Ex-pääministeri Sanna Marin on palannut rikospaikalle juhlittuna sankarina. Hänen omatuntonsa on puhdas ja koskematon, koska ymmärrys ei riitä sen käyttämiseen.
Toisaalta saattaa olla, että Marin oli vahtivuorollaan alentuneesti syyntakeellinen. Hän voi bilettää seurueensa kanssa vailla syyllisyyden tuntoja.
Marin haukkuu Orpon hallitusta. Se kuulemma säästää maan hengiltä, siis sen Suomen, joka hautansa partaalla otti velkaa vailla holttia ja katkaisi kaikki siteet tärkeimpään naapuriinsa. Silloin Sanna Marin oli vallassa, jota hän nyt sanoo rakastavansa.
***
Orpo sai Marinilta perinnöksi konkurssipesän, jonka pitää maksaa lainojen korkoa 3 000 000 000 (kolme tuhatta miljoonaa) euroa vuodessa, ottaa uutta velkaa 13 000 000 000 (kolmetoista tuhatta miljoonaa) euroa säästääkseen 10 000 000 000 (kymmenen tuhatta miljoonaa) euroa.
Korkojen maksuun tarvitaan jokaiselta kansalaiselta vauvasta vaariin vuodessa 535 €. Koko velka voitaisiin maksaa kerralla pois, jos jokainen suomalainen vauvasta vaariin maksaisi suunnilleen 2 300 €. Pikku juttu! Olisimme vapaita velkaorjuudesta.
Tähän mennessä lukija on jo huomannut kaamean virheeni. Tuolla summallahan maksaisimme vain sen uuden velan, jonka valtio joutuu nyt ottamaan. Suomen valtionvelka kokonaisuudessaan oli lokakuun 2025 lopussa 186,14 miljardia, eli asukasta kohti 32 844 euroa.
Sen maksaminen kertarysäyksellä on mahdottomuus, sillä maksajiksi yltäisi vain pieni vähemmistö kansalaisista. Se ei taitaisi suostua, koska tuolla summalla saisi jo melkein puolet kunnollisesta 4-vetoisesta sähköautosta.
(Korjaus klo 15.16: Kun mukaan otetaan vain maksukykyiset, heidän osuudellaan saisi jo kolme tahi neljä hyvää Teslaa.)
***
Ranskalainen lääkäri, tutkija ja kirjailija Henry Laborit väitti, että 200 000 (kaksisataa tuhatta) on suurin luku, jonka ihminen pystyy konkreettisesti ymmärtämään.
Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mihin väite perustuu, mutta pidän satavarmana, että kukaan meistä ei kykene käsittämään Suomen velka- ja säästösummia puhumattakaan niiden ristiriitaisista suhteista toisiinsa.
Tajuntaan piirtyy vain synkän hämärä varmuus, että tehtävä on mahdoton. Suomi on mahdottoman edessä, ”Mission impossible”.
***
Mitä siis edessä?
Puheet pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta on jo melkein lopetettu. Nyt sanonnaksi on jo vakiintumassa ”Suomen pelastaminen”. Se tarkoittaa vaivalla rakennetun yhteiskunnan nopeaa purkamista.
Köyhiä ei tarvitse kyykyttää, sillä he – pian jo miljoona kansalaista – ovat jo valmiiksi kontallaan. Keskiluokka, jonka varassa demokraattinen yhteiskunta yleensä toimii, ei ole nujerrettavissa, sillä ihan kohta sitä ei ole.
Mutta joitain on kaikesta huolimatta tehtävissä! Voimme aloittaa poistamalla käytöstä ”hyvinvointialue” -nimityksen, joka jo nyt on pahan ironinen. Samalla myös on heitettävä roskiin ”Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen” nimi aikansa eläneenä, vitsiksi muuttuneena.
Suomesta tulee uudelleen köyhien ihmisten köyhä maa, jota hallinnoi rikas ja aina vain rikastuva pieni eliitti. Niin kuin aina.
***
Mikä on lähitulevaisuuden – melkein jo nykyisyyden Suomi?
Hyvä maa kerta kaikkiaan.
Olemme turvassa, olemme omin päätöksin sitoneet itsemme joka suuntaan: luhistuvaan Euroopan unioniin, hajoavaan sotaliitto Natoon, kaikkia maailman valtioita alistavaan, uhkailevaan ja tarpeensa mukaan pommittavaan Yhdysvaltoihin.
Mikäs meillä on elellä ydinaseiden varjon alla!
Suomen ”puolustusmenot” ovat kaksinkertaistuneet kolmessa vuodessa. Sotaan valmistaudutaan, sitä harjoitellaan uutterasti, sattumalta juuri idän suunnassa. Presidenttimme sukkuloi. Hän varmistaa, että tanner on kunnossa.
Jenkit ja monet muut liittolaiset ovat täällä kuin kotonaan. Kauppojen ja kapakoiden kyltit on käännetty englanniksi miehittäjien elon helpottamiseksi. Pian saamme monirotuisia ja -kansallisia lapsia elämän rikkaudeksi.
Itsenäisestä Suomen tasavallasta kerrotaan kuin Jeesuksesta pyhäkoulussa. Että oliko olemassa vai onko se kaunis iltasatu?
***
Sanna bilettää taas, ja hyvä niin. Iso kirja kertoo: – He söivät ja joivat, naivat ja naittivat… Muistamme tämän ja monen muun ratkaisevan asian sitten, kun elämä kaiken oman pois antaeessa maassa on tajuttua todellisuutta.
En millään haluaisi sanoa tätä, mutta sanon: – On ikävä itsenäistä Suomea, olipa se illuusio tai ei. Onneksi minulla on vain vähän vuosia jäljellä.
27 kommenttia julkaisuun “SUOMI, MISSION IMPOSSIBLE”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Lähetin Petteri Orvolle eduskuntaan viestin, jota hän ei varmaan lue, mutta lähettäminen oli minulle terapiaa.
An nescis mi fili, øuantilla prudentia mundus regatur eli Tietäisitpä poikani miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan. Otsikoksi laitoin : Täystuholaiset
Heppoa ja hauskaa latinaa on mukava harrastus ja viisaat lauseet ovat ikuisia
Hyvä kirjoitus Maunolta taas, täydennyksineen asiaa koskevilla kommenteilla. Kiitos niistä kaikille kommentoijille, joille kirjoituksen laatijan lisäksi haluan toivottaa pitkää ikää ja eloa kärsimyksittä. Maunon kirjoitus tarjoaa runsaasti nk. täkyjä, joihin monet ovat jo tarttuneetkin. Myös erään lööppilehden etusivu tarjoaa mielenkiintoisia tartuntoja ”Sankari Saulin” uusimmista ulostuloista, josta myöhemmin jos ja kun..
Mitä nyt tulee itse asiaan, ja kuvan tähtöseen, eli entiseen pääministeriin Sanna Mariniin, niin heti alkajaisiksi on todettava, että jos tämä Sanna Marin uudelleen päätyy päättäjän asemaan Suomen politiikassa palkintopaikkana aikaisemmista palveluista globalismin hyväksi, tai muista syistä, niin Suomen kansakunnan tulevaisuus tulee olemaan kärsimystaival vielä pidemmälle tulevaisuuteen, kuin mitä nykyisen jatkoksi on odotettavissa. Siinä yhteydessä avautuu myös edustamansa puolueen SDP:n kasvot tyhmemmillekin, riippumatta siitä mitä muuten tekevät aidoista-, tai lumesyistä. Nykyiset valtapuolueet ovat sitten tässä merkityksessä kyllä esimerkillisen kilpailukelpoisia Orpoineen, Stubbeineen, Valtosineen ja muine aatekumppaneineen, mitenkään Halla-Ahoja, Esko Ahoja, Lipposia, tai edesmenneitä EU kauden presidenttejä tms. ”tähtiä” unohtamatta. Olen tässä asiassa sitä mieltä, että entisiä virheitä ei korjata enää niissä samoissa kehyksissä, kun ne on tehty. Niiden virheiden seuraamukset on projisoitu nyt jo liian pitkälle tulevaisuuteen ja kärsimykset niistä ovat jo kokeneet ne ihmiset joilla ei ole ollut vaikutusvaltaa ko. kehyksessä, -ainakaan sosiaalisesti hyväksyttyjen toimintamallien puitteissa. Kärsijöinä eivät suinkaan ne, jotka kärsimykset ovat aiheuttaneet. Ts. anteeksiantoa ei voi tulla enää sitä kautta, koska menetykset nykykehityksen puitteissa eivät ole enää kompensoitavissa realistisissa aikaraameissa, puhumattattakaan niistä, joita hallintotoimi on aiheuttanut asioissa, jotka eivät ole rahalla korvattavissa. Tässä suhteessa esim. Sanna Marinin ja muiden kansallisten ”töppöjen” on käytävä kärsimystaipaleensa loppuunsa asti yksin omissa kehyksissään, jos kantti kestää, ilman mitään tunkua enää yhteiskunnallisesti etuoikeutettuun asemaan, -jos siihen ylipäätänsä on henkilötasolla ymmärrystä. Näin, jotta oikeus-ja kohtuus toteutuisivat edes jollain tasolla. Miksi? Siksi, että jos kerran töppää niinkin pahasti kun Sanna Marin on tehnyt kansakunnan vastuutehtävissä, niin miksi ihmeessä pitäisi päästä toistamaan samaa, tai uusia ”möhlöjä” oli sitten kokkelia kikkeliä tai ei. Tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että kun poliitikot jostain ihmeen syystä saavat anteeksiannon nykyjulkisuudessa, ja tuomioistuimissa, jos ylipäätänsä edes päätyvät sinne, niin miksi ihmeessä ja millä perusteella se pitäisi heille erityisesti sallia? Vahinkoseuraamukset ympäristölleen ovat massiiviset verrattuna siihen, mitä tavalliset tallaajat saavat aikaan tekemisillään? Päätyminen uudestaan johtotehtäviin on sen hyväksymstä mitä aiemmin on tehty, tai anteeksiantoa siitä missä on töpätty. ”Kyllä kansa tietää”,-kaikki eivät vielä ole kuolleet, ja jatkumo jatkuu. ”Kehitys kehittyy”, lausui joskus muinoin politiikassa kunnostautunut persoona.
Suomen poliittinen hallinto yksilötasolla ei ole kunnostautunut millään ”siviilielämän” sektorilla kansakunnan hyväksi ennen päätymistään politiikkaan, -siis ulkopuolella poliittisten broilerihautomoiden, joita kussakin puolueessa on jatkumonsa ylläpitämiseksi. Jokainen voi vetää tästä sellaisen johtopäätöksen, että nämä ovat jo lähtökohtaisesti täysin ”pihalla” arkipäivän realismista, kuten käytäntö on jo tähän mennessä osoittanut. Miten se on sen osoittanut? Se on osoittanut sen siten, että monta vuosikymmentä peräjälkeen Suomen sosiaalinen-, ja talouskehitys kansallisesti merkityksellisillä tasoilla ovat hiipuneet pääasiassa hallintokoneiston tekemien päätösten johdosta, ja lopputuloksena on hyvinvointivaltioksi toisen maailmansodan jälkeen agraariyhteiskunnasta kilpailukelpoiseksi teollisuusvaltioksi kehittyneen itsenäisen kansakunnan muuttuminen ulkoapäin johdetuksi konkurssipesäksi, ja kansallisesti menetetyksi vasalli/aggressiovaltioksi. Tähän samaan kehykseen kuuluu myös oikeuslaitoksen täydellinen rappiotila. Tämä asia on saavuttanut kliimaksinsa kaikkien puolueiden yhteisellä konsensuksella eduskunnan toiminnassa, jota toimintaa kaikkien vallitsevien faktorien puitteissa on pidettävä lähinnä huonona sirkuksena. Uskallan väittää näin, koska olen elänyt aikoja, jolloin sentään jokin sisäsyntyinen järki ohjasi nk. päättäjien toimia ulkoapäin ohjatun tai päiväkodeissa opetetun agendan sijasta. ”Saatanan tunarit”. Tässä on mielestäni asian perusydin, ts. hallinto on nyt kyvytön niihin tehtäviin, joihin sille on lahjoitettu nk. mandaatti nk. demokratiassa. Näille ajatuksille on tausta siinä, että kaikkia prosesseja on tarkasteltava siinä valossa, että mitä menee sisään, ja mitä tulee ulos. Tässä valosssa on todettava, että kaikista finansiaalisista yms. etuisuuksista, huolimatta, johtuuko se tietynlaisesta immuniteetista, apparaatin korruptiosta, tms. -vain pelkkää paskaa näyttää hallintokoneistosta tulevan ulos. Sen mittarinäyttö on Suomen taloudellinen kehitystila verrattuna muihin maihin, ja verrattuna siihen, mistä on lähdetty, ennenkuin on liitytty ”nk. suurempiin yhteyksiin”. ”On paree olla isommass porukass”. Näin sanoi edesmennyt Suomen politiikan aivoatleetti Mauno Koivisto. Tämän seuraamukset on nyt nähty. Joko iso porukka oli väärä, tai siihen tyrkätut edushenkilöt ovat olleet vääriä. Jos nyt tätä suhteutetaan nykyisen ”napahenkilöstön” edesottamuksiin, niin kysymys koskee vain sitä miten pitkälle katastrofi voi enää vielä jatkua, ennenkuin kansakunta herää.
Onko tämä vihapuhetta..? Sillä perusteella on, huolimatta siitä, että nk. ”vihapuhetta” ei ole lainsäädännössä määritelty, eikä rikosta identifioivia tunnusmerkkejä ole spesifioitu, vihapuheeksi halutaan määritellä EU:n tasolla kaikki hallintoa arvosteleva analyysi tai hallinnon toimiin liittyvät negatiiviset mielipiteet. Näin siis toteutuu se, että ”On paree olla isommass porukass”. Woehan Widyy. Se rakki sitten älähtää, johon kalikka kalahtaa.. Onhan meillä vielä sentään esimerkillinen kansalainen demokratian ja oikeuden esitaistelija ja korruptiohallinnon luottomies Rappe, joka Niinistön puudeli-Toiviasen sijasta jälleen ”kuntoon” saatettuna varmaankin hoitelee ”vihapuheasiat” valtakunnallisilla tasoilla, -ainakin kuolemaansa asti.
”En millään haluasi sano tätä, mutta sanon;- On ikävä itsenäistä Suomea, olipa se illuusio tai ei Onneksi minulla on vain vähän elinvuosia jäljellä”.
Maunolle artikkelin kirjoittajana tahtoisin ikätoverina ja aavistuksen vanhempana, joskaan en tämän palstan seniorina sanoa seuraavaa: Oli se illuusio tai ei, niin liikkumavaraa kansallisilla tasoilla ja yksilötasoilla oli merkittävästi enemmän kuin nyt, ja monet muutkin asiat olivat kunnossa. Ei ihme että ikävöit. Ikävuosista viis, kannattaa vaan vielä kärvistellä, ja pysytellä hengissä. Ehkä näemme vielä sen, kuinka järki vihdoin voittaa, kuten ”Isoruho” *Lipponen on ounaillut. Nato hajoaa sotkeutuessaan omiin sukkahousuihinsa ja korttitalo EU Ursuloineen tukehtuu omaan mahdottomuuteensa. Silloin hyvinvoinnin edellytykset ovat jälleen olemassa, ja valta Suomessakin väistämättä vaihtuu, jos ollaan tilanteessa hereillä. Oliko Lipposen näkemys järjen riemuvoitosta tällainen vai ei, ei ole merkityksellistä, mutta sanonta on. Lipponenkin on jo museoitu, olisi pitänyt museoida jo panssariautoonsa. Hyvää kannattaa kuitenkin aina odottaa, ja sen eteen tehdä töitä, siellä se on edessäpäin, ja peräpeilin näkymät sitten takanapäin. Sitten korkataan pottu kansallista, tai naapurimaassa tuotettua laatutavaraa, ja sanotaan vaikka niin, että ”Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan, -kippis”. Tämä vain hengen nostatukseksi. Mikään ei jatku ikuisesti, -ei hyvä eikä huono!
Voi, että kun nuorilla ja vanhemmillakin olisi kyky ajatella asioista kuin Erkki Jalkasella, niin mikä olisi ollessa. Mutta, kun ei, niin ei.
Mennäksemme sosiaalidemokraatteihin ja Sanna Mariniin, aivoton lammaslauma tarvitsee jonkun, jota voi ihannoida ja halata lopputuloksesta huolimatta. Kansan muisti on lyhyt tai sitä ei ole ollenkaan.
Muuten asiaa, mutta mihin perustuu väite, jonka mukaan demokraattinen yhteiskunta toimii keskiluokan varassa?
Suomessa demokratia perustettiin vuonna 1906. Erinäisistä syistä johtuen sitä voitiin vapaasti harjoittaa vasta 1920-luvulla, jolloin keskiluokkaa ei vielä juurikaan ollut. 1930-luvulla demokratia heikkeni kieltämällä alimman luokan kannattama poliitinen suuntaus, mutta 1940-luvun puolivälissä sen oikeudet jälleen palautettiin.
Merkittävää keskiluokkaa Suomessa alkoi syntyä vasta 1960-luvun lopulla ja enemmistö siitä tuli 1980-luvun lopulle tultaessa. Samoihin aikoihin puolueet hylkäsivät alkuperäiset tavoitteensa, jonka jälkeen äänestäjille tarjottiin samaa mössöä vaikka eri paketissa.
Johtopäätös: demokratia Suomessa toimi ihan oikeasti juuri ajanjaksona, jolloin alaluokat muodostivat äänestäjien enemmistön.
”… demokratia Suomessa toimi ihan oikeasti juuri ajanjaksona, jolloin alaluokat muodostivat äänestäjien enemmistön.”
Silloin ei Suomeen vielä ollut kotiutunut ”rahan valta”, vaan eduskuntaan pääsi ihan tavallisia kansanmiehiä ja naisia eri ammattikunnista ja yhteiskuntaluokista. Nythän meillä jyllää ”amerikanmeininki”, jossa suurella rahalla pääsee jopa Tasavallan Presidentiksi ilman asemaan vaadittavaa kompetenssiä!!
Demokratia ei vielä 1920-luvullakaan koskenut ”alinta luokkaa”, jolla tarkoittanet kommunisteja ja heidän kannattajiaan. Heitä lienee ollut noihin aikoihin vajaa 1/4 kansasta ainakin jos uskomme vuoden 1945 vaalitulosta, jossa SKDL sai lähes neljäsosan äänistä heti kun köyhä kansa saattoi ensimmäisen kerran äänestää omia edustajiaan.
Jo heti sisällissodan jälkeen ja aina vuoteen 1945 Etsivä Keskuspoliisi (Suomen Gestapo) – sittemmin Valpo vangitsi, pahoinpiteli ja jopa tappoi aktiivisia kommunisteja. 1930-luvulla ”kommunistilakien” seurauksena tuosta tuli ”laillista” mikä kovensi ”ohranan” otteita ja yhä useamman kommunistin pääteasema oli Tammisaaren vankila. Jatkosodan aikana tunnetut kommunistit olivat vankiloissa, mutta ruohonjuuritason miehet vietiin suomalaisille keskitysleireille, joissa kohtelu oli samanlaista kuin natsi-Saksan leireillä sillä erolla, että täällä ei ollut kaasukammioita ja krematoreja. Tappaminen toteutettiin kovalla työllä ja riittämättömällä ravinnolla. Naiset taas istuivat Hämeenlinnassa.
Kommunistit yrittivät kyllä kaksi kertaa päästä eduskuntaan peitepuolueen kautta (kommunistinen puolue SKP oli Suomessa kielletty), mutta molemmilla kerroilla eduskuntaryhmä hajotettiin. Siis sellaista demokratiaa oli Suomessa 1918-1945. Jos Venäjä nyt todella olisi hävinnyt, olisi meidän toisinajattelijoiden kohtalo ollut sama kuin kommunistien silloin.
Kiitos tarkennuksesta! Kuinka saatoinkaan unohtaa ajan ennen toista maailmansotaa???
Sellaista persläpipublikaania edelleen, kun kansa on aivopesty, huumattu hypnotisoitu ja höynäytetty. ei paremmasta väliä!!
Suomen Sosialistinen Työväenpuolue toimi vuosina 1920-1923, jolloin se kiellettiin. Aatteen kannattajat perustivat seuraavana vuonna Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin vaalijärjestön, jolla oli parhaimmillaan 23 kansanedustajaa. Tämä ryhmä kiellettiin vuonna 1930.
Nyt alkaa pakka hajota, niin EUssa kuin Suomessakin. Niinistö, joka kuvittelee, että kaikki kansan- ja virkapetokset on unohdettu, putkahti mediaan puhumalla uuden diplomatian käynnistämisestä Venäjän ja Putinin kanssa. Muu porukka meni kertalaakista hämilleen, todennäköisesti ajatellen, että kohta asia unohtuu. Lisäksi koko Suomen johto on paasannut Putinin syntejä ja uhonnut suhteiden totaalista katkaisua. Eikä ihme, koko jengi Stubb, Orpo, Häkkänen, Valtonen on käynyt USAssa Valkoisessa Talossa hakemassa ohjeita ja vannomassa ikuista uskollisuutta.
Joten eiköhän asia kohta unohdu ja voidaan keskittyä tuleviin talven hiihtokilpailuihin.
Trump voisi antaa jengillemme järkeviä ohjeita. Hänhän arvostaa Orbaniakin. Ikävä kyllä jengimme kuuntelee mieluummin Bidenin porukkaa ja vastaavia ja yrittää saada Trumpinkin täysillä sotapolulle.
”En millään haluaisi sanoa tätä, mutta sanon: – On ikävä itsenäistä Suomea, olipa se illuusio tai ei. Onneksi minulla on vain vähän vuosia jäljellä.”
Nuo olivat hyvät päätössanat. Itse olen 53 ja pohtinut välillä, että olisinpa syntynyt edes 10 vuotta aiemmin. Toisaalta lapsuus ja nuoruus oli itselleni ihanaa aikaa 70- ja 80 -luvuilla, jotka jäänevät Suomen parhaiksi vuosikymmeniksi kautta aikojen.
Ilmankos hallitus haluaa poliisille reservijoukot, joiden käytöstä päättää sisäministeri. Tämä hallitusohjelman mukaan, niin kuin kai oli poliittisten lakkojen kieltäminen tai rajoittaminen, kuten asia halutaan ilmaista. Suunnitelma alun alkaen oli kai toimia aivan muiden kuin suomalaisten hyväksi, jos kenenkään hyväksi. Eihän tällaista poliisien reserviä aiemmin ole tarvittu. Kelpo suomalaisen yhteiskunnan rakennustyö ei näille merkitse mitään, vaan kaikki mitä on saavutettu, halutaan tuhota. Kun nyt Kekkonen täällä tulee aika usein puheeksi, niin kopioin tähän, mitä Matti Salminen Toisinajattelijoiden Suomi-kirjassaan Kekkosesta sanoo: ”Ainoa mies, joka kykeni edes jokseenkin tasapäiseen kamppailuun porvarihegemoniaa ja sen takana piilottelevaa Suurta Rahaa vastaan.”
Rahaa on syydetty siekailematta ukrainan sodan tukemiseen miljarditolkulla.”Tuetaan niin kauan kuin tarvetta on” ihmettelin lausahdusta mielessäni, ilmeisesti rahaa riittääkin ihan loppumattomaan tukemiseen.Aseita ja ammuksia on varastot täynnä, sijoitus joka ei missään muodossa kasva korkoa.On katkera pala todeta, että turpiin tuli.Aikoinaan todettiin, että Venäjä on heikoimmillaankin liian vahva, saatika nyt kun Venäjällä näyttää vahvuutta riittävän.Tästäkin ideologian ohjaamasta reissusta voi vain todeta, paska reissu mutta tulipahan tehtyä, ja opittiinko mitään? Epäilen että ei, kerran vielä pojat.
Sauli Niinistö vakuutti Nato-sopimusta suunniteltaessa, että ”kyllä me pärjätään”. Luulen että pärjäämisellä on sanana eri tarkoitus, riippuen yhteiskunnallisesta statuksesta, eliitille ja tavan kansalle. Uskon että Sauli pärjää. Mutta jotakin nytkähti eteenpäin. Sauli Niinistö tuumasi että puheyhteyttä Venäjän suuntaan tulisi aukaista. Ja Petteri komppaa. Mutta mistä moinen? Kun se Venäjä ei muuta kuin voimaa uskoo. ”Kyllä niillä jälkeä tulee”- lausahdukset ovat syvällä mielessä. Ulostulo tulee vähän jälkeen kun muuan Ano kävi turvapaikkaa Venäjältä pyytämässä. Ja tulee saamaan. Mitä tuo oli ?? Sehän oli pieru suoraan vasten Saulin naamaa. Pahempaa. Märkä pieru. Me tarvitaan happea hengitykseen elääksemme. Ehkä Sauli toimii eri yhdisteillä. Elämässä on sattumuksia. Mutta politiikassa niitä ei ole.
Kunhan nyt ensin vältyttäisiin sodalta. Mitä vähemmän ostetaan aseita tänne ja Ukrainaan, sitä turvallisempaa ja säästyy sitäkin rahaa hyödyllisiin asioihin. Lottovoitto Suomelle olisi, jos Putin ja Trump pystyisivät laatimaan laajan turvallisuussopimuksen, johon Suomikin sisältyisi. Sitten vain uudet johtajat, jotka Yhdysvaltoja tai Saksaa matkien pystyisivät – vaikka kuinka vastentahtoisesti – solmimaan taas toimivat suhteet Venäjään.
Luottaneeko Venäjä enää Trump`in taitoon toimia välittäjänä. Kahakkahan on Venäjän ja USA/NATOn välinen. Oletan Venäjän jatkavan samaan malliin, kunnes Ukrainalaiset saavat tarpeekseen Zelenskistä, valitsevat uuden presidentin, poistavat sotatilalain ja pitävät parlamenttivaalit. Sitten neuvottelevat rauhansopimuksesta.
Varmasti Venäjä toivoo Zelenskyin vetäytyvän tai tulevan syrjäytetyksi ja joka tapauksessa ilman vaaleja hän ei kelpaa sopimusten allekirjoittajaksi. Venäjä jatkaa, mikä voi päättyä myös Ukrainan taipumiseen Zelenskyin johdolla.
Trumpista on vaikea kenenkään sanoa mitään varmaa paitsi että USA yrittää hyötyä kaikesta taloudellisesti. Ehkä hän ajattelee, että kypsyttäköön Venäjä Ukrainaa hyväksymään rauha, kun se muuten näyttää mahdottomalta. Trump on myös tyytyväinen, koska sodan jatkuminen on Yhdysvalloille taloudellisesti edullista.
Ymmärrän Venäjää, joka ei voi tyytyä asetelmaan, jossa se olisi vuosikymmeniksi eteen päin sille vihamielisten sotilasvoimien piirittämänä jatkuvan eksistentiaalisen uhan kohteena. Yhdysvaltojen (joka vielä edistää sotaa Trumpin tasapainoillessa geopoliittisten etujensa puolesta) ja varsinkin sotakiihkoisten Euroopan maiden asenne sen sijaan on pelkästään kyyninen.
Trumpille ei tuota vaikeuksia kääntää takkia vaikka rauhan mieheksi sotilaallisen tilanteen ratkettua Ukrainassa. Jos Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo Suomessa on sille pienoinen taloudellinen rasite ja asia edistää sen isompia yhteistyökuvioita Venäjän kanssa, en yhtään ihmettelisi, vaikka USA vetäytyisi Suomesta sotilaallisessa mielessä tai ainakin sitoutuisi olemaan tuomatta tänne vakavasti Venäjää uhkaavaa aseistusta.
Suomi muuten velkaantuu nykyään kuulemma jopa 250 miljoonaa/viikko. Se tarkoittaa lähemmäs 1,5 miljoonaa euroa uutta velkaa joka tunti ympäri vuorokauden. Korjatkaa, jos meni väärin.
Ehkä Niinistö ymmärtää, että ei se Venäjä minnekään häviä, vaikka idiootit ovat sitä odotelleet ja haikailleet kohta 50 vuotta. Venäjällä on nyt hyvä johtaja, joka pitää muun porukan kurissa ja osaa ja haluaa neuvotella muiden maiden johtajien kanssa, mitä nyt Stubb ja muutama muu pölvästi.
Sitten tuohon artikkelin valokuvaan. Sitä ei ole syytä unohtaa, missä ja milloin se on otettu. Petturi havittelee uutta paikkaa Suomesta, varmaan on saanut ohjeet Britanniasta. En luota ko. naiseen vaikka olisi kaupan kassaneiti. Varokaa sosiaalidemokraatit ja muut kannattajat tätä Suomen petturia.
Hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa!
No nythän kuluu kummia! Niinistö rohkenee ehdottaa keskusteluja Putinin kanssa..
https://yle.fi/a/74-20193236
Markku Siira luonnehti Niinistön kirjaa pyrkimykseksi puhdistaa synkkä perintönsä. Tällaiset ulostulot ovat mielestäni samaa sarjaa tilanteessa, jossa Venäjän romahduttaminen ei näytä onnistuvankaan. E-ei, enhän minä mitään, jne.
Mutta entinen Suomen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen tyrmää ehdotuksen. Hänen mielestään Saulin ehdotus ”sataisi Putinin laariin”. Missä diplomaattikoulussa Himanen lienee opiskellut? Haluaako hänkin narratiivin ylläpitämiseksi teurastuttaa kaikki ukrainalaismiehet?
Kyllä on ollut paljon russofobisia Moskovassa päivärahoilla vuosikymmenten aikana!!
Amerikkalainen taloustieteilijä Richard Wolff analysoi Amerikan nykyistä velkaantumista, ja Euroopankin. Hänen teoriansa mukaan velkaa ei olekaan tarkoitus maksaa takaisin, vaan yrittää ”pitää pinnalla” maksamalla korot uudella lainalla. Samaan suuntaan näytään menevän Suomessakin.
https://www.youtube.com/watch?v=qOCJH7Rdyn4
Jos muistan oikein, niin USA:ssa noin 40% väestyöstä elää jo ruoka-avun varassa. Suomi seuraa tässäkin asiassa ”ermämaata”…
Jo joskus 2006 tai 7 nuoret vasemmistolaispimut (kansanedustajat) viisastelivat telkussa, että ei lainoja tarvitse maksaa takaisin. No joo ei välttämättä, mutta kun sitä ottaa niin paljon kuin ikinä saa niin sen jälkeen sitä ei enää saa ja jäljelle jää muhkeiden korkovelkojen maksu, joka kalvaa kansantaloutta rotan lailla.
Eli joo velkoja ei tarvi maksaa ikinä takaisin, mutta vastineena saa ikuiset ja suuret korkovelat ja -maksut sekä vaihtoehdottomuuden.
Kanadassa myös iso osa väestöstä elää ruoka-avun varassa.