerkiksi Venäjän valtiovarainministeriön verkkosivuilta tai Interfax-uutissivustolta. Niistä voi lukea, mikä on hyvinvointirahaston arvo, mikä on likvidien varojen osuus rahaston arvosta, mihin sen varoja käytetään ja mistä varat tulevat.
Tilastojen vastaukset ovat yksiselitteisiä. Syyskuun lopussa rahaston varat olivat 13 163 miljardia ruplaa. Dollareissa ilmaistuna sen koko on siten 163,6 miljardia.
Vuoden 2025 alussa rahaston arvo oli 11 898 miljardia ruplaa eli 116,84 miljardia dollaria. Yksinkertaisilla laskutoimituksilla saamme selville, että rahasto on päinvastoin kasvanut eikä siis tyhjentynyt tänä vuonna. Rahaston arvo on kasvanut ruplissa 10,6 prosenttia ja dollareissa ilmaistuna peräti 40 prosenttia. Lukujen ero johtuu valuuttakursseista ja likvidien varojen koostumuksesta.
Eräät ”sotakassan” tyhjenemistä ennakoineet ovat täsmentäneet, että vaikka rahaston varat jopa kasvavat, niin sen likvidit varat ovat loppumassa. Venäjän valtiovarainministeri totesi kuitenkin Venäjän valtion duuman täysistunnossa, ettei rahaston varoja ei käytetä budjettivajeen kattamiseen.
”Kassa” ei ole tyhjentynyt. Likvidien varojen arvo on dollareissa ilmaistuna jopa kasvanut lähes kahdeksan prosenttia tätä vuonna. Niiden rupla-arvo on nyt sama kuin vuoden alussa.
Rahaston likvidit varat koostuvat kullasta, Kiinan yuaneista ja ruplista. Venäjän ei tarvitse turvautua hyvinvointirahaston likvideihin varoihin, sillä valtio voi ottaa velkaa budjettimenojen rahoittamiseksi verotulojen ohella. Nyt valtion velka on vain noin viidennes nuukana tunnetun Saksan velkatasosta. Venäjän valtion velan suhde bruttokansantuotteeseen on Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksen Bofitin laskelmien mukaan 13 prosenttia.
Entä sitten väite eväisen syömisestä? Siihen voi vastata esimerkiksi katsomalla Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n muutama päivä sitten julkaisemia tilastoja. Kun puhutaan eväistä, niin bruttokansantuote kuvaa niiden tuotantoa, kulutusta ja jakautumista hyvin. Yleensä on hyvä myös pitää mielessä, että eväitä voi aina tuottaa lisää, jos ne sattuvat loppumaan.
IMF:n mukaan Venäjän bruttokansantuote kasvaa tänä vuonna 0,6 prosenttia ja ensi vuonna prosentin. Saksalle IMF povaa tänä vuonna bruttokansantuotteen kasvuksi prosentin viidennestä. Ranska kasvaisi ennusteen mukaan tänä vuonna samaa vauhtia kuin Venäjä, mutta ensi vuonna kasvu jäisi jälkeen Venäjän kasvusta. Italian bruttokansantuote kasvaa sekä tänä vuonna että ensi vuonna ennusteiden mukaan hitaammin kuin Venäjällä.
Bruttokansantuotteen kasvun hidastumisen syyt Venäjällä ja Euroopassa poikkeavat toisistaan. Euroopan syihin voidaan palata myöhemmin. Venäjällä hidastuminen on seurausta työvoiman ja muiden tuotannollisten resurssien täyskäytöstä. Tuottavuuden kasvu ja talouden rakennemuutos ovat ratkaisuja näihin pulmiin. Viime kädessä yritysten tuottavuuden tasosta riippuu, mihin Venäjän eväät riittävät.
Verotus määrittää, miten rahat jaetaan
Öljyn viennin volyymitkaan eivät muuta Venäjän talouden kehityksen kokonaiskuvaa. Kun Venäjän kaksi suurta öljy-yhtiötä – Gazprom Neft ja Surgutneftegas joutuivat ”massiivisten pakotteiden” kohteeksi tämän vuoden tammikuussa, Venäjän ruplan arvo ja Moskovan pörssin indeksit palasivat nopeasti sen aikaiselle normaalitasolleen.
Yhtiöiden liiketulokseen pakotteilla on ollut kielteinen vaikutus. Venäjän suurten öljy- ja kaasuyhtiöiden tappiolliset vuodet eivät kuitenkaan ole nekään mikään uusi asia. Esimerkiksi Gazprom oli vuonna 2023 raskaasti tappiollinen, mutta budjetin verotuloihin sillä oli vain vähäinen vaikutus.
Venäjän liittovaltion budjettituloista suuri, joskin supistuva osuus tulee öljyä, kaasua ja metalleja tuottavien yritysten maksamista veroista. Kun öljyn vientitullien perimisestä on luovuttu, budjetin öljy- ja kaasutulot riippuvat suurimmaksi osaksi mineraalien louhintaverosta. Sen suuruus riippuu kunkin tuotantopaikan varantojen laadusta, tuotteiden hinnoista, ruplan kurssista sekä viranomaisten päätöksistä.
Viranomaiset päättävät verojen laskennassa käytettävistä kertoimista, joilla ne reagoivat öljyn maailmanmarkkinahintojen muutoksiin ja ruplan kurssin vaihteluihin. Vuonna 2004 hyväksytty budjettisääntö määrittelee, miten luonnonvarojen jalostamisesta saadut tulot jaetaan budjetin ja
hyvinvointirahaston kesken. Kun budjettiin kertyvät öljyn- ja kaasun jalostuksesta saatavat verotulot ovat saavuttaneet suunnitellun tason, loppuosa kerätään hyvinvointirahaston tileille.
”Kassa” ei siis supistunut tänäkään vuonna, koska sen suuruus riippuu enemmän venäläisten yritysten tuottavuudesta sekä viranomaisten päätöksistä kuin öljyn tai kaasun vientihinnoista tai -määristä. Varmaa on vain, että ensi vuonnakin ennustukset ”kassan” tyhjenemisestä jatkuvat.
Euroopan kannalta tässä asetelmassa on omat vaaramomenttinsa. Kun huomio pitäisi suunnata keinoihin, joilla eurooppalaista taloutta ja yhteiskuntia kehitetään, päättäjät ja toimittajat keskittyvät laskemaan, kuinka monta ”varjolaivaa” on taas joutunut pakotteiden kohteeksi. Kiinalainen media on jo kertonut lukijoilleen, että Eurooppa on köysissä. Joistakin amerikkalaisista arvioista voisi päätellä, että se on jo kanveesissa.
4 kommenttia julkaisuun “Suomen pankissa ei uskota Venäjän romahdukseen, mutta …”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Uskoa-sana ei mielestäni kuulu taloustieteen ”työkalupakkiin”. Mieluummin vaikkapa todennäköisesti/epätodennäköisesti…
Kyllä se on niin, että EUn ja Suomen ja ylipäätänsä lännen talous romahtaa ensin. Venäjän ja Kiinan ja Intian talous ei romahda valtavien maa- ja maaperärikkauksien vuoksi. Kiinalla on teknologian valmistuksessa jo suuri etumatka, joka vain kasvaa. Länsi on huomannut, että se on länsi, joka jää ja on jäämässä jälkeen teknologian ja talouden suhteen. Näille lännen johtajille ja neropateille on kerrottu, että mikä on edessä, jos ette saa Venäjää ja ylipäätään itää nurin. Ja kas kummaa, sotahan siitä sitten syntyi. No, kumman arvelette voittavan, idän vai lännen? Itä voittaa ja länsi häviää, Suomi mukaanlukien. Edes teoriassa Venäjä ei häviä, ja jos tilanne menee niin pitkälle, että länsi sytyttää täyden sodan, niin sitten Moskova panee ainakin Euroopan sileäksi atomi yms. aseilla.
Sitäkö tässä haetaan ja halutaan?
Minäkin ajattelin analyysiä lukiessani, että miksi propagandajulkaisuissa annetaan kansalle sellainen mielikuva, että Venäjän talous (ja mielellään Venäjä muutenkin) romahtaa justiinsa. Aivopesu on ollut niin tehokasta tai psykoosi on niin syvä, että noihin otsikoihin vieläpä uskotaan vaikka aiemmat vastaavat ovat osoittautuneet dis- tai missinformaatioksi.
Yksi selitys voisi olla toiveikkaan ilmapiirin ylläpitäminen eli etteivät ihmiset menettäisi uskoaan Venäjän surkeuteen ja kaatumiseen kunhan ei suostuta rauhaan saati suhteiden normalisoimiseen (voi kauhistus!), vaan päinvastoin jatketaan sotaponnisteluja. Tällehän onkin otollinen pohja, kun kansa on saatu aivan väärään käsitykseen Venäjästä ja Ukrainan kriisin kokonaisuudesta.
Uutena ajatuksena itselleni on tullut mieleen, että Euroopan sotahaukat estävät rauhaa ja varustautuvat siinä toivossa, että sotaa saadaan jatkettua kunnes Yhdysvaltojen seuraava presidentti panee tuulemaan ja Venäjä voitetaan. Sehän juurikin on Ukrainaan synnytetyn kriisin ja ukrainalaisten hyväksikäytön tarkoitus – säilyttää Yhdysvaltojen ja USA-Naton globaali herruus.
Näiden ”uutisten” ainoa tarkoitus on ylläpitää kansalaisten keskuudessa mielikuvaa, että Venäjän talous ja sitä myötä koko yhteiskunta ja armeija romahtaa minä hetkenä hyvänsä. Siksi meidän pitää vielä vähän aikaa jatkaa ase- ja raha-apua Ukrainalle. Tätä mantraa on toistettu kohta neljä vuotta. Ja Amerikan aseteollisuuden pamput hymyilevät leveästi. Sitä varmaan toistettaisiin toiset neljä vuotta ellei Länsi-Euroopan talous romahtaisi aiemmin. Miten olisi aidot rauhan neuvottelut?