Uuden vuoden koittaessa maailma ei ole yksinapainen eikä moninapainen vaan pirstaleina. Sanovat, että mannerlaatat liikkuvat. Se on totta.
Haperoituvasta hegemoniastaan tappeleva Yhdysvallat eristää itsensä. Muiden muassa Kanada, Meksiko, Sveitsi ja Japani ovat ryhtyneet toimiin, kiertämään USA:n pakotetoimia, luomaan uusia yhteyksiä, perumaan F35-hävittäjäkauppoja, korjaamaan ne ruotsalaisilla Gripeleillä. Hajoava Eurooppa esittää olevansa yhtenäinen, se tukee Ukrainaa viimeiseen velkamiljardiin saakka.
Suomi ja Venäjä vaihtavat kirjoja maiden historiasta, kertoo lehti. Venäläisten mukaan Suomessa on vallalla russofobia. Suomi sanoo sen olevan hölynpölyä. Taas kerran muistutan Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta, johon hölynpöyväite törmää: ”Venäjä on ajettava kuiluun”, lehden pääkirjoitus vaati.
Väite siitä, että tässä maassa ei ole Venäjä-vihaa on absurdi, kun valtavirtamedia yhdessä valtionjohdon kanssa on syytänyt halveksuntaa, epäluuloa ja solvauksia naapuriamme kohtaan yli kymmenen vuotta.
***
Vuoden vaihtuessa Suomi on vailla linjaa, vailla kohessiivista ajatusta siitä, mihin haluamme suunnata. Ulkopolitiikassa kaikki on uskottu Yhdysvaltain haltuun, ja kun tämä valtameren takainen, itsensä eristänyt, arvaamaton suurvalta jumalhahmo Trumpin johdolla tekee mitä sattuu, me olemme alastomia uuden todellisuuden edessä.
Kaikki seuraamani länsimaiset analyytikot sanovat, että sekä sotaliitto Nato että Euroopan unioni ovat hajoamassa. Ja USA vetäytymässä Euroopasta. Siis nämä meidän turvatakaajamme. Perustelut ovat vakuuttavia.
Mikä on Suomen linja, jos näin tapahtuu? Opportunismi, takkien kääntäminen, vihan peruuttaminen kuin hätävarjeluna?
***
Opportunismi on ollut Suomen johtava ajatus melkeinpä kautta aikojen, sopeutuminen siihen, mitä suurvallat kulloinkin tekevät ja päättävät – Venäjä, natsi-Saksa, Neuvostoliitto, taas Venäjä ja nyt Yhdysvallat. Suomen linja on ollut luoviminen ajan virroissa. Mutta nyt olemme vailla reittiä ja ilman kompassia, ajopuuna.
Presidentti Alexander Stubb sukkuloi maailmalla antamassa hyviä neuvoja kaikille tahoille, erityisesti Ukrainalle ja Yhdysvalloille. Mutta ei Suomelle. Hän ei halua vastata puheluun, jos sellainen tulisi Kremlistä, mutta ehdottaa että Venäjään oltaisiin yhteydessä jotain toista kautta. Maan isä on pahassa paikassa.
***
Oppurtunismi voi olla valheellisuutta, teeskentelyä, kameleontin käytöstä. Mutta se voi olla myös muuttuvien tosiasioiden joustavaa tunnustamista, kuten Suomen lähihistoriassa.
Tosiasiat?
Suomi on pieni palanen maailman kokonaisuudessa. Sen kannattaa pysytellä erossa isojen tappeluista. Sen pitää huolehtia väleistään kaikkiin tahoihin, olla uhoamatta, pysytellä oman nahkansa sisällä ja sen rajoissa. Olla ystävällinen, kohtelias ja valmis auttamaan missä tahansa rauhan asiassa.
***
Merkittävä HS:n kolumnisti ehdottaa, että emme olisi lampaita vaan näyttäisimme myös suden hampaita. Hän on niin väärässä kuin olla voi. Emme ole kerittäva lammaslauma, jos ymmärrämme oman asemamme, voimavaramme ja rajoituksemme.
Suurvallan näytteleminen on naurettavaa ja vaarallista pikkuriikkislle maalle.
Kaikki palautuu hyväksi, jos valtion johto ja media tunnustavat, mitä peili kertoo. Se vie aikansa, takkien kääntö voi aiheuttaa kramppeja, mutta se on tehtävä.
On soitettava Kremliin, ei nöyristelijänä vaan opportunistina.
28 kommenttia julkaisuun “ON SOITETTAVA KREMLIIN”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Liekö Macron käynyt salaa lukemassa Maunon kehotuksen, kun näkyy valmistelevan yhteydenottoa Putiniin…:)
Sekin on totta, että maailma on kaksinapainen. Nämä ovat etelä- ja pohjoisnapa.
Tosi on myös, että Yhdysvalloille oma napa on lähinnä, ja koska napanuora on katkaistu, he yltävät hyökkäämään muiden napanöyhdille, kun oma ei riitä.
Koska mikään ei riitä, koskaan. Riittäisikö ydintalvikaan.
Maailman mahtavimmalle gangsterijengille tappelut ovat rutiinia, koska diplomatia on heille tarpeeton. Siksi hallintoon kerätään maan henkisesti rikollisin aines, jolle pähkähulluimmankin päämiehen sikailut tuntuvat kotoisen turvallisilta.
Ymmärrettävästi se johtaa turvattomuuteen muualla maailmassa, mikä ei ole ollenkaan haitaksi maan aseteollisuudelle, joka porskuttaa kuin sika kuralätäkössä.
Tänään uutisissa hampaattomaksi kehkeytynyt Yle-puudeli T. Teivainen sanoi Trumpin lupailleen hyökkäystä jo joulukuussa, joten tapahtunut oli väistämätöntä. Jenkit tulivat, pommittivat, vangitsivat Maduron vaimoineen ja kuljettivat pois maasta. Ehkä Guantanamoon?
Jospa epävakaa pääsikailija oli tehnyt uuden vuoden lupauksen, ja Teivainen pääsi kertomaan tämän lupauksen toteutuneen. Vai olisiko ollut kuitenkin uhkauksesta kysymys?
Ehkä se oli tarkoituksellisesti ajoitettu presidentti Stubbin uudenvuoden puheen jälkeen, ettei hän olisi joutunut kiusalliseen asemaan puhuessaan Venäjän laittomasta hyökkäyksestä Ukrainaan.
Venäjä ei luvannut hyökätä Ukrainaan, mutta hyökkäsi silti.
Kun Venäjä ja Suomi vaihtavat historian kirjoja, se olisi sama, jos venäläinen antaisi suomalaiselle lahjaksi koko Dostojevskin tuotannon, ja vastalahjaksi hän saisi Juhani Ahon Rautatien.
Jos lahjan saaja olisi ollut Väyrynen, ennenkuin hän oli ne lukenut kolmessa vuorokaudessa, niin silloin puntit olisivat lähes tasan.
Minä en usko mihinkään yleiseen Venäjä-vihaan. Ihmisillä luulisi olevan paljon muita tähdellisempiä asioita ajateltavana kuin jossain tuolla itärajan takana sijaitsevan kansan ja sen hallinnon vihaaminen.
Oletan, että pääsyylliset tässä mielikuvassa ovat rahapiirit, jotka omistavat tiedotusvälineet, jotka syytävät tarkoitushakuista agendaa, jolla ei tavalliselle tervejärkiselle ihmiselle ole paljonkaan virkaa. Toinen asia tietenkin on, kuinka paljon väestöstä kuluu tähän tolkun ryhmään.
Yle taas on kansalaisilta karhuttujen varojen varassa, mutta sitä pyörittävät poliittiset ryhmät, eivätkä nämäkään ole koskaan riippumattomia tai puolueettomia.
Eduskunnasta jo näkee, mitä ryhmääntyminen tarkoittaa: 1 kahdestasadasta vastusti sekä Natoon liittymistä, että jenkkien päästämistä maahamme aseineen eri puolelle Suomea. Ryhmässä ei tarvitse ajatella itse, kunhan palkka juoksee, ja senkin maksaa kansa.
Hesarista ja kuilusta puheenollen: minun ja HS:n väliin on revennyt railo, jonka yli en halua kurotella pitkällä kepilläkään.
Ei Suomi ole linjaa vailla, se on selkeä. Suora linja Euroopan ja Atlantin yli Yhdysvaltoihin. Vaikka linja on suljettu itään, Stubb voi aina soittaa golf-kamulleen, ja kysellä kuulumisia. Hän varmaan soittaa usein, jottei jää jälkeen Trumpin mielenailahteluista.
On myös tullut seurattua näitä länsimaisia analyytikoita, jotka ovat paljon hyödyllisempää viihdettä kuin valtamedioiden hömppäohjelmat.
Jos se Yhdysvalloista on kiinni, en usko sen paremmin Naton hajoamiseen kuin jenkkien vetäytymiseen Euroopasta. Miksi he vetäytyisivät sieltä, mihin heidän on sallittu asettua, kun he hyökkäävät sinne sun tänne, mihin heitä ei edes haluta?
Stubb voi valmistautua toiseen kauteensa aivan rauhassa. Hän todellakin voi nukkua yönsä levollisesti.
Jenkit on jenkkejä vaikka kuinka jauhais.
Oikeaa opportunismia olisi ollut säilyttää Suomen puolueettomuus, mutta ryhmääntyminen Euroopan unioniin teki valtaeliitistä juuri sen joukon, jossa tyhmyys tiivistyy. Opportunisti oli valinnut hyvien taloudellisten suhteiden säilyttämisen itänaapuriin kaiken ryhmäpaineen uhallakin, mutta on mahdollista, että jenkkipoika on tehnyt suomineidolle tarjouksen, josta ei ole voinut kieltäytyä. Se voisi selittää jopa sen, että vain yhdellä kansanedustajalla säilyi ryhti. Kontulalla on tunnetusti kova maine.
Joka tykkää numeroista tai muuten vaan on osakeopportunisti, voi tarkistaa, kuinka paljon Fortum ja Nokian Renkaat rysähtivät Suomen valittua väärän puolen. Heilahtivat hetkessä indeksituoton väärälle puolelle.
Stubb on saanut sellaiset geenit, että haluaa olla esillä, ja sellaisen purukaluston, jota kelpaa esitellä. Sukkulointi eri puolille palvelee tätä synnynnäistä tarvetta.
Eikä idässä amerikkalainen dollarihymy ole niin kovaa valuuttaa, että sinne pitäisi pyrkiäkään.
Stubbin toive, että Venäjään oltaisiin kiertoteitse yhteydessä toteutuu Ukrainan kohdalla. Ihan hiljakkoin CIA yritti yhyttää Venäjän presidentin hänen residenssissään, mutta koska Venäjä ei tunnetusti ole rauhantahtoinen, kaikki 91 yritystä ammuttiin alas.
Stubbilla tässä rauhaneleessä ei ollut osuutta, vaikka onkin tunnettu CIA-yhteyksistään, polvihousujensa ohella, joita on vaikea mieltää maan isälle.
Suomi tosiaan on pieni pläntti maailman kokonaisuudesta, ja maailma on pieni hiukkanen koko avaruuden mittakaavassa, jota ei edes ole, ja jota on mahdoton käsittää.
Israel taasen on kärpäsen kakka Suomen pinta-alaan, muttei anna sen häiritä Suur-Israel- hankkeitaan, jotka ovatkin työllistäneet sitä kiitettävästi lähiaikoina.
Ja koska Suomi on Stubbin mukaan kokoaan suurempi, olemme hieman suurempi palanen maailman kokonaisuudessa, vaikka Suur-Suomi hankkeet aikoinaan ikävästi kariutuivat.
Jos kolumnisti ehdottaa, ettemme olisi lampaita, vaan näyttäisimme suden hampaita, saattaisi hukka periä, ja paikalle jäisi vain kasa villoja. Ja ehkä kolumnistin läppäri.
Minä ehdotan kolumnistille, että pistää korkin kiinni ainakin tammikuun yli, ja miettii asiaa sitten uudestaan.
Valtion johto eikä media voi tunnustaa mitään, kuten kolumnistikaan alkoholiongelmaansa, koska eivät osaa tunnistaa. Humalainen voi joskus laittaa takin väärin päin, mutta hän on sama jeppe siitä huolimatta.
Jos hän vahingossa valitsee väärän numeron, johon vielä ymmärtäväisesti vastataan, silloin on pieni mahdollisuus kertoa jepelle, miten asioiden pitäisi olla.
”Jos se Yhdysvalloista on kiinni, en usko sen paremmin Naton hajoamiseen kuin jenkkien vetäytymiseen Euroopasta.”
Yks`, jos toinenkin sikäläinen taloustieteilijä ennustaa lähiaikoina tapahtuvaa pahempaa romahdusta kuin 1930-luvulla. Nuo länsimaiset analyytikot perustavat veikkauksensa nimenomaan noihin ennusteisiin.
Alex Krainer, pohatta-analyytikko Monacosta, tuskin yhtyy noihin ennusteisiin, ja näyttää kaikissa analyyseissään löytävän aina joinkun valoisan puolen, mitä täytyy ihmetellä, mutta joka on virkistävä poikkeus kaiken pessimismin keskellä, vaikka ei itse uskoisikaan hänen teorioihinsa.
Vertaus osakeanalyytikon ja tikkaa heittävän apinan osumatarkkuudesta on pätevä. On tullut huomattua, että OP:n analyytikot aamukatsauksissaan, joita olen satunnaisesti joskus silmäillyt, poikkeuksetta erehtyvät tietyn osakkeen kurssin suunnasta tulosjulkistuksen tai jonkun uutisen jälkeen. Apinan mahdollisuus päihittää analyytikot on todennäköinen. Koska analyytikoita on moninkertainen määrä tikkaa heittäviin apinoihin, niin kokonaisuutena pienikin onnistumisprosentti analyytikkoarmeijassa vie voiton apinoista, joilla yleensä on parempaa tekemistä kuin kilpailla joutavista, ellei palkintona ole banaaneja.
Romahduksista muistan 2000-luvun alun, 2008, Korona-hysterian helmi 2020 ja Venäjä-hysterian helmi 2022.
Jos kaikki olisi osannut ennakoida, varallisuus olisi moninkertainen, mutta ennakointi on aina vaikeaa. En osannut tulkita 2019 jouluaattoa, kun kellarin oven edestä löytyi kuollut talitiainen. Ennakoin sen olevan huono merkki. Tammikuussa kävi mielessä myyminen, mutta se jäi, ja silloin pääsi pulkkamäkeen. 2022 ennusmerkit olivat selvät jo joulukuussa, mutta ajatus oli talvikohmeessa.
On helpompi olla tekemättä mitään, koska ennakoinneista on näissä väleissä huono kokemus.
Jos länsimaiset analyytikot perustavat veikkauksensa Naton hajoamiseen ja jenkkipoikien vetäytymiseen heille kansalaisten verovaroilla lahjoitetuista alueista ylläpitoineen, niin en ymmärrä logiikkaa.
Tämähän olisi ilouutinen niin Euroopalle kuin koko muulle maailmalle. NordStream voitaisiin ottaa täysimittaisesti käyttöön, kun jenkit olisivat läksiäislahjana korjauttaneet aiheuttamansa tuhon anteeksipyyntöjen kera. He voisivat itse käyttää kaiken säröyttämänsä maakaasun, ja meriä kuormittava järjetön tankkereilla rahtaaminen voitaisiin lopettaa.
Luonto ja maailma kiittäisivät, ja talouksilla olisi vakaampi pohja.
Romahdus tulee varmasti jossain vaiheessa, jos Jenkkien ja Israelin gangsterimainen terrorismi jatkuu ilman pidäkkeitä. Silloin kenelläkään ei enää ole kivaa.
Monia hyviä tartuntoja sisältävässä alustuksessaan debatin pohjaksi, Mauno sanoo seuraavaa:
”Vuoden vaihtuessa Suomi on vailla linjaa, vailla kohessiivista ajatusta siitä, mihin haluamme suunnata.
Ulkopolitiikassa kaikki on uskottu Yhdysvaltain haltuun, ja kun tämä valtameren takainen, itsensä eristänyt, arvaamaton suurvalta jumalhahmo Trumpin johdolla tekee mitä sattuu, me olemme alastomia uuden todellisuuden edessä.”
***
Onhan Suomella linja. Se on niitattu Suomen perustuslakiin, -oli se sitten tapahtunut asianmukaisesti, tai filunkikuvioin. Sillä ei nyt toistaiseksi ole ratkaisevaa merkitystä. ”First things First”. Siellä tämä niitti nyt kuitenkin on ja elää Suomen kannalta kaoottista elämää maailman turbulenssissa, -jos ajatus Arkadianmäellä periferioissaan edes jotenkin kulkee.
Suomi on Euroopan Unionin jäsenvaltio.
Mitä Unionissa päätetään, se on vähän niinku ”Liitossa”.. meni syteen tai saveen. Kumpi on pahempi, olisiko sytinen savi, tai mutainen kuoppa.
Mitä tulee kohessiivisiin ajatuksiin, niin Mauno on varmasti oikeassa.
Suomen linja on olla EU-kolhoosin jäsen, tukeutua hajoamassa olevaan NATO,-kuppaorganisaatioon, jolle on allokoitu läntisessä ajatusmaailmassa kaikki kansainväliset sopimukset ohittava toiminta missä hyvänsä maapallon tontilla, kun vain Lännen korttitalo pysyy läjässä tuulen suunnasta ja voimasta riippumatta.
Suomen strategia on perustuslakiin niitattuna kuulua hajoavaan Euroopan Unioni-hirvitykseen, jossa rotat pelastaakseen itsensä alkavat kohta syödä toisiaan.
Sormi lipsahti ja juttu meni jakeluun ennen aikojaan.
Jatko olisi seuraava:
Kun Suomi haki EU-jäsenyyttä, niin hakemuksen allekirjoittanut pääministeri Esko Aho Suomen nimissä ilmoittaa, että Suomi hyväksyy kaikki tähän mennessä tehdyt sopimukset, ja myös tulevat. Siinä on Suomen selviytymis-strategia. Natosta ei nyt vielä edes puhuta. Kun tätä suhteutetaan tapahtumiin tänä päivänä valitsevissa konjunktuureissa, niin pitäisi kysyä ko. Esko Aholta UKK-seuran toiminnan/puheenjohtajana että mitä hän pääministerinä ollessaan on oikein ajatellut, ja millä perusteilla, -jos ylipäätänsä on ajatellut yhtään mitään yli oman karriäärinsä.
Tässä Suomen nimissä tehdyssä hakemuksessa Suomi sitoutuu käytännössä kaikkiin niihin toimiin, mitä gynekologi Ursula von Leyenin geopoliittisesta ymmärryksestä, tai kielensä lirputuksesta pursuaa.
Siis siinä Suomen strategia.
Näillä näkymillä, mitkä nyt vallitsevat.. Riippuu tietysti ikkunasta josta maailmaa katselee. Kannattaa keskittyä siihen, miten pätäkkä virtaa. ja siihen liittyvä vallankäyttö asemoituu. Sieltä se ”driving force” on löydettävissä. On sama mikä näiden toimijoiden äidinkieli on. Kaikilla on yhteinen kieli, ja siihen liittyvät tavat ja terminologia.
Kuten on nähty Ukraina on jo uhrattu tälle alttarille täysin kyynisesti dollarin kiilto silmissä.
Näkemykseni tapahtuneiden perusteella olisi, että jotkut maailmassa ovat jo saaneet tästä kehityksestä tarpeeksi. Jos nykyinen asetelma läntisen ”reservi”aviisirn suhteen pullahtaa, niin omaisuutensa finanssikeinottelulla ansainneet miljaardöörit jotka ovat kaiken taustalla, kadottavat hyvinvointinsa. Siksi ajetaan kriisiä joka puolelle, mihin vain millä keinoin hyvänsä, jotta tilanne säilyisi tässä suhteessa halinnassa. Näistä lähtökohdista voi sitten miettiä miten Suomi siinä pärjäilee, ja millä eväillä.
Hyvää alkanutta uutta vuotta 2026 kaikille ajatteleville ihmisille.
Kohta se alkaa, nimittäin Ukrainan pehmittäminen kaikin tavoin Oreshnikeillä ja muilla ohjuksilla. Ukraina on ampunut epätoivoissaan ammuksiaan ja dronejaan Venäjälle tappaen siviilejä. Nämä muistetaan.
Käynnistääkö Venäjä todellisen vastaiskun ennen vai jälkeen uuden vuoden juhlia. Nyt Zelensky saa sitä mitä on ansainnut nämä vuodet.
Näin voi tapahtua, mutta esimerkiksi minä en missään tilanteessa toivo millekään taholle kuolemaa tai kärsimystä, vaan järkiintymistä etsimään sopua ja rauhaa. Sotilaat – varsinkin sillä puolella, jonka taistelu ei ole isossa kuvassa ja tosiasiallisesti oikeutettua – ovat säälittävässä asemassa. Heidän kohtalonsa on usein tappaa tai tulla tapetuksi ja vieläpä aivan turhaan poislukien oman hengen varjeleminen.
Niinpä muutoksen on tietysti lähdettävä korkeimmalta taholta – tavalla tai toisella. Zelenskyn ei olisi alkujaankaan pitänyt lähteä sotimaan lännen geopoliittisten pyrkimysten puolesta. Hirvittävän paljon vahinkoa on tapahtunut väärämielisten johtajien takia, mutta mitä pikimmin tämä hulluus lopetetaan, sitä parempi. En silti toivo edes Zelenskyn kuolemaa.
Meillä oli rauha ja turvallisuus, kun olimme puolueettomia ja puskuri venäjän suojana. Vaan niin maailma muuttuu Eskoseni, ja emme enää ole puskurina vaan tilanne muodostui ihan päinvastaiseksi. Meistä tulikin puskurin sijasta hyökkäävä osapuoli ja se ei ole todellakaan hyvä asia. Ukraina oli samassa tilanteessa ja he tekivät valintansa, josta on näkyvillä seuraamukset. Miten sitten menee meillä jatkossa?
Ensinnäkään en tietenkään tiedä. Isossa kuvassa todellakin Ukrainassa USA-Nato on hyökkäävä osapuoli ja sodan aiheuttaja. Suomessa on osaksi sama asetelma paitsi että Venäjän suhtautuminen Suomeen on monesta syystä johtuen aivan toisenlainen kuin Ukrainaan. En usko Suomesta käsin tapahtuvaan hyökkäykseen ja vielä paljon vähemmän siihen, että Venäjä hyökkäisi Suomeen.
Mielestäni on kuitenkin kaksi suurta vaaraa. Ensinnäkin sodan laajeneminen, jolloin Suomi liittyy (liitetään) mukaan sotatoimiin. Venäjä ei halua sodan laajenemista, mutta vaikkapa Britannia saattaa haluta ja jopa onnistua pyrkimyksessään. Toinen iso vaara on ydinaseiden tai muiden Venäjän mielestä liian vaarallisten aseiden tuominen Suomeen sotilaineen ja varuskuntineen.
Olenkin toivonut radikaalia koko Eurooppaa tai peräti koko Euraasiaa koskevaa turvallisuussopimusta, jolla mm. Suomen militarisoitumista rajoitettaisiin. Järkevintä Suomelle olisi tietysti siirtyä Venäjä-vastaisesta propagandasta ja aseistautumisesta ystävyyspolitiikkaan, mutta niin järkevä liike ei ole vielä näköpiirissä.
”En usko Suomesta käsin tapahtuvaan hyökkäykseen..”
Kun yhä useampi entinen CIA-analyytikko on talk-show-hastatteluissa todennut ”Ukrainan kriisin” olevan entisen työnantajansa luomus, niin ”uskosi” ei ole kovin tukavalla pohjalla. Myös droonihyökkäyksestä Putin`in Valdain kiinteistöön ”syyttävä sormi” osoittaa CIA:n suuntaan.
Toivottavasti osun silti oikeaan arvauksessani. Jos saivarrellaan, niin suora hyökkäys lienee kaikkien mielestä epätodennäköinen. Luultavampaa on (jos hyökkäys tai sota ylipäänsä toteutuu), että sota aiheutetaan provosoimalla Venäjää jossain jollain tavalla tai riittävän pitkään /riittävän pitkälle. Tai sitten vaikka jollain yksittäisellä hyökkäyksellä, josta ei oteta vastuuta, vaan syytetään Venäjää itseään tai jotain epämääräistä tahoa.
Kehitys perustuu aina diversiteettiin ei koskaan samankaltaisuuteen. Tämä on luonnontieteellinen fakta. Siinä todellisuudessa ”Suomen poliittiset eläimet, -tai elimet, miten vaan itsekunkin maun mukaan”, yrittävät ansaita hyvinvointinsa ymmärtämättä yhtään mitään siitä mistä heidän itseasiassa pitäisi. Sen osoittavat todeksi nykytilanne ja siinä käytännössä toteutuneet asiat. Elämme juuri nyt aikaa, jolle tunnusmerkillistä on ”vanhojen” struktuurien hajoaminen, koska resurssit niiden ylläpitämiseksi ovat hävinneet, ja elämä laajenee sinne, missä on tilaa. On luotu uusia verkostoja ja vetäisty läntiseltä hegemonialta aviisit ”palleista” juuri siinä, mihin hegemoniaaalinen pullistelu perustuu, -eli talouspakotteet, ja ”kivien” viskely ”jollette tee kuten haluamme”. Konfiskointitoimet, johon Euroopan Unioni on ryhtynyt kuin yksisilmäinen kyklooppi, rapauttavat EU:n ja myös EU-Nato:n sisältäpäin. koska niille ei ole enää tarvittavaa ”tilausta” muualla kuin marginaalissa. Ei myöskään ylläpitämiseen tarvittavaa koherenssia, – eikä ainoastaan siksi. USA:n dominanssi läntisellä pallonpuoliskolla, -”Western Hemisphere”, on kokenut ”kolauksen”. Euroopan valtiot järjestävät hätäkokouksia tämän tästä, joissa parkuvat toinen toistensa olkaa vasten voimatta tehdä yhtään mitään muuta, kuin aiheuttaa lisää vahinkoa itselleen. Näissä toimissa mallioppilas Suomi tietysti on riemurinnoin mukana, -toimissa jotka viimekädessä koituvat omaksi vahingoksi. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat EU:n aktit Venäjän finansiaalisten aviisien jäädyttämiseen ja sittemin ryöväämiseen liittyvät aktit. Mikä tässä on merkilepantavaa? Kenenkään varat eivät ole läntisessä taloushegemoniassa enää turvassa. Viesti on mennyt maailmassa varmasti perille sinne mihin pitääkin, -siis sinne missä maailman toistaiseksi kuppaamaton varallisuus vielä oleilee, mutta myös muualle. YK:ssa käynnistetty ja failattu kansainvälisen oikeuden prosessi hyvin suunniteltuna ja ajoitettuna teki Brysselistä jäsenvaltioineen munattomia ”vappupalloja”, joiden narun toisessa päässäkään ei näytä olevan mitään. Jossain siis järjen käyttö on vielä sallittu, ja asiat valmistellaan kunnolla, eikä hysteria kuulu käyttäytymismuotoihin. Kun lisäksi otetaan huomioon teollisuusjättien ja finanssipelureiden odotettavissa olevat intressiensä mukaiset vasteet asian johdosta, ja tilanteen aiheuttamat tulevaisuuden projektiot odotettavissa olevine hoitokustannuksineen ja kompensaatioineen, niin EU-Suomi omalta osaltaan on tässä muiden mukana tietysti, kussut totaalisesti omaan sukkaansa. Toivottavasti se nopeuttaa EU-hirviön hajoamista. Loppu on edessä. Sehän ei ollut EU:n tarkoitus, mutta niin vain käy. Maailmalla hyvin tunnetut talous-, ja maailmanpolitiikan analyytikot ovat tätä asiaa käsitelleet vallitsevien parametrien puitteissa, sekä myös sen valossa, mitä historia on aikain saatossa osoittanut, ja tehneet siltä pohjalta prognoosinsa nykytilanteeseen. Entropiaa koskeva luonnonlaki toteutuu tässä nyt väistämättä ja uusi järjestys syntyy sinne, missä tarvittava koherenssi ja järjestyksen ylläpitämisen edellytykset ovat olemassa toisenlaisista lähtökohdista, kuin mitä imperialistinen ajatusmaailma pragmoineen on tähän mennessä tuottanut.
Mitä nyt edellisen johdosta oikein sitten pitäisi ajatella? Jokainen ajattelee tietysti mitä haluaa, mutta näkemykseni mukaan toiveet Suomen politiikan muuttumisesta, jonkinasteisen hyvinvointikehityksen luomiseksi ovat perusteltuja vasta silloin, kun hallinnossa lusmuilevat globalistit saadaan poistettua hallinto-orgaaneista ja päätöksenteosta, ja heidät saadaan palautettua henkistä ja yleissivistyksellistä tasoaan vastaaviin, ensisijaisesti kansakuntaansa hyodyttäviin tehtäviin. Nyt tilanne ei ole sellainen. Suomi on ongelmissa, koska sen johto ei parempaan pysty. Naamat eivät hallinnossa ole vaihtuneet. Poolit maailmassa koordinoituvat uusiin asemiinsa nopeammin kuin Arkadianmäellä ja sen hallintoperiferioissa tajunta kulkee. Riippumatta ymmärryksen tasosta ko. poliittisilla tahoilla, en edellä mainituista syistä jaksa uskoa ajan edellyttämän muutoksesta toteutuvan näillä henkilöresursseilla. Oli hetki, jolloin virheiden tunnustaminen, ja jopa anteeksiantokin olisivat olleet toisenlaisen kehityksen syntyhetki, mutta se juna meni jo, eivätkä nuijat intohimoissaan kuullet pillin vihellystä, -ja valinnat oli tehty. Multipolaarinen muutos maailmassa, ei ole jokin tulossa oleva tulevaisuuden ennuste. Se on jo meneillään oleva prosessi, toimivaa arkipäivän realismia rakenteineen. Ne rakenteet ovat syntyneet uusista vaihtoehdoista ja strukturoitu toisin kuin läntinen hegemonia, jonka menettelytapoihin on jo edellä viitattu, ja joka on nyt kenenkään auttamatta saattanut itse itsensä tiensä päähän. Kykenemättömänä uudistumaan ja toistamalla aina vaan samaa kaavaa hyvinvointinsa kuorruttamiseksi sotimisineen, se on synnyttänyt maailmaan aivan toisenlaisen vaihtoehtoisen kehityskulun. Petteri Poro, -korjaan, tarkoitan siis pääministeri Petteri Orpo propagoi että Venäjä on syypää Suomen talousvaikeuksiin. Suomi on talousvaikeuksissa vain ja ainoastaan typerien poliitikkojensa valintojen ja päätösten johdosta. Petteri Orpo ei nimelleen voi mitään muuta kuin muuttaa sitä tai hankkia sille hyvää tai huonoa mainetta. Nykyisissä kehyksissä Petteri Orpo päättäjänä ja osatekijänä on valittamassa sitä, -kuten poika tapettuaan ensin vanhempansa, -että oli sitten jäänyt orvoksi.
Suomi on nyt näiden jostain ihmeen ”sermistä” revittyjen päättäjiensä ansiosta ja päätöstensä johdosta asemoinut itsensä täysin ulos siitä kehityksestä, jolle dynaaminen talous ja kehityskulku tulevaisuudessa rakentuvat siellä, missä suurin osa maailman väestöstä asuu, ja missä suurin osa maailman potentiaalisesta varallisuudesta sijaitsee, -henkinen potentiaali ja kapasiteetti mukaanlukien. Tätä kehitystä voi aina yrittää jarruttaa, mutta sitä ei voi pysäyttää. Muutoksen avaimet on pantu avaimenreikään, ja portit jo avattu.
Näissä pragmaattisissa ja uuden kehityksen siivittämissä ajatuksissa toivotan kaikille Naapuriseuran jäsenille ja perustajalleen lähipiireineen, sekä kaikillle Naapuriseuraa tukeville tahoille menestyksellistä uutta vuotta 2026.
On kummallista, että uudet korruptioskandaalitkaan ja naamioiden putoaminen yhdeltä jos toiselta Ukrainassa eivät ole hillinneet EU:n halua syöttää lisää rahaa Ukrainalle, ”demokratian esitaistelijalle”. Poliitikot eivät tajua, että kansalaisten kärsivällisyys täällä alkaa loppua, Suomen köyhtyessä kovaa vauhtia.
Nämä sokeat poliitikot ja muut kuurot eivät näe eivätkä kuule mitään sellaista, mikä tuntuu tavalliselta ihmiseltä järjettömältä. Ainut asia, mikä on heidän mielessään, on oman itsensä pelastaminen valehtelemalla ja keksimällä uskomattomia selityksiä valheilleen.
Korruptioskandaalit riepottelevat myös EU:n johtohenkilöitä, mutta sotauho senkun jatkuu..
Missä lienee villakoiran ydin eli se pukinsorkka…
Liekö siinä, että ilman sotauhoa/sotaa koko EU-eliitti, kuin myös Macron, Merz ja Starmer, menettäisivät uskottavutensa/virkansa..
Heikki Talvitie kirjoittaa Suomen geopoliittisen seuran blogissa: ”Amerikkalaiset myös perustivat Victoria Nulandin toimesta korruption vastaisen instituution NABU:n, joka on ollut siitä lähtien heidän valvonnassaan.” ja ”Ukrainan todellisuudessa korruptio oli ollut Yhdysvaltain suojeluksessa koko Bidenin administraation ajan. Trumpkaan ei osannut tehdä sille mitään, ennen kuin hän vauhdittaakseen Ukrainan valmiuksia neuvotteluihin, antoi NABU:lle ja FBI:lle mahdollisuuden julkistaa sopivin osin tietoja Ukrainassa riehuvasta korruptiosta. ”
Eiköhän tuo peruskuvio ole ollut eurooppalaistenkin tiedossa. Turha kai odottaa, että koko sotkusta löytyisi yhtään puhdasta nurkkaa.
Mitä mieltä tästä: Venäjälle ja venäläisille tärkeintä naapurimaitaan koskien (ml. Ukraina) on 1) turvallisuus, 2) ystävyys ja 3) kaupankäynti. Jos Suomi lähtisi harjoittamaan Venäjä-politiikkaansa tämän ymmärtäen ja tähän pysyväisluonteiseen asetelmaan positiivisesti suhtautuen, olisi Venäjän vastaus jotain sellaista, mistä voisimme olla pelkästään iloisia niin taloudellisessa kuin henkisessäkin mielessä.
Jumala armahtaa, Putin ei.
Ilmari Turja kirjassaan ”Kumuri” kirjoitti, että talvisodan alla Suomen hallitus oli ikään kuin päättänyt, että sotaa ei tule ja että ”pääministeri ei suostunut ottamaan vastaan suuren naapurimme suurlähetystön lähetystösihteeri Jartsevia. Tavatonta ulkopolitiikkaa niin kriittisellä hetkellä.”(!!!)
Itsepäinen tyhmyys lienee suomalaisilla perintötekijöissä ja kun tuollainen käytös nyt on euroopanlaajuista, niin suomalaisilta se onnistuu luontevasti. Jossain kirjassa Turja kertoi Stalinin sanoneen, että suomalaiset ovat niin tyhmiä ja itsepäisiä ettei niihin tehoa kuin rautanyrkki, mikä tarkoitti Kannaksen suurhyökkäystä. Todellisuudessahan kieltäytyminen puhumasta tarkoittaa, että asioita ei halutakaan sopia. Tuntuu, että suomalaisten paras toivo näinä aikoina on hyvässä tuurissa, jonkinlaisessa onnekkaassa sattumassa, jonka avulla tästäkin selvitään johtajiemme tekemisistä huolimatta.
Kyllä minä en usko, että nämä nykypoliitikot menisivät ikinä jonottamaan Kremlin ovien taakse. Eikä venäläisten pidä tuollaisten kanssa ryhtyä mihinkään. Heillä on aina ketunhäntä kainalossa ja puukon voi löytää selästään, jos menee sen kääntämään. Heidän rasistinen russofobiansa ei lähde heistä noin vain. Ikäväkseni joudun toteamaan, että kaikki nämä vuosikymmenet, kun meillä piti olla ystävälliset suhteet N-liittoon, olemme vain esittäneet ja samalla paineet nyrkkiä taskussa. Tämä oli nähtävissä heti, kun Kekkosen valta päättyi. Koivisto ja Holkeri lähtivät integroimaan Suomea kohti länttä armeijan ylimmän johdon myötävaikutuksella.
Toinen asia on kansa, jota on sukupolvi toisensa jälkeen ruokittu ryssävihalla. Miten heidät saadaan ymmärtämään asioiden todellinen laita, vaikka media myöntäisi valehdelleensa. En usko, että sellaista edes tapahtuisi. Meillä on vaikenemisen kulttuuri ja asioita pyritään siloittelemaan parhain päin. Siitä esimerkkinä olkoon vaikka koulujen historianopetus, jonka puolueellisuus ja asenteellisuus on vasta vanhemmiten ruvennut aukenemaan itsellekin. Tulee mieleen vaikka talvisotaa edeltäneet tapahtumat. Muistan isoäitini sanoneen monesti, että N-liiton vaatimuksiin olisi pitänyt suostua, eikä ryhtyä sotimaan. Emme tietysti tiedä, olisiko sekään enää auttanut siinä tilanteessa, kun olimme antaneet maaperämme saksalaisten joukkojen käyttöön. Suuria yhtäläisyyksiä nykypäivään on nähtävissä eli emme ole oppineet mitään. Muistan Paasikiven lausuneen, että olemme poliittisesti vähälahjaista kanssa.
Kuulemma Zelenskylle on luvassa Oreshnikkejä uudenvuoden lahjaksi. Odotellaan mielenkiinnolla.
Joo soittaa pitäisi, mutta kuka soittaisi ?
Odotellaan ensin rauhansopimusta Ukrainaan. Sitten alkaa kova poliittinen kädenvääntö ja syyllisten etsiminen ja tuomitseminen. Veikkaanpa, että Kremlin oven takana on pitkä jono sisään odottavia poliitikkoja, suomalaiset häntäpäässä.
Juuri näin on tehtävä ja pian.
Kaikkein tärkeintä olisi nähdä peilistä, että tulipa valehdeltua kansalle ahkerasti Venäjästä ja Ukrainan kriisistä rapiat kymmenen vuotta, ehkä itsellekin. Ilman sen totuuden tunnustamista ja luopumista Venäjä-vastaisesta propagandasta suhteiden normalisoiminen Venäjän kanssa ei ole aitoa ystävyydestä puhumattakaan. Eikä riitä – vaikkakin se olisi hyvä alku – että vaikka Stubb supattaa jotain sovittelevaa Kremliin. Myös Venäjä-vihaan aivopesty kansa pitäisi saada tietoiseksi aivopesun kohteena olemisestaan sekä Ukrainan kriisin syistä ja taustoista Venäjän ja venäläisten näkökulmasta katsottuna.