Koska Naapuriseuran Sanomien kommenttiosiossa asiasta tuli puhe, niin katsotaanpa Hitlerin ja Mannerheimin tapaaminen tarkemmin.
Hitler siis tuli Suomeen Mannerheimin syntymäpäiville 4.6.1942, joita juhlistettiin mm. marsalkan salonkivaunussa. Vaunu seisoi raiteilla, mutta juna ei ollut liikkeessä vaan paikoillaan. Niinpä salaa tehty nauhoitus saattoi tapahtua ilman suurempaa ympäristökohinaa.
Nauhasta on useampi versio kuultavana YouTube -kanavalla, teksteillä varustettuna ja useilla kielillä, (esim. History Channel). Suomenkielinen versio oli niukemmin tekstitetty ja lyhyempi. Äänite katkeaa kesken, mutta kestää kuitenkin n. 11 minuuttia. Kommenteissa kiinnitetään huomiota siihen, miten Hitlerin ääni on normaali, ehkä vähän sotilaallinen mutta maltillinen. Sanotaan myös, että vastaavaa nauhoitetta ei ole muualla onnistuttu tekemään, joskin media on tässäkin vinouttanut kuvaa Hitleristä sikäli, että se toistaa hänen julkisista puheista samat kohdat, eli ne, joissa hänen raivonsa ja kiihkonsa nousee huippuunsa.
Tapaamisen tutkinnalla on merkityksensä edelleen, kun ajatellaan Suomen silloista toimintaa, ja siitä olisi opittavaa myös Suomea johtavalle korpraalille. Ollaan siis alkukesässä 1942, takana on Saksan tappio Moskovan porteilla ja edessä odottaa tappio Stalingradissa seuraavana talvena. Siinä välissä Saksa oli saavuttanut menestystäkin etenemällä kohti Bakun öljykenttiä, jossa väikkyi suuri sotasaalis.
Keskustelua johtaa odotetusti Hitler, jota Mannerheim tukee, muut ovat hiljaa joku välihuuto kuuluu. Hitler aloittaa toteamalla, että Neuvosto-Venäjän varustautumisen aste on yllättänyt kaikki. Hän sanoo, että jos hänen kenraalinsa olisi maininnut 35 000 tankista edellisenä vuonna, Hitler olisi pitänyt tätä tärähtäneenä ja todennut, että hän näkee esineet kymmenkertaisina. Hitler väittää samalla, että 34 000 on tuhottu, mutta lisää, että he ovat löytäneet suurtehtaan Donetskissa, joka oli varustettu 60 000 työntekijän tuotantotiloiksi.
Mannerheim komppaa häntä ja kertoo myös yllättyneensä eikä ainoastaan sodan tässä vaiheessa vaan jo talvisodan vaiheessa. ”Emme olleet aavistaneetkaan.” Sitten Mannerheim hieman liioittelee väittäessään, että Neuvosto-Venäjällä on olut 25 vuotta aikaa valmistautua, koska ensinnäkin maa joutui läntisen invaasion kohteeksi ja sen jälkeen piti vasta varsinainen teollistaminen aloittaa, ja sen läpivienti oli monen vaiheen ja mutkan takana.
Seuraavaksi Hitler kertoo sodan viivästymisestä idässä, koska ensin oli iskettävä länteen ja länsisota puolestaan lykkääntyi säiden takia. Oli laskettu, että Ranska lyötäisiin kuudessa viikossa, mutta pahus kun tuli sateinen syksy ja hyökkäys oli siirrettävä kevääseen.
Saksan kalusto oli toimiva, mutta se oli suunniteltu kesäsäitä varten, koska oli lähdetty olettamuksesta, ettei talvella voisi sotia. Ensimmäisenä kauniina kevätpäivänä 1940 hän antoi hyökkäyskäskyn kohti Ranskaa ja kahden päivän kuluttua hyökkäys alkoi. Sitten liittolainen Italia tunaroi etelässä Afrikkaa myöten ja Saksan oli mentävä apuun, ja taas hukattiin arvokasta aikaa. Venäjälle ei voitu lähteä talvella vaan oli odotettava seuraavaa kesää.
Kriittinen kysymys Saksan kannalta tässä vaiheessa oli Romanian öljykenttien haltuunotto. Hitler toteaa, että jos Neuvosto-Venäjä olisi vallannut nämä öljyvarat silloin, kun Saksa oli sidoksissa länsirintamalla, se olisi tehnyt Saksan sodan idässä toivottomaksi. Tämä tieto näytti yllättävän suomalaiset isännät ja siihen Hitler tokaisi, että juu, mutta kun sotakoneisto nielee käsittämättömät määrät polttoainetta, niin kotimainen tuotanto ei pysy perässä. Ja lisäksi, tätä Hitler ei kerro, Yhdysvallat oli toimittanut paljon polttoainetta Espanjan kautta Saksalle, mutta tähänkin oli tullut stoppi, koska Japani hyökkäsi Pearl Harboriin v. 1941 samalla viikolla kun Saksa joutui vetäytymään Moskovan edustalta. Yhdysvallat liittyi sotaan ja öljytoimitukset lakkasivat.
Hitler joutuu tietysti myös panemaan omiaan. Hän esittää hyökkäyksen itään olevan ikäänkuin puolustusta eikä mitä se oikeasti on, Lebensraumin, elintilan, valloitusta herrakansalle, joka tarvitsee lisää luonnonvaroja itselleen. Hän mairittelee isäntiään ja vakuuttelee näille, että hän on puolustanut Suomen etuja mm. Molotovin kanssa käymissään neuvotteluissa. Tässä on syytä mainita se paradoksi, että Saksa todellakin olisi halunnut välttää talvisodan ja siksi Saksa näki, että Suomen olisi ollut paras sopia kompromissi Moskovan kanssa.
Ranskalla ja Britannialla oli vuorostaan intressinä, että kahina Pohjolassa palvelisi heidän etujaan. Kysymys oli ensinnäkin siitä, että sota Suomessa vaikeuttaisi Saksan sotavalmisteluja. Saksa tarvitsi Suomen toimittamia mineraaleja mutta ennen kaikkea sota täällä vetäisi länsivallat, koska siellä olivat Saksalle elintärkeät rautamalmivarat. Saksan maihinnousu Norjaan keväällä 1940 esti länsivaltojen pääsyn Pohjolaan.
Mannerheimin mukaan siis jo talvisodan varusteluaste tuli hänelle yllätyksenä, vaikkei paras kalusto kuten aroille tarkoitettu panssarikalusto ollut käytössä Suomea vastaan. Sen jälkeen Neuvostoliitolla oli ollut runsas vuosi aikaa kasvattaa tuotantoaan ja Japanille annettu isku näytti, että voimistuminen oli merkittävä.
Japani päätteli tappionsa jälkeen kääntää omat hyökkäyksensä Venäjän sijasta etelään päin. Ja nyt saatiin itse Führerin suusta kuulla miten maailma makaa.
Yksi ääni yli muiden, Tannerin
Herää kysymys, eivätkö jo aiemmat tiedot riittäneet Suomen pysyttämiseksi irti suursodasta. Tämä linjahan oli sosialidemokraattien virallinen linja. Vain viikkoja ennen jatkosodan alkua päättävät puolue-elimet olivat tehneet päätöksen pysyä irti suursodasta, jonka tiedettiin olevan tulossa. Mutta sos.dem-puolueessa oli yksi ääni joka painoi enemmän kuin muiden yhteensä. Se oli Tannerin ääni ja Tanner halusi sotaa oikeistovoimien ohella.
Fagerholmia selvästi nolostuttaa, kun hän muistelmissaan joutuu puolustelemaan miksi puolue petti oman linjansa. ”Yhtenäisyys” hän selittää – juuri kun voimakas protesti olisi estänyt sotaseikkailun. Mutta Hitlerin oppitunti selvästi auttoi Mannerheimia tajuamaan muita ennen, että edessä odotti Saksan tappio. Hän totesi Paasikivelle, että olisi halunnut irti sodasta, muttei ollut löytänyt tietä. Ja tien esteenä oli, kuinkas muuten, median propaganda joka kertoi kuinka Suomi ja Saksa kulkivat voittojen tiellä. Kansalle olisi vaikea selittää, että ehkei se nyt ihan niin ollutkaan.
Hitler väitti, että Neuvostoliitto valmisteli hyökkäystä Saksaa vastaan. Asiahan oli täsmälleen päinvastoin. Siitä ovat historioitsijat lähes, joskin painotukset vaihtelevat siinä, että missä määrin Stalin joutui yllätetyksi. Syitä oli varmaankin useita. Stalin luuli ilmeisesti Saksan olevan edelleen lännessä siinä määrin kiinni, ettei voisi avata uutta rintamaa idässä. Stalin elätteli kenties myös epärealistista ajatusta, että Hitler todellakin olisi ollut tietoinen Venäjän asevoimien kehityksestä eikä siksi lähtisi uhkarohkeaan yritykseen. Hyvää tiedustelutietoa oli paljon tarjolla mutta niin oli hämäystietoakin. Stalin ei tiennyt mitä uskoa.
Niin ja nyt Saksassa siis on uusi kansleri, jonka mukaan Venäjä on tulossa päin Saksaa ja siksi on aloitettava ennennäkemätön varustelu. Sana ”kriegstüchtig”, sotavalmis, on suoraan otettu 1930-luvun varastosta. Taisi joku filosofi sanoa, että historia toistaa itseään, ensimmäisellä kerralla tragediana ja toisella kerralla farssina. Toivoa sopii, että näin on ja että farssi on edessä.
16 kommenttia julkaisuun “MUUAN KORPRAALI JA MARSALKKA”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Me,länsi, emme koskaan opi. Venäjän paloittelu on jo satoja vuosia vanha haave. Ensimmäisen kerran saksalaiset saivat köniinsä Novgorodin ruhtinaalta Aleksanteri Nevskiltä Peipsjärven jäällä vuonna 1242. Ivan IV:n (”Grozhnyi”) kuoleman jälkeisen kaaoksen (”Smuta”) aikana Puola-Liettua kokeili onneaan, kunnes v. 1613 ensimmäinen Romanov valittiin tsaariksi. Suurvalta Ruotsi tuli mukaan, kunnes Kaarle XII hävisi Pultavassa vuonna 1709. Napoleon käväisi Kremlissä asti vuonna 1812, odotteli venäläisiä rauhanneuvottelijoita, joita ei koskaan tullut. ”Grande Armee” demoralisoitui ja alkoi ryöstellä Moskovaa, joka sitten roihahti palamaan. Napon yli puolen miljoonan miehen armeijasta kymmenisen tuhatta palasi kotiin, Aleksanteri I seurasi perässä Pariisiin saakka (viinikuppilan nimi bistro tullee siitä kun tarjoilun hitautta moittivat venäläiset hoputtiva bystro….bystro, nopeasti, nopesti). Saksan Wilhelm II:n ensimmäisiä toimia oli erottaa virasta Otto von Bismarck, joka ymmärsi että Saksan tekninen osaaminen ja Venäjän mittaamattomat luonnonvarareservit ja alkava teollistuminen (esim. rautatiebuumi 1800-luvun lopulla) täydentävät toisiaan. Mitä tapahtui 1900 luvulla, sen kaikki tietävät, mutta nykypoliitikot ovat uskomattoman avuttomia ymmärtämään mihin kaikki tämä rehvastelu ja aseistautuminen vääjäämättä johtaa.
” …, mutta nykypoliitikot ovat uskomattoman avuttomia ymmärtämään mihin kaikki tämä rehvastelu ja aseistautuminen vääjäämättä johtaa.”
Mahtaisiko syy löytyä olemattomasta historian tuntemuksesta ja kiinnostuksen puutteesta parantaa sitä. Vuosikymmenten saatossa olen pannut merkille kouluopetuksessa tapahtuneen ulkoaoppimisen vähenemisen. Omana kouluaikanani oli opittava ulkoa maailman pisimmät joet, suurimmat järvet, korkeimmat vuoret, ynnä muita pysyviä faktoja, joiden puute saattaa vääristää kokonaiskuvaa maailman tapahtumista.
Niin Paasikivi kuin Mannerheim olivat jo talvisodan alla reaalipolitikkoja. Hävittyjen sotien jälkeen heistä tuli valtionpäämiehiä. Onko meillä nyt yhtään vastaavaa raskaansarjan reaalipoliitikkoa, joka tämän sotkun jälkeen voisi ottaa vastuulleen Suomen ohjaamisen selville vesille? Heikolta näyttää. Ajopuuteoria käy viimein toteen…
Ano Turtiainen, Paavo Väyrynen, Jaakko Laakso.
Hyvä kysymys. Sen varauksen lisäisin Paasikiveä ja Mannerheimia koskien, että oliko heidän realisminsa vain epäuskoa sitä kohtaan, että tulevat sodat olisivat voitollisia. Olisivatko hekin siis kannattaneet Neuvostoliiton vastaista sotaa, jos olisivat uskoneet sen menestykseen. Toivottavasti joku vastaa, jos tietää.
Jos nyt olisi vastaavia reaalipoliitikkoja, pitäisin tärkeänä, että he olisivat perillä myös mm. Ukrainan kriisin syistä ja taustoista. Toisin sanoen he eivät mieluusti olisi russofobeja saati yksinapaisen maailman tai sellaisen USA-Naton harjoittaman geopolitiikan kannattajia, joka näkee vastustajina kaikki ne, jotka eivät liputa heidän riveissään.
Paavo Väyrynen saattaisi olla esimerkki kaivatusta henkilöstä. Onhan heitä varmasti paljon muitakin, mutta ei nyt tule ainakaan näkyvistä aktiivipoliitikoista mieleen ketään paitsi ehkä Yrttiaho. Tilannehan on sillä tavalla sairas, että kansa on aivopesty Venäjä-vihaan, jolloin kenenkään järkevän ihmisen on vaikea nousta päättäville paikoille.
Sitten tietysti jos tulee sota tai muu katastrofi, saattaa kansanedustajista rohkaistua jokin porukka puhumaan järkeäkin. Eivät he kaikki varmaan niin tietämättömiä totuuksista ole kuin puheistaan ja käytöksestään voisi päätellä. Siitä porukasta joku voisi sitten kohota johtamaan asioita oikeaan suuntaan.
Kun Suomen hallituksen kanta kaikkiin Neuvostoliiton ehdotuksiin maanvaihdoista ja sotilastukikohdista oli täysin kielteinen, Paasikivi ja Mannerheim kannattivat neuvottelujen jatkamista ja ilmeisesti siis jonkinlaista kompromissia. He olivat siis sikäli realisteja, että arvelivat että Neuvostoliitto tukikohdat hankkii tavalla tai toisella. Se oli sitten sillä toisella.
Olen käynyt tässä junanvaunussa, -se on eräällä paikkakunnalla Suomessa matkailunähtävyytenä.
Eräitä poimintoja ja näkökohtia aiheeseen liittyen..
”Siinä välissä Saksa oli saavuttanut menestystäkin etenemällä kohti Bakun öljykenttiä, jossa väikkyi suuri sotasaalis.”
Mikä on muuttunut..? Saksan tilalla on nyt NATO ja Suomikin on nyt siinä perseessä pörräämässä paremman tulevaisuuden odotuksissa.
Tähän on nyt pakko heittää sellainen välihuomautus, että kun Suomen poliitikot eivät kykene pitämään huolta edes siitä mikä on jo nk. kuin pyy pivossa, vaan tavoittelevat oman hyvinvointinsa parantamiseksi jossain oksalla olevia pyitä, niin mitä silloin on odotettavissa?
”Kriittinen kysymys Saksan kannalta tässä vaiheessa oli Romanian öljykenttien haltuunotto. Hitler toteaa, että jos Neuvosto-Venäjä olisi vallannut nämä öljyvarat silloin, kun Saksa oli sidoksissa länsirintamalla, se olisi tehnyt Saksan sodan idässä toivottomaksi.” Miksi ei vallannut?
Ihmeellistä. Saksan sodankäynti oli riippuvainen polttoainehuollosta, ja resursseista joita sillä itsellään ei ollut.
Siksi se etsi vimmatusti öljyä mm. Afrikan mantereella. Mahtoi ottaa kuuppaan, kun jokunen kuukausi sodan päättymisen jälkeen italialainen, -siis entisen fasistikumppanin kansalainen identifioi Saudi-Arabian ölyresurssit, jotka ainakin jossain vaiheessa edustivat 40% koko maailman potentiaalisista resursseista. Mitähän olisi tänään, jos tämä olisi tapahtunut aikaisemmin? Jotkut kaiketi yrittävät nyt ottaa takaisin…
Mitä sitten tulee sotimiseen liittyvään energiaresurssien käyttöön, niin Hitlerin toteamus on varmasti totta. Miksi ihmeessä vihreät Suomessa eivät nosta kissaa pöydälle ilmastohysterian saattelemana, -ja hengessä?
”Ranskalla ja Britannialla oli vuorostaan intressinä, että kahina Pohjolassa palvelisi heidän etujaan.”
Aivan niin, ja siksi ne viimeiseen asti yrittivät tyrkätä tukea talvisodan jatkamiselle, jonka Mannerheim viisaasti torppasi. Kannattaa verrata silloista tilannetta tällä hetkellä vallitsevaan Ukrainan tilanteeseen.
”Saksan maihinnousu Norjaan keväällä 1940 esti länsivaltojen pääsyn Pohjolaan.”
Länsivallat suunnittelivat samaa asiaa järjestelläkseen strategisia intressejään.
Offensiivin aloituspäivänä Pohjanmerellä nousi paha myrsky, ja nk. Länsivaltojen maihinnousuun allokoitu laivasto jäi satamiin odottelemaan myrskyn laantumista. Saksalaiset eivät väliiäneet myrskystä, ja nousivat maihin Norjassa keväällä 1940.
”Niin ja nyt Saksassa siis on uusi kansleri, jonka mukaan Venäjä on tulossa päin Saksaa ja siksi on aloitettava ennennäkemätön varustelu. Sana ”kriegstüchtig”, sotavalmis, on suoraan otettu 1930-luvun varastosta. Taisi joku filosofi sanoa, että historia toistaa itseään, ensimmäisellä kerralla tragediana ja toisella kerralla farssina. Toivoa sopii, että näin on ja että farssi on edessä.”
Ei farssi ole edessä, se on jo käynnissä.
” Hän totesi Paasikivelle, että olisi halunnut irti sodasta, muttei ollut löytänyt tietä. Ja tien esteenä oli, kuinkas muuten, median propaganda joka kertoi kuinka Suomi ja Saksa kulkivat voittojen tiellä. Kansalle olisi vaikea selittää, että ehkei se nyt ihan niin ollutkaan.”
Tämä dilemma on edessä niin Zelenskillä, Trumpilla, kuin haklukkaiden koaliitiollakin.
Liekö jo Marx todennut, että valta on tiedotusvälineiden omistajilla.
Jos halukkaat marssisivat voittoon, valhe sementoitaisiin vuosikymmenten ajaksi ainakin Länsi-Euroopassa ja etenkin Suomessa.
Jos halukkaat kokevat tappion, totuuden suhteen lienee kaksi vaihtoehtoa. Jos totuus joudutaan tunnustamaan ja se kansallekin selviää, ovat nykyiset poliitikot ongelmissa ja tulevat viimeistään seuraavissa vaaleissa luopumaan valta-asemistaan.
Pahoin pelkään, että tuo oli utopiaa. Paljon todennäköisempää on tappion selittäminen voitoksi. Kaikki katastrofaaliset puheet ja teot selitetään välttämättömiksi hyveiksi, joiden ansiosta ei käynyt pahemmin. Russofobia jatkaa kukoistuskauttaan eikä valtamedia tee elettäkään totuuden puolesta.
Ainoa tie ystävyyteen ja molempia hyödyttävään kanssakäymiseen Venäjän kanssa lienee jokin katastrofi, esimerkiksi syvä talouslama. Siitäkin saatettaisiin selvitä alistumalla EU-liittovaltion luonnonvara-alueeksi.
En usko Suomen nykyisen sukupolven ryhtyvän ystävyyteen venäläisiä kohtaan kaiken harjoitetun ja lähivuosien ajan jatkuvan aivopesun jälkeen. Taloudellinen ja muu kanssakäyminen sen sijaan on mahdollista, mutta sekin vaatii ulkoista tai sisäistä pakkoa tai esimerkiksi Yhdysvaltojen tai Saksan esimerkkiä.
Mielestäni ei voi korostaa liikaa sitä, onko jokin sota oikeutettu. Jos esimerkiksi Suomi olisi onnistunut kukistamaan Neuvostoliiton Saksan rinnalla, se ei olisi tehnyt Suomen toiminnasta tippaakaan sen oikeutetumpaa, vaikka toki historian kirjoitus olisi tehnyt kaikkensa kääntääkseen mustan valkoiseksi.
Oikeutusnäkökulma ymmärretään hyvin Suomen poliittisessa johdossa ja ylipäänsä Venäjää vihaavissa piireissä. Siksi Ukrainan kriisin taustat ja syyt on huolellisesti vaiettu, vääristelty ja valehdeltu. Suomalaisille on syötetty onnistuneesti käsitys viattomasta Ukrainasta pahan Venäjän uhrina.
Juuri näin. Kuten eilinen Hs:n uutinen ”Kansat halki Amerikkojen toivovat, että USA kaataa Maduron sotilasvoimalla”. Eppäillä soppii, kun ottaa huomioon mitä kaikkea USA on tuollakin suunnalla vuosikymmenten aikana tehnyt. Osa ihmisistä ei kykene kaiken tiedotuksen jälkeen minkäänlaiseen ajatteluun, vaan oma mielipide puuttuu eli se on mitä media kehottaa olemaan asiasta mieltä. Osa taas ei halua ajatella lainkaan. Kuitenkin, niitä jotka ajattelevat saattaa olla paljonkin, mutta useimmat eivät leimautumisen pelosta halua ilmaista sitä millään tavalla, ihmiset alkavat sensuroida itseään.
Toisen maailmansodan todellisuutta, jota johtomme meille propagoi, ei enää ole, vaikka HS:kin niin väittää. Maailman enemmistö elää jo täysin uutta vaihetta. Merschheimer tuo asiantuntevasti esille näkymyksensä tuosta uudesta vaiheesta videolla ”Venezuela strikes back”. Nyt jopa Meksiko haluaa liittyä BRICS:iin.
Suomi on niin ” britti-imperiumin” johdettavissa ettei edes ydinreaktoreiden huimaa kehitystä tunnusteta. Venäjä kykenee jo polttamaan ydinjätteet uusimmalla reaktorityypillään, pienydinvoimalaa käyttävistä ohjuksista puhumattakaan. Toteutuneeko Venäjän väite että Länsi aikoo aiheuttaa Saporischjan ydinvoimalan sulamisen?
”Suomi on niin ” britti-imperiumin” johdettavissa ettei edes ydinreaktoreiden huimaa kehitystä tunnusteta.”
…, ja tulee olemaan, ainakin niin kauan, kunnes suomalais- brittiläinen aviopari muuttaa muualle..:)
Jees. Ja mieluummin nyt heti.
Olisi hyvä, että nykyjohtajille pidettäisiin luento historiasta. Kun välillä tuntuu, että terve järki on tyystin kadonnut. Tämä meidän puolustusministeri Antti Häkkänen, joka pitäisi taluttaa hoitoon. Myös muutkin kokoomuksen ministerit presidenttiä myöten saamaan terapiahoitoa. Olen tainnut mainita jo aikaisemminkin, että kaikki ministerit presidentti mukaan lukien on saatettava psyykkiseen testiin ennen virkaan astumista. Mikäli ei tule läpäisyä, niin sitten takaisin muiden tolvanoiden joukkoon.
Samanlaisia korpraaleita ja ADHD narsisteja sekä tuhon tuojia!