TAPAUS EAGLE S – NOLO TÄHTIHETKI

Eagle S -tankkerin tapaus voi johtaa uuteen oikeudenkäyntiin ja suuriin korvauksiin, kirjoittaa oikeustieteen tohtori, dosentti Kalevi Hölttä. Aluksen  valtaaminen oli erikoinen tapahtuma. Pääministeri Petteri Orpo (kok) on sanonut antaneensa käskyn aseellisesta hyökkäyksestä laivaan sen jälkeen, kun se ensin oli saatu houkutelluksi Suomen aluevesille.

Helsingin käräjäoikeus teki äskettäin päätöksen jättää tutkimatta syytteen tankkeri Eagle S:n kapteenia ja kahta päällystön jäsentä vastaan väitetystä rikoksesta kansainvälisellä vesialueella Suomenlahdella. Asiaa ei tutkittu oikeudellisesti, koska Suomen rikoslaki ei koske ulkomailla tai kansainvälisellä vesi- taikka ilma-alueella tehtyjä väitettyjä rikoksia. Näin eräin poikkeuksin. Silti asiaa puitiin perusteellisesti kuukausitolkulla.

Pääsääntö on, että Suomessa tehtyyn rikokseen sovelletaan Suomen lakia. Rikoslain 1 luvun 7 §:ssä soveltamisalaa on laajennettu koskemaan ns. kansainvälisiä rikoksia. Vaikka rikos on tehty ulkomailla tai kansainvälisillä alueilla, siitä voidaan syyttää ja rangaista Suomen tuomioistuimessa ja Suomen lain mukaan seuraavissa tapauksissa: (1) jos rankaiseminen perustuu kansainväliseen Suomea velvoittavaan sopimukseen, (2) ydinräjähderikoksissa ja niiden valmistelussa ja (3) jos kysymys on ihmiskaupasta tai terrorismirikoksista.

Suomessa on tuomittu tai yritetty tuomita Afrikassa ja Lähi-Idässä tehtyjä murhia, joissa on ollut terroristinen tarkoitus. Surullisen kuuluisa oli ainakin miljoona euroa maksanut oikeudenkäynti liberialaista Tampereella asuvaa miestä vastaan. Tuomarit ja asianajajat matkustivat Afrikkaan, tosin vain rikoksen tekopaikan viereiseen valtioon ”hankkiakseen todisteita”. Rikoksen tekopaikalle he eivät edes uskaltaneet mennä. Syyte hylättiin toteen näyttämättömänä ja valtio joutui vielä maksamaan ns. koppikorvausta satoja tuhansia euroja afrikkalaismiehelle vangitsemisajalta.

Tahallinen tuhotyö vai onnettomuus? 

Tankkilaiva Eagle S:n miehistön ei edes väitetty syyllistyneen rikoslain edellä kuvattuihin rikoksiin. Heitä syytettiin siitä, että laivan ankkuri oli irronnut kiinnityksestään ja raahautunut lähes sata kilometriä meren pohjassa. Tästä aiheutui sekä suomalaisen että venäläisen merikaapelin vaurioituminen. Syyte koski rikoslaissa mainittua tuhotyötä, jonka syyttäjä väitti olleen tahallinen. Ilman tahallisuutta se ei olisi lainkaan rikos, vaan merionnettomuus.

Laivan päällystön väitettiin menetelleen tahallisesti, koska heidän olisi pitänyt normaalilla huolellisuudella havaita heti ankkurin irtoaminen ja estää vahingot. Kysymyksessä olisi ollut vähäisimpänä tahallisuutena pidettyä piittaamattomuutta. Tällaista tahallisuutta on hällä väliä -asenne. Vaikka pitäisi tietää, että teosta tai laiminlyönnistä voi tulla vahingollisia seurauksia, niin syyllinen jatkaa siitä huolimatta menettelyään. Jo syytteessä liikuttiin siis tapaturman ja tahallisuuden välimaastossa.

Vahingonkorvausvaatimus on eri asia. Rikossyytteen ohella vahingonkorvausta voi vaatia laivan

lippuvaltion tuomioistuimessa eli tässä tapauksessa Cookin saarilla toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Laivan omistajayhtiö on rekisteröinyt laivan siellä. Siitä huolimatta laiva oli kuukausia takavarikoituna Suomessa. Laittomasta takavarikosta aiheutuneista vahingoista laivan omistajayhtiölle on todennäköisesti tulossa uusi oikeudenkäynti Suomen valtiota vastaan. Sama koskee merimiesten pitkää vangitsemisaikaa ja poistumiskieltoa.

Vapaa merenkulku ja merirosvous

Miksi syyte nostettiin ja pakkotoimiin ryhdyttiin? Ensimmäisenä mieleen nousevat poliittiset syyt. Laiva kuljettaa öljyä Venäjältä ostajille. Ja sitä Suomen nykyjohto vihaa. Öljyä kuljettavat alukset leimataan Venäjän ”varjolaivastoksi”. Harva Suomessa näyttää tietävän, että kyse on kuitenkin markkinatalouteen ja vapaaseen merenkulkuun perustuvasta laillisesta toiminnasta.

Merenkulun vapaus on aina ollut tärkeä ja siitä on sovittu kansainvälisissä sopimuksissa. Mielivaltainen merenkulun estäminen kansainvälisillä vesillä on merirosvousta. Ja siihen ei oikeusvaltio ryhdy esimerkiksi käyttämällä asevoimia ja tuomioistuimia. On kuitenkin esimerkkejä tällaisen toiminnan lisääntymisestä.

Ranskan viranomaiset estivät tänä syksynä öljylaivan etenemisen. Israel puolestaan on hyökännyt avustusaluksia vastaan ja pakottanut ne väkivalloin luopumaan palestiinalaisten auttamisesta. Voi vain toivoa, ettei Suomi ei lähde tällaiseen toimintaan, vaikka kiivaimmat poliitikot ja ns. tutkijat tätä vaativatkin. Esimerkiksi Tanskan salmien sulkeminen venäläisiltä kuljetuksilta olisi selvä sotatoimi. Sellaista on vaatinut mm. Aleksanteri-instituutin professori Veli-Pekka Tynkkynen.

Politiikkaan viittaa se, että käsittely sekä poliisitutkinnassa että käräjäoikeudessa kesti kauan.  Pitkittämällä asian käsittelyä siitä saatiin mahdollisimman suuri propagandahyöty. Valtamedia jauhoi asiaa kuukausia ja Venäjää syytettiin terrorismista ja sabotaasista. Toisaalta oli perusteltua muodollisesti tutkia tarkkaan väitetyt rikokset, koska näin saatiin varmuus, ettei kyse ollut kansainvälisesä rikoksesta, joka voitaisiin ratkaista Suomessa.

Yleensä prosessikysymykset ratkaistaan heti oikeudenkäynnin alussa. Myös nyt tehtiin heti prosessiväite siitä, että tapaus on Suomen tuomiovallan ulkopuolella. Ja siksi asiaa ei voida ottaa tutkittavaksi. Perusteltua olisi ollut heti jättää syyte tutkimatta. Näin olisi varmasti vältytty tarpeettomilta kuluilta ja korvauksilta, jotka voivat nousta miljooniin euroihin.

Asian poliittista luonnetta osoittaa sekin, että syyttäjät määrättiin ajamaan juttua vielä hovioikeudessa, eli käsittely jatkuu. Saattaa olla, että tapahtunut on esimerkki ns. vallan kolmijaon rapautumisesta. Tuomioistuimet ovat Suomessa yhä suhteellisen riippumattomia. Usein tuomarit ovat varsin oikeistohenkisiä ja syyttäjille on annettu liikaa valtaa. Tämä on vääristänyt esimerkiksi työrikosten tutkimista. Eagle S:n juttu jättää myös epäilyn siitä, oliko syyttäjien toiminta puolueetonta.

Pääministeri antoi käskyn aseellisen hyökkäykseen

Erikoinen välikohtaus oli myös Latvian entisen ministerin hyökkäys Suomen oikeuslaitosta vastaan. Hän tuomitsi julkisesti Helsingin käräjäoikeuden päätöksen. Sitä edes Suomen ministerit eivät saa lain mukaan tehdä, jos vallan kolmijakoa yritetään pysyttää voimassa tuomioistuimia koskevana. Suomen pitäisi puuttua Baltian maiden ministerien toimintaan. Samanlaista sekaantumista Suomen asioihin tapahtuu jatkuvasti myös Virosta.

Laivan valtaaminen oli myös erikoinen tapahtuma. Pääministeri Petteri Orpo (kok) on sanonut antaneensa käskyn aseellisesta hyökkäyksestä laivaan sen jälkeen, kun se ensin oli saatu houkutelluksi Suomen aluevesille. Kyse oli näyttävästä ”operaatiosta”, jossa helikoptereista hyökättiin laivaan ja pakotettiin henkilökunta aseilla uhaten suljettuun tilaan. Ilmeisesti tapahtuma oli Orpon poliittisen uran tähtihetkiä, vaikka kaikki päättyikin nolosti.